Mukavuuskuopassa luikertelee käärme

Kiusallinen totuus lävähti noin kuukausi sitten vasten kasvojani ja vaikka olen aina tiennyt asian, olen nyt kuopan pohjalla. Onneksi tiedän, että täältä pääsee pois. Luulen kuitenkin, että moni saattaa jäädä tänne ansaan.

Kuopan nimi on mukavuus, mutta kuten paratiisissa, mukavuuskuopassakin luikertelee käärme.

Kysymys on liikunnasta ja liikkumattomuudesta ja kivusta ja kivuttomuudesta.

Kesä on mennyt Suomen kaunein koti –ohjelman kuvauksissa ja treenejä on ollut vaikeaa sovittaa kuvauspäiviin. Tosin se olisi ollut mahdotonta. Olen laiska liikkumaan yksin. En vaan saa itsestäni irti sitä että lähtisin salille tai ylipäätään mihinkään liikkumaan. Olen jopa tehnyt treenihuoneen kotiin, joten pitkä ei ole matka painojen, maton, kepin ja kuntopyörän luokse. Mutta ei onnistu. Aina teen jotain ensin. Lopulta ei ole aikaa treeniin. Siksi yksilövalmentajan kanssa tehtävät treenit ovat minulle sopivia. Kun on sopinut ajan, on pakko irrottaa kädet tiskiharjasta, tietokoneen näppäimistä tai mitä joutavaa nyt sitten mahdankaan tehdä.

On hiivatin ärsyttävää, että asian laita on mikä on. Tyttäreni heittää treenikassin olalleen harva se päivä ja lähtee treeniin. Miksi minä en saa sitä rutiiniksi?

Miksi nyt tästä kirjoitan? Koska olen kipeä. Kroppa on romuna ja vyötäröllä röllöttää löllämakkaroita ja mua inhottaa tämä combo.

Koko hartiaseutuni on jumissa ja päätä särkee joka päivä, kuten kolme vuotta sitten, ennen kuin aloitin Fustra-treenit. Syön särkyläälleitä jatkuvasti. Ne nostavat verenpainetta, ja minulla on siihen muutenkin lievää taipumusta. Sitä paitsi on typerää syödä särkylääkkeitä saamattomuuteen. Sairaan typerää.

Jotenkin kierosti naurattaa sekin, että Fustra on todistetusti apu niska- ja hartiaseudun ongelmiin. On tehty oikein tutkimus UKK-instituutissa jossa asia on todistettu. Olen siis malliesimerkki. Kun treenaan olen kunnossa, kun lopetan saan kaiken tuskan takaisin. Ei se paljon lohduta. Tunnen itseni vaan entistä typerämmäksi.

En mä aivan paikoillani ollut. Pyöräretkiä ja sen sellaista aktiivista eloa, mutta ei se ole treeniin verrattavaa.

En mä aivan paikoillani ollut. Pyöräretkiä ja sen sellaista aktiivista eloa, mutta ei se ole treeniin verrattavaa.

On toinenkin ongelma. Se on jalkaterässä. En voi kunnolla kävellä, kun jalkaterässä repii hirveä kipu. Menin lääkärille puoli vuotta sitten kärsittyäni vaivasta pari vuotta. (Ihan kaikissa liikkeissäni en siis ole nopea…!) Olin varautunut leikkaukseen. Katin kontit! Jalkateräspesialisti sanoi, että homma hoituu jumpalla ja saisin liikkeet fyssarilta. Hän muistutti vielä, että se on sitten elinikäinen sitoutuminen asiaan, tai vaiva palaa. Otin asian todella vakavasti ja jumppasin, kuten määrätty oli, kolme kertaa päivässä joka ikinen päivä. Kysymys oli aktiivisista venytyksistä, joihin kuluu aikaa kymmenen minuuttia. Lopulta kipu alkoi tosiaan hellittää ja vaiva katosi. Jopa alkava vaivaisenluu suortui! Se jos joku on suoranainen ihme. Mitä sitten tein? En mitään. Eli tietysti, koska ei ollut kipua, lopetin venytykset. Ne unohtuivat. Joko arvaatte mikä on tilanne nyt? Aivan niin – pirullinen jalkateräkipu on palannut.

