Iittalan saama kritiikki toi haasteen – tässä vastaus

Annoin Päivän kaktuksen 11.11. blogissani Iittalan ja Fiskarsin PR-kuville. Voit lukea blogin täältä. Blogia jaettiin ja peukutettiin runsaasti ja  useat ihmiset olivat kuvista samaa mieltä kanssani. Sain viestejä kollegoilta, jotka olivat ihmetelleet kuvia myös ja esimerkkeijä muista kuvista. Sain kannustusta, koska olin uskaltanut nostaa asian esiin.

Olin hämmentynyt. Kirjoitukseni oli spontaani, niin kuin blogikirjoitukseni yleensä ovat. Nyt asia alkoi paisua ja viestejä tuli enemmän ja enemmän ja lopulta kirjoitukseen reagoivat nopeasti myös sekä Fiskars että Iittala.

Fiskars tutki asiaa ja totesi, että heidän tiedotteesaan oli mukana vääriä tuotekuvia Fiskars-uutuuksista. He laittoivat jakoon uuden tiedotteen jossa oli päivitetty kuvalinkki. Sain tiedotteen ja minulle myös soitettiin Fiskarsilta ja kerrottiin asia.

Iittalasta sain viestin, jossa kysyttiin osoitettani, jotta he voisivat lähettää minulle jouluesitteensä. Sainkin sen ja sen liitteenä oli kaunis kirje ja hyvän joulun toivotukset. Lisäksi sain Iittalasta sähköpostin, jossa kiitettiin blogini muodossa tulleesta palautteesta (ilman sarkasmia) ja yllytettiin ottamaan vastaan kuvahaaste. ”Mielellämme näkisimme tuotteemme sinun  stailaaminasi” ”erittäin suotavaa on, että sekoitat kuviin eri brändien tuotteita”.

Sosiaalisen median voima yllätti minut ja yllätyin iloisesti myös yritysten reaktioista. Että siis reagoitiin jotenkin. En odottanut että  mitään sellaista tapahtuisi. En edes siinä vaiheessa kun näin, että kirjoitus herättää paljon tunteita ja leviää.

Maailmassa tapahtuu paljon tärkeämpiä ja vakavampia asioita kuin tämä, mutta nyt kävi niin, että sain ehdotuksen jolle en voinut sanoa ei! Otin siis Iittalan haasteen vastaan ja niinpä meillä oli eilen joulu. Sitä oli ihanaa tehdä ja hihkuin välillä tehdessäni, että ”mä sit rakastan mun duuneja.”

Omassa kodissani toteuttamani joulukattaus ei pyri kuitenkaan kilpailemaan kohun aiheuttaneiden mediakuvien kanssa. Se on mahdotonta jo pelkästään teknisistä syistä, mutta olen iloinen, että sain mahdollisuuden vähän iloitella! Ja tietysti on kiinnostavaa, kuinka suuri merkitys somella on. On hienoa, että asioihin reagoidaan. Mutta se tekee kyllä myös hieman varovaiseksi. Ainakin hetkeksi…

Joulukattausta tekemässä. Jälkiruoka oli ihanaa! Maistoin vain kaksi pientä lusikallista, koska olen sokerilakossa. Pieni lipsuminen, koska onhan se maistettava mitä tekee!?

Joulukattausta tekemässä. Jälkiruoka oli ihanaa! Maistoin vain kaksi pientä lusikallista, koska olen sokerilakossa. Pieni lipsuminen, koska onhan se maistettava mitä tekee!?

Kun teen joulua johonkin, minulla on aina joku teema ja ainakin omassa päässäni kulloiseenkin tyyliin on jokin syy ja perustelu. Jouluihmisenä olen enemmän maksimalisti, kuin minimalisti ja olen vuosien varella luonut vaikka millaisia joulumaailmoja omaan kotiini, televisioon ja lehtijuttuihin. Mutta nyt tuntuu, että olen nähnyt määrää ja glitteriä jo tarpeeksi ja mieluisimmat joulukoristeet muodostuvat luonnonmateriaaliesta. Asioista joitka löytyvät ruokakapasta ja metsästä. Ja kaikenlainen määrän vähentäminen miellyttää.

Perinteisissä suomalaisissa jouluruuissa käytetyissä joulun mausteissa on paljon samaa kuin marokkolaisessa keittiössä, kanelia, kardemummaa, tähtianista, sahramia, muskottia. Jouluun kuuluu myös monenlaiset hedelmät sekä tuoreina että kuivattuina, sitrukset, taatelit, luumut, pähkinät ja mantelit jotka kaikki kuuluvat myös Pohjois-Afrikkalaiseen keittiöön. Marokkolaiset astiat ja ornamentiikka viehättävät myös, siksi päätinkin toteuttaa joulukattauksen Iittalan värikkäillä  ja simppeleillä astioilla ja yhdistää niihin Tine K Homen mustavalkoisia marokkolaisia kulhoja.

Koska maailman jokaista ihanaa astiasarjaa ei voi hankkia (mikä on suuri vääryys!) suosin eri sarjoista olevien astioiden sekoittamista keskenään, jolloin jo muutama erilainen astia piristää ja muuttaa kauttausta. Pääsee vähemmällä määrällä, mutta lopputulos on kuitenkin runsas ja kiinnostava.

IMG_6913

IMG_6911

Kattauslautasina käytin lasilautasia. Valitsin harmaat, mutta kaupassa ei ollut kuutta, joten otin sekä kirkkaita että harmaita. Se ei haittaa ollenkaan! Pääruokaa varten on tummansiniset lautaset, lihapiirkkaa syödään turkoosilta tai punaiselta lautaselta, riippuen missä istuu. Lihaliemi eli buljonki nautitaan marokkolaisesta kulhosta. Keskellä pöytää luikertelee mustikanvarvuista tehty köynnös, jota koristaa oranssit pienet sitrukset, kumkvatit, joita saa ruokakaupasta. En kiinnittänyt kumkvatteja ollenkaan, ne pysyvät varpujen seassa ilman kiinnitystä.

IMG_6923

Keskelle pöytää ei kannata laittaa korkeita kynttilänjalkoja, koristeita tai kukkia, koska niiden takaa on ikävää kurkkia vastapäätä istuvaa. Mustat matalat kynttilänjalat ovat valurautaa ja kynttilän paikka niissä ei ole keskellä.

IMG_4527

Tapio Wirkkalan suunnittelemista Tapio-laseista juodaan viinit, vesilasina on kirpputorilta osteut lasit, joiden alareunassa on tinarinkula. Sopivat minusta hyvin Marokko-fiilikseen. Jotkut värilliset lasit toimisivat myös hyvin. Aterimet on omat eikä sarjaa enää ole saatavana Iittalasta. Mallin nimi on Memory – harmi ettei sitä enää ole, koska olen hukannut muutamia.

IMG_6955

Buljonki keitetään häränhännistä ja paahdetuista juureksista ja se kuuluu ehdottomasti joulupöytääni yhdessä lihapiirakan kanssa.

IMG_6953

Tein lihapiirakan mustaan kapeaan Teemavuokaan. Ei tule liian suurta, kuten pelillä! (Liemen ja piiraan reseptit allekirjoituksen jälkeen blogin lopussa)

IMG_6924
IMG_6927

 

 

IMG_4534

 

IMG_6923

Perinteiset jouluherkut ovat aika raskaita ja tykkään sekoittaa joukoon uusia juttuja. Salaatti erivärisistä sitruksista, paahdetuista punajuurista ja mustista linsseistä sisältää paljon perinteisiä joulun makuja, mutta on kevyttä ja hyvää. Salaatin kastikkeeseen tulee kaneliakin! Nam! (Resepti on Kodin Kuvalehden numerosta 21/15 ja sen on luonut toimittaja Riikka Kaila. Kopioin reseptin blogin loppuun.)

IMG_6975

Kastehelmi-purkit toimivat hyvin jälkiruoka-astioina. Tein niihin valkosuklaajuustokakut, joiden pohja on piparkakkua ja pinnalla on karpalohyytelö. Purkit mahtuvat hienosti jääkaappiin, koska ne voi pinota. Tilaa menee vähemmän kuin pyöreä kakku veisi. Tiivis kansi suojelee vierailta hajuilta ja mauilta. Jokaisen oma kakku on hauska juttu, eikä annos ole liian suuri – pikemminkin liian pieni – niin hyvää se on! Kun kakut tuodaan tarjolle, ne voi koristella karpaloilla tai puolukoilla ja puolukan varvuilla.

IMG_6980

IMG_6990

IMG_6988

Tine K:n tarjotinpöytä käy hyvin jälkiruokapöydästä. Punakultaiset lasit olen saanut lahjaksi isältäni espressokupit ovat myös omasta kaapistani. Ne ovat 24h sarjaa ja niiden valmistus on lopetettu.

IMG_6987

IMG_6963

Joulupuuron latoin tarjolle Tine K:n marokkovatiin mutta Sarjaton kulhot ovat sen syömiseen sopivan kokoiset ja muutenkin ihanat. Pinta näyttää kudotulta – kotoista!

IMG_6974

Aamupuuro tuli viimeiseksi, olisikohan sen pitänyt aloittaa tämä juttu? Mutta jospa se on joulupäivän aamupuuro? Kivaa oli tehdä näitä kuvia. Iittalat astiat, kynttilänjalat ja lasit hain lainaksi Iittalan liikkeestä, joukossa on myös muutamia omia Iittalan astioitani sekä antiikkia. Tine K Homen astiat ja marokkolainen tarjotinpöytä ovat lainassa Nougatista. Kiitos lainasta molemmille ja haasteesta Iittalalle!

Lämmöllä

Hanna

P.S. laitan tänne loppuun vielä reseptit punajuurisitrussalaattiin, valkosuklaajuustokakkuun, lihaliemeen ja -piirakkaan, jos joku innostui!

Valkosuklaajuustokakku kuuteen Kastehelmi-purkkiin

(suluissa määrät jos teet yhden suuren kakun)

75g  (150g) murskattuja piparkakkuja

25g  (50g)   sulatettua voita

175g valkosuklaata

2 dl kuohukermaa

2 tl vaniljasokeria

200 g maustamatonta tuorejuustoa (Philadelphia)

½ dl sokeria

4 liivatelehteä

½ dl vettä

(täytettä jää vähän yli – syö se!)

kiille

2 (3) liivatelehteä

1 ½ (3)dl sokeroimatonta kaupan karpalomehutiivistettä laimentamattomana

1 ½ (3)rkl hienoa sokeria

Yhdistä piparkakkumurut ja sulatettu voi. Painele 2 rkl muruseosta jokaisen purkin pohjalle. Muovipussilla peitetty puinen perunanuija on hyvä väline siihen työhön. Muovi estää murujen tarttumisen nuijaan.

Laita liivatelehdet pehmenemään kylmään veteen.

Sulata suklaa vesihauteessa tai varoen mikrossa. Vatkaa kerma vaahdoksi ja mausta vaniljasokerilla.

Sekoita toisessa kulhossa tuorejuusto ja sokeri reippaasti lusikalla sekoittaen.

Keitä vesi kiehuvaksi ja liuota pehmeät liivatelehdet kuumaan veteen. Yhdistä kermavaahto, juustoseos ja sula suklaa ja lisää joukkoon liivateseos. Sekoita hyvin. Nostele seosta keksipohjan päälle sen verran ettei purkin kansi kosketa sen pintaa ja jätä vielä pieni vara kiilteelle. Anna hyytyä vähintään kaksi tuntia tai yön yli.

