Täällä tajusin että minähän olen rakastunut

Aika vilinää on ollut viime viikkoina. Tykkään kun on menoa ja meininkiä, mutta välillä harmittaa, kun ei ehdi tavata ystäviä eikä liikkua (siis harrastaa liikuntaa) niin paljon kuin haluaisi. Tai tehdä ruokaa rauhassa. Tuntuu että aina kun teen ruokaa, minulla on kiire. Se on varmasti yksi syy miksi pidän niin paljon leivonnasta. Kun leivon, olen aina kiireetön. Kukaan ei odota kieli pitkällä että leipomus valmistuu. Sen sijaan päivällistä odotetaan aina.

Suuri osa töistäni on kirjoittamista ja lisäksi asiat hoidetaan nykyään kirjoittamalla, mikä sekin on aika rasittavaa. Kukaan ei soita ja kysy. Kaikki lähettävät sähköpostia, tekstiviestejä tai viestin FB-inboxiin. Kaikkeen kirjoittamiseen menee aikaa ja siksi istun todella paljon. Ja nythän me kaikki tiedämme istumisen haitat. Olenkin levittänyt keskelle olohuonetta joogamaton ja aina kun nousen ylös, käyn tekemässä siinä seisovan koiran ja cobran. Selkä kiittää.

Toissa viikolla kävin Vitamin Well-juoman infotilaisuudessa, joka alkoi klo 7.30 Helsingin keskustan kuntokeskus Elixiassa Barre-tunnilla. Siihen aikaan on helppoa ehtiä kaupunkiin Espoosta. Ei ole ruuhkaa ja keskustasta löytyy parkkipaikkoja aivan helposti.

Minulle oli hyvin nostalgista mennä juuri tuohon liikuntakeskukseen. Sen toinen nimi on Alexium ja sen perusti joskus 20-vuotta sitten Juhani Avellan. Avellan oli voimanostaja jolla oli maailmanennätyksiä ja Pohjoismaiden mestaruuksia hallussaan. Hän opetti minulle mm. kuinka ylätaljaa vedetään oikeaoppisesti. Jussi oli kiva tyyppi, hän kuoli vuonna 2004 tietääkseni syöpään. Kerran Alexiumissa treenatessani Tarja Kahman johdolla, tajusin että olen rakastunut. En Tarjaan enkä Jussiin vaan Jariin, jonka kanssa sitten meninkin naimisiin. Erittäin tärkeä paikka siis!

Balettikoulun kevätjuhlassa Kansallistetterin lavalla

Balettikoulun kevätjuhlassa Kansallistetterin lavalla

 

Minä olen tuo istuva tyttö ihan vasemmalla

Minä olen tuo istuva tyttö ihan vasemmalla

Mutta mitä on Barre? Aivan huippu laji! Innostuin aivan mielettömästi siitä. Se on baletin ja treenin yhdistelmä yksinkertaisesti sanottuna. Tanssin balettia viimeksi noin 50-vuotta sitten. Se tapahtui Kansallisteatterin vintillä legendaaristen Irja ja Klaus Salinin balettikoulussa. Oli uskomatonta kuinka baletin asennot, käsien liikkeet ja muut jutut nousivat tunnin aikana tietoisuuteeni jostain syvältä syvältä muistin sopukoista. Klassisten jalkaliikkeiden ja taivutusten välissä tehtiin punnerruksia. Huimaa. Mukana oli myös baletista tuttuja hyppyjä, niitä en voi tehdä, mutta nousin varpailleni. Oli ihan sairaan kivaa. Muut tunnille osallistuneet olivat nuoria varsamaisia kukka-tyttöjä. Meillä oli ikäeroa varmaan noin 30-vuotta. Oli vähän hassu fiilis ja ihmettelin missä muut rouvat olivat. Tunnin jälkeen lähdimme läheiseen hotelliin ihanalle aamiaiselle ja kuulemaan asiaa vitamiineista. Kävi selväksi että ainakin D-vitamiinia on syytä syödä ja se tarvitsee seurakseen kalsiumia. Myös magnesiumia, seleeniä, B-vitamiineja, C-vitamiinia ja kalaöljyä. Olen todella huono popsimaan vitamiineja ja usein niistä tulee minulle huono olo. Kalaöljykapselien kalanmaku nousee kurkkuun ikävästi. Syön kalaa maksimissaan kerran viikossa, joten ehkä asialle olisi syytä tehdä jotain.

