Taistelu mystisen hajun poistamiseksi ja pari sisustusvinkkiä kylppäriin

IMG_9270 (1)Loman ensimmäiset tylsät säät! Mutta ei se mitään, tulivat tänne juuri sopivasti, sillä mökissä on kaaos! Periaatteenani on, että jos aurinko paistaa, olen ulkona. Samaan aikaan, kun aurinko on paistanut ja olen grillannut nahkaani valumalla epämääräisissä asennoissa riippumatossa kirja kädessä. Olen kuitenkin samalla tehnyt mökissä suursiivousta. ikään kuin pätkätöinä.  Pilvi – siivousta – aurinko – löhöilyä on ollut periaatteena. Ja löhöilyä on kyllä kertynyt mittava määrä.

Aurinkoa - ei siis siivousta!

Aurinkoa – ei siis siivousta!

Täällä ei ole paljon tavaraa, mutta turhuuksia on silti kertynyt nurkkiin. Olen tyhjentänyt aina yhden paikan kerrallaan, kunnes pääsin varastohuoneeseen, jossa säilytetään oikeastaan kaikki. Eilen oli jo vähän pilvinen sää, mutta oli ihanan lämmintä. Kannoin varastosta ulos kaiken, jonka luovutan pois. Asettelin kamat kivasti puutarhapöydälle ja ajattelin pyytää naapurin katsomaan, jos he haluaisivat jotain juttuja itselleen. Lähdin reippaasti ovesta pihalle vain todetakseni, että oli alkanut kaatosade! Olkikatto on siitä vekkuli, ettei sade kuulu koskaan sisälle. Täällä on hiljaista kuin huopatossutehtaalla. No mitäpä muuta kuin hirveällä vauhdilla kamat ovesta sisään turvaan. Nyt se kaaos lepää tuossa ja odottaa, että pakkaan ne johonkin tai teen jotain muuta järkevää niille. Mutta yhtä kaikki – kaaos on ja pidän siitä, koska kohta kaikki on siistimpää kuin ikinä.

Olen jynssännyt mökin kaikki nurkat. Mutta yksi paikka oli aivan mahdoton. Toinen vessamme. Siellä oli outo tuoksu. En tunnistanut sitä, ja kuten ehkä joku teistä tietää, olen ollut migreenin riivaamana ja silloin hajuaistini on aivan erityisen herkkä. Ei ainoastaan kohtauksen aikana, vaan kauan ennen ja jälkeenkin. Olen nuuhkinut ja kuurannut sitä vessaa mielipuolisesti saamatta aikaan tyydyttävää tulosta. Vieraitakin oli ja hävetti se haju, mutta en sanonut mitään. Vein sinne Lampe Bergerin viemään hajua pois ja sen se tekikin, mutta se riivattu haju palasi aina takaisin. Päättelin, että hajun on tultava jostain esineestä, joka on vessassa. Poistin kaiken. Myös pyyhkeet ja maton. Suljin myös lavuaarin tulpalla. Ei apua. Lopulta siirsin pois kaikki 8 rullaa vessapaperia, jotteivät ne kastu, koska päätin pestä vessan seinät. Lattia ja kalusteet oli jo hoidettu tietysti. Tämän tehtyäni aurinko kutsui minua ja jätin seinän pesu hommat odottamaan pilvistä hetkeä.

Vinkkinä vessapaperirullateline. Toinen vessamme on samassa tulassa kuin suihku. Vessapaperit on katajakepissä ja pyyhkeet kuivuvat rustiikilla telineellään

Vinkkinä vessapaperirullateline. Toinen vessamme on samassa tulassa kuin suihku. Vessapaperit on katajakepissä ja pyyhkeet kuivuvat rustiikilla telineellään

Hylly on näppärä. Ei täällaiseen mökkiin sovi valmiskalusteet. Hyllyllä seisovat kiharoitteni varmistajat joita ilman en kyllä tule tosiaankaan toimeen!

