Kansainvälinen lasten syövän päivä

16807146_1868224683389147_8547995951447942747_n

En haluaisi että päivä olisi minulle merkityksellinen. Mutta koska se on, toivon että mahdollisimman moni lapsi (ja aikuinen) selviytyisi.

Syöpää ei selätetä sisulla, tahdonvoimalla, tai ruokasoodalla. Syöpä ei jalosta tai tee kenestäkään parempaa ihmistä. Se ei kasvata eikä sairastuneen tarvitse suhtautua siihen kypsästi. Minulla on lupa kiukutella. Minulla on lupa pelätä. Ja minun ei tarvitse jaksaa.  Syöpä ei ole sankaritarina eikä yksikään lapsi kuolisi siihen, jos parantuminen olisi itsestä kiinni. Vaikka sisusta puhumisella tarkoitetaan hyvää, kääntyy sen merkitys itseään vastaan, mikäli tarina ei päätykään toivotulla tavalla. Enkö yrittänyt tarpeeksi? Enkö ollut sisukas? Epäonnistuinko? Ei, kukaan ei epäonnistunut.

Syöpään sairastutaan 365 päivästä vuodesta.. Se ei valikoi, eikä sääli ketään. Se ei katso ikää, ei sukupuolta eikä varallisuutta. SIllä ei ole merkitystä eikä tarkoitusta. Se ei ole osa suurta suunnitelmaa, eikä siihen ole syytä.

Syöpä ei tartu, eikä sairastunut tai sairastuneen perhe tarvitse sääliä, päivittelyä tai juoruja. Syöpälapsiperheet eivät tarvitse sairastamisrauhaa. Sairastamisrauha on vain nätimpi sana vaikeassa tilanteessa olevan hylkäämiselle. Välitä ja ole läsnä. Pienet asiat merkitsevät eniten. Voit soittaa, leipoa sämpylöitä, tai kutsua sairastuneen lapsen sisaruksen leikkimään. Jos et tiedä mitä sanoa, sano se.

24072008606

On tärkeää muistaa sairastuneen lapsen olevan sairaudesta huolimatta edelleen lapsi. Se lapsi haluaa tehdä lasten juttuja ja tykkää samoista jutuista kuin ennenkin. Lapsi ei halua kukkia, vaan prinsessamekon ja taikasauvan. Ihan kuin kuka tahansa muukin lapsi. Lapsi ei ole syöpänsä, vaan se sama tyttö tai poika kuin ennenkin. Pilvilinna vain vaihtui sairaalahuoneeseen.

Lisätietoja lasten syövästä ja lahjoitusmahdollisuuksista löydät täältä.

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *