Hanna vastaa blogikohuun: Säännöt ja rajat rauhoittavat lapsia

Kummastuneena seuraan Tirolista käsin blogikirjoitukseni (Lapset ravintolassa) aiheuttamaa kohua.

Kommentointia, lehtijuttuja, TV- ja radiokeskusteluja blogin tiimoilta käydään kiivaasti. Tuntuu, että moni asia on ymmärretty väärin ja osa kommentoijista ei selvästi ole lukenut tekstiäni.

DSC01892Kysymyshän on vain siitä toiveesta, että vanhemmat pitäisivät lapsistaan huolta, kun käyvät ravintolassa näiden kanssa. Kuten blogissanikin kirjoitin, joskus lapset itkevät, saavat raivareita eivätkä suostu mihinkään, se on ymmärrettävää, lapset ovat lapsia.

Ne tilanteet, joissa lasten annetaan juosta ja huutaa ravintolassa, taas ovat muille asiakkaille ikäviä. Niistä pääsee sillä, että on läsnä lapselle siellä. Seurustelee hänen/heidän kanssaan ja selittää miksi siellä ei voi juosta. Opettaa lapselle muiden huomioimista ja varaa mukaan tekemistä, joka auttaa tiukan paikan tullen.

Toki lapsi voi valita itse mitä haluaa syödä, sehän on kivaa. Mutta vaihtoehtojen täytyy olla sellaisia, että lapsi kykenee niistä valitsemaan. Ja ruoka-aikaan on myös hyvä syödä. Jos lapsella kurnii vatsa ja nälkä tyydytetään sokerilla, se voi olla lapsen mielestä ihanaa, mutta aikuinen tietää, ettei se ole hyvä asia.

Erityislapset ovat eri asia, heistä en ole kirjoittanut sanaakaan ja jos lähdetään siitä, että blogikirjoituksessa tulisi ottaa huomioon kaikki erikoistilanteet ollaan hankalassa paikassa. Esimerkiksi yhtään reseptiä jossa on lihaa, ei voisi julkaista.

Perheet safkaa –päivänä ravintoloissa on varmaan oletettavastikin kova meteli, koska kyllähän lapsista ääntä lähtee, mutta huomioni siellä oli se, että aikuiset keskustelivat siellä monessa pöydässä keskenään ja lapset juoksivat pöytien välissä sen sijaan, että heidän kanssaan oltaisi todella oltu siellä ravintolassa. Kerrottu kuinka siellä käyttäydytään ja seurusteltu heidän kanssaan. Nyt fiilis oli enemmänkin se, että jee voimme olla lasten kanssa täällä ja he viihtyvät muiden lasten kanssa ja me aikuiset voidaan syödä rauhassa ja seurustella.

Omien lasteni kohdalla huomasin, että selkeät säännöt ja rajat rauhoittivat lapsiani ja tekivät heille turvallisen olon. Kiukkua ja luonnetta heilläkin riitti, mutta kun uhmakäytöksessä tuli raja vastaan, heidän hartiansa laskeutuivat ja olo rentoutui. Aha – tämä oli tässä, okei mennään vanhempien säännöillä.

Kaiken kaikkiaan olen hämmästynyt aiheen herkkyyttä. Pienten lasten vanhemmat ovat kovilla, kun on niin paljon mihin tulisi pystyä, ehtiä ja jaksaa. Sen huomaa usein viiden aikaan ruokakaupassa. Muistan itsekin sen, kun haki naperot päiväkodista ja oli mentävä kaupan kautta kotiin. Se oli usein hermoja kysyvä reissu. Kuraiset, väsyneet lapset, jotka ovat koko päivän käyttäytyneet hyvin, ovat vanhempien seurassa ’turvassa’ voidakseen kiukutella, väsyneitä ja nälkäisiä. Vanhemmat koettavat kiireessä keskittyä siihen mitä ruokaa tehdään ja mitä kotiin tarvitaan. Väsyneen joukkueen räjähdysalttius on käsin kosketeltavaa. Se on kovaa aikaa. Saattaisiko siinä olla syy joidenkin lapsiperheiden loukkaantumiseen?

