Kun perinteet siirtyvät – se sykähdyttää

Sinne se meni pääsiäinen ja loppui miniloma. Lennettiin kotiin sunnuntain ja maanantain välisenä yönä. Nukuin koneessa korvakuulokkeista soivan musiikin ansiosta, vaikka on se koneessa istuminen kyllä ahdasta ja ahdistavaa.

Oltiin siis kotona aamulla klo 6.30 ja aloitin kotielämän puuron ja kahvin keitolla. Niin kotoista. Lisäksi lämmitin aamusaunan. (Niin kuin se olisi isokin homma – kääntää vipua…!)

Aamupuuron jälkeen mentiin sängyn päälle katsomaan Netflixistä House of Cards jaksoa ja mieheni totesi, että tähän se onkin hyvä nukahtaa. Hymähdin vaan ja ajattelin että en todella aio tuhlata aamuani nukkumiseen, kunnes heräsin tunnin kuluttua!! No saunakin oli siinä vaiheessa jo lämmin. Pitkän koneessa istumisen jälkeen tein huolellisen Saunayoga harjoituksen ja totesin olevani aika pahasti jumissa. Saunassa joogaaminen on lempeän tehokasta. Sauna ei saa olla liian kuuma, noin 50-60 astetta on hyvä. Olen sellainen hätähousu, että en usein malta tehdä harjoituksia loppuun, mutta nyt ei ollut kiire minnekään. Tuli ihan mahtavan hyvä olo.

Iltapäivällä mentiin koko perheen voimalla ravintolaan syömään. Oli ihanaa istua pitkään ja höpistä kaikenlaista siinä pitkän pöydän ääressä koko joukkueen kanssa. Kolme tytärtä ja yksi vävy, mun tärkeimmät ihmiset. Mutta parasta kaikessa oli se mitä he olivat tehneet kun olimme mieheni kanssa poissa pääsiäisen. He olivat kokoontuneet ja syöneet pääsiäisbrunssin yhdessä ja maalanneet munia.

pääsiäisistutus viime vuodelta

pääsiäisistutus viime vuodelta

 

Sisareni Ritva antaa minulle perinteisesti joka päsiäisenä itse tekemänsä "Fabergen"! Upeita vai mitä!

Sisareni Ritva antaa minulle perinteisesti joka päsiäisenä itse tekemänsä ”Fabergen”! Upeita vai mitä!

 

IMG_4725

oikeita pääsiäispupuja

oikeita pääsiäispupuja

Tulin niin hyvälle mielelle siitä, että meidän perinne on siirtynyt seuraavalle sukupolvelle. Voi kuulostaa pikkujutulta, mutta olen riemuinnut tästä nyt aika tehokkaasti. Perinne tulee minun kotoani ja siihen liittyy paljon muistoja. Koti koristeltiin pääsiäisenä (kuten kaikkina muinakin juhlapyhinä) runsain koristein ja pääsiäisaamuna syötiin muhkea brunssi upeasta pöydästä, jossa oli jos jonkin sortin syötävää, mutta tärkein asia suklaamunien lisäksi oli munien maalaus vesiväreillä. Olen toteuttanut samaa kaavaa koko elämäni ajan ja nyt nuo kolme tekivät sen itse. Se on niin ihana asia. Mahtaako kukaan ymmärtää minua tässä, en tiedä, mutta hällä väliä, minä olen onnellinen.

Ihanaa keväistä päivää – paistakoon aurinko sydämeesi saakka

Hanna

Matkalla Suomen eteläisimmässä kolkassa – Fuengirolassa

Loikkasin koneeseen ja tulin haukkaamaan pikkuisen aurinkoa ja merta Suomen eteläisimpään kolkkaan Fuengirolaan. Tämä se vasta onkin hassu paikka. Koko Aurinkorannikko nimittäin. Niin kaunista. Merta, vuoria, kukkia ja alati hymyileviä ihmisiä. Ja toisaalta paikalle vähän naureskellaan, kun on Suomibaaria ja –ravintolaa ja menut suomeksi ja karjalanpiirakoita ja lihapullia löytyy kuppilasta jos toisestakin.

