Vitamiinipuu

IMG_9118

Lapset on niin ihania kun ne aina tuovat kaikkia uusia juttuja elämään. Keskimmäinen tyttäristäni, Carolina, täyttää tänään 26 vuotta. Meille sattuu tähän toukokuuhun aina paljon kakun syöntiä, kun on äitienpäivä, mun synttäri ja kahden tyttäreni syntymäpäivät sekä Carloinan nimipäivä (jonka autuaasti unohdin tänä vuonna KÄÄK)

11287344_10200363529407489_1970794256_n-1

Carolina muutaman pävän ikäisenä

1417984098_620x0_936b5bmaulizosgi9bzktzfzyr_roqojjdbzowbaam

Huhuu! Nyt 26 vuotta!

Carolina oli meillä sunnuntaina auttamassa puutarhavarusteiden kokoamisessa. Terassille tulee ruukutuspöytä ja pari kasvihyllyä sekä kukkalaatikoita. Niiden kokoamisessa oli aikamoinen homma ja Carolina käyttää porakonetta ja ruuvinväännintä aivan suvereenisti, kun on ammatiltaan tarpeiston valmistaja. (Ihan tyhmä sana, mutta hän siis on lavastajan apuna teatteri- ja TV-produktioissa)

Kesken kokoamispuuhiaan hän huusi minut sisältä ulos maistamaan kuusenkerkkiä…. No joo, olin vähän skeptinen ja arka maistamaan, mutta kun tytär niitä popsi, niin popsin sitten minäkin ihan reippaasti. Ja nehän olivatkin ihan älyttömän hyviä!

En olisi varmasti niitä käynyt poimimaan ilman, että ne työnnettiin suoraan suuhuni, vaikka hortoilu onkin nyt kuuminta hottia ja voikukkia ja vuohenputkea jo syönkin hyvällä halulla. Kuusenkerkät on aina kuulostaneet minusta jotenkin kitkerltä. (Aika dorkaa – miten joku voi kuulostaa jonkun makuiselta…) Tällaisia uusia ja iloja lapset tarjoilevat vanhemilleen. Niin kivaa!

IMG_9110

IMG_9115

Nyt laitan kuusenkerkkiä salaattiin ja smoothiehin. Kuusenkerkät sisältävät runsaasti hivenaineita, A- ja C-vitamiineja sekä antioksidantteja. Joten pihakuusemme on nyt oma vitamiinipuuni. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan.

Kourallinen kuusenkerkkiä

Ruokalusikallinen tyrnimarjoja

Vähän karpaloita

Kourallinen mansikoita

Purkki rahkaa

Maitoa niin, että tulee juotavan ohut pirtelö

Iloa ja energiaa päivään!

Hanna

Kamala Suvivirsi – sori

IMG_9183

Ihmettelin aina, mikä siinä suvivirressä ihmisiä itkettää. Kun lapset vielä olivat kouluissaan (kuopus kirjoitti viime keväänä) heidän kevätjuhlissaan ahdistavinta oli Suvivirsi.  Muut pyyhkivät silmäkulmiaan liikuttuneina ja  minä mietin kuinka kovaa kehtaan laulaa. (Laulaminen on nastaa ja perhe komentaa aina olemaan hiljaa, kun aloitan tai alkavat puhua päälle – mikä on mielestäni erityisen törkeää! Oli mulla laulussa kymppi, joten ei se ihan hirveetä VOI olla)

Kerran ystävättäreni taas hehkutti, kuinka kohta pääsee päättäjäisiin Suvivirren tahtiin nyyhkimään ja rupesin oikein tosissani miettimään, että mikä juttu tää oikein on. Miksi ahdistaa? Miksi ei itketä eikä herkistä lainkaan. Ei tarvinnut pitkään miettiä. Päivän selvä asia.

Silloin, kun minä vielä olin koulussa, siellä annettiin ehtoja, jotka piti suorittaa. Siellä myös jätettiin luokalle, jos asia niin vaati. Siihen aikaan eräs toinenkin asia oli erilailla. Sellaista asiaa kuin sanasokeus, lukihäiriö tai dysleksia ei tunnettu. Tunnettiin tyhmiä oppilaita. Minä olin yksi tyhmistä. En oppinut nopeasti kirjoittamaan. Kielten oppiminen oli erittäin työlästä ja ulkoa oppinen niin suuren tuskan takana, että neljännen luokan matematiikan kirja aukesi aina samasta kohdasta, kertotauluista, koska olin itkenyt sivut likomäriksi, niin että ne olivat aivan kupruilla ja turvonneet.

