Lapsen ja kännykän kanssa yhdessä

 

Luonto on tredikästä sisustuksissa. Kuva Habitaremessuilta Susanna Björklundin ja Sisse Collanderin tottamasta Signals-näyttelystä. En kuulunut näyttelyyn, mutta halusin tulla kuvatuksi tuossa, jotta kukka-asetelman koko tulisi esiin. Asu: Gustav/Dots

Luonto on tredikästä sisustuksissa. Kuva Habitaremessuilta Susanna Björklundin ja Sisse Collanderin tottamasta Signals-näyttelystä.
En kuulunut näyttelyyn, mutta halusin tulla kuvatuksi tuossa, jotta kukka-asetelman koko tulisi esiin. Asu: Gustav/Dots

”Luonto muuttuu vieraaksi ilman omia kokemuksia” kirjoittaa tämän päivän Hesari.

Suomalaisessa kansanlaulussa lauletaan:

Enkä mä muille ilmoita mun sydänsurujani.

Synkkä metsä, kirkas taivas, ne tuntee mun huoliani.

Vaikka sanat ovat perusankeat ja ahdistavat, niin niissä piilee pieni totuus – metsä parantaa ja poistaa stressiä ja jos ei ole metsää niin puistoja on onneksi Suomessa ihan kaikkialla.

Olen asunut aina metsän lähellä ja lapsuuteni parhaita muistoja on äidin kanssa metsässä vietetyt hetket. Kävimme niityillä keräämässä kukkia maljakoihin ja kiipeilimme kallioilla hakemassa kanervia ja varpuja ja joka lauantai kiipesimme Isolle kalliolle (joka nykyään näyttää pieneltä) tekemään saunavihdan. Siinä oppi yhtä ja toista, muun muassa sen, että kallioimarteen juuret maistuvat lakritsalta ja että sammal kukkii. Siksi olinkin ylen yllättynyt, kun jossain vaiheessa tajusin, etteivät kaikki ihmiset tunne ja erota toisistaan ihan tavallisia suomalaisia puita. Ja siis, asuin lapsuuteni Helsingissä, joskin omakotikotialueella Jollaksessa, enkä keskustassa, mutta mitään maalaiselämää en ole viettänyt.

Miksi poimulehteen kerääntyy niin paljon vettä? Pisara on kuin suurennuslasi. Mitä siitä voi nähdä?

Miksi poimulehteen kerääntyy niin paljon vettä? Pisara on kuin suurennuslasi. Mitä siitä voi nähdä?

Teimme äidin kanssa myös omia mikrometsiä. Rakensimme tarjottimelle maailman sammalista, kivistä, pienistä kasveista ja kaikesta mitä pihalta löytyi. Pieni pyöreä taskupeili sai toimittaa metsälammen virkaa. Muovailuvahasta tehtiin ihmiset samoilemaan omaan pikkumetsäänsä.

Olen kiitollinen tästä perinnöstä, jonka äitini antoi, sillä rakastan metsää ja kaikkea mitä se antaa.

Mutta parasta kaikesta on se mitä äitini antoi tyttärilleni. Äiti vei heidätkin metsään – tietysti. (Kauhean pahaenteinen lause, kuulostaa aivan Punahilkan ja Hannun ja Kertun yhdistelmältä!!!)

Esikoiseni ensimmäisiä metsäkokemuksia oli se, kun äitini vei hänet metsään hänen ollessaan vain viiden kuukauden ikäinen. Se oli 26.4. päivä jolloin Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus tapahtui… Äiti laittoi tyttäreni istumaan sammalmättäälle ja hän sai puristella pehmeää karhunsammalta käsissään. Koominen muisto! Laskeumahan ei ollut mitenkään fataali, mutta muistan sen tietysti niin hyvin! Edes ydinvoima ei kuitenkaan pysäyttänyt luonnon tutkimista.

Jos tytöt näkivät metsässä jonkun ihmeellisen yököttävän madon tai muun öhkiäisen, äiti kehotti katsomaan tarkemmin ja huomaaman kuinka hieno ja kaunis hyönteinen lopulta oli tarkemmin katsottuna.

Luonto_Hanna_Sumari_5

Luontoa löytyi myös äidin ja isän kotoa. Kerran esimerkiksi perunat olivat itäneet kellarissa ja niissä jättiläispitkät violetit idut. Varmasti puolimetriä pitkät. Potut tuotiin keittiön lattialle ja ituja tutkittiin hartaasti. Vierailut äitini, eli Mamin luona olivat yllätyksiä täynnä. Äitini osti myös mikroskoopin, jolla tytöt saivat tukia kaikenlaista mitä luonnosta löytyi.