tohon tyyppiin tajusin olevani rakastunut Alexiumissa vuonna -93

tohon tyyppiin tajusin olevani rakastunut Alexiumissa vuonna -93

Tutkin Witamin Well –vesien tuoteselostetta ja ilahduin kyllä. Vain vähän hedelmäsokeria makeuttamassa hiilihapottomia vesiä ja pääpointti on vesiin lisätyissä vitamiineissa ja mineraaleissa. Kiva ottaa autoon mukaan juomaa jossa on vähän makua ja varsinkin mineraaleja, sillä tiedän, että minun olisi syytä syödä ainakin magnesiumia. Mieheni harrastaa enduroa, jossa kaloreiden kulutus on aivan huimaa. Siellä voi tunnissa kuluttaa 1600 kaloria ja eiköhän siinä kulutuksessa katoa joku hivenaine ja vitamiinikin elimistöstä. Hän otti lahjaksi saamaani juomaa mukaan treeneihin ja tykkäsi myös.

Kyllä nuo nuoret neidot paremmin taipuivat. Tahtoisin alkaa harrastaa tätä lajia!

Kyllä nuo nuoret neidot paremmin taipuivat. Tahtoisin alkaa harrastaa tätä lajia!

Sain tilaisuudesta siis paljon irti. Hyviä muistoja balettitunneilta 50-vuoden takaa (KUVITELKAA! 50-vuoden!!!) hyviä muistoja Alexiumista ja Jussista ja rakastumisestani. Upean treenitunnin ja mukavan fiiliksen siitä, että muut vanhemmat naiset tulivat vain sille aamiaiselle… 😉 ja paljon tietoa vitamiineista. Hieno aamu ja mahtavaa, että infossa ei vain istuttu, vaan sain työpäivän alkamaan ihanasti liikkuen. Kiitos!

 

Aurinkoa päivään!
Hanna

 

Iittala pussaa Isseytä

Olen seurannut muotia 14-vuotiaasta asti, jolloin aloitin sen parissa työskentelyn suurten muotinäytösten pukijana. Äitini suunnitteli muotikoruja ja niitä valmisti hänen oma yrityksensä. Hän kävi kaksi kertaa vuodessa Pariisin muotimessuilla katsomassa mitä muotimaailmassa tapahtuu. Ja tapahtuihan siellä. Kuulin kaikki tarinat mittavista näytöksistä ja uusista trendeistä. Muotitalojen nimet ja tyylit tulivat tutuiksi. Yksi nimi, jonka kuulin usein Issey Miyake. Hämmästyttävä japanilainen muodin ihme, joka suunnitteli jotain aivan muuta. Vaatteita jotka olivat mukavia, muuntuvia ja jollaisia ei koskaan ennen oltu nähty. Issey Miyake on suuri nimi joka tunnetaan kaikkialla maailmassa.

Design kiinnosti minua jo ennen muotia. Noin 7-vuotiaana aloin kiinnittää huomiotani kalusteisiin ja muotoiluun. Piirsin koteja millimetripaperille ja leikin arkkitehtia. Rakastuin Harry Bertoian Diamond-tuoliin ja Aallon valaisimiin.

Harri Koskinen on suomalainen suunnittelija, jonka läpimurto tapahtui 1996 kun hän lanseerasi Block valaisimen. Näin sen Artekin ikkunassa ja rakastuin heti. (En Harriin – se tapahtui vasta myöhemmin – vaan valaisimeen.) Rakastan sitä kuinka kylmä ja kuuma oli saatu samaan esineeseen niin huikealla tavalla ja silti yksinkertaisesti. Jääpala jolla on kuuma ydin! My kind of thing! Eikä yksin minun, Block on mm. New Yorkin modernin taiteen museon kokoelmissa. Jotenkin tragikoomista on, ettei Iittala ottanut Blockia tuotantoonsa, vaan se on ruotsalaisen Design House Stockholmin tuote.

