Juhlat, ystävät, ventovieraat, yksinäisyys, ilo

Valio-luomu-1

Suosittelen lämpimästi juhlien järjestämistä ihan kaikille ihmisille. Äläkä mieti keitä kutsuisit, jos päätät järjestää juhlat, vieraat löytyvät kyllä. Äläkä pelkää, ettet osaa, tai ei ole tarpeeksi hienoa tai mitään muutkaan. Mieti päivä, keksi teema, kutsu paikalle satunnaisesti ihmisiä joita tunnet hyvin tai huonosti. Teeman ei tarvitse olla kummoinenkaan. Sadonkorjuu sopii syksyyn ja sen voi toteuttaa tekemällä kasvisruokaa tai omenapiirakan, joulukorttitalkoot, viininmaistajaiset, kirjojen vaihtojuhla, mikä tahansa joka jotenkin kiinnostaa itseäsi, toimii. Teema antaa apua, kun toisilleen entuudestaan tuntemattomat ihmiset kohtaavat.

Olen kerran järjestänyt juhlan, jossa tehtiin unelmakarttoja ja meistä hitsaantui ihana ystäväjoukko, vaikka kutsutuista kukaan ei tuntenut toisiaan entuudestaan. Jopa minulle muutama vieras oli tuntematon. Eipä ole enää!

Taannoin sain kutsun sadonkorjuujuhlaan Helsingin keskustaan. Kysymyksessä oli markkinointitilaisuus, joka järjestettiin yksityiskodissa. Harvinaista!

Tunsin yhden vieraista hatarasti etukäteen ja muutaman muun olin tavannut aiemmin lehdistöinfoissa. Yleensä infot alkavat klo 8.00 aamulla tai myöhään iltapäivällä, jolloin aina saan ajella kaupunkiin kamalassa ruuhkassa. Nyt tilaisuus oli perjantaina klo 15.00, sopivasti viikonlopun alkaessa. Päätin osallistua. Siellä oli ihanaa!

Ensinnäkin oli kivaa juhlia jonkun kotona, eikä ravintolassa. Tarjoilut olivat jotain, mitä en koskaan aiemmin ollut syönyt ja seura mitä parhainta.

Istuin itseäni puolet nuoremmassa seurassa ja kuulin jakavani viisaita talousneuvoja, vaikka itse olen aina sijoittanut iloon ja elämiseen ja säästöni eivät todellakaan ole mittavat. Vaan omista virheistähän sitä ihminen oppii.

Valio-30

Hattupäästä – Benjamin Frostell kertoo valmistamistaan herkuista. Yksi kiinnostavimmista oli kantarellikinuski! Kuva: Jarno Jussila

Kolmen tunnin iltapäiväkemut antoivat viikonlopulle ihanan alun. Me söimme Benjamin Frostellin (Vuoden Luomukokki 2016) tekemiä herkkuja ja kaikki ruoka oli siis luomua ja Valion Luomu-tuotteet olivat tärkeissä rooleissa resepteissä ja Valio oli myös tilaisuuden järjestäjä. Ostan aina luomua, jos se on mahdollista, mutta nimenomaan luomumaito muutti elämääni aika tavalla kerran, kun ihastuin sen puhtaan valkoiseen väriin.

Ostin viisi vuotta sitten Saarenmaalla luomumaitoa vierailleni ja kaataessani maidon kannuun (pahvitötteröillä ei ole asiaa ruokapöytään #äidinopit) se näytti niin kauniilta ja paksun valkoiselta, että minun tuli siihen himo. Join sitä yksin tein puoli litraa. Minulla on laktoosi-intoleranssi. En ollut juonut maitoa noin 40-vuoteen. En saanut mitään oireita. Rakastuin maitoon ja nyt juon sitä litroittain. Mutta vain luomuna. Se on ihanaa. En tiedä syytä oireettomuuteen enkä ala sitä mitenkään spekuloida, olen vain onnellinen, koska se maistuu ja tuntuu niin hyvältä minussa. Niinpä popsin myös luomuherkkuja juhlassa hyvällä halulla.

Valio-3

Luomua mulle! Kuva: Jarno Jussila

Valio_luomu_6

Valio_luomu_4

Valio_luomu_5

Valio_luomu_3

Valio-17

Simppeliä ja kaunista Kuva: Jarno Jussila

Pieni pörähdys perjantai-iltapäivänä sadonkorjuujuhlassa antoi monta ihanaa asiaa.

💚 Tutustuin uusiin viehättäviin ihmisiin.

💚 Söin ruokia, joita en ikinä ennen ole maistanut.

💚 Sain vierailla jonkun kotona (aivan parasta – ravintolat eivät ikinä pärjää kodille).

💚 Sain nopean katkon arkeen ja ihanan alun viikonlopulle.