Hanna

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Minusta kirjoituksesi oli ihan aiheellinen ja olen kanssasi samaa mieltä. Muut ihmiset tulee ottaa huomioon kun liikutaan yleisillä paikoilla. Tsemppiä

  2. 2

    sanoo

    Juuri noin ymmärsin sinun aikaisemmankin blogikirjoituksesi ja olen edelleen kanssasi samaa mieltä.
    Ikäviä ja asiaankuulumattomia kommentteja sait, mutta taidat olla niin monissa liemissä keitetty, että pystyt ne käsittelemään. Toki oli paljon myös asiallisia kommentteja puolesta ja vastaan.Tsempiä täältäkin 🙂

  3. 3

    mirjam sanoo

    Itse ymmärsin niin, että olisi mahdotonta tietää oliko lapsi erityislapsi hänen ja hänen äitinsä käymän keskustelun perusteella. Lisäksi mielestäni on todella epäreilua kertoa joku pieni yrityiskohta kyseisen äidin ja lapsen elämästä ja vetää siitä hyvinkin pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Toisekseen, miksi kukaan ei voi huomauttaa enää mistään häiritsevistä asioista silloin kun tilanne on niin sanotusti päällä? Miksi ei voi huomauttaa asiasta vieressä istuville, kun joku asia häiritsee? Voi olla, että aikuisetkin olivat uppoutuneet keskusteluun, eivätkä rekisteröineet lasten riehumista. Toki se on huonoa kasvatusta mutta siksi siitä olisi hyvä huomauttaa mieluiten niin, että asia olisi heti korjattavissa. Itse ainakin toivon, että minulle huomautetaan mikäli lapseni häiritsee jotain käytöksellään, mielummin niin kuin että luen siitä julkisena viestinä. Tällaisista blogikirjoituksista tulee myös hieman besserwisseröinti mieleen. Niinhän se on, että selkeät rajat ovat tarpeen ja hyvästä lapselle, se on joskus vaan käytännössä hankala toteuttaa, olemmehan kaikki inhimillisiä. Ei varmaan olisi tuntunut mukavalta, jos jotain sinun ja lapsesi keskustelua oltaisiin ruodittu julkisesti juuri silloin kun oli se kiire päiväkodin ja kaupan kautta kotiin.

    • 3.1

      ano sanoo

      Voi luoja, anna Mirjami nyt jo olla, kakkarattaat siellä mitään ”erityislasta” ollut, korkeintaan pientä keisaria tekemässä! Ja miksi kenelään pitäisi riskeerata saada tällainen epäonnistunut kasvattaja silmilleen? Jos hän ei selvästikään ymmärrä mokanneensa ilman ulkopuolisen huomauttamista, miksi muka ottaisi fiksusti palautteen jostain jota ei usko edes aiheuttaneensa??

      • 3.1.1

        nina sanoo

        Mistäs tiedät Ano että tämä vanhempi oli huono tai epäonnistunut kasvattaja ? En lähtisi 1 tilanteen peusteella ketään leimaamaan . Mutta kun se on niin kiva tuomita muita ja olla itse muka niin täydellinen. Jospa se alhainen itsetunto siitä vähän nousisi..

      • 3.1.2

        mirjam sanoo

        Hyvä Ano jos sinä tiedät, että kyseessä ei ollut erityislapsi ja että kyseessä oli myös epäonnistunut kasvattaja, joka olisi tullut Hannan silmille mikäli hän olisi huomauttanut asiasta kohteliaasti. Minä en olisi sitä pystynyt päättelemään. Useinkaan en tiedä muista kanssaihmisistä mikä heidän tarinansa tai taustansa on mutta tällä elämänkokemuksella olen huomannut, että useimmiten ystävällinen apu tai ymmärtäväinen huomautus vanhemmille on tehonnut mikäli olen kokenut häiriöitä lasten taholta. Minä olen myös itse saanut apua ja ohjeita lastenkasvatukseen liittyen ja olen kokenut ne hyödylliseksi mutta jos minun roolia kasvattajana arvioitaisiin yhden lyhyen keskustelun perusteella, kokisin sen hyvin epäoikeudenmukaiseksi. Ps. Nimi on Mirjam, ei Mirjami

