Huonosti käyttäytyvä nainen

Kun Maria Veitola kävi yökylässä Ristomatti Ratian luona lööpit kertoivat jo etukäteen, että paikalle porhaltava Anu Saagim haluaa, että Maria lähtee muualle nukkumaan yönsä.

Mehän olemme jo täällä pikkuisessa Suomessa tottuneet Anu Saagimin huuteluihin. Aina tulee Suomi-neidolle turpaan etelän eksoottiselta hedelmältä Anulta, joka puki itsensä vain rusettinauhaan, kun viimein aikoinaan suostui Ristomatille.

Voi minkä teit Maria, kun täkkiin kääriydyit ja muutenkin olit rumissa vaatteissa – Anun mielestä, joka sentään ymmärsi pörhistellä punaisessa pitkäkarvaisessa turkissaan pitkin Korkeavuorenkatua kainalossaan tyylikäs sisustuselementti – strasseilla päällystetty pantteri.

Mua on aina naurattanut Saagimin jutut. Olen ajatellut, että hänen päämääränsä on saada huomiota lehdistössä ja että hän provosoi huvikseen ihmisiä. Kaikista kansoista löytää samanlaisia pointteja jos haluaa niitä etsiä ja julki tuoda. Koko suun soittohan on ollut pelkää höpinää, eikä edes kerro mitään Virolaisista naisista, ainoastaan puhujasta itsestään. Nyt istuin TV:n eteen katsomaan mitä tapahtuu kiinnostuneena ja odotin samaa perusläppää, mitä hän aina on heittänyt. Ajattelin myös, että ohjelmaa haluttiin mainostaa ja siksi heitettiin kehiin sensaatiomaisia paljastuksia jo etukäteen.

Mutta kuinkas sitten kävikään? Anu Saagim käyttäytyi aidon epämiellyttävästi. Aluksi hetken nauratti, mutta pian tuijotin ohjelmaa silmät suurina. Ei voi olla totta!

Sen sijaan Maria Veitola jaksoi olla provosoitumatta ja ihmetteli vilpittömästi Sagimin käytöstä ja myös paljasti että oli hämillään, ei oikein tiennyt kuinka olla tilanteessa.

Lopputuloksena oli, että Saagim munasi itsensä täydellisesti, ilman että Marian täytyi tehdä yhtään mitään muuta kuin käyttäytyä kohteliaasti. Se oli nautinnollista. Herkkua suorastaan. Juuri tuota äitini koetti aina opettaa minulle. Älä mene samalle tasolle törpön kanssa. Se muuten ei ole aina helppoa. Monesti yritys kaatuu hampaiden kiristelyyn ja vähintään pikkuisiin piikkeihin.

Saagimin käytöstä on puitu somessa paljon ohjelman jälkeen. Suurin osa on tuntuu olevan pöyristyneitä.

Saagimia myös puolustetaan, sanotaan että hän oli sarkastinen ja yritti olla hauska.

Koko yllä oleva kirjoitus on pohjustus seuraavalle: Inhoan negatiivista huumoria. En pidä sitä hauskana. En osaa suhtautua siihen. Pahoitan mieleni. Menen vittuilusta ihan pihalle, enkä oikeastaan arvosta niitä, jotka osaavat maksaa siinä lajissa potut pottuina. Koko genre on minusta ällöttävä. Ymmärrän piruilun, harrastan sitä itsekin ja joskus olen joutunut miettimään meninkö liian pitkälle ja pyytämään anteeksi. Aina ei osu ihan maaliin, joskus sitä kompuroi. Mutta huono käytös on vain huonoa käytöstä. Sitä ei voi selittää pois esimerkiksi ammatilla. Hän on taitelija. Eikä sillä että hän haluaa huomiota. Eikä silläkään, että oli ankea lapsuus tai ei ollut vanhemmat kotona opettamassa. Ei millään, se on vain huonoa käytöstä.

 

Leppoisaa viikonloppua

Hanna

Kaunista ja hyvää

Tiistai oli kauniiden miljöiden (mikä sana! Olisiko interiööri parempi? – joo) interiöörien ja herkkujen päivä.

Viikuna - ihana sisäkasvi

Viikuna – ihana sisäkasvi

Aamu alkoi treenillä, joka oli nautinnollinen alku päivälle. Ei mitään kovin rajua, koska olen saanut olkapääni ihan kammottavaan kuntoon vain näpläämällä puhelintani. Nyt sitä sitten veivaavat hieroja ja naprapaatti. Itsekin pitäisi venytellä, mutta mähän muistan sen huonosti… Kääk.