💚 Saatoin laittaa päälleni ihanan puseron koska oli syy.

💚 Sain vinkin hyvästä janojuomasta.

💚 Muistin taas kuinka tärkeää on järjestää juhlia, vaikka juhla onkin vähän liian iso sana.

Ihmisten tapaaminen on monella tavalla virkistävää. Ihmisistä saa ajattelemisen aiheita, inspiraatiota ja uusia ideoita. Juhla on iso sana, jonka voi korvata vaikka – kutsua joku kahville – ilmaisulla, ettei tule fiilistä mahtavista kalaaseista. Kirjoitin taannoin yksinäisyydestä ja olen saanut kirjoituksen tiimoilta jättiläismäärän palautetta ja kertomuksia. Yksinäisyyttä on hyvin monenlaista ja haluaisin auttaa ihmisiä löytämään tapoja saada ystäviä ja seuraa, ilon aiheita. Se vaatii ehkä hiukan rohkeutta, mutta kannattaa miettiä mikä on pahinta mitä voisi tapahtua, jos kutsuisi puolituttuja kotiinsa. Pahinta olisi ehkä, jos kukaan ilmaantuisi paikalle. Siksi kannattaa kustua tarpeeksi, aina muutama peruu. Eikä todellakaan pidä ajatella, ettei osaa tai että koti ei ole jotenkin tarpeeksi. Herätetään henkiin vierailut oikeissa kodeissa! Aina kahvi ja pulla maistuu.

Mistä niitä kutsuttavia sitten löytää? Työpaikalta, naapurista, jumpasta, ehkä joku johon on tutustunut Facebookissa? Joku johon törmää samassa bussissa? Joku jonka tapaa usein jossain, mutta vaihdetaan vain tervehdys. Ehkä ensi kerralla muutama lause ja sitten taas muutama lisää? Pidän peukkuja kaikille, jotka yrittävät.

 

Hyvää viikonloppua

💚

Hanna

 

 

 

Kuinka tärkeä henkilö olet?

Hullu kiireinen maailma, jossa sattumalle ei ole sijaa saa ihmiset raivon valtaan, milloin missäkin.

Habitaremessuilla trendianalyytikko Susanna Björklund puhui luennossaan sattuman merkityksestä ja siitä, kuinka kaikki pyritään suunnittelemaan tarkasti. Opiskelu, valmistuminen ammattiin, lapsien hankkiminen mietitään etukäteen. Lomamatka ulkomaille varataan vuosi etukäteen. Sitten hän sanoi – mutta kun ei se elämä vaan mene niin.

Olisi kyllä hyvä pitää se fakta mielessään aina ja oikeasti ottaa hiukan rennommin. Kiire ei anna sijaa sattumalle ja vie samalla mahdollisuuden kokea hauskoja yllättäviä hetkiä ja tapahtumia. Ja samalla elämän mikrokokoiset tragediat saavat helposti kohtuuttomat mittasuhteet.

Ajatellaan vaikka kassajonoa. Menet kauppaan ja omassa päässä on tarkka aikataulu. Ensin kauppaan, sitten kotiin, ruoka salamana pöytään ja lapsi harkkoihin. Harkkojen aikana oma juoksulenkki. Sitten kotiin, suihku, lapsen läksyt ja seuraavan päivän vaatteet itselle ja perheelle esille. Muista myös huomisten synttäreiden lahja lapselle mukaan.

Sitten olet siinä kassajonossa. Ja kas – kassakonetta naputtelee harjoittelija. Hän tekee virheen. Tarvitaan apua. Homma kestää. Tuotteesta puuttuu hinta. Jonossa alkaa hermostunut liikehdintä. Viereiselle kassalle tulee myyjä ja jono siirtyy sinne. Sehän tapahtuu aina niin, että alkuperäisen jonon viimeinen tajuaa tilanteen ensimmäisenä ja hyökkää viereiselle kassalle voittajana. Hänen päässään soi voittofanfaari, mutta ilme on pälyilevä ja katse on suunnattu tiukasti omiin hihnalle nouseviin ostoksiin.

Se onneton, joka on harjoittelijan jonossa, ostokset jo hihnalla odottamassa vuoroaan on aivan raivona. Hänen olisi kuulunut olla seuraava! Nyt jonon viimeinen pääsee edelle. Kiire perkele. Päähän nousee kysymys siitä miksi jonkun tunaroivan harjoittelijan on ylipäätään oltava siinä?? Valmiissa maailmassa, jossa minulla on kiire, ei ole sijaa opettelulle. Homma kaatuu. Elämä hajoaa. Raivarit kassalle. Palaute kauppiaalle – en astu jalallani tähän putiikkiin enää ikinä. Mahtavaa.