    • 3.2

      äiti itsekin sanoo

      Itse kerran menin tällaisessa tilanteessa huomauttamaan ja (iso)vanhempi tuli silmille kuin yleinen syyttäjä ja käski häipyä paikalta, jos ei kestä katsoa lasten tappelua.

      Ja todellakaan minä en ollut yksin, joka oli häiriintyi. Ympärillä olevista pöydistä mulkoiltiin kyllä pidemmän aikaa myös näitä kakaroita. Minä olin vaan se rohkea, joka uskalsi avata suunsa. Ja uskallan kyllä jatkossakin tarvittaessa ojentaa muidenkin kakaroita.

      • 3.2.1

        eino sanoo

        Juurikin näin, hyvä! Jos joku asia häiritsee, siitä on mielestäni parempi sanoa asianosaisille kuin ruotia juttu julkisesti, antamatta ”vastapuolen” kommenteille mahdollisuutta.

  4. 4

    Anni sanoo

    Jos blogikirjoituksen aihe on lapset, se saa naarasleijonan puolustuskannalle oli kyseessä mikä tahansa lapsia koskeva asia. Kannanottoja puolesta ja vastaan loputtomasti eli asiassa ei voi selvitä voittajana kukaan. Niin tulenarka aihe lapsen kasvatus on. Tämän olen huomannut pitkään blogeja seuranneena.

  5. 5

    A-M sanoo

    Pitäisikö enempi keskittyä niihin hyviin asioihin? Jos jokin asia harmittaa muiden käytöksessä, asiasta voisi kirjoittaa tuomalla esiin sen positiivisen asian. Koska suurin osa kuitenkin osaa käyttäytyä hyvin. Se miksi joku ei ole se ihannetapaus, löytyy varmasti jokin syy. Sen arvailemiseen ei kannata ryhtyä, kertomalla negatiiviseen sävyyn yksittäisestä tilanteesta, josta puuttuu persoona. Uskon että positiivisesti esitetystä asiasta, joku voisi miettiä asiaa että onko tämä näin minun kohdalla, kun olen lasten kanssa ravintolassa.

  6. 6

    Mielen ammattilainen sanoo

    Kirjoituksessasi oli paljon asiaa. Olen itse huolissani siitä, että vanhemmuudesta tuntuu puuttuvan osalla vanhemmista tietty jämäkkyys, rajojen asettaminen lapselle sekä läsnäolemisen kyky. Monilla vanhemmilla tuntuu olevan uskomus, että lasta pitää suojella ikäviltä tunteilta ja kaiken pitää olla aina kivaa. Vanhemmuuteen kuuluu myös kyky ottaa lapsen pettymys ja suuttumus vastaan, kun asiat eivät suju pirpanan mielen mukaan. Aikuinen ei voi jättää kaikkea pääntävaltaa lapselle, ei myöskään kysellä mitä äiti/isä saa ravintolassa syödä tai ylipäätään tehdä. Jos lapsi saa liikaa valtaa, kasvaa uskomus omasta kaikkivoipaisuudesta, eikä pettymyksen sietokykyä muodostu. Tällöin riskina on, että lapsesta kasvaa narsistinen aikuinen.

  7. 7

    Heikki sanoo

    Kyllä Hanna on täysin oikeassa vaikkakin hieman ”jarruttelee” kovan juklkisuuden pyörteissä. Niin se vain on, että hyvin monella ”aikuisella” ei täytyisi olla lapsia, sillä heillä ei ole mitään hajua miten niitä kasvatetaan. Halutaan vain olla kiva ”kaveri” lapsen kanssa ja oletetaan, että tuleva koulu hoitaa kasvatuksen.
    En edes halua lukea edellä mainittuja kommetteja, sillä jo ensimmäiset tekstit alkoivat tuomaan pahan olon siitä mihin lapset ovat joutumassa moisten vanhempien kanssa.
    Täytyy kyllä sanoa, että k…sa ollaan kun tämä taimisto tulee täyteen ikään.