Hylly on näppärä. Ei täällaiseen mökkiin sovi valmiskalusteet. Hyllyllä seisovat kiharoitteni varmistajat joita ilman en kyllä tule tosiaankaan toimeen!

Pilvi saapuikin, kuten elämässä aina tapahtuu. (Huomaa filosofinen ote) Ojentelin aurngosta lämpimiä jalkojani, venyttelin ja vanuttelin ja vihdoin lähdin laiskasti vessan seinien pesupuuhiin. Vaan mitä oli tapahtunut! HAJU OLI POISSA! Tsadaaaa! Olin aivan äimänä. Nuuhkin kuin huumekoira. Menin ulos ja tulin takaisin sisälle, mutta haju vaan pysyi (onneksi) poissa. Sitten ymmärsin. Ainoa asia, joka oli muuttunut, oli poistetut vessapaperit. Se haju tuli siis niistä hiivatin vessapapereista! Olin epähuomiossa ostanut TUOKSUVAA vessapaperia.

 

Syylliset jonossa!

Syylliset jonossa!

Tämä taistelu kesti puolitoista viikkoa. Sen vaan sanon, että kakkakin haisee paremmalle, kuin tuoksuva vessapaperi. Ja tyhmästä päästä kärsii koko ruumis!

Että tämmösissä meinigeissä täällä. Puhtaalta tuoksuu lomakodissa ja lomakin on kohta pidetty.

Iloa päivään

🙈

Hanna

 

Kolme tapaa menettää rahat ja kortit Virossa

1

Ajelin Kuressaaresta fillarilla kotimökille pitkin silkin sileää pyörätietä. Se on hidasta hommaa, koska vähän väliä täytyy pysähtyä kuvaamaan jotakin. Tienpientareet ovat täynnä ihania kukkia, taivaalla lentävät haukat ja kotkat, tien yli vilistää käärme, ei niiden voi antaa vaan olla. Pitää saada kuvia. Nyt olin kuitenkin päättänyt polkea pysähtymättä koko matkan, saadakseni selville kaunako matkaan kuluu aikaa. (Mikä on sinänsä aivan älytön juttu, koska siihenhän menee se mikä menee. Kuvaan kuitenkin aina. En tee mitään tiedolla kuinka nopeasti KYKENEN ajamaan sen matkan!)

Poljin siis päättäväisesti. Pian kuulin kuinka takaa lähestyi toinen pyörä. Mitäkö tein? No  lisäsin tietysti vauhtia! Hahahah! No eihän siinä mennyt kuin hetki, niin takaa tullut pyöräilijä tavoitti minut ja Joponi noin sata vaihteisella kilpurillaan. Hetkinen…Hän yrittää puhua minulle jotain. Pysähdyn ja näen että hän ojentaa minulle vyötärölaukkuani. O-ou!

Laukku oli pudonnut, kun ohitin hänen perheensä nurmikon kautta yhdessä risteyksessä. Siinä käveli kaksi lasta, yksi pyöräili ja äiti työnsi yhtä vaunuissa. Lapset ovat niin arvaamattomia liikkeissään, että kiersin heidät kaukaa, jotta saattoivat rauhassa kulkea ja ajoin jalkakäytävän reunan yli. Siinä se laukku oli pudonnut pyörän korista. (Vyötärölaukku! Miksi se oli korissa??)

Järkytyin. Laukussa oli käytännössä kaikki. Lompakko, jossa kaikki kortit ja vähän fyrkkaa, passi, avaimet ja puhelin. Amen. Sopersin kiitoksia, annoin rahaa palkkioksi ja kiittelin vielä. Sitten mies lähti. Ajattelin ajellessani, että niin – terve ihminen on rehellinen. Ja haluaa palauttaa jonkun hukkaamat tavarat. Niinhän minäkin tekisin.