Kiire

Kehätien liikenteessä vasenta kaistaa ajaa auto, jonka nopeus on 106 km/h. Rajoitus on 100km /h hänen edellään ajaa autoja silmänkantamattomiin samaa vauhtia. Hän pitää turvaväliä. Taakse pörähtää Tärkeä Henkilö. Hän on vihainen. Joku on hänen edessään. Vieläpä halvemmalla autolla. Hän poukkoilee kaistan reunalta toiselle, että edellä ajava nuija tajuaisi antaa tietä. Tämähän on ohituskaista! Lopulta nuija väistää ja Tärkeä Henkilö pääsee 20 metriä edelle. Siinä on jonon seuraava auto. Sama raivo uudelleen. Kun hän viimein pääsee kaupungin keskustaan siellä odottaa lisää nuijia. Miksi tuo pälli ajaa niin hiljaa? No NYT! Hän alkaa parkkeerata! Seuraavaksi kapealla kadulla seisoo roska-auto, jota ei mahdu ohittamaan. Kun Tärkeä Henkilö on töissä, hän on aivan loppu ja purkaa raivonsa johonkuhun joka sattuu sopivasti kohdalle.

Uutisissa kerrotaan juuri New Yorkin YK-kokouksen aiheuttamista liikennejärjestelyistä. Vartin koulumatkan sijaan matka kestää 45 minuuttia. Se on kamalaa. Suurin piirtein kaikki maailman johtajat ovat paikalla ja heitä on suojeltava. He koettavat saada maailmaan rauhaa.

Eikä tämä ole paradoksaalista? Kaikki tuijottavat vain omaa napaansa. Joustaminen ja lempeys kiinnostaa aika vähän. Kiireiset ovat vain kiireisempiä joka päivä. Ja sitten on se toinen joukko ihmisiä, jotka haluaisivat osallistua myös kaikkeen, mutta he eivät mahdu mukaan.

Kun pienet sattumat saavat ihmisen raivon partaalle, isot sitten pysäyttävät kaiken ja elämä usein muuttuu. Jos ote olisi aina rennompi, voisi kaikenlaisille sattumuksille olla tilaa. Myös hyville, koska jutustelusta kassajonossa voi seurata, vaikka mitä hauskaa. Vähintään viihdyttävä hetki odottelun keskellä.

Toivottavasti maailman johtajat saavat jotain aikaan. Sitä paitsi jokainen ihminen on yhtä arvokas ja oikeutettu olemaan olemassa. Ei mulla muuta tähän aamuun. Lähden liikenteeseen. Toivottavasti en häiritse siellä ketään.

Lakuleipää, lakusalaattia ja viinejä

Lakua ja tomaattia! Joo joo - hyvältä maistuu!

Lakua ja tomaattia! Joo joo – hyvältä maistuu!

Sain kutsun josta en voinut kieltäytyä. Nimittäin Halvan järjestämään lakritsi- ja viinitasting –tilaisuuteen. Ei siinä ollut sinänsä mitään ihmeellistä, vaikka voisi luulla, että laku ja viini yhdistelmänä hämmästyttäisivät. Minua yhdistelmä huvitti, sillä olen naurattanut ihmisiä oudolla rakkaudellani yhdistelmään, jossa suuhun laitetaan yhtä aikaa Fazerin sinistä suklaata ja tuoretta pehmeää lakua. Kun seos on muuttunut suussa sopivaksi massaksi, se huuhdotaan alas kylmällä oluella. Se on aivan sairaan hyvää. Kun nyt tarjottiin mahdollisuutta kokeilla lakun ja viinin yhdistelmää, oli se pakko testata. Se oli hauska kokemus.

DSC03137

DSC03130

DSC03129

 

21706530_10203370340415885_1376228276_o (1)

Istuimme pitkissä kauniisti katetuissa pöydissä ja edessä oli lautanen ja neljä viinilasia. Pöytä notkui herkkuja, joissa kaikissa näkyi mustia herkkupaloja – ihanaa tuoretta lakua. Ensimmäisenä huomasin kakun, jonka päällä oli lakua ja rosmariinin oksia. Sitten huomasinkin, että kyseessä olikin Camembert- ja Brie juustot, jotka oli koristeltu lakuilla ja niiden kanssa ehdotettiin tarjottavaksi lakukastiketta tai lakuhilloketta samaan tapaan kuin viikunahilloa.

Tomaatti-mozzarella salaattiin oli lisätty lakupaloja sellaisenaan ja saaristolaisleipätaikinaan oli lisätty lakupaloja. Kuulostaa metkalta ja ehkä oudoltakin, mutta ruuat olivat maistuvia.