Äiti laittoi lapset hakemaan vastauksia tietosanakirjoista, jos he eivät tienneet jotain. Enää ei ole tietosanakirjoja, kaikki on paljon helpompaa. Ainoa mitä tuntuu puuttuvan, on aika. Ei ihmisen ole pakko mennä metsään, jos se ei kasva heti aidan takana. Puita kasvaa kaikkialla. Minulla on ollut tapanani jankuttaa samoja asioita lapsille autossa, kun ajoimme kaupungilla. Tenttasin aina juttuja. Mikä patsas tuo on? Kuka sen on veistänyt? Mikä rakennus tuo on? Kuka on piirtänyt tuon rakennuksen? Mikä on tämä katu jne. Samalla tavalla voi tentata puita ja pensaita. Ja jos ei itse tiedä, se ei haittaa, koska se hiivatin puhelin on kädessä koko ajan. Jospa etsisi vastauksen sieltä yhdessä?

Puolet petäjäistä!

Puolet petäjäistä!

Kasveista löytyy paljon muutakin hauskaa tietoa, kuin vain sen nimi. Mihin sitä on ehkä joskus käytetty? Mitä tarkoittaa, kun leivässä on puolet petäjäistä? Miksi jäkälää on laitettu ikkunoiden väliin?  Tarinoista oppii enemmän. Ja luontoa on Suomessa ihan joka puolella. Sellaista paikkaa ei täällä olekaan, jossa ei voisi viettää aikaa luonnossa. Ja kaikkina vuodenaikoina löytyy ihmeteltävä. Kuinka hyvin muuten sinä tunnet puut talvella?

Terveisin Puupää

❤️💚

Hanna

 

 

 

Tallinnan päiväristeilyn parhaat

Kaupallinen yhteistyö: Eckerö-Line

Ihana meri - kannella on pakko käydä vaikka sää olis mikä!

Ihana meri – kannella on pakko käydä vaikka sää olis mikä!

Välipäivien tai peräti uudenvuoden juhlintaan voisi olla nastaa lähteä seilaamaan Tallinnaan. Tämän vuoden puolella Eckerön aikataulut ovat kuten ennenkin, mutta ensi vuoden puolella aikataulut ovat muuttuneet ja matka-aika on myös lyhentynyt vartilla Helsingistä, Länsisataman uuden lähtöpaikan myötä. Aamulaiva Helsingistä lähtee tammikuusta alkaen klo 9.00 ja on perillä 11.15 varsin inhimillistä siis, varsinkin niille jotka eivät asu Helsingin lähialueilla. Ja kun pääsee laivaan voi alkaa nauttia aamiaisherkuista ja laivan ohjelmasta. Siellähän on aina elävää musiikkia. (Tammikuussa esimerkiksi Laura Voutilainen, Nelli Matula, Sonja Lumme, Taikapeili, Mikko Alatalo ja Markku Aro!)

Neuleita, koruja ja käsilaukkuja laivalta! Tralalaa!

Neuleita, koruja ja käsilaukkuja laivalta! Tralalaa!

Ken tästä käy, päätyy kuuntelemaan livekeikkaa tai syömään buffe-ravintolaan - tai miksi ei molempia!

Ken tästä käy, päätyy kuuntelemaan livekeikkaa tai syömään buffe-ravintolaan – tai miksi ei molempia!

Eckero_hanna_Sumari_2 (2)

Vartalon iho tarvitsee huomiota myös talvella!

Vartalon iho tarvitsee huomiota myös talvella!

 

Ostin viimeksi villasukkia myös laivalta! Nää on tosi hyvät! Jalat rakastaa villaa!

Ostin viimeksi villasukkia myös laivalta! Nää on tosi hyvät! Jalat rakastaa villaa!

Minä viihdyn laivan Loungessa ja sen buffet-pöydän äärellä yleensä melkein koko matkan, koska käytän matka-ajan lähes aina työntekoon (ja syömiseen…!)  Toinen paikka jossa aikaa kuluu, on kosmetiikkamyymälä. Siellä on niin ihanat tuotteet, että on pakko aina zoomata koko valikoima. Viimeksi ostin vartalonhoitotuotteita koko setin, koska talvi on kropan iholle aika haaste. Iho kuivuu ja jotenkin nuupahtaa tonne vaatekerrosten alle. Nyt kun vuosi vaihtuu, on laivalla tietysti piipahdettava myös ostamassa kuplivat juomat uuden vuoden juhlintaan. Nytkin myymälässä on paljon tarjouksia, jotka kannattaa hyödyntää.