Kiille

Laita liivatelehdet pehmenemään kylmään veteen. Kuumenna laimentamaton mehu ja lisää siihen sokeri. Liuota joukkoon pehmenneet liivatelehdet. Anna seoksen jäähtyä huoneen lämpöiseksi ja nostele sitä sitten hyytyneen valkosuklaakakun päälle. Laita kylmään hyytymään tunniksi.

Lihaliemi

2-3 kg naudan potkaa, lihaisia luita ja häränhäntää

5-6 l vettä

pari porkkanaa

pari isohkoa sipulia kuorineen

nyrkinkokoinen pala juuriselleriä

puolikas palsternakkaa

laakerinlehti

muutama oksa timjamia

muutama oksa persiljaa

3 maustepippuria

(pari valkosipulin kynttä)

suolaa

Paista luita voidellulla uunipannulla 225 asteessa puolisen tuntia. Kääntele välillä. Pilko juurekset, sipulit kuorineen, siitä liemi saa kauniin värin. Lisää vihannekset pannulle viimeisiksi kymmeneksi minuutiksi.

Siirrä luut ja vihannekset kattilaan. Huuhdo uunivuoka, rapsuttele maut talteen ja kaada vesi kattilaan. Lisää loppu vesi. Aloita keittäminen kohtuullisen hyvällä lämmöllä. Kun vesi alkaa kiehua, kuori pinnalle muodostuva vaahto tarkkaan pois. Laske sitten lämpöä niin, että liemi vain kevyesti poreilee. Lisää mausteet ja anna kiehuskella 6-8 tuntia.

Nosta luut ja vihannekset kattilasta. Vihannekset voi heittää pois, ne ovat tehtävänsä tehneet.

Siivilöi liemi ja kaada takaisin kattilaan. Keitä hyvällä lämmöllä kokoon, kunnes jäljellä on sopivan voimakas liemi.  Tähän menee hyvinkin tunti, toista. Mausta suolalla.

ja tietty, jos tuntee metsästäjiä, kannattaa kysyä luita niiltä. Riistasta vasta hyvä liemi tulee.

Pellillinen lihapiirakkaa (käytin puoli annosta kuvan piiraaseen)

Taikina

3dl kuohukermaa

1tl leivinpulveria

6,5 dl vehnäjauhoja tai 5dl vehnäjauhoja ja 1,5 dl korppujauhoja

250g voita

1 kanamuna voiteluun

n. 800g jauhelihaa

n. 2dl riisiä

1-2 sipulia

suolaa

mustapippuria

(yrttejä maun mukaan)

Tee ensin taikina, sen voi tehdä jo päivää etukäteen jääkaappiin odottamaan.

Vatkaa kerma vaahdoksi ja sekoita siihen keskenään sekoitetut kuivat aineet. Lisää joukkoon huoneenlämpöinen voi ja sekoita hyväksi taikinaksi.Älä vaivaa. Laita jääkaappiin vähintään puoleksi tunniksi.

Keitä riisi lihaliemessä, joko itse tehdyssä tai lisää keitinveteen lihaliemikuutio tai lihafondia.

Paista silputut sipulit meheviksi, makeiksi ja pehmeiksi. Paista jauheliha ja mausta se hyvin suolalla, raastetulla valkosipulilla ja pippurilla. Jos haluat voit lisätä mieliyrttejäsi joukkoon.

Kauli 2/3 taikinasta ja nosta se leivinpaperilla vuoratulle pellille varovasti. Koska taikinassa ei ole sitkoa. Voi  olla haastavaa kaulita tai saada iso taikinalevy siirrettyä pellille. Aivan yhtä hyvin voit taputella taikinaa pellille palasina, kuin tilkkutäkkiä. Sekoita täytteen aineet keskenään ja tarkista maku. Nostele täyte taikinalevylle. Te lopusta taikinasta piiraaseen ristikko tai vain taputtele taikinasta ohuita paloja ja levitä ne piirakan päälle. Koko kannen ei tarvitse olla taikinan peitossa. Voitele piiras kananmunalla, jonka rakenne on rikottu haarukalla sekoittamalla.