Kuten alussa sanoin, onneksi tiedän kuinka täältä kuopasta noustaan ja tiedän senkin, että jo muutaman Fustra-tunnin jälkeen saan apua, mutta se ei ole lopullista. On vaan treenattava säännöllisesti ikuisesti. Ja nythän se taas onnistuu, kun ohjaajani tulee lomalta ja kuvaukset loppuvat. Silti on pakko saada päähäni se juttu, että treenaan säännöllisesti kaikissa olosuhteissa. Pitäkää peukkuja että saan sen jotenkin siirrettyä solumuistiini lopullisesti. Sillä tästä ei tule yhtään mitään näin.

En ymmärrä kuinka liikkumattomat ihmiset tulevat toimeen. Eivätkö he tunne kipua lainkaan?

Tänään menen uudelle salille yksin treeniin tai jumppaan. Jumpat jännittää. Perästä kuuluu!

Hanna

 

 

Matkalla Romaniassa osa 1 Sibiu

Romaniassa, Sibiun kaupungissa järjestetään joka vuosi Red Bull Romaniacs extreme enduro -kilpailu. Siinä ajetaan moottoripyörillä paikoissa joissa ei pysty etenemään edes kävellen. Kisassa ajetaan jyrkkiä mäkiä, jotka ovat loputtoman pitkiä ja etenevät kohtisuoraan ylös – tai alas tai pitkin jokia ja kivikkoja. Voit katsoa millaista se on täältä.

Mieheni osallistui kilpailuun nyt toista kertaa ja jo viime vuonna hän sanoi, että tahtoisi minun näkevän Sibiun kaupungin. Romanialaisten ihmisten ystävällisyys ja luotettavuus sekä Sibiun ja sen ympäristön pittoreski kauneus olivat tehneet häneen suuren vaikutuksen.

Itse kilpailu hirvittää minua, vaikka olen itsekin ajanut enduroa tai ehkä juuri siksi! En halunnut lähteä katsomaan sitä – pelottaa liikaa että sattuu jotain. (Aivan kuin voisin pyyhkiä asian mielestäni, kun en ole paikalla!) No joka tapauksessa sain lopulta matkan Sibiuun syntymäpäivälahjaksi mieheltäni. Mutta lähtöpäiväni oli vasta monipäiväisen kilpailun päätyttyä.

Sibiuun pääsee esimerkiksi lentämällä ensin Müncheniin ja sieltä Sibiuun. Minun reissuni oli mutkikkaampi. Helsinki – Riika – Sibiu mutta matka sujui varsin leppoisasti. Perille pääsy ylitti kaikki odotukseni.

Rakastuin Romaniaan. En voinut mitenkään etukäteen kuvitella kuinka kaunis se on. Ja jotenkin mielen pohjalla oli kuvitelma jälkeen jääneestä, jämähtäneestä kaupungista joka on vähintäänkin likainen ja vähän pelottava ja varkaita saa pelätä koko ajan. En olisi voinut olla kauempana totuudesta. Kaupunki on siisti, turvallinen ja ystävällinen, eikä varkaista ole pelkoa, ellei lasketa kuititta myytäviä tuotteita ja palveluja. Asioilla on monta puolta ja korruptio on hankala asia ja hidas purkaa, mutta ihmiset, ympäristö ja ruoka olivat näkemisen ja kokemisen arvoisia. Ensi vuonna menen sinne uudelleen, jos vain pääsen.

Poimin kuvat, jotka haluaisin jakaa teille ja määräksi tuli ankaran karsinnan jälkeen 53 kpl! Mitä voin tehdä? Ei niitä kukaan ainakaan kerralla jaksa katsoa. Päätin jakaa kuvat vähintään kolmeen osaan. Sibiun kaupunki, retki vuoristoon ja pyöräretki ulkoilmamuseoon. Joten lähiaikoina on luvassa lisää Romaniaa.