  8. 8

    Kukka Maaria sanoo

    hei!!! pysy vaan Tirolissa—-kaikki eivät ole yhtä hyväosaisia kuin itse!!!! Suomen kaunein koti olisi ihan katsottava ohjelma—mutta Sinä työnnät aina itsesi etuosaan ja miksi aina se sama suuauki kohtaus!!! toivon toimittajan vaihtoa!!! ja mitä lapsiin tulee –jokainen kasvattaa lapsensa tavallaan ja voi omat komenttinsa tuulettaa vaikka metsässä—tietenkin minäkin omanikin—täytyy muistaa!!!

    • 8.1

      Kukka Maaria terapian tarpeessa sanoo

      Kukka Maaria; ehkä sinut pitäisi laittaa jonnekin käytöskouluun, koska kirjoittamasi teksti on todella ala-arvoista. Älä pura huonoa oloasi Hannaan vaan mene terapiaan, jos noin kovasti pipo päätä puristaa.

  9. 11

    Leijonaemo sanoo

    Huomasin yhtälailla some kommentteja lukiessani ettei suurin osa ollut edes lukenut tekstiä. he olivat lukeneet iltalehden otsikon siitä kuinka Sumaria raivostutti lapsiperhe ravintolassa. Tekstissä oli mielestäni aivan toinen sisältö kuin suurin osa oletti että siinä arvostellaan yleisesti että lapsia tuodaan ravintoloihin muita häiritsemään. Loukkaannuttiin tietämättä asiasta sen enempää. Minunkin ensireaktioni oli kiukustuminen kun otsikon luin. Sitten luin tekstin ja allekirjoitin sen täysin. Näin on käynyt minulle myös esim. Embusken blogista. Ei vauhkoonnuta ennen kuin luetaan koko juttu!

    Eikä nuo ”kaikki lapsen ehdoilla” menevät vanhemmat ulotu vain ravintoloihin. Niitä näkee joka paikassa ja olen itsekin äitinä raivonpartaalla kuunnellut kun aikuiset kysyvät lapsiltaan lupaa tai mielipidettä asioihin joihin ei lasten valtuudet ei riitä. Eikö aikuiset ymmärrä että liika päätäntävalta myös ahdistaa lasta. Lapsi haluaa että aikuinen on turvallinen ja kiukuttelut ovat juuri sitä että lapset testaavat onko se aikuinen todella siinä kun sitä sitten tarvitaan. Jos aikuinen aina myöntyy lapsen tahtoon niin lapsi kokee olonsa turvattomaksi ja tuntee ettei voi luottaa aikuiseen vaan on itse päävastuussa kaikesta.

    Olen itsekin ollut ravintolassa aivan kurkkusuorana huutavan poikani kanssa ja joutunut lähteä vähän väliä ulos jäähylle. Poika oli hyvällä tuulella kun ravintolaan mentiin, mutta tiedä näistä lasten mielistä että mikä sitten iski. Mutta hän ei saanut pääruuaksi jäätelöä. Eikä saanut muuten jälkiruuaksikaan koska ei syönyt kunnolla ruokaansa. Olisinhan minä päässyt paljon helpommalla jos olisin sen jäätelön vain alunalkaenkin tarjoillut. Mutta kuka sanoi että vanhemmuuden pitää olla helppoa?
    Olen myös kokenut äitiyteni aikana kovia ja ollut toisinaan aivan ihmisriekale.. Lapsi on silti minulle kaikki kaikessa. Kyllä ne kiukuttelut aamuisin toppapuvun pukemisesta on melkoisen raskaita kun olet itse valvonut yön itkien mutta niin vaan olen pääni pitänyt raskainakin aikoina. Nyt saan olla erittäin tyytyväinen hyvin käyttäytyvän pikkumiehen äiti 🙂
    Tsemppiä kaikille vanhemmille! Ei tämä helppoa ole, muttei kuulukaan! Tässä kasvetaan myös itse lapsen rinnalla!