Paista piirasta 200 asteessa noin puolituntia, kunnes taikina on kauniisti kypsynyt.

Punajuuri-sitrussalaatti

1 dl mustia linssejä

6 punajuurta

1 granaattiomena

2 appelsiinia

2 verigreippiä

tuoretta lehtipersiljaa

tuoretta minttua

3 rkl oliiviöljyä

2 rkl sitruunan mehua

1 rkl hunajaa

1 tl kanelia

1 tl suolaa

mustapippuria

Huuhdo ja keitä linssit pakkauksen ohjeen mukaan.

Kuori punajuuret ja viipaloi lohkoiksi. Laita lohkot uunipellille ja valuta päälle öljyä ja sormisuolaa. Paahda 200 asteisessa uunissa kypsiksi noin 30 min

Kuori ja viipaloi sitrukset. Ota granaattiomenasta siemenet, silppua persilja ja minttua.

Sekoita kastikkeen ainekset keskenään, kokoa salaatti ja valuta kastike päälle.

Viimeviikon ruusut ja touhut

 

Kiirettä on pitänyt ja onneksi on, sillä nämä marraskuut ovat minulle vuoden haastavinta aikaa. Mutta tänä syksynä olen pärjännyt paremmin kuin tavallisesti. Johtuisiko se aurinkoisesta syksystä, kun kuulaita aurinkopäivä vaan riitti ja riitti.

Viimeviikon vauhtipäivä oli torstaina. Kun oli vielä porvarillinen hämärä ja kello vasta kahdeksan, olin jo jalkahoidossa ja sain punaiset geelilakat varpaankynsiin koska ensi viikolla lähden Tansaniaan ja siellä heitetään pois kengät ja sukat! Seuraavaksi oli vuorossa fustra-treenit. Olen saanut itseni huonoon kuntoon liiallisella tietokoneen naputtamisella ja vaara saada jäätynyt olkapää on hyvin konkreettinen. Ottaa päähän ihan sairaasti, etten voi tehdä kunnon rankkaa treeniä, vaan joudumme huoltamaan tota olkapäätä. Lankku ja punnerrus maistuisi, samoin vipunostot ja muut, mutta ei pysty. Kipeää tekee. Mutta oikea treeni kyllä auttoi. Pian olisi syytä päästä treenaamaan kovempaa, koska olen lihonut! Tänään aloitin sokerittoman kauden. En tiedä koska lopetan. Piiiiitkän ajan päästä. Tai ehkä en edes silloin. Sokeri ei ole hyvästä, mutta tykkään hyvästä 😉

Sitten alkoikin torstain juhlat – mentiin kaimani Hannan kanssa tilaisuudesta toiseen ja oli ihanaa. Kolme ruusua menee jakoon näin:

Aina oikein on kauniisti toteutettu sisustuskirja

Aina oikein on kauniisti toteutettu sisustuskirja

Ensimmäisenä oli kirjan Aina oikein –julkistus. Sisustustoimittaja ja neuleyrittäjä Pia Kalliomäki on kirjoittanut neulekirjan sisustajalle. Kirja on pullollaan inspiroivia kuvia kauniista sisustuksista ja neuleet ja neuleohjeet ovat kudelamana kuvien välissä. Tyylikäs kirja. Torkkupeitot, tyynyt ja matot näyttävät helppotekoisilta ja ajatus puikkojen heiluttamisesta sohvalla on kutkuttava. Usein neuleohjeet kaatuvat mielestäni liikaan yrittämiseen, tässä kirjassa neuleet ovat minimalistisia – pinta puhuu puolestaan ja ohjeita riittää tiskirätistä mattoihin. Ruusu!

12282847_10200863737312374_1654920253_n (1)

ohjeet ovat yksinkertaisia! Jippiii! Ei ole pakko osata kutoa kantapäätä!

ohjeet ovat yksinkertaisia! Jippiii! Ei ole pakko osata kutoa kantapäätä!

Julkistamisjuhlissa oli esillä kirjan kudonnaisia.

