Jokaisen naisen tärkein vaatekappale on…

Heipparallaa! Mun on pitänyt jo vaikka kuinka kauan kirjoittaa elämäni tärkeimmästä vaatteesta, mutta se on jäänyt ja jäänyt, koska ei ole ollut hyviä kuvia. No ei ole vieläkään, liekö mallissa vika, mutta nyt se on tehtävä. Kerrottava mitä jokaisen naisen vaatekaapista on pakko löytyä.

Ihana kaulus! Ja vaikka on noin siro, siinä voi käyttää myös solmiota.

Ihana kaulus! Ja vaikka on noin siro, siinä voi käyttää myös solmiota.

Mitä laittaa päälle, kun ei tiedä mitä laittaisi? Hyvän valkoisen paidan. Alaosalla ei sitten olekaan paljon väliä, mutta oma suosikkini on farkut. Nekin usein my boyfriend’s farkut.

Monen sattuman kautta yhtenä päivänä viime keväänä seisoin Ruoholahdessa miesten vaatteita myyvän verkkokaupan ystävämyynnissä. Seisoin vähän syrjemmällä ja katselin kaikkea mitä näin, kun ystäväni sovitteli paitoja. Mallisto oli erittäin kiinnostava ja jotenkin – toisenlainen. Olen ollut vaatetusalan tiedottajana vuosikausia ja tunnen korkealaatuisen vaatteen, kun näen sellaisen ja tunnistan materiaalit. Lopultahan en voinut enää olla vain hissun kissun, vaan piti alkaa kysellä enemmän. Pian huomasin juttelevani Teemu Muurimäen kanssa. Hän kertoi tarinan Formal Fridayn takaa.

kauniit saumat

kauniit saumat

napit alkavat juuri oikealta kohdalta

napit alkavat juuri oikealta kohdalta

Neljä ystävystä halusivat perustaa hyvälaatuisia miestenvaatteita myyvän verkkokaupan. Idea oli valmiina, mutta suunnittelija puuttui. Niinpä he ottivat yhteyttä upean uran luoneeseen Teemuun, joka oli tuolloin Australiassa töissä. Teemu innostui heti ja puolentoista vuoden uurastuksen jälkeen verkkokauppa avattiin. Kannattaa käydä tutustumassa sen sivuihin täällä. Upean malliston lisäksi heillä on aivan loistava tapa auttaa oikean koon valinnassa.

Siinä jutellessamme olin iskenyt silmäni täydelliseen valkoiseen pellavapaitaan. Halusin sovittaa sitä, ja niinhän se oli kuten arvasinkin – aivan täydellinen myös minulle, vaikka onkin miesten paita. Ja niin kaunista työtä ja hyvä leikkaus. Huolitellut saumat, kunnolla ommellut napit ja ihana kaulus. Ostin sen siitä paikasta, sillä valkoisia paitoja ei koskaan ole liikaa ja jos törmää täydelliseen, on paras siirtää löytö omaan kaappiin oitis!

Valkoinen paita on turvavaate. Valkoisen paita raikastaa ilmeen, jos on nuutunut olo. Olen varma itsestäni valkoisessa paidassa. Silmäni näyttävät kirkkaammilta ja hampaani valkoisemmilta. Täydellinen valkoinen paita on tärkeämpää omistaa, kuin pikkumusta.

Hattu pelastaa bad hair -dayn.  Balmuisrilla on monta väriä panamahattuja. Tumman sininen on turvallisin!

Hattu pelastaa bad hair -dayn.
Balmuirilla on monta väriä panamahattuja. Tumman sininen on turvallisin!

Silitän aina paidan juuri ennen kuin laitan sen päälleni, koska paidat eivät pysy ahtaassa kaapissani täysin rypyttöminä. Toukokuun alussa oli joku outo poikkeustilanne ja silitin kaikki valkoiset paitani ja voi pojat! Se oli onni.