Loungessa on viihtysää ja ihana henkilökunta, kuten kyllä koko laivassa ♥️

Loungessa on viihtysää ja ihana henkilökunta, kuten kyllä koko laivassa ♥️

Jos Tallinnan joulutori jäi kokematta ennen joulua, niin sinne voi suunnistaa vieläkin, tori on auki 6.1. asti. Torin tunnelma on ihana ja siellä myytävät tuotteet ovat laadukkaita. Itse ostin (taas) monta paria mustia ja valkoisia polvipituisia pitsisiä villasukkia joiden hinta ei päätä huimannut 24€/pari ja upeaa käsityötä. Myös makkara- ja savujuustokoju ovat vakituisia vierailun kohteita. Savujuustosta saa muuten tosi kivan juustofonduen. Aivan epäortodoksinen idea, koska aito fondue tehdään kypsytetyistä juustoista ja pataan laitetaan esimerkiksi gruyèria, tilsitiä, emmentaalia tai appenzelleria. Mutta vienosti savunmakuinen fondue on hyvää! Nesteenäkin voi käyttää viinin ja kirsikkaviinan sijaan omenamehua. Virosta saa muuten aivan loistavaa tuorepuristettua omenamehua sekä omena-päärynämehua kahden litran pahvisissa hanapakkauksissa. Tarkkailkaa ruokakauppojen kylmähyllyjä, siellä ne odottavat.

Joulutori tai -markkinat, kuinka vain, sijaitsee Raatihuoneen aukiolla Tallinnan vanhassa kaupungissa.

Joulutori tai -markkinat, kuinka vain, sijaitsee Raatihuoneen aukiolla Tallinnan vanhassa kaupungissa.

Oletko maistanut VanaTallinnalla terästettyä glögiä?

Oletko maistanut VanaTallinnalla terästettyä glögiä?

Viime reissulla löysin myös moottoripyöräilystä ja prätkähenkisistä vaatteista tykkääville uuden kaupan. Kalamajan alueella aivan Balti Jaama torin vieressä on konttiin tehty kauppa joka myy Affliction Clothingin vaatteita. Puotia pitää hauska kaveri, oikea supliikki heppu, joka puhuu hyvin Suomea. T-paidat on kääntöpaitoja joiden molemmilla puolilla on aivan erityyppiset kuvat ja värikin on toinen. Makeita paitoja on sekä naisille että miehille. Myynnissä on paljon muutakin kuten rotseja ja farkkuja. Toinen prätkistä kiinnostuneiden must kohde on ehdottomasti samalla alueella sijaitseva Renard, josta olen kirjoittanut täällä .

Moottipyörähenkisten vaatteita saa täätlä!

Moottipyörähenkisten vaatteita saa täätlä!

Sama paita - kaksi puolta. Kääntöpaidat on aika huippuja! Kuvassa miesten paita.

Sama paita – kaksi puolta. Kääntöpaidat on aika huippuja! Kuvassa miesten paita.

Sama paita - kaksi puolta. Kääntöpaidat on aika huippuja! Kuvassa saman naisten T-paidan molemmat puolet

Sama paita – kaksi puolta. Kääntöpaidat on aika huippuja! Kuvassa saman naisten T-paidan molemmat puolet

Miesten paidan kaksi eri puolta.

Miesten paidan kaksi eri puolta.

Ihan Affliction Clothesin vieressä on Vahalla Livign, jonka tuoksuvat soijakynttilät saavat tuoksunsa eteerisistä öljyistä. Heillä on myös ihania kynttilänjalkoja ja tarjoilualustoja valkoisesta, vihreästä ja mustasta marmorista. Ne on ihania!

Valhallan myymälää vartioi posliinikoira.

Valhallan myymälää vartioi posliinikoira.

Soijakynttälät on hajustettu eteerisillä öljyillä.

Soijakynttälät on hajustettu eteerisillä öljyillä.

Näissä kynttilöissä tuoksuu katajanmarja.

Näissä kynttilöissä tuoksuu katajanmarja.

Vihreää marmoria.

Vihreää marmoria.

Jos herkuttelu on toiveissa, kannattaa käydä läpi White Guide Nordikin listasta Viron parhaat ravintolat. Siellä on monta tuttua ja todella monta joissa en ole koskaan käynyt. Pöytä kannattaa jo etukäteen niin varmasti mahtuu. Ja jos ravintola on vähän kauempana niin mikä estää ottamasta omaa autoa mukaan? Siellä kulkee iisisti laivan uumenissa ja perillä on helppo päästä paikasta toiseen.

Olen kirjoittanut tämän blogin lisäksi 14 blogikirjoitusta Virosta kuluneen vuoden aikana. Jutuissa on monen sorttisia matkavinkkejä, jos kiinnostaa niin löydät ne kaikki täältä.

Ihania reissuja – laivalla nähdään!