2

Viikon kuluttua tapahtumasta ystäväni tulivat tänne oopperaan. Oopperaillan jälkeen he kävivät syömässä noin 500 metrin päässä hotellistaan. Tapasimme aamiaisella Kuressaaren ihanimmassa aamiaispaikassa, jonne olin aamulla ajellut vieraanani olleen Lotan kanssa herkuttelemaan.

Löysimme ystäväni sieltä onnettomina. Miehen lompakko oli kadonnut illalla sillä 500 metrin matkalla. Lompakkoa oli etsitty koko aamu, poliisille tehtiin ilmoitus, paikat pengottiin läpikotaisin. Olisiko se voitu varastaa? Tuskin. Olin varma, että lompakko tulee jotenkin takaisin.

Päätimme Lotan kanssa löytää sen, etsiä paremmin, olla supernokkelia! Lähdimme haravoimaan aluetta. Tietysti katsoimme pusikot, kurkimme autojen alle ja katsoimme katujen viemäriaukkoihin.

Aloimme miettiä asiaa psykologisesti. Jos joku löytää lompakon, hän katsoo tietysti heti sen sisään. Siellä ei ollut käteistä. Mitä kurja ihminen tekee silloin? Viskaa lompsan pois. Minne? Ehkä kuitenkin roskikseen! Mutta hitto, tekikö mieli tunkea käsi roskikseen ja kokeilla onko siellä lompakko? EI! Olisi pitänyt olla periskooppi, että sinne olisi nähnyt, roskiksien suut ovat kapeat aukot pönttöjen kyljissä. Ei sisään näe millään ilveellä. Sitten PAM! Neronleimaus! Kuvataan puhelimella roskikset sisältä. Hirmu hyvä idea, mutta pöllönä jotenkin käänsin kameran selfie moodiin….No Lotta ohjeisti ja saatiin kuvat. Kiinnostaako nähdä mitä on Kuresaaren puiston roskiksissa? Olkaa hyvä!

IMG_8957

 

IMG_8958

IMG_8959

No lompakko ei löytynyt. Harmi. Tuntui tyhmältä. Luottokortit suljettiin ja tiemme erosivat kurjissa fiiliksissä.

Vaan elämäkö elämää ois, jos tyyni ois järven pinta? Pian soi puhelin ja kaksi iloista kaveria matkalla oopperareissulta kotiin, soittavat. LOMPAKKO LÖYTYI!!! Jessss! Uskoni ihmiskuntaan säilyi! Samoin kuin siihen että muisti saattaa tehdä pikkutepposia aina välillä. Lompakko oli ollut hotellihuoneen naulakon hattuhyllyllä rouvan lierihatun sisällä….

3

Täällä tarvitaan usein käteistä rahaa, joten sitä täytyy välillä nostaa automaatista. Otin rahaa minäkin ja tyytyväisenä tepastelin pitkin Kuressaaren katuja. Oli ihana ilma ja hyvää fiilis. Söin jäätelön ja ostin parit villasukat. Kävin lounaalla ja nautin elämästä ja kannoin harteillani lomalaisen viittaa. Sitten istuin autoon ja lähdin ajelemaan mökille. Menin kuitenkin vielä kaupan kautta vain todetakseni kassalla, että pankkikorttini ei ollut lomapakossani. Shokki. Sitten ymmärrys. Se jäi pankkiautomaattiin. Helvein helvetin helvetti! Täällä pankkiautomaatit antavat rahat ensin. Sitten se pöljä kone kysyy mitä haluat seuraavaksi tehdä. Jos haluat korttisi, painat QUIT-nappia. No en painanut. Niin iloiseksi tulin riihikuivasta, jota kone työnsi kouraani. Eipä muuta kuin renkaat ulvoen takaisin keskustaan ja automaatille, joka onnekseni oli pankin seinässä. Pankissa mitä suloisin lady hymyili leveintä hymyään ja sanoi – niin me kuulimme, kun kone piippasi ja piippasi, kun se jäi sinne. Mikä nimesi on? – Hanna Sumari. Tässä on korttisi. Iloista päivää!

