Sisustusblogi

Rakastan tätä ystäväni kuplaa 🖤

Rakastan tätä ystäväni kuplaa 🖤

Äitini on esteetikko ja isäni oli isoisäni huonekalu- ja talotehtaan johtaja. Sieltä varmaan juontaa juurensa kaipuuni kauneuteen ja kiinnostukseni sekä arkkitehtuuriin, että sisustukseen.

Lapsena leikin arkkitehtia, piirsin koteja ja sisustuksia millimetripaperille kun olin seitsemänvuotias. Minulla oli kaikki mahdolliset viivaimet ja opettelin arkkitehtipiirrosten merkit ja symbolit.

Kerran, kauan sitten minua ehdotettiin asumista käsittelevän TV-ohjelman toimittajaksi. Siitä se alkoi, konkreettinen tutustuminen asumisen maailmaan sisältäpäin.

En tiedä kuinka monessa kodissa olen vieraillut, tuhansissa kuitenkin. Alkuaikoina se tyylien kirjo, mikä kauniissa kodeissa oli nähtävissä, oli valtava. Ja niin se on nytkin, mutta ei niissä kodeissa joista näemme eniten kuvia. Miksi?

Internet toi blogit ja nettikaupat. Nettikaupasta saa minkä tahansa tuotteen, minne tahansa maailmassa. Ensimmäinen trendituote, joka levisi kulovalkean tavoin suomalaisiin koteihin, oli Gantin tähtityyny. Sen jälkeen tähdet lennähtivät kaikkiin mahdollisiin ja mahdottomiin tuotteisiin matoista kahvikuppeihin. Minusta näytti siltä, että tähtityyny haluttiin koteihin merkiksi. Se tarkoitti: harrastan sisustamista. Se oli edullinen tapa olla mukana sisustusbuumissa.

Mukaan buumiin tulivat pian sisustusblogit. Suurin osa blogeista käsitteli hyvin subjektiivisesti sisustamista oman kodin tai sen remontin kautta. Henkilökohtaisia juttuja on kiva lukea ja on kiinnostavaa nähdä, kuinka joku ratkaisee omat sisustuspulmansa.

Blogit toivat myös ilmiön ”blogimatto” eli pian useissa blogeissa alkoi näkyä tiettyjä samoja tuotteita. Alettiin sisustaa blogikoteja. Samaan aikaan TV-katsojat protestoivat siitä kuinka paljon ”valkoisia” koteja ohjelmissa esiteltiin. Ne ärsyttivät katsojia. Kliinisyys ja tunne siitä, että niissä on mahdotonta asua, ärsytti.

Valkoisia koteja oli paljon. Yksi syy siihen on, että kokonaan valkoisella on helppoa luoda näyttävältä tuntuva sisustus. Yhden tai kahden värin paletissa ei tapahdu värivirheitä. Jos valkoisesta kodista haluaa persoonallisen tai mielenkiintoisen, se vaatii taitoa, osaamista ja rohkeutta. Sitä ei aina välttämättä löydy. Ja sisustuksessa on muitakin pointteja kuin värit. Mittasuhteet ja toimivuus tulevat ensin, sitten vasta muu.

Hanni Koroman suunnittelema Avata -kaappi

Hanni Koroman suunnittelema Avata-kaappi on tämän päivän perintökaappi. Loistavasti suunniteltu ja upeasti tehty kaappi, joka kestää sukupolvelta toiselle.
Kuva: Lokal

Hanni Koroman Avata kaappia saa mm. Lokalista

Avata kaappi aukeaa moneen suuntaan ja on kaunis katsella.

Avata kaappi aukeaa moneen suuntaan ja on kaunis katsella. Kuva: Katja Hagelstam

Suunnittelin aikoinaan T.i.l.a. –ohjelman rakenteen. Jokaisen palikan mikä ohjelmassa oli, ja kuinka pitkiä ne olivat. Suosikkini oli modernit klassikot –osio. Olen kirjoittanut lukemattoman määrän kahden minuutin tarinoita ja faktoja moderneista klassikoista, niiden historiasta ja tekijöistä. Rakastin kertoa noita tarinoita upeista tuotteista. Tuoli saattoi olla 1900-luvulta tai kauempaakin ja silti täysin tätä päivää. Klassikot ovat kuumaa kamaa sisustusblogien kuvakavalkadeissa, ja ne väsyttävät minua. Kuvat joissa ne esiintyvät näyttävät koteja, jotka ovat keskenään liian usein samankaltaisia, kuin myyntiesitteistä otettuja. Klassikoita voi olla, vaikka koti täynnä, mutta jos niiden esillepanosta puuttuu persoonallisuus, maku, oivallus ja idea, ne eivät sytytä vaan väsyttävät.