Entäpä sitten viinit? Minä en juo viinejä enkä myöskään tunne niitä siitä yksiselitteisestä syystä, etten voi juoda niitä. Saan päänsäryn jo juodessani, eli kysymys ei ole krapulasta, vaan migreenistä, joka puhkeaa käytännössä aina, jos juon viinejä. Halusin kuitenkin maistaa näitä yhdistelmiä. Aivan pieniä määriä viiniä voin kyllä nielaista ilman pääkipua.

Lakusta taas en saa mitään muita oireita, kuin alati yltyvän himon pistää käsi uudelleen lakupussiin. Kuta tuoreempaa sen ihanampaa.

Viinit Tiina Rantasen kehittelemien ruokien pareiksi oli valinnut Antti Valtanen. Ensimmäinen yhdistelmä oli Zensa Organico Brut –kuohuviini lakritsaleivän ja Brien kanssa. Sen jälkeen valkoviiniä ( Dopff & Iron Château de Riquewihr Riesling Grand Cru Schonenbourg ) lakritsi graavatun lohen ja lakuleivän kanssa. Sitten olikin ihan jännä setti. Tomaatti-mozzarella-lakusalaattia ja punaviiniä (Zensa Nero di Troia Organico 2015). Aivan sulaa hulluutta! Ensinnäkin lakua ja tomaattia ja toisekseen salaattia ja punkkua. Mutta yhdistelmä oli aivan sairaan hyvä! Alkoi jo tosissaan harmittaa, etteivät viinit sovi minulle. Kun tällainen noviisi saa maistaa huippuasiantuntijan valitsemia viinejä ruuan kanssa, kyllä siinä alkaa sukat pyöriä jaloissa.

Jälkiruoka oli – mitäpä muuta kuin lakua ja viiniä. Halvan uusia Premium lakuja ja makeaa jälkiruokaviiniä (La Caliera Moscato d’Astia) Oikein hyvää. Ja samalla niin hassua. Kyllä monen hifistelijän naama venähtäisi, jos jälkkärinä tarjottaisiin lakua ja viiniä! Vaan muikeatpa olivat ilmeet maistajaisissa. Olisiko ideaa järjestää syksyllä laku ja viini maistelutilaisuus ystäville? Siitä voisi tulla ikimuistoisen hauskaa.

Laitan tähän oheen Tiina Ranatasen oivat reseptit ruuista, joita tilaisuudessa tarjottiin. Kannatta kokeilla rohkeasti.

Iloa päivään!

Juustoa lakukastikkeella

Camembert- tai Brie-juustoa

Halvan Wanhan ajan Premium lakuja

tuoretta rosmariinia

Wanhan ajan lakukastike

1 pussi Halvan Wanhan ajan Premium lakuja

4  dl vettä

2-3 tähtianista

1/4 tl suolaa

1. Kuumenna lakritsit ja vesi kattilassa. Lisää tähtianikset. Kuumenna koko ajan sekoittaen kunnes lakritsit ovat sulaneet. Tarvittaessa soseuta kastike tasaiseksi sauvasekoittimella tai tehosekoittimessa.

2. Pane camembert- tai brie-juusto tarjoiluvadille. Koristele juusto lakupaloilla, rosmariinilla ja hieman lämpimällä lakukastikkeella. Jos annat kastikkeen jäähtyä, se jähmettyy hillokkeeksi.

Lakritsi-tomaatti-mozzarellasalaatti

500 g erivärisiä kirsikkatomaatteja

1 pussi  (185 g) Halvan Wanhan ajan lakuja

250 g mini Mozzarella palloja

basilikanlehtiä

Huuhtaise tomaatit ja puolita ne.

Sekoita keskenään tomaattilohkot, valutettu minimozzarella ja lakupalat. Sekoita. Revi joukkoon reilusti basilikanlehtiä.

Salaatti ei välttämättä kaipaa kastiketta, mutta halutessasi sekoita salaatin joukkoon kastike, jossa on 1/2 dl oliiviöljyä, 2 rkl balsamicoa, 1/2 tl sormisuolaa, ripaus sokeria ja 1 tl karkeaa dijoninsinappia.

Musta lakritsileipä

1 pakkaus Tuoppi Mallasmestarin saaristolaisleipä –aineksia

2 dl vettä

100g lakuja

1-1 ½  siemensekoitusta

Lämmitä neste reilusti kädenlämpöiseksi.

Lisää kuivahiiva jauhoseokseen. Lisää joukkoon myös siemenet ja paloitellut lakut. Lisää neste jauhoseokseen ja sekoita, kunnes taikina on tasaista. Kaada taikina voideltuun leipävuokaan ja anna sen kohota lämpimässä, liinalla peitettynä 1-1 ½ tuntia. Paista 175 asteessa 50-60 minuuttia. Kumoa hiukan jäähtynyt limppu vuoasta ja anna sen jäähtyä hyvin ennen leikkaamista. Leipä säilyy hyvin ja sen voi pakastaa.