💙

Hanna

 

Vaihtelevia jouluperinteitä

Pikku-Hanna Stockmannin joulupukin sylissä. Päällä on alli-Mummin kutoma mekko

Pikku-Hanna Stockmannin joulupukin sylissä. Päällä on alli-Mummin kutoma mekko

Lapsuuteni joulut noudattivat pitkälti samaa kaavaa. Jouluaattoaamuna hiivin aamuvirkkuna alakertaan aikaisin aikaisin, kun muut vielä kuorsasivat vällyjensä välissä. Koti oli kuin sadusta. Äiti koristeli kuusen nukkuessamme ja sen kynttilät toivat pehmeää valoa aamun pimeyteen. Koko kuusi kimalsi kuin koru. Oksilla oli tutut koristeet, jotka toivat muistoja edellisistä jouluista. Vuoden ne olivat olleet kätköissään ja nyt ne koristivat joulupuun oksia ihmeen ihanasti. Vatsassa kipristeli jännitys lahjoista, jotka olivat lapsesta tietysti joulun ylivoimainen kohokohta.

Meillä oli paljon traditioita ruokien, vieraiden ja muiden tapojen suhteen. Murrosikäisenä parasta oli maata koko joulu sängyssä lukemassa kirjoja, suklaata ja kinkkuvoileipiä syöden. Aattona hulina loppui siihen, kun isä oli saanut ostettua viimeiset lahjat (pikkuisen se tuppasi jäämään viime tinkaan) ja kaikille naapureille oli kiikutettu hyasintit. Joulupäivänä oltiin kotona ihan hissun kissun ja rauhassa, yleensä pyjama vaihtui päivävaatteisiin vasta, kun oli päivällisaika. Tapanin päivänä meillä oli ihan samalaista. Ei mitään rekiajeluita tai tansseja, ehkä kelkkailua ulkona tai iltapäiväkävely. Tapanina vihdoin sai soittaa kavereille ja siinä sitten puhuttiin tunti tai pari ja kerrottiin kaikki lahjat ja höpöteltiin muutenkin.

Oman aikuisen ikäni joulut ovat olleet monenlaisia. Olen viettänyt useita jouluja kaukaisissa maissia, auringon helliessä ja aaltojen vyöryessä pehmeään kuumaan hiekkaan. Siellä joulutunnelma on ihan erilainen kuin kotona. Kotona jouluun kuuluu hitaus ja verkkaisuus, matkalla kirkkaassa auringonpaisteessa riittää energiaa, hullutellaan ja musiikki on iloista ja tietysti päällä on kesähepeneet, eikä villasukkia tarvita. (Oikeasti mulla on villasukat mukana joka matkalla – miten ne onkaan aina olleet tarpeen joko lentokoneessa tai hotellin kylmällä kivilattialla aamuisin?)

Havaijilla jouluaattona ja tietysti kaulassa on orkideoista punottu lei

Havaijilla jouluaattona ja tietysti kaulassa on orkideoista punottu lei

Tällaisia joukukuusia löytyy Key Westistä

Tällaisia joukukuusia löytyy Key Westistä

Kapkaupunki jalkojen juuressa!

Kapkaupunki jalkojen juuressa!

Balillakin oltiin yksi joulu

Balillakin oltiin yksi joulu

Pientä säätöä on tarvittu, kun matkaa on tehty lasten kanssa, joille lahjat ovat olleet se tärkeä juttu. Miten piilottaa lahjat hotellihuoneeseen, ostetaanko ne kohteessa vai raahataanko niitä ensin Suomesta maapallon toiselle laidalle ja sitten takaisin? Ja sitten itse lahjojen avaamisen hetki, kuinka ja missä?

Meillä oli aikoinaan myös mökki Lapissa ja ne joulut olivat oikeita postikorttijouluja. Tykkylumiset maisemat ja nurkissa paukkuva yli 30 asteen pakkanen poroineen on takuulla joulua aidoimmillaan! Vai onko? Mikä on aito joulu?

Suomutunturin laella maisemat olivat kyllä ihan kuin postikortista.

Suomutunturin laella maisemat olivat kyllä ihan kuin postikortista.

Jouluja on niin monen sorttisia ja ajatuksia siitä mitä sen kuuluisi olla ja mistä tulee hyvä mieli. Vai onko se vain yksi päivä, kaksi päivää tai kolme päivää vapaata töistä tai yksinäinen pätkä joulukuuta.

Minusta joulu on silloin paras, kun on paljon ihmisiä ympärillä ja tehdään asioita yhdessä. Tai ainakin tehdään asioita yhdessä. Niin se on varmaan monen muunkin mielestä, vaikka se ei aina onnistukaan. Huomenna koittaa arki muutamaksi päiväksi ja on vielä tovi aikaa miettiä mitä toivoo tulevalta vuodelta, aikooko tehdä jotain toisin kuin tänä vuonna ja onko jotain päämääriä, jotka tahtoisi saavuttaa.

Iloa päivään

Hanna