Treenistä menimme kollegani kanssa valitsemaan tuotteita yhteen sisustusprojektiin Tine K:n mallistosta. Heidän näyttelytilansa Vallilassa on ihana ja inspiroiva ja minulle tulee siellä aina hyvä olo. Samalla kun valitsimme tuotteita käynnissä olevaan projektiin haaveilin myös muutamista jutuista omaan kotiini. Ai mistä? No tavallaan ajattelin, että voisin oikeastaan muuttaa tuohon näyttelytilaan…. Mutta oikeasti olisi ihanaa saada uudet sohvat. Meidän sohvat on 20 vuotta vanhat. Ne on verhoiltu kolme kertaa uudelleen ja noh… olis kivaa saada uusi tyyli.

toimiston ikkunasta on ihana näkymä puistoon

toimiston ikkunasta on ihana näkymä puistoon

Marokkolais-tanskalaista tyyliä. Kyllä tykkään!

Marokkolais-tanskalaista tyyliä. Kyllä tykkään!

 

viikunapuu. Pakko saada!

viikunapuu. Pakko saada!

Seuraava etappi oli lounas Ekbergillä jossa söin kylmää päivää lämmittämään lohikeittoa ja intialaista kanaa. Ja se oli onni! Koska suoraan sieltä kävelin muutaman korttelin päähän Dansuckerin infotilaisuuteen. Jos vatsanii ei olisi ollut täynnä, niin olisin täyttänyt suussa sulavilla herkuilla, joita pöydät notkuivat. Kattaus oli huima! Teemu Auran ja Markus Hurskaisen loihtimat herkut oli aseteltu suoraan pöydälle sokerihippujen päälle. Niin hauska esillepano! Ja uskomattomat maut! Mutta vain yhden monista herkuista söin kokonaan. Ei siksi etteivätkö olisi maistuneet, vaan siksi että koetan välttää sokeria. Mutta se yksi banaani-ruokosokeriwhoopie oli jotain uskomatonta! Mitään niin täydellisen herkullista en ole syönyt pitkään aikaan. Sain reseptin ja toden totta aion yrittää tehdä niitä. Saa nähdä kuinka lähelle alkuperäistä pääsen. I’ll let you know!

näin hauskasti olivat leivonnaiset ja herkut esillä pienissä sokerikasoissa. Eri sokereissa on eri aromit. Minä pidän tummista.

näin hauskasti olivat leivonnaiset ja herkut esillä pienissä sokerikasoissa. Eri sokereissa on eri aromit. Minä pidän tummista.

Banaani ruokosokeri-whoopiet parasta herkkua ikinä. Älä anna vaatimattoman ulkonäön pettää!

Banaani ruokosokeri-whoopiet parasta herkkua ikinä. Älä anna vaatimattoman ulkonäön pettää!

Herkkujen jälkeen kipin kapin Eiraan ja Marimekon kevään ja kesän 2016 sisustusmallistoon tutustumaan. Marimekkolaiset olivat tehneet näyttelyn myytävään asuntoon Speranskintielle. Minulla oli kaksikin syytä mennä sinne. Asunnon on suunnitellut Suomen kaunein koti tuomari arkkitehti Aleksi Niemeläinen, joka tekee ’oikeita’ töitään Poseidon Helsinki Oy:ssä. Olen kuullut projektista kuvausmatkoilla ja nyt oli nastaa päästä näkemään asunto ja vielä sisustettuna. Minullahan on tämä ongelma, kun en ole ihan varma haluanko asua täällä melkein metsässä vai olisiko tuollainen ihana, valoisa kaupunkikoti just paras. Asunto on vielä myynnissä, joten pää oli kyllä pyörällä… Siitä vaan takki niskaan ja Kaivariin kävelylle, olisi se houkuttelevaa.

Tunnelmallista Marimekkoa  ja moderneja klassikoita upeassa loft-tilassa

Tunnelmallista Marimekkoa ja moderneja klassikoita upeassa loft-tilassa

Marimekolla on myös simppeli tyyli

Marimekolla on myös simppeli tyyli

Ihana meikkipussi.

Ihana meikkipussi.

Marimekolla on sydämessäni myös joku erikoissija. On ollut aina, siitä tulee hyvä mieli ja nytkin tila oli inspiroivasti tehty. Ehkä oikeassa kodissa voisi olla aavistuksen verran vähemmän värejä, mutta kun menin makuuhuoneeseen ja marivärit pamahtivat eteeni niin – no eihän sitä voi kuin rakastaa!