Julkistamisjuhlissa oli esillä kirjan kudonnaisia.

Kirjanjulkkarit oli Friz Hansen Shopissa Yrjönkadulla ja sieltä kävelimme ripeästi Stockmannille, jonne Balmuir avasi pop up –myymälän joulun ajaksi. Balmuir on kotimainen perheyritys, jonka tuotteita myydään hienoimmissa tavarataloissa ympäri maailman ja paketti on toimitettu myös Ruotsin hoviin. Valikoima on laaja aina kashmirpiposta puhvelinnahkaiseen arkkuun saakka. Kieltämättä  pehmeät villat ja sileät nahat tuntuvat hyviltä, kun niitä silittelee. Alpakankarvaiset tyynyt olivat pehmeämmät kuin mikään mitä osaan kuvitella. Ruusu kotimaiselle yritykselle, jolla on tyyliä ja tahtoa!

pörröiset tyynyt ovat alpakkalampaan nahkaa. Vuodevaatteet pehmeän ryppyistä pellavaa.

pörröiset tyynyt ovat alpakkalampaan nahkaa. Vuodevaatteet pehmeän ryppyistä pellavaa.

Heidi ja Jari Jaara avasivat pop upin

Heidi ja Jari Jaara avasivat pop upin

 

baari- ja drinkkivälineistö on nyt trendikästä sisustuksissa

baari- ja drinkkivälineistö on nyt trendikästä sisustuksissa

Stockmannilta kipitimme Lönnrotinkadulle jossa Akseli Herlevi avasi Naughty Burger hampurilaisravintolan. Gourmet hampurilaiset on nyt trendiherkkua ja siksi onkin jotenkin hauskaa että muinoin samassa osoitteessa sijaitsi ravintola Lautasmatkat, joka oli myös aikansa hitti jättisuurine annoksineen. Se oli 70-luvun trendi se!

Nauhty Burgerin somistukset olivat erityisiä. Onkohan pelastusrenkaat muistuttamassa, siitä että ne voi siirtyä vyötärölle jos hamppareita popsii liikaa :)

Nauhty Burgerin somistukset olivat erityisiä. Onkohan pelastusrenkaat muistuttamassa, siitä että ne voi siirtyä vyötärölle jos hamppareita popsii liikaa :)

 

Jutta!

Jutta!

 

Avajaisissa oli valtavasti ihmisiä. Hampurilaiset oli jaettu neljään osaan. Se oli hyvä, niin niitä oli helpompi syödä avajaistungoksessa!

Avajaisissa oli valtavasti ihmisiä. Hampurilaiset oli jaettu neljään osaan. Se oli hyvä, niin niitä oli helpompi syödä avajaistungoksessa!

Akseli on hionut hampurilaistaan tarkkaan ja pakko myöntää että herkkua oli! Mehevän pihvin ja pehmeän sämpylän liitto oli mainio. Rennon tunnelman paikka. Mutta ei kalorikammoiselle! Siellä tapasimme ihanan Jutta Gustavsbergin, joka oli dieetillä, eikä ollenkaan maistanut burgeria. Kevyt Pepsi oli kädessä. Ruusu rennolle gurmeelle!

 

Illalla maistui uni ja perjantaina olikin sitten uudet haasteet. Keittiössämme oli kuvaukset ja aamu alkoi kaiken turhan kärräämisellä kellariin. Koskahan saan kärrättyä ne takasin ylös sieltä?

 

Iloa päivään!

Hanna

 

 

Emme me tarvitse teitä mainostajat – todellakaan!

Katsoin kiinnostuneena tänään Maikkarilta Studio 55 –ohjelmaa, koska aiheena oli: Yli 50-vuotiaat kuluttajina – mainonnan unohdettu kohde.