Asuimme keskellä kaupunkia Continental Forum Sibiussa. Hotelli oli hyvä ja henkilökunta erittäin ystävällistä. Sijainti oli ihan napa kymppi. Hotellin vierestä alkoi kävelykatu jonka varrella on kaksi aukiota jotka on reunustettu toinen toistaan paremmilla ravintoloilla ja kiinnostavilla kapoilla. Vähän samaan tapaan kuin Viron vanhassa kaupungissa, mutta paljon suuremmassa mittakaavassa. (Kaupungin laidalla on suuria ostosparatiiseja, mutta niihin en mennyt. Mieheni mukaan esimerkiksi urheiluvarusteliikkeet ovat huippu hyviä siellä.)

Maksuvälineenä kävi useimmiten pankki- ja luottokortit, mutta väillä, yllättävissäkin paikoissa, vain käteinen, joten sitä oli hyvä olla lompakossa. Pankkiautomaatteja oli tasaisin välein kaupungin keskustassa.

Yksi kaupungin nähtävyyksistä on Sibiun ortodoksi katedraali. Sen maalaukset olivat yksinkertaisesti henkeäsalpaavat. Kun menimme sinne, siellä oli käynnissä vihkiminen, mutta silti ihmiset saivat tulla ja mennä kirkossa tahtonsa mukaan. Tunnelma oli harras ja lempeä. Ei olenkaan niin ankara kuin meidän luterilaisissa kirkoissamme on. Ihmiset puhelivat hiljaa ja liikkuivat vapaasti pyhien kuvin edessä hiljentymässä ja rukoilemassa. Kirkko on yksi kauneimmista joita olen koskaan nähnyt.

DSC00049

IMG_2031

IMG_2034

Söimme usein aukioiden leidoilla olevissa ravintoloissa, mutta löysimme yhden hyvin viehättävän paikan myös kauempaa. Kaunis sisäpihan kutsui peremmälle ja sitä kutsua kannatti noudattaa. Alkupaloina oli leipää ja erilaisia ihania tahnoja. Pääruaksi söimme talon burgerit, jotka olivat mehevät ja aivan loistavat! Kuvaa ei ole! Sitä en voi ymmärtää, mutta toisaalta on hvyä että olen keskittynyt olennaiseen! Ravintolissa ruoka maksaa noin 6-12 € ja kahvi leivoksen kanssa kolme euroa korkeintaan. Ruuasta kirjoitin jo aiemmin, siitä voit lukea täältä

Tämä sisäpiha johti ravintolaan

Tämä sisäpiha johti ravintolaan

Tosi houkuttelevaa!

Tosi houkuttelevaa!

 

Ravintolan emäntä oli hauska ihminen jonka kanssa juttelimme pitkään

Ravintolan emäntä oli hauska ihminen jonka kanssa juttelimme pitkään

leipälajitelma ja ihania tahnoja

leipälajitelma ja ihania tahnoja

Mikä valo!

Mikä valo!

Toilettikin oli näkemisen arvoinen.

Toilettikin oli näkemisen arvoinen.

Pieniä ihania yksityskohtia

Pieniä ihania yksityskohtia

Juuri ennen matkaani ilmat olivat olleet todella kauniit ja samalla kuumat. Lämpötila oli kivunnut 36 asteeseen. Ei harmittanut että nyt oli pilvistä ja välillä hiukan satoikin. Jaksoi kävellä enemmän. Kuvista tuli siitä syystä hiukan alakuloisempia kuin miltä siellä oikeasti näytti.

DSC00040

Kaupungin aukioilla viihtyivät nuoret ja vanhat

DSC00042

 

DSC00047

Kuvasin varmasti parikymmentä ovea ja porttia.

IMG_2074

IMG_2104

IMG_2111

Talojen kattoikkunat olivat kuin raollaan olevat silmät!

Talojen kattoikkunat olivat kuin raollaan olevat silmät!

Katon oikea laita on pykäläinen - vasempaan pykälät on maalattu! Kiinnostavaa! Olisipa hauskaa tietää miksi!

Katon oikea laita on pykäläinen – vasempaan pykälät on maalattu! Kiinnostavaa! Olisipa hauskaa tietää miksi!