Keittiöön oli katettu raakakakkua ja ihanaa kahvia

Keittiöön oli katettu raakakakkua ja ihanaa kahvia

On tämä jotenkin vastustamaton!

On tämä jotenkin vastustamaton!

Tapasin siellä myös vanhan tuttuni Pasin, joka omistaa Cafe Kokon ja hän tarjoili jälleen minulle makeaa herkkua. Nyt oli vuorossa raakakakkua. Aivan ihanaa! Puhuimme pitkään Pasin kanssa sokerista ja sen vaikutuksista. Pisti miettimään kyllä, mutta olen ainakin nyt sitä mieltä että jees sokerille, mutta ei joka päivä.

Tunnelmallinen pieni tila eteisen vieressä. Ihana näkymä ulos. Eriväriset tyynyt tuovat juuri kivasti kodikkuutta pieneen simppeliin tilaan. Huomaa lattia! Tykkään!

Tunnelmallinen pieni tila eteisen vieressä. Ihana näkymä ulos. Eriväriset tyynyt tuovat juuri kivasti kodikkuutta pieneen simppeliin tilaan. Huomaa lattia! Tykkään!

Vielä jaksoin yhteen infoon mennä, mutta sen anti jääköön myöhempään ajankohtaan, koska siellä opin uuden kikan paketointiin.

Iloa päivään!

Hanna

Kun iho kuivuu ja villapusero kutittaa

Kaupallinen yhteistyö: Essex

Selkeä ympäristö selkeyttää myös ajatuksia ja kun tavarat ovat järjestyksessä minusta on muutenkin helpompaa olla ja elää. Tosin niiden järjestyksessä pitäminen on aika ajoin varsin haastavaa varsinkin, kun sitä tavaraa tuppaa olemaan ihan liikaa. Välillä tulee halu vain viskata kamaa roskiin isolla kädellä, mutta se ei sovi eikä käy laatuun. Täytyy kierrättää ja lajitella ja se saa aina homman vähän hidastumaan. Loppupeleissä siitä kuitenkin tulee se paras fiilis – on tehnyt jotain oikein ja ollaan win win –tilanteessa. Tavarat vähenevät kotona ja niistä on iloa jollekin toiselle tai ne kuormittavat maapalloa vähemmän, kun menevät minne niiden kuuluukin mennä.

Minulla on jo pitkään kestänyt projekti, jonka päämääränä on vähentää kaikkea tavaraa kodissamme. Kun siivosin saunan pesuhuonetta alkoivat puolityhjät kosmetiikkapakkaukset ärsyttää.

Oli jos jonkinlaista tölkkiä ja purnukkaa ja otin päämääräkseni käyttää ne systemaattisesti loppuun ennekuin ostaisin mitään uutta. Aina, kun sain yhden tölkin tyhjäksi, koin onnen tunteen. Mietin samalla tölkkimäärän tarpeellisuutta ylipäätään. Eikö olisi mitään tuotetta, jolla voisi kuitata monta tarvetta?

Onhan sellainen, sen tajusin, kun sain testattavakseni Essex perusvoiteita ja olin kuin Liisa Ihmemaassa. En ole koskaan käyttänyt perusvoiteita aikaisemmin, mikä on kyllä aika kreisiä. Tarvetta olisi ollut, kun nyt tajuan mitä kaikkea niillä voi tehdä.

Toimiva pumppupullo on kätevä ja nopea käyttää

Toimiva pumppupullo on kätevä ja nopea käyttää

Syksyllä on ihanaa laittaa päälle villapuseroita ja vetää jalkaan villasukat. Vähänhän ne kutittavat kyllä. Huomasin, että kiskon yhtenään uuden pörröisen neulepuseroni hihoja ylös raapiakseni käsivarsiani. Kun pääsin kodin seinien suojaan raavin myös vatsaani! Voin kertoa, että se näyttää erityisen huvittavalta…. Syytin puseroa, mutta syy olikin kuiva iho.

