Kuinka tärkeä henkilö olet?

Hullu kiireinen maailma, jossa sattumalle ei ole sijaa saa ihmiset raivon valtaan, milloin missäkin.

Habitaremessuilla trendianalyytikko Susanna Björklund puhui luennossaan sattuman merkityksestä ja siitä, kuinka kaikki pyritään suunnittelemaan tarkasti. Opiskelu, valmistuminen ammattiin, lapsien hankkiminen mietitään etukäteen. Lomamatka ulkomaille varataan vuosi etukäteen. Sitten hän sanoi – mutta kun ei se elämä vaan mene niin.

Olisi kyllä hyvä pitää se fakta mielessään aina ja oikeasti ottaa hiukan rennommin. Kiire ei anna sijaa sattumalle ja vie samalla mahdollisuuden kokea hauskoja yllättäviä hetkiä ja tapahtumia. Ja samalla elämän mikrokokoiset tragediat saavat helposti kohtuuttomat mittasuhteet.

Ajatellaan vaikka kassajonoa. Menet kauppaan ja omassa päässä on tarkka aikataulu. Ensin kauppaan, sitten kotiin, ruoka salamana pöytään ja lapsi harkkoihin. Harkkojen aikana oma juoksulenkki. Sitten kotiin, suihku, lapsen läksyt ja seuraavan päivän vaatteet itselle ja perheelle esille. Muista myös huomisten synttäreiden lahja lapselle mukaan.

Sitten olet siinä kassajonossa. Ja kas – kassakonetta naputtelee harjoittelija. Hän tekee virheen. Tarvitaan apua. Homma kestää. Tuotteesta puuttuu hinta. Jonossa alkaa hermostunut liikehdintä. Viereiselle kassalle tulee myyjä ja jono siirtyy sinne. Sehän tapahtuu aina niin, että alkuperäisen jonon viimeinen tajuaa tilanteen ensimmäisenä ja hyökkää viereiselle kassalle voittajana. Hänen päässään soi voittofanfaari, mutta ilme on pälyilevä ja katse on suunnattu tiukasti omiin hihnalle nouseviin ostoksiin.

Se onneton, joka on harjoittelijan jonossa, ostokset jo hihnalla odottamassa vuoroaan on aivan raivona. Hänen olisi kuulunut olla seuraava! Nyt jonon viimeinen pääsee edelle. Kiire perkele. Päähän nousee kysymys siitä miksi jonkun tunaroivan harjoittelijan on ylipäätään oltava siinä?? Valmiissa maailmassa, jossa minulla on kiire, ei ole sijaa opettelulle. Homma kaatuu. Elämä hajoaa. Raivarit kassalle. Palaute kauppiaalle – en astu jalallani tähän putiikkiin enää ikinä. Mahtavaa.

Kiire

Kehätien liikenteessä vasenta kaistaa ajaa auto, jonka nopeus on 106 km/h. Rajoitus on 100km /h hänen edellään ajaa autoja silmänkantamattomiin samaa vauhtia. Hän pitää turvaväliä. Taakse pörähtää Tärkeä Henkilö. Hän on vihainen. Joku on hänen edessään. Vieläpä halvemmalla autolla. Hän poukkoilee kaistan reunalta toiselle, että edellä ajava nuija tajuaisi antaa tietä. Tämähän on ohituskaista! Lopulta nuija väistää ja Tärkeä Henkilö pääsee 20 metriä edelle. Siinä on jonon seuraava auto. Sama raivo uudelleen. Kun hän viimein pääsee kaupungin keskustaan siellä odottaa lisää nuijia. Miksi tuo pälli ajaa niin hiljaa? No NYT! Hän alkaa parkkeerata! Seuraavaksi kapealla kadulla seisoo roska-auto, jota ei mahdu ohittamaan. Kun Tärkeä Henkilö on töissä, hän on aivan loppu ja purkaa raivonsa johonkuhun joka sattuu sopivasti kohdalle.

Uutisissa kerrotaan juuri New Yorkin YK-kokouksen aiheuttamista liikennejärjestelyistä. Vartin koulumatkan sijaan matka kestää 45 minuuttia. Se on kamalaa. Suurin piirtein kaikki maailman johtajat ovat paikalla ja heitä on suojeltava. He koettavat saada maailmaan rauhaa.

Eikä tämä ole paradoksaalista? Kaikki tuijottavat vain omaa napaansa. Joustaminen ja lempeys kiinnostaa aika vähän. Kiireiset ovat vain kiireisempiä joka päivä. Ja sitten on se toinen joukko ihmisiä, jotka haluaisivat osallistua myös kaikkeen, mutta he eivät mahdu mukaan.

Kun pienet sattumat saavat ihmisen raivon partaalle, isot sitten pysäyttävät kaiken ja elämä usein muuttuu. Jos ote olisi aina rennompi, voisi kaikenlaisille sattumuksille olla tilaa. Myös hyville, koska jutustelusta kassajonossa voi seurata, vaikka mitä hauskaa. Vähintään viihdyttävä hetki odottelun keskellä.

Toivottavasti maailman johtajat saavat jotain aikaan. Sitä paitsi jokainen ihminen on yhtä arvokas ja oikeutettu olemaan olemassa. Ei mulla muuta tähän aamuun. Lähden liikenteeseen. Toivottavasti en häiritse siellä ketään.

Lakuleipää, lakusalaattia ja viinejä

Lakua ja tomaattia! Joo joo - hyvältä maistuu!

Lakua ja tomaattia! Joo joo – hyvältä maistuu!

Sain kutsun josta en voinut kieltäytyä. Nimittäin Halvan järjestämään lakritsi- ja viinitasting –tilaisuuteen. Ei siinä ollut sinänsä mitään ihmeellistä, vaikka voisi luulla, että laku ja viini yhdistelmänä hämmästyttäisivät. Minua yhdistelmä huvitti, sillä olen naurattanut ihmisiä oudolla rakkaudellani yhdistelmään, jossa suuhun laitetaan yhtä aikaa Fazerin sinistä suklaata ja tuoretta pehmeää lakua. Kun seos on muuttunut suussa sopivaksi massaksi, se huuhdotaan alas kylmällä oluella. Se on aivan sairaan hyvää. Kun nyt tarjottiin mahdollisuutta kokeilla lakun ja viinin yhdistelmää, oli se pakko testata. Se oli hauska kokemus.

DSC03137

DSC03130

DSC03129

 

21706530_10203370340415885_1376228276_o (1)

Istuimme pitkissä kauniisti katetuissa pöydissä ja edessä oli lautanen ja neljä viinilasia. Pöytä notkui herkkuja, joissa kaikissa näkyi mustia herkkupaloja – ihanaa tuoretta lakua. Ensimmäisenä huomasin kakun, jonka päällä oli lakua ja rosmariinin oksia. Sitten huomasinkin, että kyseessä olikin Camembert- ja Brie juustot, jotka oli koristeltu lakuilla ja niiden kanssa ehdotettiin tarjottavaksi lakukastiketta tai lakuhilloketta samaan tapaan kuin viikunahilloa.

Tomaatti-mozzarella salaattiin oli lisätty lakupaloja sellaisenaan ja saaristolaisleipätaikinaan oli lisätty lakupaloja. Kuulostaa metkalta ja ehkä oudoltakin, mutta ruuat olivat maistuvia.

Entäpä sitten viinit? Minä en juo viinejä enkä myöskään tunne niitä siitä yksiselitteisestä syystä, etten voi juoda niitä. Saan päänsäryn jo juodessani, eli kysymys ei ole krapulasta, vaan migreenistä, joka puhkeaa käytännössä aina, jos juon viinejä. Halusin kuitenkin maistaa näitä yhdistelmiä. Aivan pieniä määriä viiniä voin kyllä nielaista ilman pääkipua.

Lakusta taas en saa mitään muita oireita, kuin alati yltyvän himon pistää käsi uudelleen lakupussiin. Kuta tuoreempaa sen ihanampaa.

Viinit Tiina Rantasen kehittelemien ruokien pareiksi oli valinnut Antti Valtanen. Ensimmäinen yhdistelmä oli Zensa Organico Brut –kuohuviini lakritsaleivän ja Brien kanssa. Sen jälkeen valkoviiniä ( Dopff & Iron Château de Riquewihr Riesling Grand Cru Schonenbourg ) lakritsi graavatun lohen ja lakuleivän kanssa. Sitten olikin ihan jännä setti. Tomaatti-mozzarella-lakusalaattia ja punaviiniä (Zensa Nero di Troia Organico 2015). Aivan sulaa hulluutta! Ensinnäkin lakua ja tomaattia ja toisekseen salaattia ja punkkua. Mutta yhdistelmä oli aivan sairaan hyvä! Alkoi jo tosissaan harmittaa, etteivät viinit sovi minulle. Kun tällainen noviisi saa maistaa huippuasiantuntijan valitsemia viinejä ruuan kanssa, kyllä siinä alkaa sukat pyöriä jaloissa.

Jälkiruoka oli – mitäpä muuta kuin lakua ja viiniä. Halvan uusia Premium lakuja ja makeaa jälkiruokaviiniä (La Caliera Moscato d’Astia) Oikein hyvää. Ja samalla niin hassua. Kyllä monen hifistelijän naama venähtäisi, jos jälkkärinä tarjottaisiin lakua ja viiniä! Vaan muikeatpa olivat ilmeet maistajaisissa. Olisiko ideaa järjestää syksyllä laku ja viini maistelutilaisuus ystäville? Siitä voisi tulla ikimuistoisen hauskaa.

Laitan tähän oheen Tiina Ranatasen oivat reseptit ruuista, joita tilaisuudessa tarjottiin. Kannatta kokeilla rohkeasti.

Iloa päivään!

Juustoa lakukastikkeella

Camembert- tai Brie-juustoa

Halvan Wanhan ajan Premium lakuja

tuoretta rosmariinia

Wanhan ajan lakukastike

1 pussi Halvan Wanhan ajan Premium lakuja

4  dl vettä

2-3 tähtianista

1/4 tl suolaa

1. Kuumenna lakritsit ja vesi kattilassa. Lisää tähtianikset. Kuumenna koko ajan sekoittaen kunnes lakritsit ovat sulaneet. Tarvittaessa soseuta kastike tasaiseksi sauvasekoittimella tai tehosekoittimessa.

2. Pane camembert- tai brie-juusto tarjoiluvadille. Koristele juusto lakupaloilla, rosmariinilla ja hieman lämpimällä lakukastikkeella. Jos annat kastikkeen jäähtyä, se jähmettyy hillokkeeksi.

Lakritsi-tomaatti-mozzarellasalaatti

500 g erivärisiä kirsikkatomaatteja

1 pussi  (185 g) Halvan Wanhan ajan lakuja

250 g mini Mozzarella palloja

basilikanlehtiä

Huuhtaise tomaatit ja puolita ne.

Sekoita keskenään tomaattilohkot, valutettu minimozzarella ja lakupalat. Sekoita. Revi joukkoon reilusti basilikanlehtiä.

Salaatti ei välttämättä kaipaa kastiketta, mutta halutessasi sekoita salaatin joukkoon kastike, jossa on 1/2 dl oliiviöljyä, 2 rkl balsamicoa, 1/2 tl sormisuolaa, ripaus sokeria ja 1 tl karkeaa dijoninsinappia.

Musta lakritsileipä

1 pakkaus Tuoppi Mallasmestarin saaristolaisleipä –aineksia

2 dl vettä

100g lakuja

1-1 ½  siemensekoitusta

Lämmitä neste reilusti kädenlämpöiseksi.

Lisää kuivahiiva jauhoseokseen. Lisää joukkoon myös siemenet ja paloitellut lakut. Lisää neste jauhoseokseen ja sekoita, kunnes taikina on tasaista. Kaada taikina voideltuun leipävuokaan ja anna sen kohota lämpimässä, liinalla peitettynä 1-1 ½ tuntia. Paista 175 asteessa 50-60 minuuttia. Kumoa hiukan jäähtynyt limppu vuoasta ja anna sen jäähtyä hyvin ennen leikkaamista. Leipä säilyy hyvin ja sen voi pakastaa.