Onneksi trendi on muuttumassa ja uniikit esineet, puusepäntaito, historia ja käsityötaito ovat ytimessä niissä tuotteissa joita nyt halutaan. Se ei estä designklassikkojen käyttämistä, mutta toivottavasti tuo sisustuksiin ja blogeihin rohkeampaa otetta, enemmän tyylejä ja persoonaa.

Alvar Aallon suunnittelman tuolin kangas on korjattu

Sirpa Linnanmäki on korjannut Alvar Aallon suunnitteleman tuolin alkuperäiseen kankaaseen tulleet reiät. Vanhojen kankaiden sävyt ovat hienostuneita eikä uusi olisi vanhassa tuolissa yhtä sävykäs. Vanha ja käytetty on persoonallinen.

Sirpa Linnanmäki ”On arvokasta antaa uusi elämä vanhalle matolle tai ryijylle. Siinä tarvitaan materiaalien ja tekniikoiden tuntemusta, taitoa ja silmää. Rakastan sitä työtä, se on kulttuuriperinnön vaalimista. On tärkeää säästää hienoja käsityöaarteita jälkipolville ja siirtää perintöä ja tarinoita eteenpäin.”

Sirpa Linnanmäki omistaa Pore Helsinki liikkeen, jonka kautta hänen työhönsä voi tutustua ja korjauttaa vaikka itämaisen maton rispaantumat tai perintöryijyn.

pahasti revennyt itämainen matto

Aidot matot ovat käsityötä. Ne voidaan ja ne kannattaa korjata, vaikka koira olisi tehnyt näin julmaa jälkeä.

Puuta höylätään pöydäksi

Anttiina Oy tekee Pohjanmaalla pitkälle käsityönä kalusteita massiivipuusta.

Elävät pinnat, roso ja jopa rumat esineet ovat nousussa. Sanalla sanoen aitous. Jos aidosti pitää jostain esineestä, kuten pahkapöydästä (Maria Veitolan pahkapöytä oli esillä Habitaressa – jesss!) se ansaitsee olla esillä. Ja sen täytyy olla osa sisustusta juuri siksi, että se on tärkeä.

”Sisustuselementti” on minulle vaikea sana. Se tuo mieleeni koristeen tai asian, joka ostetaan kaupasta ilman mitään tunnesidettä. Sillä ei ole käyttöä, eikä sisustuksellista arvoa. Minulle se merkitsee tavaraa, jonka tuottaminen tuhoaa luontoa, eikä sen arvo kestä vuosia. Sen sijaan esine, joka on tehty pieteetillä ja kestää vuosikymmeniä on tämän päivän luksushankinta. Massiivipuu, aidot materiaalit, käsityö, kestävyys ja korjattavuus ovat arvoja, joista pidän. Ja myös se, että kun tuote voidaan korjata, niin se myös tehdään.

Eläköön persoonallisuus ja oma maku!

🖤

Hanna

 

 

Entä jos yhtäkkiä et enää näkisi?

Kaupallinen yhteistyö: Specsavers

Hyvää näköpäivää! Tiesitkö, että näöntutkimus olisi hyvä tehdä kahden vuoden välein?