Ollaan käyty täällä muutaman kerran ja viimeksi oltiin pari kuukautta sitten. Silloin kirjoitin blogiin jotain Benalmadenasta ja sen yhdestä huonosta ravintolasta. Kirjoituksen huomasi Johanna, joka asuu täällä. Hän laittoi minulle viestin, että tavataanko, asumme täällä, tuletko käymään. No sellaiseen kutsuun on pakko tarttua ja pian istuimme tyttäreni kanssa Johannan ja hänen perheensä kauniin marokkolaisen talon terassilla. Nyt kun taas tulimme tänne Johanna tarjoutui esittelemään minulle muutaman kivan paikan ja lisäksi lähdimme Malagaan katsomaan täkäläistä pitkäperjantain viettoa.

Perjantai aamuna Johanna haki minut hotellilta (olin yksin koska mieheni lähti vuorille ajamaan enduroa) ja menimme ylös Benalmadenaan pieneen upeaan hotelliin aamupalalle. Ruoka oli ihanaa, mutta niissä maisemissa olisi kelvanneet pienet kivetkin!

Hotel La Fonda, Benalmadena

Hotel La Fonda, Benalmadena

 

hotellin käytävää

hotellin käytävää

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kiertelimme kylän katuja ja näimme kuinka pitkäperjantaita valmistettiin kylän kirkossa. Tunnelma oli ihanan leppoisa ja aurinko paistoi.

Neitsyt Mariaa valmistellaan illan kulkueeseen

Neitsyt Mariaa valmistellaan illan kulkueeseen

Kun Johanna toi minut takaisin hotellille poikkesimme vielä hänen suosikkirannallaan, Playa de Torreblancalla, joka on aivan Fuengirolan ja Benamadenan rajalla. Se oli aivan toisenlainen paikka, kuin Fuengirolan muut rannat. Mahtava hippifiilis ja ihana menu. Terveellisiä mehuja, hummusta, wokkeja ja jotenkin hullukreisimakea stailaus. Meksikovärejä ja vanhoja pulleita nahkasohvia. Päätin, että viettäisin lauantain kokonaan siellä ja niin teimmekin. Vuokrasimme hotellista polkupyörät ja ajoimme rannalle koko päiväksi.

Pyörillä poljettiin rannalle ja samalla nautittiin auringosta ja merestä

Pyörillä poljettiin rannalle ja samalla nautittiin auringosta ja merestä

IMG_8040

Hummusta, zazikia ja ihania sokerittomia juomia

Hummusta, zazikia ja ihania sokerittomia juomia

IMG_8112

IMG_8116

IMG_8117

 

IMG_8119

IMG_8126

Mutta palataan pitkäperjantaihin. Lähdimme Malagaan junalla kahdeksan aikaan illalla yhdessä Johannan ja hänen miehensä sekä kahden heidän ystävänsä kanssa. Se olikin aikamoinen kokemus. Koko kaupunki oli täynnä ihmisiä ja todellakin vauvasta vaariin. Katuja oli suljettu pääsiäiskulkueen tieltä, jossa Kristusta ja Neitsyt Mariaa kannettiin valtavilla lavoilla, joista painavin painaa 1,5 tonnia. Lavaa tarvitaan kantamaan 280 miestä. Kulkueet olivat pitkiä ja huomio kiinnittyi erityisesti pukuihin joihin kuului pitkähiippainen huppu, joka peitti kasvot kokonaan. Huppuihin, joita oli sekä mustia, viininpunaisia että valkoisia oli leikattu vain silmänreiät. Muuten ne peittivät kantajansa kokonaan. Mieleen tulivat Ku Klux -klaanin asut. Selvitin asiaa netistä ja löysin hienon sivun jossa koko Malagan pääsiäisen vietto on selvitetty. Asun tarkoitus on, että sen kantaja voi katua syntejään piilossa katseilta, omassa rauhassa.

IMG_8068

IMG_8074

Neitsyt Mariaa kannetaan

Neitsyt Mariaa kannetaan

Ihmisiä oli siis aivan mielettömästi ja poikkeuksena Suomessa vietettäviin mihin tahansa suuriin juhliin, paikalla ei ollut lainkaan humalassa olevia ihmisiä. Paitsi kaksi miestä juna-asemalla, mutta he noudattivat vain omia perinteitään – olivat nimittäin suomalaisia.