Osa talojen julkisivuista on entisöity - osa on rapistunut kauniisti ja odottaa korjaamista

Osa talojen julkisivuista on entisöity – osa on rapistunut kauniisti ja odottaa korjaamista

IMG_2187

Ompelimon ikkuna. Kiinnostava on tuo aukko lengissä. Romanialaiset naiset pukeutuvat upeisiin juhlapukuihin. Näimme muutamat häät! oi voi - upeita olivat!

Ompelimon ikkuna. Kiinnostava on tuo aukko lengissä. Romanialaiset naiset pukeutuvat upeisiin juhlapukuihin. Näimme muutamat häät! oi voi – upeita olivat!

Valehtelijoiden silta on tiettävästi saanut nimensä lähellä sijaitsevien kauppaiden puheista...!

Valehtelijoiden silta on tiettävästi saanut nimensä lähellä sijaitsevien kauppaiden puheista…!

IMG_2441

perinteinen alkupalalautanen. Uskomattomia salamimakkaroita ja ihania juustoja

perinteinen alkupalalautanen. Uskomattomia salamimakkaroita ja ihania juustoja

IMG_2472

Ihana paikka! Lisää Sibiun kokemuksistani voit lukea täältä

Kaalikääryleitä maailmalla

Kahvilla Sibiussa. Kahvi oli siellä muuten erittäin hyvää.

Kahvilla Sibiussa. Kahvi oli siellä muuten erittäin hyvää.

Kauheaa säätöä ollut tässä ja kaikki asiat jotenkin jumittaa. Olen kirjoittamassa matkapäiväkirjajuttuja tänne lomaltani, mutta kuvamateriaalia on niin järkyttävä määrä , että sen seulomiseen menee tovi. Mutta luin äsken niin kiinnostavan postauksen vietnamilaisesta patongista, jossa myös kerrottiin mm. miten kaalikääryleet ovat tulleet pohjoismaihin, että on pakko nyt heittää pikku kirjoitus Romanian matkan herättämistä ruoka-ajatuksista.

Kävin siis pienellä reissulla Romaniassa, Sibiun kaupungissa ja söin siellä kiinnostavia ruokia ja harmitti, kun matka kesti vain neljä päivää ja ruokia olisi ollut maisteltavaksi paaaaljon pitempään.

Voisi ehkä kuvitella, että romanialaisissa ravintoloissa ei olisi tämän päivän ruokatrendien mukaista tarjottavaa. Väärin. Siellä on mitä vaan. Ruokalistat on kirjoitettu useilla kielillä ja vaikka henkilökunta ei aina osaisi englantia, niin tilaaminen onnistuu hyvin. Saksaa puhutaan enemmän, mutta minun koulusaksallani saan tilattua vain kahvia, Coca Colaa ja suklaakakkua kermavaahdon kera. (Eine tasse cafe, eine Coca Cola und eine Schacher Torte mit schlagsahne, bitte!)

En ehtinyt syödä esimerkiksi keittoa, joka tarjoiltiin suuressa tyhjäksi kaiverretussa leivässä, mikä vähän harmittaa. Romanialaiset keitot ovat herkkua. Söimme mm. lihakeittoa, joka oli tehty kirkkaaseen liemeen ja toki myös gulassikeittoa smetanan kanssa. Ruokalistoilta löytyi ilahduttavan paljon traditionaalisia romanialaisia ruokia ja niitä syödessämme ihmettelimme monta kertaa ääneen sitä, miksi suomalaiset ravintolat eivät tarjoa hyvin valmistettuja perinneruokia. Onko se joku häpeän jäänne? Joskus muinoinhan meillä oli ravintoloita, jotka tarjosivat ns. kotiruokaa. Ne olivat rasvalta käryäviä baareja ja ruoka oli kaukana hyvästä kotiruuasta. Se oli rasvaista, mautonta harmaata mönjää, joka oli maustettu valkopippurilla. (Joka mauste on varmaan siitä syystä kadonnut kaikista resepteistä ja hyvä niin, sillä jos sitä käytetään liikaa, se muistuttaa aivastuspulveria)

Usein soimataan ABC:tä ja toivotaan takaisin pieniä tienvarsikuppiloita. Minusta tuntuu, että aika kultaa muistot, sillä enimmäkseen ne olivat juuri tuollaisia rasvan käryisiä baareja, joissa oli pisteenä iin päälle vielä niin hirvittävät käymälät, että mieluummin kävi kyykkypissalla tienposkessa, kuin avasi noiden eriöiden ovia. Minä tykkään ABC-ketjusta. Tietää tasan mitä saa, bensaa saa aina ja puhtaat vessat odottavat. – no niin nyt tämä stoori karkasi ihan käsistä.