Myöhemmin Harri Koskinen suunnitteli paljon ihania asioita mm. vuonna 2003 kellomalliston nimeltään Vakio. Vakio malliston hän suunnitteli Issey Miyakille. Se oli TAPAUS. Suomalainen suunnittelija oli suunnitellut jotain koko maailman tuntemalle brändille.

Vuonna 2011 Harri Koskinen nimitettiin Iittalan muotoilujohtajaksi. Siitä on siis neljä vuotta.

Viime viikolla olin Iittalan järjestämässä tiedotustilaisuudessa juhlistamassa kahden huippubrändin suukkoa – Iittala X Issey Miyake. Voi kuulkaa että olen tohkeissani tästä! Mitä siis on tapahtunut? Iittalan ja Issey Miyaken yhteistyönä on syntynyt mallisto astioita ja kodintekstiilejä. Projektiin on kulunut neljä vuotta. Ei ole vaikeaa matematiikkaa ymmärtää, että siihen on tarvittu Harri Koskisen henkilökohtaisia suhteita. Kun kysyin asiasta hän vastasi, että ”oli se sellainen värisevä hetki, kun varovasti aloin asiaa hänelle esittää”. Tämä on ensimmäinen kerta kun Issey Miyake suunnittelee mitään millekään muulle brändille. Tämä on TAPAUS. Mallisto on lanseerattu New Yorkissa ja Tukholmassa isosti ja se on kaunis. Ihana. Toisenlainen.

Harri Koskinen oli pukeutunut juhlaan Issey Miyaken suunnittelemaan pikuttakkiin ja paitaan

Harri Koskinen oli pukeutunut juhlaan Issey Miyaken suunnittelemaan pikuttakkiin ja paitaan

Kokoelma sisältää 30 tuotetta, materiaaleina on tekstiili, lasi ja keramiikka. Astiat ovat herkkiä ja uuden muotoisia. Niiden värimaailma on saanut innoituksensa kevään heräämisestä ja siinä on viitteitä kirsikankukkien Japanista ja suomalaisten metsien vihreydestä.

Keramiikkatuotteiden lisäksi mallistossa on kattaustekstiilejä, jotka ovat ominta Miyakea. Erikoisilla tavoilla pliseeratut tekstiilit ovat kattauksen osana kiinnostavia ja erityisiä. Niillä voi leikkiä ja niitä voi oikeasti käyttää. Ne palaavat aina takaisin muotoonsa. Viikkaukset tehdään käsityönä Filippiineillä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Astioissa miellyttää se, että jo muutamalla saa iloa kattaukseen vanhojen astioiden kanssa yhdessä. Oudot muodot tuovat mielenkiintoa pöytään. Pidän kupin pienestä koosta (0.19 l) , koska kaikki jättisuuret kupit väsyttävät minua jo. Astiat ovat monikäyttöisiä eivätkä ne kuuluu mihinkään luokkaan – niitä voi käyttää vapaasti, rajoituksitta mielikuvistaan käyttäen ja loputtomasti varioiden. Pidän siitä, koska se vähentää tavaramäärää kotona.

 

Vihreän tyynynpäällisen  vekkien muotoiluun menee 58 minuuttia.

Vihreän tyynynpäällisen vekkien muotoiluun menee 58 minuuttia.

Malliston tekstiileissä on Issey Miyakelle tyypillisä pliseerauksia

Malliston tekstiileissä on Issey Miyakelle tyypillisä pliseerauksia

Harri Koskinen: "Yhdellä kukallakin on on voimaa. Se riittää sulostuttamaan päiväsi"

Harri Koskinen: ”Yhdellä kukallakin on on voimaa. Se riittää sulostuttamaan päiväsi”

Pehmeä viisikulmio on universaali muoto

Pehmeä viisikulmio on universaali muoto

Kiinnostava tekstiili on pöytäkukkanen, joka voi toimia esimerkiksi eteisen pöydällä avainten ja puhelimen paikkana. Ajatus on, että kotiin tullessa ihmisellä on pieni siirtymäriitti, hetki jolloin kotiutuu ja jättää kiireen taakse jättäessään avaimet ja puhelimen pöydälle. Infotilaisuudessa kehotettiin miettimään omia meditatiivisia hetkiä. Ensin luulin, ettei minulla edes ole sellaisia. Mutta on minulla. Se on aamulla, kun haen lehden postilaatikosta.

Pöytäkukkasia

Pöytäkukkasia

Aion hankkia näitä kauniita astioita itselleni. En vaan ole vielä osannut päättää värejä ja yhdistelmiä.

Olen jotenkin hämilläni siitä, etteivät tuotteet ole saaneet enemmän huomiota Suomalaisessa mediassa. Ulkomailla kylläkin. Kyllä tästä olisi voinut varsin hyvin olla koko aukeaman juttu Hesarissa! Onko ongelmana se, että ne lanseerattiin ensin muualla ja vasta viimeiseksi täällä Suomessa? En tiedä, mutta minä olen niin ylpeä että pakahdun! Hyvä Suomi! Hyvä Harri! Hyvä Iittala!

 

Hanna X Iittala X Issey Miyake

Baageli huuteli mun nimeä!

Heippa vaan, täällä huutelee Einstein! Ei yhtä viisas mutta yhtä kivasti tukka 🙂

url

Olen tehnyt tällä viikolla hirveästi kirjoitustöitä ja ollut siis vain työpaikallani, eli isossa nojatuolissani olohuoneessa. Välillä olen käynyt treeneissä ja kaupassa. Tänään olin hoidattamassa koipeani Tatulla, joka hieroo sillä lailla kohtuullisen intensiivisesti painamalla peukaloaan menemään pitkin mun lihaskalvoja. Se sattuu aivan järkyttävästi.

Tykkään liikkua tuolla kylillä välillä aivan hirveän näköisenä. Olen vain puhdas. Ei meikkiä eikä laitettuja hiuksia. Ja voin kertoa että mun tukka tarvitsee kosteussuihketta, lakkaa, muotovaahtoa ja kiharantaikojaa, että se näyttää siltä miltä se yleensä näyttää. Jos en tee mitään, on talvi ja ollaan Suomessa, se sojottaa pystyssä. Ihan kuin Einsteinilla. (Ripaus ripsiväriä ja kulmakynää ovat myös äärettömän tarpeellisia.)

Kun makasin siinä hierojan penkissä näin tukkani siinä tyynyllä ja tajusin tämän yhtäläisyyden kuuluisaan fyysikkoon. Olisin iloinen jos yhteinen nimittäjä olisi joku muu ominaisuus kuin hiukset. Esimerkiksi äly. Ei ole.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mutta rohkelikko olen. Ja taapersin kauppaan pörröpääni keralla. Ja mitä siellä oli!!! BAAGELEITA! Booooooom! En syö juurikaan leipää, valkoisesta vehnästä puhumattakaan, joten ihme, että edes huomasin koko rinkelit.

Eipä auttanut muu kuin antautua. Ostin yhden. Sitten ajattelin, että ehkä tytärkin haluaa. Ja kenties mieheni myös. Ostin kolme. Lisäksi ostin pinaattia, Philadelphia tuorejuustoa, tilliä ja kylmäsavulohta. Ajattelin törkeän ihanaa herkkuhetkeä yksin kotona. Yllätys oli suuri, kun mieheni olikin kotona. Kaksinkertainen ilo! Second breakfast yhdessä armaan kanssa harmaana perjantai aamupäivänä. Oi että oli hyvää. Parempaa kuin Jenkeissä. En tiedä miksi.

Tein munakokkelia, paahdoin bagelit, voitelin ne voilla ja paksulla kerroksella kermajuustoa. Silppusin kylmäsavulohen ja laitoin lautaselle tuoretta babypinaattia ja suuren espanjalaisen mansikan. (Ne on muuten tosi makeita! Hämmästyttävää)

Voin sanoa että ei mikään pizzaperjantai vaan baageli berjantai!

Että tämmöinen herkkuhetki ja arjen ilo tänään.

Pus

Hanna