Puikkelehdimme pitkin täpötäysiä katuja ja menimme syömään hauskaan paikkaan, jossa oli paljon pöytiä ja pieniä ruokakioskeja. Vähän kuin hallissa. Saatoit ostaa ruokaa mistä vain makusi mukaan ja nauttia viiniä tai olutta missä pöydässä tahansa. Saman ketjun ravintola löytyy myös Fuengirolasta.

Tänä iltana lähdemme kotiin, neljän päivän visiitti on tuntunut paljon pitemmältä lomalta. Kun kävelen tuota rantabulevardia ja katson noita aika iäkkäitä ihmisiä kulkemassa käsi kädessä pitkin tasaista katua auringon paistaessa, tulee hyvä mieli. Suomen talvessa ulkoilu jää monelta vanhukselta, koska on liian liukasta ja haastavaa kulkea lumessa ja jäässä. Täällä tuntuu että heidän sydämensäkin sulavat. Olisipa omat vanhempani voineet viettää täällä talvet. Silti alue on ihanaa kaiken ikäisille, kun vain tietää paikat. Seuraavalla kerralla lähden patikoimaan vuorille. Odotan sitä jo!

 

Hyvää pääsiäistä

Hanna

Rohkea veto huippukokeilta – tykkään

Aika rientää, niin ettei oikein tahdo perässä pysyä. On pitänyt jo pitkään kirjoittaa Henri Alénin ja Tommi Tuomisen uudesta ravintolasta Finnjävelistä, joka aukeaa huhtikuun alussa Etelärantaan, entisen ravintola Haviksen paikalle. Mielestäni Finnjävel on tapaus.

Henri Alén ja Tommi Tuominen

Henri Alén ja Tommi Tuominen

Ravintolan ideana on tarjota suomalaista fine dining -ruokaa. Kuulostaa ihan simppeliltä, mutta ei se ole simppeliä. Se on upea juttu koska:

Suomalaista ruokaa tarjoavia ravintoloita ei ole. Kyllähän meillä saa poronkäristystä ja paistettuja silakoita ja niiden myötä ähkyn, mutta minne veisit ulkomaisen liikekumppanin syömään Suomi-ruokaa? Ja mitä se suomalainen ruoka on?

Henri Alén sai idean suomalaista ruokaa tarjoavasta ravintolasta tilattuaan Tanskassa hienossa ravintolassa listalta norjalaista perunarieskaa, joka oli tehnyt häneen suuren vaikutuksen. Kotiin palattuaan hän yhtäkkiä tajusi, että miksi ihmeessä perunarieska oli juuri norjalaista? Suomessahan on syöty perunarieskaa satoja vuosia.

Alén ryhtyi tutkimaan suomalaista ruokakulttuuria juurta jaksain. Hän halusi perustaa Suomi-ravintolan, jossa olisi perinteiset maut mutta fine dining -tyyliin. Hän ylipuhui kumppanikseen toisen huippukokin, Tommi Tuomisen. Siitä alkoi opintomatka suomalaisten makujen maailmaan ja perinteisiin valmistustapoihin. Alén kertoi lehdistötilaisuudessa, kuinka kaksikko on matkannut ympäri Suomea ja käynyt oppimassa perinteisiä valmistustapoja mummoilta ja mammoilta. Esimerkiksi poronpotkat lappilaisessa kodissa olivat olleet kuin suoraan espanjalaisen huippuravintolan keittiössä valmistettuja vasikan potkia, paitsi parempia, Tommi Tuominen kertoi. Tästä matkasta ja koko ravintolan synnystä on tehty myös TV-sarja joka nähdään MTV:n kanavilla.

Kaiken tämän kuuleminen infotilaisuudessa oli hienoa. Mutta kaikkein parasta oli se, että joku on todellakin viimein tajunnut tämän asian. Olen odottanut tällaista herätystä vuosia. Kaikensorttista ideaa ja raaka-ainetta rahdataan ympäri maailman ja samaan aikaan melkein jokaisen huippuravintolan filosofiana on lähiruoka. Eli raaka-aineet tuodaan mahdollisuuksien mukaan läheltä, mutta ideat ovat kyllä tulleet niin kaukaa idästä, lännestä ja etelästä, kuin vain mahdollista. Missä on viipynyt perinneruokien nostaminen niiden omaan arvoonsa? Me matkaamme ympäri maailmoja ja maistamme kaikkien maiden perinneruokia (jota pizzakin on!) mutta emme osaa arvostaa omia perinteitämme. Olen niin tohkeissani tästä projektista, että tutisen.