 

Heikko hämäränäkö on turvallisuusriski

Kaupallinen yhteistyö: Specsavers

Luin ihanan kirjoituksen, jossa eräs nainen kertoi rakkaudestaan ajaa öisin autoa. Jaan tunteen ja luulen, että tiedän mistä hän puhuu. Se on se tunne, kun ajan hämärässä yössä ja auton ikkunat avatessani sisään tulvii raikasta, vähän viileää ilmaa ja ihania tuoksuja. Kukkia, multaa, suolaisen meren ja levän tuoksua. Tuntuu kuin tuoksut vahvistuisivat yöllä. On hiljaista ja tulee tunne kuin omistaisin maiseman, tuoksut ja maailman. Se on ihanaa.

Sekä maantiet että kaupunkien kadut ovat öisin niin toisenlaisia, kuin päivällä. Hiljaisuus korostaa tunnelmaa. Ei ole väliä ollaanko Suomessa vai maailmalla. Iltahämärässä on taikaa. Hiljaisissa kaduissa ja maanteissä on jotain maagista. Hämärä ja vaaleat kesäyöt Suomessa ovat ihania, mutta syksyllä ja talvella teillä ei öisin ole juuri muuta kuin pimeyttä, liukkautta ja häikäisyä.

hämäränäkö

Pimeällä ajaminen muuttuu puoleksi vuodeksi vähemmän romanttiseksi suoritukseksi, joka ei edes rajoitu öihin näillä leveysasteilla. Pimeästä ja huonosta näkyvyydestä saa kärsiä pitkän pätkän vuodesta jo aamusta aina aamupäivään asti ja taas jo aikaisin iltapäivällä. Sateisina päivinä näkyvyys vähenee entisestään ja voi olla heikkoa koko päivän, ilman valon pilkahdustakaan.

hämäränäkö_specsavers

hämäränäkö_3

Hämärässä näkemisessä on haasteita. Ja iän myötä hämärässä näkeminen vain huononee. Heikko hämäränäkökyky on liikenneturvallisuusriski. Hämärässä syvyysnäkö, värien erottaminen ja näkeminen näkökentän reuna-alueilla ovat heikompia, kuin valoisaan aikaan.

Tuoreen tutkimuksen mukaan suomalaisautoilijoista miltei kolmasosa välttää pimeällä ajamista. Silmälaseilla hämärässä näkemisen ongelmaa voi kuitenkin korjata lisäämällä linssien etupintaan keltaista. Pimeässä ajoon Specsaversillä on myös erityinen Ultradrive Night -linssi.

DSC03103

 

Specsaversin optikko Marina Åkerlund antaa vinkkejä hämärässä näkemisen avuksi:

1

Käy riittävän usein näöntarkistuksessa ja testauta näkösi

2

Kysy optikoltasi parasta vaihtoehtoa ajamiseen, jos käytät monitehosilmälaseja

3

Käytä silmälaseja joiden linsseissä on heijastamaton pinta

4

Linssit kuten Spaecsaversin Ultradrive Night –linssit,  joissa on keltasuodatin, auttavat hämärässä näkemiseen

5

Huolehdi etteivät linssisi ole naarmuiset tai likaiset

6

Silmät tottuvat nopeasti, kun mennään pimeästä valoon. Jo muutaman minuutin kuluttua silmät ovat sopeutuneet kirkkauteen, mutta toisinpäin siihen menee enemmän aikaa. Kun on lähdössä ajamaan hämärällä, on viisasta totutella hämärään hetki ennen liikkeelle lähtöä.

DSC03107

Tutkimuksen mukaan kolme neljästä suomalaisesta kokee, että autoilijoiden tulisi tarkistuttaa näkönsä 3-4 vuoden välein tai useammin. Yli kolmasosa autoilijoista tarkistuttaa näkönsä kuitenkin vain 4-5 vuoden välein tai harvemmin. Koska kävit itse viimeksi näöntarkistuksessa? Varaa aika täältä ja hanki, lasit joilla näet hämärässä paremmin.

Valoa päivään ja turvallisia ajokilometrejä!

Hanna