Haluan kuunnella kuinka omenat kypsyvät

20967792_10203275596927357_220685827_o (1)On sunnuntai aamu. Istun mökin aamiaispaikassani aamuauringon paisteessa. Laventelit tuoksuvat vasemmalla, viinirypäleet kypsyvät takanani ja edessäni on kupillinen maitokahvia suuressa pilkullisessa kupissa. Luen kirjaa, enkä kuule muuta kuin linnunlaulua, tuulta ja puista putoavien omenien äänen, kun ne saavuttavat pehmeän nurmimaton. Väillä kuuluu pieni helähdys, kun ilmavirta kilauttaa naapurin tuulikelloa. Hiljaisuus on hyvää ja turvallista.

Olen niin kovin onnellinen ja ajattelen, kuinka tärkeää hiljaisuus minulle on ja kuinka me emme edes tajua, millaisessa äänten sekamelskassa elämme.

20961230_10203275550446195_287857520_o

20991690_10203275551966233_813855086_oSitten muistan uutiset ja tunnen syyllisyyttä. Monen ihmisen elämä on muutaman päivän sisällä päättynyt hirvittävällä tavalla ja vielä paljon suuremman joukon elämä on muuttunut dramaattisesti. Minun mielikuvitukseni tai ymmärrykseni ei riitä kuvittelemaan, miten tämä kaikki päättyy, vai päättykö se ikinä. Sen olen oppinut, että toisen asemaan asettautumalla ja kuuntelemalla voi auttaa. Vihapäissä se ei onnistu. Sydämen on oltava avoin eikä vihan rusinaksi kuristama.

20991668_10203275552086236_484046846_o

Jään miettimään tätä kaikkea ja onko minulla joku mielipide asiasta, jossa olisi mitään lohduttavaa, rakentavaa tai viisasta. Äänettömyys viettelee minut ja ajatukset karkaavat tuulen huminan myötä omenapuiden raakileista notkuvien oksien luo.

20993517_10203275551526222_1845380082_o

En minä tiedä mitä pitää tehdä. Mutta älkää väittäkö, etteikö tämä vaikuttaisi tai sanoko, että se ei saa vaikuttaa. Sen pitää vaikuttaa, täytyy koettaa tehdä jotain, että kaikki maailman ihmiset saisivat äänensä kuuluviin vapaasti, jos on sanottavaa. Mutta kaikkien maailman ihmisten on myös osattava käyttäytyä ja kunnioittaa muita. Tarvitaan kompromisseja ja sopua, joustoa ja tietenkin rakkautta.

En halua mennä maailman metropoleihin, suuriin tapahtumiin ja vilkkaille kaduille. En nähtävyyksien äärelle. Haluan olla Saarenmaalla aamiaispaikassani ja kuulla naapurin tuulikellon kilahduksia, omenien kypsymisen ja haistaa laventelin tuoksun. Haluaisin, että kaikki voisivat tuntea tämän rauhan.

♥️

Hanna

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *