Yhdessä

20170101_000417

Viime yönä seuratessani Töölönlahdella upeaa uuden vuoden juhlaa ja katsellessani huikeaa uuden vuoden ilotulitusta mietin, kuten varmasti moni muukin, kuinka hieno maa meillä on ja mihin kaikkeen pystymme, jos vain haluamme ja teemme yhteistyötä.  Tänään presidenttimme piti puheen, jossa painotti sekä yhteiskunnan vastuuta että yksilön vastuuta sekä yhteistyötä. Näin ainakin minä sen kuulin. Tai halusin kuulla.

Minä ja perheeni olemme saaneet tältä yhteiskunnalta paljon. Varmasti enemmän kuin ikinä veroina pystymme maksamaan takaisin. Äitini kertookin toistuvasti olevansa iloinen veronmaksaja. Tästä tunteesta taas pitkälle kumpuaa oma haluni olla tekemässä, vaikuttamassa ja auttamassa. Jos jokainen auttaa lähimmäistään sillä intensiteetillä ja niillä tavoilla kuin pystyy, niin olemme kansakunta, jolla menee hyvin. Autetaan siis toisiamme.

Sitten se auttamisen varjopuoli. Itse kirjoitin aiemmin blogissani siitä, että on tärkeää auttaa ja kaikki voivat itse valita ketä tai mitä auttaa, kunhan auttaa jotakin. On se sitten ihmistä lähellä tai kaukana, luontoa tai eläimiä. Jokaisella meillä on oikeus valita auttamisen kohteemme niinkuin parhaaksi koemme. Mutta aina löytyy heitä, jotka katsovat oikeudekseen arvostella toisten tekemisiä. Itse sain tästä blogistani ne ensimmäiset huorittelut ja tappouhkaukset.

Taannoin seisoin bussipysäkillä ikäiseni nuoren naisen kanssa. Hän oli pukeutunut muuten ihan tavallisesti mutta hänellä oli huivi päässään. Ohikulkevasta autosta syljettiin päällemme. Me kumpikin saimme osamme epäselvän huudon saattelemina. Katsoimme toisiamme ja me molemmat mietimme että tämä hyökkäys kohdistui siihen toiseen. Lopulta ihmettelime asiaa yhdessä hetken. Vieläkään en tiedä mikä tämän purkauksen takana oli, mutta toivon, ettei se ollut kohdistettu itseeni. Vielä vähemmän toivon, että sen provosoi toisen naisen käyttämä huivi. Ainakin se sai tekijät näyttämään typeriltä. Tämän kaltainen toiminta ei edistä mitään hyvää.

Teenkin tässä nyt aivan avoimen ehdotuksen näille selkeän aktiivisille muita uhkaileville ihmisille. Mitä jos sen energian minkä nyt käytätte toisten uhkailuun ja epäsovun lietsontaan, käyttäisittekin toimintaan, joka veisi meitä kaikkia eteenpäin? Minä en ole se, joka kertoo mikä se toiminta olisi, mutta olen varma, että sellaista on löydettävissä. Jokainen meistä osaa jotakin ja voi sitä taitoaan käyttää yhteisen hyvän eteen samalla muistaen käytöstavat ja kanssakulkijoiden kunnioittamisen. Niitä olen itse ruvennut kaipaamaan yhä enemmän. On vaikeaa ottaa tosissaan puskista huuteluita tai kiroilemisia vaikka asiassa niiden takana voisi olla ideaakin.

Itse olen tehnyt koruja hyväntekeväisyysmielessä muutamia vuosia, koska se on ollut minulle luonteva tapa toimia. Nyt vanhempana olen lisännyt mukaan  vapaaehtoistyön. Toivon jatkossa pystyväni vaikuttamaan itselleni tärkeissä yhteisöissä ja entistä suuremmissa ympyräissä. Korutytön roolista haluan siirtyä kunnallisen tason vaikuttajaksi toivottavasti jo tänä vuonna ja tehdä edelleen työtä yhdessä yhteisen hyvän eteen omien arvojeni pohjalta kaikkia kunnioittaen.

Onnea meille kaikille ja maallemme sadan vuoden itsenäisestä taipaleesta. Mennään yhdessä eteenpäin.

 

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *