Pientä viilausta – eli nainen kuntoon!

Paloi jotenkin päreet tähän kesäsäähän. Mä luulen kokoajan, että on elokuun loppu ja heinäkuuta ollaan eletty. Ulkona tuoksuu syksy, sade piiskaa kukat makaamaan maahan ja kun pudotin valkoisen silkkipaidan sateen rummuttamalla asfaltille, siihen ei tullut tahraakaan.

Aloin varata aikoja kaikenlaisiin huoltohommiin. Ensin kolme Fustra-treeniä tälle viikolle. Mahtavaa.

Keskiviikkona aloitettiin, kun Juho palasi lomalta ja höykytti mua entiseen malliin, mutta uusia juttujakin oli mukana. Pyramiiditreeni stepperillä on hyvä! Puolen minuutin välein lisätään vastusta ja asento kasassa painan menemään niin kauan kuin ikinä jaksan. Vanhoissa liikkeissäkin oli tekemistä kyllä. Lantion nostot kiristävät etureittä aivan hulluna, koska olen istunut liikaa. Automatkat kuvauspaikoille ovat pitäneet minut autonpenkissä liian tiukaan.

IMG_7603

IMG_0837

Torstaina menin kampaajalle. Vähän väriä ja saksia ja veistä kiharoille. Ja unta mulle… Siis en tajua mikä siinä on, mutta nukahdan kampaajalle armotta. Istuin väri päässäni ja heräsin, kun Hilkka Stenberg taputti minua hellästi olkapäälle. Avasin silmät ja näin peilistä pääni retkottamassa alhaalla kuin räsynukella. Pesupaikalle päästyäni nukahdin uudelleen. Onneksi en kuorsannut. Ehkä.

Kampaajan jälkeen ehdin käydä kotona vain kääntymässä, kun jo ajoin hierontaan. Päätettiin käyttää koko tunnin aikani jalkojen pehmittämiseen. Lopulta kaimani Hanna hieroi vain etureisiä, pohkeita ja pyynnöstäni myös jalkapohjia koko tunnin. (Jos taivas on olemassa, siellä herätään jalkapohjahierontaan joka aamu – olen asiasta aivan varma) Teki aivan sairaan kipeää, paitsi jalkapohjahieronta, siihen nukahdin – toiset päiväunet samana päivänä… töttörööö!

Processed with VSCOcam with f2 preset

Kun tulin himaan, oli pakko tehdä ruokaa vaikka kello oli jo yhdeksän. Tein Falmmcuhenia ja paistoin rapeita kanttarelleja. (Se on uusin rakkauteni! Rapeat kanttarellit! Oi voi. Paistetaan kuumalla pannulla öljyn ja voin sekoituksessa, kunnes rapeita. Mausteeksi suolaa ja mustapippuria, ehkä rosmariinia. Love it!) Hyvä oli käydä nukkumaan treenattuna, kammattuna ja hierottuna.

Tänään on ollut kiirettä. Aamulla kasvohoitoon klo 8.30 ja olikin aikamoinen hoito! Tanja Astarassa vastaa nahkani kunnosta, enkä ole ehtinyt käydä hoidossa pariin kuukauteen. Astara on kivasti Töölön Foreverin tiloissa hotelli Crown Plazassa eli usein menen samalla reissulla Fustraamaan, uimaan ja lopuksi kasvohoitoon. Superia!

Timanttihiontaa iholle

Timanttihiontaa iholle

Silmänalusille on oma naamionsa.

Silmänalusille on oma naamionsa.

No siis, nyt tehtiin hedelmähappohoito teemalla rusinasta rypäleeksi! Eli rutistuneita soluja lihotettiin. Sitten timanttihionta, joka virkistää ja kirkastaa ihoa ja lopuksi vielä kultanaamio, joten arvaatte, että olen nyt aivan timantissa kunnossa. Oikeasti se oli ihanaa ja lopuksi, kun naamio alkoi vaikuttaa Tanja hieroi käteni ja käsivarteni.

Kasvohoidon jälkeen kiiruhdin treenaamaan (mikä ei oikeastaan ole hyvä järjestys, hoidon jälkeen ei saisi hiota, mutta pakko puristaa nyt, ei auta) Pyyhe oli himassa joten oli lainattava, sillä hikosin kuin eläin. Sitten autoon ja rahka ja banaani lounaaksi… no okei, myös proteiinijuoma koska makuna suklaa….

IMG_8259

Seuraava etappi oli ripsihuolto. Eli minulla on kestoripset. Ja olen niihin aivan koukussa, koska ne säästävät niin paljon aikaa ja koska ne ovat tuuheat ja luonnolliset en oikeastaan tarvitse muuta meikkiä arkena. Kuvausmeikintekoakin ne nopeuttavat. Siinä siis taas pötkötin hoidettavana. Ja nukahdin. Nukuin koko tunnin ja siis mikä sen parempaa kuin kauneusunet juuri ripsihuollossa.

Koska mikään ei riitä, menen vielä kynsihuoltoon. Nyt ehkä jo pyörryt, mutta elämä on! Tiistaina kuvataan lähikuvia joissa mun kädet on isossa osassa ja siistit niiden on oltava. En ole päättänyt vielä väriä, mutta musta vois olla kiva, koska on niin tyhmä sää.

IMG_9018

Mutta kolmen päivän lomani oli siis tässä. Kauneusloma. Toden totta!

aika kova homma olla mä! Joutuu nukkumaan vaikka missä 😉

Hanna

Suvaitsemattomuutta ei tarvitse suvaita

Taas räjähti kun Perussuomalainen avasi sanaisen arkkunsa ja päästi kauhunsa valloilleen. Somessa käy keskustelu kiivaana.

Minua hämmästyttää näissä tämäntyyppisissä jutuissa yksi asia. Kuinka he kehtaavat? Sama hämmennys pyöri mielessäni homopareista taannoin velloneessa keskustelussa.

Aivan kuin nämä ihmiset, jotka näitä aivopieruja vapaasti päästelevät, eivät koskaan olisi saaneet minkäänlaista kotikasvatusta. Suvaitsevaisuus kuuluu hyvään käytökseen. Ei se minusta sen kummempaa ole. No sitten tietysti tulee tämä vastaväite, jossa viitataan sananvapauteen ja heitetään väite, että suvaitsemattomuuttakin on suvaittava. Ei ole. Suvaitsemattomuus on huonoa käytöstä ja sitä ei tarvitse suvaita.

Ystäväni Facebook-statukssa luki: ”suvaitsevaisuus ei pidä sisällään suvaitsemattomuuden suvaitsemista” ja juuri niin se on.

IMG_9177 IMG_9178 IMG_9179

Facebookiin oli myös linkattu Barak Obaman puhe jonka hän piti Keniassa. Aiheena on naisten koulutus, mutta osuvasti hän sanoo puheessaan mm. näin: eri maissa on uniikkeja traditioita, mutta vaikka ne ovat osa maan menneisyyttä, ne eivät tee niistä oikeita tai hyviä. On ymmärrettävä historiaa ja otettava siitä opiksi. On erotettava hyvä huonosta ja esimerkiksi lapsiavioliitot, naisten hakkaaminen ja eriarvoinen kohtelu eivät kuulu 2000 –luvulle. (Vapaa käännös by me) On olemassa asioita joita pidä hyväksyä, koska ne ovat väärin. Ihmisten erottelu sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella on väärin. Se kielletään perustuslaissa.

Sitä, että ei hyväksy monikulttuurista Suomea ei voi edes laittaa sen piikkiin että haluasi palata johonkin vanhaan traditioon tai maan tapaan, sillä Suomi on aina ollut monikulttuurinen. Ja lopulta itsenäinenkin vain alle sata vuotta. Lienee huonoa käytöstä sanoa jotakuta tyhmäksi, joten on oltava varovainen ettei lennä omaan lankaansa, mutta sanoisin Olli Immoselle ja hänen aivopierujensa kannattajille, että lue enemmän, luulet vähemmän.

Olin menossa mielenosoitukseen kansalaistorille tänään, mutta työt estävät lähtöni. Harmittaa.

Hanna

Mitä? Mindfulnessia lapsille!

Ollaankohan me nyt ihan sekaisin ja totaalisesti hukassa? Näin ilmoituksen

 mindfulness-kurssista 6-12 –lapsille.

Mindfuldness tarkoittaa hyväksyvää, tietoista läsnäoloa. Eikö tuon ikäinen lapsi normaalisti ole yhtä pelkkää hyväksyvää tietoista läsnäoloa? Hetkessä olemista ja täyttä elämää? Mitä oikein on tapahtunut, että siihen tarvitaan kursseja? Kurssilla harjoitellaan ”rentoutta ja läsnäoloa rauhoittumista vaativiin hetkiin”.

Jotenkin tuntuu siltä, että jos lapsi tarvitsee tätä kurssia, sinne täytyisi oikeasti mennä lapsen vanhempien.

Toisaalta ymmärrän, että lapset eivät osaa olla rauhassa. Vanhemmat tekevät kuutta asiaa kerrallaan ja kiire on kokoajan. Yhteistä aikaa lasten kanssa ovat jakamassa puhelin ja tietokone, joita vilkuillaan alati. Puhelin on mukana kaikkialla ja sen vaativiin hälytysääniin vastataan joka paikassa. Voi noita kultaisia aikoja jolloin lankapuhelin saattoi soida tyhjässä kodissa ihan rauhassa, kun oltiin hiekkalaatikolla kakkuja leipomassa, tai kuunneltiin satuja automatkoilla ja pelattiin pelejä tai samoiltiin metsissä ja ihmeteltiin muurahaisia.

Mietin onko niin, etteivät matkapuhelinelämää eläneet lapset koskaan opi sulkemaan taskutietokonettaan ja tekemään asioita kaukana puhelimestaan, koska eivät tiedä sellaisesta elämästä mitään.

omat lapseni vuonna 2006 museossa Jenkeissä. Sieltä löytyi telkkari, josta tuli piirrettyjä....

omat lapseni vuonna 2006 museossa Jenkeissä. Sieltä löytyi telkkari, josta tuli piirrettyjä….

Aikuiset valittavat, että lapset pelaavat koneillaan liikaa, eivätkä liiku ja leiki. Mutta lapsethan tekevät juuri niin kuin vanhempansa. Räpläävät koneitaan 24/7 ja jos harrastavat liikuntaa, tekevät sitä jossain tunnin kerrallaan. Ei eletä liikunnallista elämää. Maataan ja istutaan kone käpälissä ja sitten mennään liikkumaan.

Aivot saavat ärsykkeitä kokoajan kaikista eri tuuteista. Viestejä tulee monesta paikasta yhtä aikaa ja kaikkialla on oltava oitis vastaamassa, kommentoimassa ja peukuttamassa. Vähemmästäkin hermostuu.

Kun kiertelin Suomen maata taakse jääneet pari kuukautta ja asuin hotelleissa, katsoin sitä touhua ja ajattelin, että huh huh. Vanhemmat eivät kiellä riekkuvilta tenaviltaan mitään. Hotelleissa asuminen näytti ennemminkin selviämiseltä kuin elämiseltä.

Seisovassa aamiaispöydässä tuskin koskaan näkyi vanhempia, jotka olisivat opettaneet lapsilleen jotain. Kuinka ruokia otetaan, miten pöytää kierretään, mitä laitetaan samalle lautaselle ja muita perusjuttuja. Lapset laitettiin pöytään odottamaan, käteen lyötiin Ipad ja vanhemmat hakivat ruoat lapsilleen. Sitten sytötiin yhdessä tietokoneen kanssa. No jos ei siitä tule levottomaksi, niin mistä tulee?

En tiedä, ehkä olen joutava muinaisjäänne, mutta omat lapseni tykkäsivät kyllä enemmän yhdessä tekemisestä, kuin tietokonepelien pelaamisesta. (Okei ei ollut tietokonepelejä, mutta jotain elektroniikkapelejä ne olivat. Niitä oli, mutta toiselle sijalle ne jäivät, kun alettiin touhuta) Ja mummilassa vasta touhuttiinkin. Kun jätin lapset äidilleni hoitoon, niin he saivat kiivetä katolle, katsoa mikroskoopilla kasvien ja hyönteisten osia, tutkia eläviä rapuja keittiön lattialla, ennen kuin ne joutuivat pataan. (Kyllä, elävä eläin tapetaan jos se aiotaan syödä, osteria lukuun ottamatta, joka syödään elävänä. Myös tämän lapset oppivat eivätkä yökkää, kun tajuavat ettei jauheliha kasva maassa) Aika kivoja elämyksiä. En tiedä, mutta luulisin, että ne ovat täynnä mindfulnessia.

Huokailenko turhaan, niin kuin vanhemmat silloin kuin TV tuli ja pilasi elämämme? Olenko jo niin vanha, etten enää tajua? Että kaikki onkin oikeasti ihan hyvin?

IMG_1373

Menen nyt nyppimään orvokeista kuolleita kukkia, että ne jaksavat vielä kukkia, jos vaikka tulisi lämmin loppukesä. Se on todella meditattivista.

Namaste

Hanna