9.5. oli syntymäpäiväni ja aamulla mieheni sanoi, että kuule nyt meidän on lähdettävä sillä minulle oli varattu hieronta. Mahtavaa. Laitoin synttärin kunniaksi päälleni valkoisen Formal Fridayn paidan (ostin myös tumman sinisen…!) Takuuvarmasti valkoinen paita myös nuorentaa, koska on freessi!

Valkoinen paita, my boyriend's jeans, tennarit, nahkarotsi ja Samujin nahkalaukku

Valkoinen paita, my boyriend’s jeans, tennarit, nahkarotsi ja Samujin nahkalaukku

Hieronnan jälkeen tulimme kotiin ja zadaaaaa! Siellä olikin joukko ihania ystäviä ja yllätyssynttärit! Mieletöntä. Pöydät notkuivat ja kukkia oli kaikkialla. Sain päähäni kukkaseppeleen ja oli siinä sitten vaatteetkin vaihdettava. Mikä onni, että olin silittänyt kaikki valkoiset paitani! Vaihdoin farkut mustaan tyllihameeseen ja pellavapaidan puuvillaiseen tyköistuvaan valkoiseen paitaan. Toimii!

Vanha valkoinen paita on ostettu Saksasta kahdeksan vuotta sitten, sen seurana on huikentelevaisesti nilkkoihin asti tyllihame, joka on odottanut käyttöä kaapissani jo kolme vuotta.

Vanha valkoinen paita on ostettu Saksasta kahdeksan vuotta sitten, sen seurana on huikentelevaisesti nilkkoihin asti tyllihame, joka on odottanut käyttöä kaapissani jo kolme vuotta.

Tämä on ensimmäinen itsestäni kirjoittama muotijuttu. Aika hauskaa, sillä olen kirjoittanut muodista satoja tiedotteita.

Ihanaa viikkoa

Aloitan omani valkoisessa paidassa!

Hanna

Itken ja Fustraan

 Viikko toisensa perään hotellielämää on aika erikoista. Siis kun puhutaan työhotellielämästä eikä lomasta. Mulla aikataulut menee niin, että aamupäivät on vapaat ja maski alkaa puolen päivän tietämillä. Meidät on maskeerattu noin klo 14.00 ja sitten siirrytään kuvauspaikalle. Sieltä vapaudutaan kuuden seitsemän aikaan illalla. Sitten syömään ja nukkumaan.

IMG_9813

Fustra heniköohjaaja Merja Entonen ja mä M&M kuntotalossa Turussa 

Aamupäivät käytän muiden töiden tekemiseen. Nyt kirjoitan kirjaa, teen tiedotteita, kirjoitan näitä blogeja ja sen sellaista. Sen lisäksi koetan saada jokaiseen päivään jotain ihan muuta touhua.

Turussa parasta tekemistä ovat olleet Merja Entosen minulle vetämät fustratreenit. Kyllähän sitä voi itsenäisestikin treenata ja täytyykin aina välillä, mutta ohjaajan vetämät treenit ovat kuitenkin aina parasta monestakin syystä. Ensinnäkin tulee tehtyä kunnon treeni. Minä ainakin olen taipuvainen joko keksimään kokonaan muuta puuhaa kuin treenaaminen, jos sovittua aikaa ei ole kalenterissa, tai sitten vähän fuskaamaan treenissä.

IMG_9833

Tämä on Fustra-ohjaajien käsityksen mukaan aurinkotuoli… no eipä paljon aurinko paista, mutta lihakset tärisee kyllä ihan kiitettävästi, kun tossa puolitosta minuuttia vähintään ”lepäilee”. Keppi ei tue, se on tuossa hetken, että saadaan oikea asento – aivan suora selkä ja pää sen jatkeena.

IMG_9834

Tässä Merja koettaa onko lavat ja yläselkä tiukkoina ja lihastyö siellä missä pitääkin.

Toinen asia on turvallisuus. Kun treenaa ohjaajan kanssa ei tee kropalle haittaa ja vahingoita sitä. Tämä on erityisen tärkeää, jos on jotain vikoja tai muuta erityisesti huomioitavaa esimerkiksi selässä tai polvissa. Tai jos on vasta-alkaja. Monastihan ihmiset saavat kuntokärpäsen pureman jotenkin yhtäkkiä ajatuksena pistää kroppa kerralla kuntoon. Ensin ei tehdä mitään ja sitten aletaan huhkia niin että tyrät rytkyy. Äkkiä onkin joku paikka hajalla ja siihen jää treenaaminen. (TV:n kaikki läskinpoltto-ohjelmat ovat minusta aivan järkyttäviä juuri tämän takia. Ennen liikkumattomat, vahvasti ylipainoiset ihmiset, laitetaan aivan käsittämättömään rääkkiin. Voiko se olla oikeasti ok ja terveellistä?)

IMG_9837 IMG_9829

Vatsaa rutistellaan, lasketaan neljään alas- ja neljään ylös mennessä ja hengitetään. Hartiat tiukasti kiinni lattiassa, niska rentona ja sairas rutistus vatsassa, niin kova kuin ikinä pystyy! Jesss!

Oli aika jännää mennä treenaamaan uuden ohjaajan kanssa täällä, kun olen treenannut jo kaksi ja puoli vuotta saman tyypin kanssa. (Tyyppi on Juho Lahti, josta on myös tullut hyvä ystäväni. Paitsi treeneissä. Siellä hän ei ole ystävä, vaan piiskuri, kannustaja, ohjaaja, auktoriteetti ja mikä pahinta THE BOSS!) Merja osoittautui erittäin ammattitaitoiseksi ja varmaksi ohjaajaksi ja lisäksi oli hauskaa treenata välillä naisen ohjaamana. Se on erilaista. Vaikea selittää miten, mutta ehkä siinä on jotain sisaruutta. Tietysti Merjan persoona vaikuttaa asiaan, hän on niin ihana. Lisäksi on superia kuunnella hänen puhettaan, koska rakastan murteita ja hän puhuu niin kaunista Turkua.

Treeniin tuli uusia oivalluksia samoin siihen, kuinka ottaa opit mukaan arkeen, sillä siitähän tässä on kysmys, että kuinka sitä kroppaa päivittäin käyttää. Mulla on nyt menossa vasemman pakaran metsästys. Sain myös lisää vinkkejä kuinka tehdä yksi vatsaliike tehokaammin. Mutta niin siinä kävi, että itkuksi se homma sitten lopulta kuitenkin meni.

En tiedä mikä ihmeellinen mentaalilataus mulla on päässä, kun teen leveää kyykkyä, mutta tänään se painui erityisen syvälle ja paino pysyi molemmilla jaloilla tasaisesti ja onnen kyyneleet virtasi taas kyykätessä. Koetin katsella vaan pitkin seiniä, ettei Merja huomaisi mitään ja taisin onnistuakin. Jotain hän siinä sitten kyseli, että missä tuntui jne, mutta en viitsinyt alkaa parkua ääneen ja parahtaa että ’jossain pirun syvällä mun alitajunnassa se eniten tuntuu’. En tajua sitä juttua, mutta juuri tuo kyykky on oikea itkunappula. Jotenkin nolointa on se että se koskettaa syvältä. Liikuttaa. En tajua, onko se se, että pystyn sen nyt tekemään ehkä? Sillä kun aloitin Fustran kykenin kyykkäämään noin viisi senttiä ja värisin kauhusta ja pelosta. (Niile jotka eivät tiedä, se siis johtui neljä vuotta sitten tapahtuneesta tapaturmassta jossa polvestani lähti pala) Ja kuinka sitkeästi Juho silloin kyykyttikään mua! Ja piti kättä polvessa kiinni, ettei se pääse venkoiemaan minne sattuu. Olen kyllä niin kiitollinen tästä kaikesta ettei sanat riitä.

Jännää on kyllä sekin, kuinka aina voi parantaa suoritusta. Kyllä melko pihalla taas olin, kun Merja sanoi, että kuule pidä kädet kevyinä, selkä tiukkana, vatsa tiukkana, jalat kevyinä ja sit vaan teet….. Joo samalla sitten se tunne että ikäänkin katkaisisit ton kepin…Millä hitolla mä pidän kädet kevyinä ja jalat kevyinä, kun olen tiukkana kuin jousi ja joka lihasta on yhtä aikaa käytettävä johonkin?  Kyllä mä ajattelin, että hulluja ne on joka sorkka! Mutta niin rakkaita hulluja ja taitavia. Kiitos – parhaat on ne päivät jotka treenillä alkaa. Amen.