  10. 12

    Sanna sanoo

    Mielestäni Hanna on on ihan oikeassa siinä, että lapsia tulisi kasvattaa käyttäytymään julkisilla paikoilla siten ettei muita häirittäisi. On tietenkin eri asia jos lapsi itkee ja jokin asia on näin ollen huonosti. Itse olin vähän aika sitten junassa ja suht’ intiimissä tilassa on todella rasittavaa jos jonkun lapsi hyppii ja pomppii koko ajan edestakaisin ja pitää meteliä. Näin kävi minulle ja muille jotka matkustivat samassa vaunussa. Kyllä aikuisen pitäisi silloin keksiä lapselle jotain rauhallisempaa tekemistä, keskustella lapsen kanssa ja/tai kieltää tarvittaessa ettei se ole sopivaa. Ennenkaikkea olla tilanteessa läsnä. Mutta ei, äiti vaan vilkuili sivusta lapsen riekkumista ja räpläili yllätysyllätys puhelinta. Niin, olisi pitänyt varmaan avata suu ja sanoa asiasta mutta veikkaan että olisin varmaan saanut vain haukut kyseiseltä äidiltä. Ja Hanna olet ihan oikeassa siinä että lapsille tarjotaan nykyään vaihtoehtoja liikaa. Monet vanhemmat tarvitsisivat jämäkkyyttä enemmän kasvattamiseensa, kiireestä ja väsymyksestä huolimatta.

  11. 13

    Kyllästynyt ope sanoo

    Minusta tässä koko sopassa ei ole kysymys siitä, voiko lapset viedä ravintolaan, ja kuinka heidän tulisi siellä käyttäytyä vaan toisten ihmisten kunnioittamisesta ja huomioimisesta. Jos aikuiset ensin oppisivat, että silloin kun olet sellaisessa paikassa, jossa on muita ihmisiä, ole niin, ettei käytöksesi haittaa ketään muuta. Eivät aikuiset voi opettaa lapsilleen toisten huomioimista jos eivät osaa itsekään. Esityksissä ja konserteissa kuvataan känny sojossa eturivissä, puhutaan kovalla äänellä, rapistellaan, kopistellaan, tullaan myöhässä, lähdetään ennen loppua. Ravintolassa keskitytään omaan nautintoon ja rentoutumiseen. Minä, minun kokemukseni, minun lapseni, minä-minä-minä. Miten tällaiset aikuiset pystyisivät opettamaan lapsilleen, että heidän huutonsa ja juoksemisensa häiritsee toisten ruokailua?

  12. 14

    Kati sanoo

    Tätä mieltä olen itse ollut julkisessa keskustelussa, laitampa tännekin. Eli miten kehtaa toinen äiti (Sumari) haukkua toista äitiä tässä kohtaa? Mitä äiti teki lapselleen löikö? haukkui? kiristi lastaan? uhkaili? EI, hän hoiti lastaan ehkä lapselle vielä oudossa ja vieraassa paikassa. Totutellaan ja opetellaan asioita. Jutustellaan lapsen kanssa, ehkä vähän vitsaillen. ”No saako äiti nyt ottaa keittoa, kun sinä sanot kaikkeen ei” tyylisesti. Lapset voivat olla nirsoja ruuasta ja uhmaikäisiä. Häiritsikö lapsi muita? Häiritsikö äiti muita? Mistä tämä viha lapsia kohtaan kumpuaa??

    • 14.1

      Ei pellossa elämiselle sanoo

      Et tainnut lukea koko juttua loppuun. Hyvä, että joku tuo näitä asioita esiin, että vanhemmat vain somettavat ja lapset saavat elää pellossa.