Kummivanhempani Liisa ja Totti auttoivat minua kouluasioissa. Totti-sedän äidinkieli oli ruotsi ja hän hoiti sen ja matematiikan. (Sanalliset tehtävät olivat aivan tuskaa, osasin ratkaista ne, mutta en tiennyt miten sen tein.) Liisan kanssa luettiin englantia ja Suomen kielioppia. Mutta välillä en jaksanut silti. Hulluttelin ja pidin hauskaa koulussa. Ja väsyin taisteluun. Sain ehdot jokaisena keväänä, paitsi niinä kahtena joina jäin luokalleni. Ehdot olivat siunaus. Kun lukihäiriöinen keskittyy yhteen asiaan kuukauden ja kaikkea toistetaan, toistetaan ja toistetaan, niin kyllä oppi menee päähän. Mutta häpeällistähän se oli. Ja tylsää, muut loikkivat kesälaitumilla, minä olin milloin missäkin tunkkaisilla ehtolaiskursseilla. Sillä tunkkaisia ne olivat. Kaikki. Huh huh. Vanha Kulosaarelaisrouva opetti yhtenä kesänä ruotsia kammotavassa tunkkaisessa huvilassa, jossa oli enemmän hämähäkin seittejä, kuin amerikkalaisissa Halloween juhlissa.

Ymmärrätte varmaan, miksi Suvivirsi sai aikaan ahdistusta eikä virtaavia liikutuksen kyyneleitä. En koskaan tiennyt kuinka kävi, ehdot ja muut olivat aina yllätys. Suvivirren kuuntelin pelosta ja ahdistuksesta jäykkänä.

Loppu hyvin kaikki hyvin – kirjoitin ylioppilaaksi ja yleisarvosanana oli magna cum laude approbatur. Kun kuulin, että pääsin läpi seisoin Mariankadulla Kruunuhaassa ja huusin suoraa huutoa niin kovaa kuin jaksoin. Se oli ilon ja onnen päivä!

IMG_9182

Lakkiaisissa rehtorimme Matti Karstikko kätteli kaikki tuoreet ylioppilaat, mutta minut hän kaappasi jättimäiseen karhunsyleilyynsä ja sanoi: ja Sumarin Hanna, kuka olisi ikinä uskonut! Gaudeamus igiturin lauloin onnellisena, kuten edelleenkin. Kun juhlimme luokkatovereitteni kanssa läpi yön, vannoin etten opiskele enää koskaan. En ikinä enää mene kouluun.

En enää ahdistu Suvivirrestä, siinä on kauniit sanat. Mutta en itkekään. En itkenyt myöskään yhdenkään lapseni lakkiaisissa, se on syöpynyt mieleeni suuren ilon, ei liikutuksen päivänä.

Hienoa koulujen päättäjäispäivää ihan kaikille. Koulu loppuu ja elämä alkaa!

Hanna

Pinkit polvet – hei missä mä oon kontannut?

Kävin tänään jalkateriin erikoistuneella fysioterapeutilla (siitä tulette vielä kuulemaan lisää) hän laittoi polviini kinesioteipit. Ja huomasi näköjään myös minkä väriset kengät mulla oli ☺

Processed with VSCOcam with g3 preset

Ullalllaaaa mua naurattaa nää kreisit polvisuojat!

Sitten ei kyllä paljon naurattanut, kun menin sovittelemaan kuvausvaatteita. Aivan tiukat nahkahousut ja stretch –farkut ei oikein halunneet kiivetä mun koipiin. Piti valita koko hasardilla!

Valitsin ne pienemmät. Pitäkää peukkua että mahtuu.

Pinkkiä päivää kaikille!

Hanna

P.S. noi pinkit kengät on muuten Ozshoesit. Kesän ihanimmat kengät! Sain ne käyttööni viime kesänä kun kuvattiin Suomen kauneinta pihaa.