Edes karjalanpiirakkaa ei ole helppoa löytää sellaisena versiona, jonka mielellään tarjoaisi ulkomaiselle vieraalle. Maassa, josta saa edelleen maailman puhtaimpia raaka-aineita valmistetaan ruokaa, koko maailman twisteillä. Vain Suomi-twisti puuttuu menusta.

Kaiken lisäksi Finnjäveliin tulee oma meijeri, jossa valmistetaan omaa viiliä, smetanaa, piimää kermaviiliä ja rahkaa. Oi voi miltä ne tulevatkaan maistumaan! Sametilta! Maidossa on kuulkaa eroja ja hapanmaitotuotteissa varsinkin.

Tuuli ja Kivi Sotamaa ovat ravintolan uniikin kauneuden takana

Tuuli ja Kivi Sotamaa ovat ravintolan uniikin kauneuden takana

Ravintolan kotimaisuus ei ole vain menussa ja valmistustavoissa, vaan ihan kaikessa. Ravintolan sisustuksesta vastaa Ateljé Sotamaa ja kaikki ravintolan kalusteet, astiat, valaisimet ja tarjoilijoiden asut tulevat olemaan suomalaista tuotantoa ja designeä. Ja nyt ei puhuta suurista valmistajistamme, joiden tuotteita ei enää tehdäkään Suomessa, vaan pienistä, ihanista, omaperäisistä taideteoksista. Suomalaisten suunnittelijoiden ja käsityöläisten taidonnäytteistä. Esimerkiksi astiasto ei ole vain yhden muotoilijan käsialaa, vaan eri osat ovat eri osaajien jäljiltä.

Ravintolan astioita. Nuo lasit ovat pökerryttävän ihanat. varsinkin kuohuviinilasi, tuo laaja malja!

Ravintolan astioita. Nuo lasit ovat pökerryttävän ihanat. varsinkin kuohuviinilasi, tuo laaja malja!

Puulaatikko on pieni savustuslaatikko - mitähän siinä tuleekaan pöytään?

Puulaatikko on pieni savustuslaatikko – mitähän siinä tuleekaan pöytään?

Kun menin ensimmäisiä kertoja Saarenmaalle joskus vuonna 2004 yövyin hienossa Pädasten kartanohotellissa. Se kuului jo tuolloin Small Luxury Hotels of the World –ryhmään. Kun menin huoneeseemme, vuoteella oli Muhunpeitto, kaunis käsin kirjailtu perinnekäsityö ja tyynyllä oli paperista kierretty tötterö, jonka sisällä oli kuivattuja marjoja ja pähkinöitä. Saarenmaan omia juttuja ylpeästi luksus hotellin paraatipaikalla. Ei ylikansallisten suklaatehtaiden konvehteja, eikä anonyymiä peitettä, vaan jotain omaa. Olin innoissani ja ajattelin kuinka ihmeellisiä virolaiset ovat. Kaiken sen sorron ja paineen alla, he ovat säilyttäneet ylpeytensä ja arvostavat omaa erityisyyttään. Sitä kaipaan tänne Suomeenkin. Ihaillaan muita mutta arvostetaan myös omaa. Ei itsensä vähättelyllä pitkälle pötkitä.

Koska ravintola tulee olemaan fine dining paikka ja sen konsepti irtaimistoineen on mitä on, ei siitä ihan joka pojan paikkaa tule. Tuskinpa minäkään sinne menen syömään, ellei käy joku hyvä tuuri. Mutta olen onnellinen, että joku uskaltaa ryhtyä tähän ja toivon sydämestäni Henkalle ja Tommille menestystä. Toivon myös, että tämä on vain alku. Tahtoisin lisää vastaavaa kaikilla saroilla. Suomi on maa, joka on luonnostaan tällä hetkellä trendien aallon harjalla. Uniikki, puhdas, hiljainen ja kaunis maa jossa asuu vieraanvarainen kansa, jolla on silmää kauneudelle. Tämä on hieno turistikohde, jolla on paljon elämyksiä annettavanaan, vain usko itseen puuttuu. Onneksi se ei puutu kaikilta!

 

Muistakaa ostaa mämmiä – tai tehdä sitä itse!

Love

Hanna