  13. 15

    Sanni sanoo

    Hyvä Hanna. Täsmälleen samaa mieltä kanssasi ensimmäisestä blogista lähtien. Minulle ravintolassakäynti on harvinainen, ennaltasuunniteltu luksushetki. En todellakaan halua että kukaan juoksee, huutaa tai kiukuttelee vieressäni. Ei lapsi eikä aikuinen.

    Lapsellekin voi antaa vaihtoehtoja. Buffet pöydässä voit vaikka kysyä kumpaa salaattia otat, eikä otatko salaattia. Näin lapsi tuntee saavansa itse valita, vaikka todellisuudessa vanhempi on tehnyt valinnan lapsen puolesta. Nyt syödään salaattia.

    Kiitos Hanna kun uskalsit ottaa nämä aiheet esiin. Itselläni ei ole lapsia, vielä. Saattaa olla että omat mielipiteeni muuttuvat lasten myötä, mutta toistaiseksi haluan nauttia ravintolahetkistäni ilman huonosti käyttäytyviä pilttejä.

  14. 16

    äiti sanoo

    Mielestäni Hannalla on hyviä pointteja. Mutta kuitenkin tekee vähän pahaa lukea negatiivinen kuvaus siitä kun äiti kysyy mitä lapsi haluaa syödä, tai että lapset sitten söivät jäätelöä. Itselläni on pieni tytär ja joskus, ei todellakaan aina, olen ravintoloissa hänelle jätskiä antanut. Joskus kun menee ravintolaan syömään, voi olla että hyväntuulinen lapsi yhtäkkiä päättä ettei mikään ruoka maistu, varsinkin pienet uhmaikäiset lapset voivat olla arvaamattomia. Silloin ehkä vanhempana tekee päätöksen että ok, nyt ollaan maksettu buffa/ruoat ja pitää jäädä tänne syömään. Ehkä silloin nimenomaan ajatellaan ”muita ihmisiä” ja annetaan se jätskiannos, koska tilanne ehkä helpottuu sillä. Tämä ei tarkoita että kyseinen perhe aina toimii näin, tai että aina annetaan periksi eikä opeteta lapsia käytöstapoja. Muutenkin tämä syömisjuttu on mielestäni todella herkkä aihe, koska tiedän perheitä jotka tekevät KAIKKENSA että lapset söisivät monipuolisesti, mutta jos 2 vee ei halua syödä, niin eihän sitä voi pakkosyöttää… Ja en tarkoita että on hyvä antaa sitten jätskiä ruoan tilalle, mutta jos JOSKUS näin tekee niin onko se niin paha asia? Ja jos joskus kysyn tyttäreltäni että mitä hän haluaa syödä ( niin kuin Hanna kuvaili), niin se ei tarkoita että teen näin joka päivä mutta ehkä kun huomaan että nyt ollaan erittäin huonolla tuulella ja raivarit lähellä, niin voin yrittää helpottaa tilannetta kysymällä. Se ei tarkoita että olen sitä mieltä että 3-4 vuotias pitää tehdä kaikki päätökset tai että lapset eivät kaipaa sääntöjä. Siinä Hanna on ihan oikeassa. Ja itse ainakin ajattelen, että jos kerran puolessa vuodessa käy ravintolassa, niin onko se oikeasti niin paha asia että lapsi syö jäätelöä ja on tyytyväinen, vai se että ottaa sen riidan siellä ravintolassa ja pilaa muiden fiilikset ( koska huutavat lapset kuitenkin häiritsee monia ihmisiä)?

  15. 17

    Mika sanoo

    Perussääntö: EI lapsia(kyllä, jos ravintolakäyttäytyminen kunnossa) eikä myöskään koiria ruokaravintolaan!

    • 17.1

      Näin Euroopassakin on sanoo

      Koirat ovat tervetulleita terasseille, vaikka siellä on ruokatarjoilu. Tietenkin on omistajan vastuulla kouluttaa koira niin, että se osaa olla kunnolla siellä.