Takaisin Romaniaan. Söimme siellä mielettömän hyvää, aivan loisteliasta osso buccoa. Siinä oli kaikki kuten pitää. Eikä mitään perunoita tai riisiä sen kanssa. Pataan oli pistetty niin paljon vihanneksia, että muuta ei tarvittu. Ja sitten ne kaalikääryleet. Ne eivät olleet makeita, kuten meillä, eikä puolukkahilloa ollut lisukkeena, vaan aavistuksen happamat kääryleet tarjoiltiin smetanan kanssa ja voi maailma, miten ihania ne olivatkaan. Smetana tai hapankerma on sekä Romaniassa, että Virossa paljon pehmeämpää ja ohuempaa kuin meillä. Kun sen yhdisti kääryleisiin syntyi täydellinen makujen sinfonia. Kääryleet eivät olleet kauniita, vaan vaalean aneemisia, mutta ulkonäkö petti. Lisäksi ne eivät olleet lainkaan rasvaisia vaan kevyitä. Ja jälleen vain kääryleet, ei esimerkiksi perunaa.

Nyt kun meillä on ravintoa Finnjävel, joka tarjoaa suomalaista perinneruokaa fine dining –tyyliin, olisi mahtavaa, jos se innostaisi joitain ravintoloita tekemään suomalaisia perinneruokia maittavalla ja ihanalla tavalla. Kuten hyvät kotikokit tekevät. Tätä unelmointia voisi jatkaa pidemmällekin. Esimerkiksi pienten leipomoiden tekemiin karjalanpiirakoihin kaikenmaailman kolmioleipien (yök) sijaan ja entäpä voileipäkakut! Kaikki rakastavat hyviä voileipäkakkuja. Mutta ehei! Meillä tarjotaan ciabattaa ja ties mitä mutta.

Leivonnaiset olivat Sibiussa aivan oma lukunsa. Vertaansa vailla oleviin herkkuihin oli käytetty maltillisesti sokeria ja mikä parasta, leivokset ja kakkupalat olivat pienehköjä. Sivistyneen kokoisia. Paitsi se yksi tapaus… jälkiruoka jonka tilasimme Sibiun ulkopuolella pienessä ravintolassa. Se käsitti kaksi isoa donitsia, joiden päällä oli munkit maukkaan vuoren päälle oli laitettu mustikkahilloa ja smetanaa. Annos oli juuri niin suuri kun juuri kuvittelet. Ja se oli aivan taivaallisen hyvää. Taikina josta munkit oli tehty, oli jotain jollaista en koskaan ennen ole maistanut ja Romaniassa totta tosiaan osataan keittää leivonnaisia rasvassa. Kuori on rapea ja maukas. Leivonnainen ei ole imenyt rasvaa ja koko herkku oli aivan yksinkertaisesti suussa sulavan hyvää. Minun piti vain maistaa, mutta ei siitä mitään tullut. Söin puolet annoksesta ja nautin joka suupalasta.

Kamera on skarpannut etäisen pöydän seurueeseen, mutta onhan tämä annos näytettävä, vaikka kuva on epätarkka!

Kamera on skarpannut etäisen pöydän seurueeseen, mutta onhan tämä annos näytettävä, vaikka kuva on epätarkka!

Niin ja hintaahan näillä herkuilla ei ole. Ruoka-annokset maksavat 6-12€ ja kakkupala tai leivos 1,30€

Pian kerron teille lisää Sibiusta – se oli ihana, hieno kaupunki.

Hanna