Hanna menossa näöntarkastukseen

Tänä syksynä maailma on niin kaunis. Vaikka sataa ja taivas on pilvessä, auringon keltainen kirkkaus on kiinnittynyt puihin. Ne piristävät maiseman harmaudesta huolimatta ja odotan vain sitä hetkeä, kun aurinko alkaa yhtäkkiä paistaa ja puut saavat hehkua ihan täysillä. Metsässä sieniretkellä maakin loisti. Sammalissa näkyi kaikki vihreän sävyt ja pehmeää vihreää mattoa täplittivät puista jo pudonneet eriväriset lehdet (mikä häiritsi kyllä tavattomasti suppilovahverojen löytämistä). Harmaan jäkälän keskeltä nousivat terhakkaat puolukanvarvut, joissa oli vielä kiinni pulleita puolukoita. Luonnon kauneus on mykistävää – jos sen saa nähdä koko kirkkaudessaan. Mutta entä jos yhtäkkiä se mahdollisuus katoaisi ja menettäisit näkösi?

Tänään vietetään siis maailman näköpäivää. Päivän tarkoituksena on kiinnittää huomiota siihen, kuinka tärkeää laadukas näönterveyden hoito on. Meillä Suomessa asiat ovat hyvin, näöntarkastukseen pääsee helposti ja edullisesti. Jos silmistä löytyy jotain hälyttävää kaikki ovat oikeutettuja hyvään hoitoon.

Kun kävin Afrikassa Specsaversin järjestämällä hyväntekeväisyysmatkalla 2015 näin toisenlaisen maailman. Tansaniassa on yksi optikko miljoonaa asukasta kohden. Silmäsairauksia oli paljon, varsinkin siipikalvoa, jota meillä ei hyvän hoidon tähden edes juuri esiinny. Ja tietenkin, ihan kuten meilläkin, siellä oli paljon kaiken ikäisiä ihmisiä, jotka tarvitsivat silmälasit. Veimme silmälaseja ja kolme optikkoa välineineen pieneen kylään Tansaniassa ja se onni, kun ihmiset saivat jälleen nähdä, oli hyvin koskettavaa. Jono optikoillemme oli loppumaton ja lähes tuhat ihmistä sai itselleen sopivat lasit muutamien päiväien aikana. Monille heistä se antoi mahdollisuuden jatkaa työntekoa, joka olisi muuten ollut mahdotonta. Ja senhän me tiedämme, että jos ei työtä ei myöskään leipää. Marraskuun lopussa Specsaversin optikkoryhmä on jälleen suuntaamassa Tansaniaan mukanaan suomalaisten ihmisten lahjoittamia silmälaseja. Se on hyväntekeväisyyttä ja apua, joka oikeasti menee perille ja antaa konkreettista apua ja helpotusta ihmisille. Voit lukea Tansanian matkoistani täältä ja täältä

Modesta ja minä

Modesta ja minä

Silmät tulisi tutkituttaa kahden vuoden välein, vaikka mitään oireita silmissä ei olisikaan, sillä esimerkiksi glaukooma eli silmänpainetauti on oireeton. Specsaversin kokonaisvaltaisessa näöntutkimuksessa, johon kuuluu aina digitaalinen silmänpohjankuvaus sekä silmänpaineen mittaus, voidaan jo varahaisessa vaiheessa löytää erilaisia sairauksia, jotka vakavimmillaan ja hoitamattomina voivat viedä näön tai heikentää sitä dramaattisesti. Siksi säännöllisesti tehty kokonaisvaltainen näöntarkastus on tärkeä asia. Silmänpohjakuvat säilyvät Specsaversin asiakasrekisterissä ja näin mahdollisia muutoksia voidaan myös seurata.

Kävin Specsaversilla sovittelemassa uusia kehyksiä ja samalla opitikko Marina Åkerlund teki minulle näöntarkastuksen, johon kuului myös digitaalinen silmänpohjankuvaus ja silmänpaineiden mittaus. Muistan, kun kaikki tuo tehtiin minulle ensimmäisen kerran. Minä pelkään kipua ja kipukynnykseni on matala. On pakko myöntää, että silloin kyllä vähän pelotti kaikki nuo laitteet, jotka tulivat niin lähelle silmiä.  Joo joo – naurakaa te vaan, mutta minkäs teet? Jänishousu mikä mikä jänishousu!

Kuva silmanpohjasta

Kuva silmänpohjasta

Naontutkimus_2

Kuvassa minun silmänpohjani.

 

Silmanpohjakuvaus

Leuka ja otsa kevyesti kiinni kameran telineeseen…

Silmanpohjakuvaus

…huppu alas ja kamera käymään!

Tässä mitataan silmänpainetta

Tässä mitataan silmänpainetta

Mutta siis eihän tutkimuksessa todellakaan ole mitään, joka tuottaisi kipua tai muutakaan epämukavauutta. Kuvaus on nopea ja kivuton, helppo toimenpide asiakkaalle, mutta se saattaa paljastaa sairauksia, jotka ovat täysin oireettomia, kuten juuri glaukooma tai silmänpohjan ikärappeuma.

Kuvista voi  nähdä muutakin kuten esimerkiksi viitteitä diabeteksesta sekä verenpaineesta. Optikko ohjaa silmälääkärille aina jatkotutkimukseen ne, joiden silmistä löydetään mahdollisia muutoksia. Voit lukea täältä kolme tarinaa, kuinka silmien kuvaus on pelastanut näön.

Kokonaisvaltainen näöntutkimus maksaa Specsaversilla 29 € se on pieni summa maksettavaksi joka toinen vuosi mutta se voi pelastaa monelta tuskalta. On ihanaa nauttia luonnon kauneudesta harmainakin päivinä. Sitä vaan jäin miettimään jos voisi saada sellaiset lasit, joilla näkisi paremmin ne sienet siellä kirjavien lähtien seassa…Onkohan sellaisia sienestyslaseja olemassa?

 

Kauniita näkymiä ja ihania katseita

 

Hanna

 

 

 

 

 

 

Tyttöjen päivä – muutama huomio

Eilen oli kansainvälinen tyttöjen päivä. Tekisi mieleni kirjoittaa siitä, mutta aihe on liian laaja. Haluaisin sanoa, että ilahduin niistä kuudesta miespuolisesta Facebook-kaveristani, jotka olivat laittaneet profiilikuvaansa tyttöjen päivää huomioivan kehyksen. Bravo!

Erityisesti ilahduin siitä yhdestä miehestä, joka julkaisi kuvan itsestään ja tyttärestään tekstillä, joka meni suurin piirtein näin: odotan sitä päivää, kun kaikki miehet arvostavat kaikkia tyttöjä yhtä paljon kuin minä omaa tytärtäni. Hyvää tyttöjen päivää! Kaikkien ihanien äiti-tytär kuvien keskellä se oli mahtava status.

Haluaisin sanoa, että vihaan härskisti käyttäytyviä miehiä sekä härskejä naisia ja tyttöjä halventavia vitsejä. Kopelointia ja kaikkea seksuaalista häirintää, jota riittää.  Ja että kärsin moottoripyörämessujen puolipukeisista nuorista tytöistä. En tiedä minne katseeni kääntäisin, en vaan yksinkertaisesti osaa olla.

Haluaisin sanoa, että katsokaa mitä uskonnot ja kirkot tekevät tytöille. Oudot miehet ovat hallinneet kirkkoja aikojen alusta asti ja mitä ne tekevät naisille? Määrittelevät tyttöjen elämää kaikkialla ja pitävät tiukkaan kiinni vallastaan. Nainen vaietkoon seurakunnassa.

Haluaisin sanoa, että puheissa ja tyttöjen päivinä naiset pitävät yhtä, mutta todellisuus on karua. Auttaako tyttö toista oikeasti, kun sitä tarvitaan? Ja iloitseeko nainen, kun toinen nainen onnistuu? Kuten Lujasti lempeä kirjoitti, on helppoa olla apuna toiselle, kun toinen tarvitsee tukea, mutta jos toinen onnistuu upeasti, katoavat tukijat nopeasti.

Kun ajattelen koko maailman tyttöjä, ahdistun. Kaikki silpominen, lapsiavioliitot ja hyväksikäyttö.

Onneksi on toisenlaisiakin kokemuksia ja ihania tyttöjä sekä upeita miehiä ja kaikkia sukupuolia, jotka tietävät mikä on oikein ja kaunista. Tytöt ansaitsevat parempaa kohtelua kaikkialla maailmassa ja meidän olisi itsekin nähtävä se mikä aitoa ja oikeaa ja mikä on miellyttämistä ja miksi ja kenelle sitä teemme.

 

Hanna