Aloin tietysti miettiä asiaa omakohtaisesti, sillä olen 57-vuotias ja kuulun siis kyseiseen unohdettujen ryhmään. Eikä se haittaa minua pätkän vertaa! Pysykää vain mainostajat samalla linjalla! Me 80-luvun kulutusjuhlan luojat hillutaan täällä ihan miten haluamme ilman teitäkin. Me osaamme ihan kaiken, löydämme kaiken emmekä tarvitse teitä yhtään mihinkään. Kulutamme rahamme ilomielin ihan mihin itse haluamme. Välillä Henkassa ja Maukassa ja välillä Luis Vuittonilla. Arvostamme palvelua ja laatua ja löydämme ne ilman mainostajia vailla mitään ongelmia.

Katsomme ja näemme tyttärieni kanssa samat mainokset, sillä erotuksella, etten usko mitä niissä puhutaan – koska tiedän paremmin. Mutta voi Luoja kuinka viihdyttäviä ne ovatkaan! Ajatella että mainostytöt ja –pojat ovat viritelleet ripsivärimainoksen jossa luvataan tuuheutta, pituutta ja volyymia ja kuvissa pörhistelevissä silmissä jumalaisen kauniisiin silmiin on kiinnitetty irtoripsiä hiusharjan verran! Miten hauskaa! Ryppyvoiteita mainostavat kolmikymppiset siloposket ja jos mainostajat heittäytyvät vallan rohkeiksi, niin mainoskuvassa on jotain aivan rebeliä – Jane Fonda (69-vuotiaana voide mainoksissa) jonka kasvoja(kin) on sivellyt kirurgin veitsi enemmän kuin mainostettava tuote ikinä. Mutta se on niin hauskaa! Ostamme hulluina kosmetiikkaa, koska iho kuivuu, kun kollageeni vähenee ja se tuntuu ikävältä. Mutta voi pojat – kyllä me voiteemme löydämme, ja kirurgit, ja Restylanet ja timanttihionnat.

Parempia TV-ohjelmiakaan emme tarvitse , vaikka TV suoltaa enimmäkseen ulos pelkää moskaa, sillä näemme kaiken haluamamme tietokoneelta Netflixistä ja vastaavista palveluista. (Vaikka viimeksi katsoin suosikkisarjaani kyllä puhelimelta, kun mieheni kanssa ajoimme vapaa-ajan asunnolta kotiin ja reissu pitkästytti) TV:n mössöohjelmia, joissa esitellään esimerkiksi asuntoja alastomille ihmiselle, treffataan alasti tai muuten vaan örvelletään mauttomasti katsovat silti jotkut ikätoverini ja suotakoon se heille. Tasoa ohjelmiin löytyy kaikille jos vain haluaa etsiä. Tanssii Tähtien kanssa –ohjelmaa katsoivat kuulemma liian vanhat ihmiset mainostajien mielestä – ei haittaa, me nähdään samoja ohjelmia joita tehdään muualla maailmassa.

Juu emmekä me välitä matkailumainoksistakaan. Etsimme matkamme itse. Olemme jo oppineet kuinka mainostytöt – ja pojat kuvaavat kohteita ja muokkaavat kuvia näyttämään paremmilta. Ehei – me lennämme kohteet Googlella, jotta näemme, vaihdamme nettiyhteyksiä ja servereitä, kun varaamme lippuja, että saamme parhaat hinnat ja löydämme upeimmat paikat. Tai otamme yhteyttä parhaisiin matkan tarjoajiin, jotka räätälöivät meille matkan Ranskaan keräämään omenia ja keittämään niistä hilloa, joka jaetaan varattomille hyväntekeväisyytenä tai vie meidät tutustumaan pienen pieniin konjakin tuottajiin, joita ei löydä ellei ole henkilökohtaisia suhteita.

Sillä lailla me teemme – koska olemme sen arvoisia

 

Hanna

 

P.S. unohdin kokonaan autot ja prätkät. Tiedättekö miksi kalliita autoja ajaa useimmiten vanhemmat naiset ja miehet? Ja miksi Harrikkakuskeilla on jo ikää? Miksi tyttärellä on pikkuinen vanha Toyota ja äitee ajelee Mersulla? 😉