Että näin täällä

😂

Hanna

Migreeni – helvetin esikartano

Migreeni. Ja tuhat tapaa hoitaa sitä, ehkäistä sitä ja voittaa se. Vähintään yhtä monta asiaa, jotka saavat sen puhkeamaan. Monta tapaa on myös sitä sairastaa.

Minulla on ollut migreeni parikymppisestä asti. Se on myös äidilläni ja kaikki kolme sisartani ovat siitä kärsineet. Minun migreenini lähti pois, kun aloin harrastaa Fustraa. Nyt en ole valitettavasti treenannut kunnolla kuukausiin. Siihen on useita syitä ja olen todella iloinen siitä, että treenit alkavat ensi viikolla.

Asiat jotka saavat migreenini puhkeamaan ovat monenlaisia. En voi juoda käytännössä lainkaan viinejä, en myöskään samppanjaa. Kaikki muukin alkoholi saa kohtauksen helposti puhkeamaan. Ainoastaan kirkkaat puhtaat juomat ovat turvallisia. Sellaiset kuin garppa ja vodka ja yksi cocktail; dry martini. En missään tapauksessa voi juoda päivällä yhtä lasillista mitään alkoholia, päänsärky on taattu, jos sen teen. Myös juomasekoitukset ja makeat alkoholijuomat ovat pois suljettuja.

Tuuli aiheuttaa kohtauksen (niin todellakin jos päähäni tuulee….ja pahus, kun hatut eivät oikein sovi minulle!) väsymys, helpotus, stressi, jännityksen laukeaminen, Natriumglutamaatti, kahvin puute, vilkkuvat tai kirkkaat valot, tuoksut, tupakka, tietynlaiset äänet jne. Suurinta osaa aiheuttajista on helppoa välttää, joitain mahdotonta.

Migreeni on raivostuttava, koska se pilaa kaiken. Aina kun se puhkeaa, tulee jotenkin niin onnettomaksi. Tulee pettymys. Mutta olen kyllä migreenini suhteen onnekas – monilla tilanne on paljon pahempi.

Migreenini lähtee yleensä pois täsmälääkkeillä. Ennen Fustran aloittamista kävin usein myös piikillä. Eli täsmälääkkeetkään eivät auttaneet, vaan minulle jouduttiin antamaan eri lääkkeistä sekoitettu cocktail suoraan lihakseen. Joskus piikkejä jouduttiin antamaan useita ja joskus lääkettä ruiskutettiin todella reipas määrä.

Pahinta on silloin, kun tenssion neck eli kireistä niskoista johtuva jännityspäänsärky ja migreeni saavat aikaan oravanpyörän. Kireät niskat aiheuttavat migreenin, joka aiheuttaa niskojen kireyttä. Kipu kiristää. Siihen tarvitaan aina piikki tai useita. Selkääni on myös puudutettu migreenin takia. Puudutusainetta on pistetty triggerpisteisiin, jotta lihasjännitys laukeaisi.

Kun laitoin tämän kuvan Facebookiin, monet kirjoittivat kommenteissa,että olen seesteisen näköinen. Varmaan - olen migreenissä ja syönyt täsmälääkkeitä eli triptaaneja. Ne tekevät ihmisen seesteiseksi!

Kun laitoin tämän kuvan Facebookiin, monet kirjoittivat kommenteissa,että olen seesteisen näköinen. Varmaan – olen migreenissä ja syönyt täsmälääkkeitä eli triptaaneja. Ne tekevät ihmisen seesteiseksi!

Migreenissä minusta tulee itsesäälissä rypevä pelkurivauva. Olen loputtoman reipas, jopa migreenissä, niin kauan kun on pakko. Kun migreeni lopulta saa yliotteen ja kohtaus puhkeaa, kaipaan rakkautta, huolenpitoa ja hellyyttä. Lisäksi minua pelottaa. Haluan, että joku on lähellä. Selviän kyllä ilmankin, mutta kaikki rakkaus tuntuu silloin ihanalta. Tosin sitä on hiukan haastavaa antaa oikein missään muodossa, koska en kestä ääniä tai valoa, en jaksa kuunnella enkä puhua, enkä halua, että minua juurikaan kosketaan. Mutta jos joku on kotona, toisessa huoneessa aivan hiljaa ja tiedän sen, se tuntuu mukavalta. Ja kun kohtaus alkaa mennä ohi, on ihanaa, jos joku vähän (paljon) hoivaa. Vettä, kahvia, silitystä, ruokaa jne. Ja ruokahalu on oikukas kohtauksen jälkeen. Suolaa, sokeria, suuria määriä vuoron perään. Suklaata. Kahvia kiitos! Hampurilainen, nakkeja! Ylipäätään asioita, joita en syö tavallisesti.

Migreeni on myös äärimmäisen pelottavaa. Sanotaan ettei siihen voi kuolla, mutta en usko sitä. Joskus kipu on ollut niin helvetilistä, että olen ollut varma, että siihen on pakko kuolla. Ettei se ole vaaratonta. Ja kun se jatkuu päiviä, eikä piikit auta eikä mikään muukaan, ei voi uskoa, ettei se ole kuolemaksi. En tiedä onko vai ei.

On hirveän tärkeää pitää itsestään huolta ja koettaa elää niin, ettei saisi kohtauksia, jos niitä voi välttää. Nyt olen saanut kaksi kohtausta vain muutaman sisällä. Edellisistä on kuukausia, ellei vuosia.

Olen täällä Saarenmaalla ja oli pakko käydä kaupassa. Kauppias kertoi kuinka hän hoitaa omaa migreeniään. Ette usko tätä – iilimadoilla. Kyllä. Hän suositteli niitä minullekin. Olin oksentaa, mutta kuuntelin. Hän on ottanut hoitoa nyt kaksi vuotta parin kuukauden välein ja migreeni on pysynyt poissa. Häntä oli kuvottanut aluksi mutta on nyt tottunut, koska ei halua syödä lääkkeitä jatkuvasti. Iilimadot auttavat kuulemma, vaikka mihin ja niitä myös laitetaan, vaikka mihin. Kyllä myös emättimeen, kun hoidetaan lapsettomuutta, johon hoito kuulemma myös tepsii. Hoito on täällä edullista. Yksi iilimato maksaa 4 € ja tarvittava määrä on 4-6 kpl. Hoitajan palkkio on 10 € ja hoito kestäää noin 1,5h

Muistan nähneeni dokumentin siitä, kuinka venäläiset käyttävät sairaanhoidossa iilimatoja ja kuinka niitä kasvatetaan täysin steriileissä olosuhteissa kellon tarkasti ja pieteetillä. Mene ja tiedä – jännältä kuulostaa. En nyt kuitenkaan ota vielä sitä hoitoa ja anna iilimatojen pureutua ihooni satojen hampaidensa avulla ja alkaa imeä vertani. Menen hierojalle ja odotan ensi viikkoa ja treenejä. Mutta konsteja on monia, kuten on tämän sairauden muotojakin. Yhtä auttaa yksi, toista toinen konsti. Ja niitäkin joita ei auta mikään. Yhtä en kuitenkaan halua kuulla: Nyt lähde ulos tee reipas lenkki! Näin sanoi minulle kerran sairaanhoidon päivystäjä puhelimessa, kun särky oli niin kova, että tuskin pystyin puhumaan. Enää ei varmaan olla missään näin tietämättömiä.

 

Pidä huoli itsestäsi

love

Hanna