Olen aina kokenut kropan rasvaamisen vähän työlääksi touhuksi. On niin kiire, että teen sen vain, kun annan itselleni luksus aikaa. Voiteen valinta on ollut hankalaa, koska saan tuoksuista migreeniä ja ne ärsyttävät minua helposti. Halvat voiteet hajustetaan teollisilla tuoksuaineilla ja niiden haju on pistävä ja teennäinen, en tykkää. Kalliit taas usein tuoksuvat liikaa ja hienot pakkaukset tuovat turhan hintalisän. Nyt laitoin Essexin jyhkeät pumppupullot kylpyhuoneeseen ja kas, kuinka rasvaus alkoi sujua! Voide oli koko ajan saatavilla helposti ja kuin ohimennen painoin pumppua ja vetäisin rasvaa sääriin ja käsivarsiin, sekä tietysti kutisevaan vatsaani!! Sekä paksumpi emulsiovoide, jonka tunnusväri pakkauksessa on liila että ohuempi hydrogeeli persikan värisessä pakkauksessa levittyvät ja imeytyvät sutjakkaasti ihoon ja jättävät ihon kimmoisaksi ja pehmeäksi. Vaikutus on pitkäaikainen ja iho tuntuu hyvältä koko päivän.

minä logon fiiliksissä! Kuva on niin iloinen - se tekee hyvälle tuulelle :)

minä logon fiiliksissä! Kuva on niin iloinen – se tekee hyvälle tuulelle :)

Pumppupullojen myötä minusta on kasvanut oikea voiteen käytön mallikansalainen. Nyt on rasvattuna kaikki se mistä aina olen saanut lukea: Kyynärpäät, kantapäät ja kynsinauhat. Näihin en ole aiemmin keskittynyt, mutta kun tuoksuton ja hyvin levittyvä voide odottaa vain painallusta pumpusta, se tulee tehtyä.

Mieheni on kuvaaja, ja on sanonut, että näkee naisen iän kyynärpäistä. Vaikka kasvoille olisi tehty mitä, kyynärpäät kavaltavat. Koetan siis hoitaa niitä hyvin. Kantapääni ovat alkaneet kuivua vasta nyt, mikä lienee iän mukanaan tuoma asia. Rasva auttaa pitämään ne pehmeinä ja usein rasvailen niitä löylyn lämmössä. Kun olen rasvannut kaiken, pyörittelen vielä käsiin jäänyttä voidetta kynsinauhoihin. Ai että tunnen olevani mallikansalainen kauneuden hoidon saralla!

Essex plus kulkee treenikassissa mukana salilla. Treenin jälkeen suihkuun ja kevyt rasvaus ennen pukemista, ettei tarvitse kaupungilla raapia vatsaa…

Essex plus kulkee treenikassissa mukana salilla. Treenin jälkeen suihkuun ja kevyt rasvaus ennen pukemista, ettei tarvitse kaupungilla raapia vatsaa…

Essexin tuoksu on aavistuksen lääkemäinen, kun sitä levittää, mutta tuoksu häviää hetkessä. Sen jälkeen suihkutan iholle kevyttä vartalotuoksua, joka ei aiheuta minulle päänsärkyä. Minulle sopivia tuoksuja on vain muutama ja olen niiden uskollinen käyttäjä. Siksikin tuoksuton vartalovoide on ihan paras, ei ole kivaa sekoitella eri tuoksuja keskenään.

Olen esteetikko ja aluksi pumppupullo näytti kyllä ankealta ja toi mieleen sairaalan, mutta vasta hetken katsottuani huomasin, että logon kuvassa on riemukas nainen. Tulen kuvasta hyvälle tuulelle, kun näen sen. Ihan oikeasti. Pullo on myös toimiva, sillä pumpun nokkaan ei kuivu kökkärettä, jonka takia rasva singahtaisi mihin sattuu (silkkipuserolle!) vaan tulee aina kiltisti suoraan kädelle.

Luin Idan blogista, mikä valtava määrä käyttötapoja perusvoiteelle on ja yllätyin, mutta hyvä, että luin blogin, sillä tarvetta tiedolle ilmaantui pian. Iskin koipeni kiveen ja sääreen nousi iso patti. Mieheni sanoi, että hiero MSM-jauhetta voiteen avulla iholle ja patti laskee eikä tule kipeäksi. Hämmästyttävä juttu, mutta toimi!

Jotenkin olen myös vähän nolo tästä perusvoidetietämättömyydestäni, koska sillähän olisi voinut hoitaa hyvin lasten kasvoja ja kroppaa talviaikaan, kun he olivat pieniä. Laiton heille silloin tällöin omia päivävoiteitani ja ne olivat kyllä liian vahvoja ja usein kirvelivätkin. Jossain vaiheessahan talvella lasten iho muuttuu aina aivan kuivaksi ja jotenkin surkeaksi, kun mennään edestakaisin sisään keskuslämmityskuivaan ilmaan ja ulos pakkaseen ja viimaan. Olisi ollut hyvä jos mamman kylppärissä olisi ollut turvallinen apu.

Pidetään ihosta huolta

Hanna