Hanna

Pullapahe

IMG_0423

Joo, siis rakastan kakkuja, piiraita, leivoksia, pikkuleipiä, korppuja – kaikkea makeaa. Leipominen on ihanaa ja etsin kokoajan ja kaikkialta uusia ideoita ja sävyjä leivonnaisiin. Ongelma on vain se, että en voi syödä makeaa sillä se rakastaa minua yhtä paljon kuin minä sitä ja jää pysyvästi nahkani alle ja siitä en taas en pidä.

Olen ratkaissut pulman kahdella tavalla a) leivon muille ja b) ostelen kahviloissa ulkomalla useita leivoksia ja syön niistä vain yhden lusikallisen. Uulalllaa se vasta on hauskaa! Valita kolme leivonnaista kerrallaan, kaikki erilaisia ja vertailla ja maistella. Harvoin löytyy mitään super upeaa mutta joskus käy tuuri. New Yorkissa maiston apple cider kakkua ja se oli niin hyvää, että söin sen kokoaan. Taistelin myös aikani, että sain toteutettua siitä reseptin. Se on täällä, jos haluat kokeilla. Hauskojen yhteensattumien kautta myös selvisi ettei apple cider tarkoittanut omenasiideriä, vaan omenatuoremehua.

IMG_0417

IMG_0421

IMG_0418

Sunnuntaina ajeltiin kotiin Saarenmaalta juhannuksen vietosta ja Tallinnassa jäi löysää aikaa juuri kahvitauon verran. Ystäväni Hannele on vuosia sitten näyttänyt minulle kinnostavan kahvilan, joka näkyy Pärnu maantielle. Rakennuksen on suunnitellut v. 1904-05 Gesellius – Lindgren – Saarinen, Luther huonekalutehtaan klubiksi. Tyylin tunnistaakin oitis, kun rakennuksen näkee. Klubilla tanssittiin ja kuunneltiin konsertteja vielä neuvostoaikanakin, mutta Eestin itsenäistyttyä tehdas myytiin rakennuksittain pois ja Pagari Poisid ostivat entisen klubirakennuksen kahvilaksi ja leipomoksi. Kahvila on  sisältä perinteinen ja vitriini on pitkäään piiiitkä ja lasin alla on vaikka mitä. Heidän toscakakkunsa on maino herkku, jossa toscan seassa on kuivattuja hedelmiä. Oi voi – se vie kielen mennessään. (Sitä on ainakin joskus saanut ostaa myös Helsingin Stockmannin herkusta). Me istuimme tällä kertaa ainoan ulos tuodun pöydän ääressä, koska halusimme nauttia auringosta, vaikka piha onkin hiukan ankea.75517001

Pagari poisid, eli paakaripojat leipovat suolaista ja makeaa ja tekevät loistavan herkullisia suklaakonvehteja. Tällä kertaa maistoin kolme makeaa leivonnaista. Eclair on vanha rakas suosikkini, mutta tällä kertaa vanilja kreemi oli liian paksua ja suklaa ei pysynyt leivoksen päällä, vaan oli liian kovaa. Mantelisimpukka oli kuin mazariini. Hyvä ajatus leipoa mazariini tuohon muotoon. Rahkapiiras on takuuvarma herkku Virossa aina, niin nytkin. Pidän virolaisista leivonnaisista, sillä niissä käytetään maltillisisesti sokeria. Siellä piiraiden pohjataikinat myös maustetaan, eli ne eivät toimi vain täytteen suojana, vaan herkullisena lisänä.

Terkkuja Turusta, jossa tätä kirjoitan.

Nyt on kyllä pakko lähteä maistamaan joku täkäläinen herkku, niin alkoi sokerihammasta kolottaa!

Iloa päivään

Hanna