  16. 18

    Ninnie sanoo

    Hei Hanna,

    Olin tänään perheeni kanssa buffetissa syömässä. Tiedustelin ruuan jälkeen 5-vuotiaalta lapseltani jälkiruokapöydässä mitä jäätelöä ja kastiketta tahtoo lautaselleen. Edessämme oleva vanhempi rouva kertoi ettei lapseni osaa valita ja olen huono vanhempi toimiessani kuten toimin. Viittasi blogitekstiisi ja uutisointiin. Lapseni edessä.

    Et tietenkään vastaa muiden ihmisten käyttäytymisestä. Näin kuitenkin tutustuin blogiisi.

    Voi olla, että olen jonkun mielestä aivan väärillä teillä toimiessani kuten toimin. Itse en ajattele niin ja minulla on kuitenkin mielestäni oikeus toimia niin, että annan lapsen valita jäätelönsä ja kastikkeensa siihen ilman että se ulkopuolisen ihmisen on pakko puuttua jollain tavalla toimintaani.

    Tekstissäsi oli kyllä hyviäkin pointteja kuten juoksentelu ravintolassa. Julkisen blogin kirjoittajana rohkaisit kuitenkin monet meidän, pienten vanhempien lynkkaukseen. Toivon että tämä ei ollut tarkoituksesi. Mielestäni tuki on aina parempi kuin arvostelu ja kaikilla on oikeus olla rauhassa julkisissa paikoissa kun omasta käytöksestä ei aiheudu haittaa muille.

    Ainiin 5-vuotiaani valitsi pelkästään vaniljajäätelöä. Sanoin hänelle sen olevan hyvä valinta minkä olisin sanonut hänen valitessa mitä tahansa. Hän kysyi pöydässä miksi se nainen puhui niin. En tiennyt mitä sanoisin. Suretti.

  17. 19

    Emmi sanoo

    Minulla on pieni 3-vuotias tytär. Käymme usein syömässä buffet ravintoloissa. Pääasiallisesti lapsi osaa käyttäytyä todella hyvin.

    Kysyn häneltä usein, että mitä haluat syödä, koska olen monesti joutunut viemään täyden ruoka-annoksen roskiin kun lapselle ei ole maistunut ravintolan ruoka. Mielestäni on vähemmän raivostuttavaa noin päin.

    Toinen homma: olen lapseni kanssa kotona päivät. Monesti minulle ainoa hetki viikosta, jolloin juttelen jonkun aikuisen kanssa, on tuo kahvilahetki. Voi olla, etten ole kasvattajana tuolloin parhaimmillani. Voi olla, että lapseni joutuu hetken viihdyttämään itseään. Siinä hän samalla oppii, ettei hän ole jatkuvasti huomioni ainoa keskipiste.

    Pointtini on, että jokainen hetki tässä elämässä ja vanhemmuudessa ei ole 10plus, suuri osa hetkistä on myös vain helpolla pääsemistä ja hetkessä selviämistä. Vain elämää. Kyllä ne lapset oppivat, vaikka jokainen hetki ei olisi kasvatuksellisesti ihanteellinen. Se harvoin on pienten lasten kanssa.

    Eletään vain, kiinnitetään ympärillä oleviin paskapäihin mahdollisimman vähän huomiota, olipa ne sitten lapsia, huonoja vanhempia, humalaisia, epäkohteliaita aikuisia, juppeja jotka varaavat kahvilan pöydän koko päiväksi, ihmisiä jotka puhuvat kovalla äänellä puhelimeen. Kaikki me kaupunkiin mahdumme, vaikka emme juuri sillä hetkellä olisi parhaimmillaan <3

  18. 20

    Johanne sanoo

    Yksi iso vika alkuperäisessä blogikirjoituksessasi oli. Siitä ei käynyt ilmi, että sinullakin oli lapsia mukana. Löysin sen linkitettynä enkä ole aiemmin kuullutkaan tästä Hannasta. Kirjoituksesta sain käsityksen, että olet meluisia ja ärsyttäviä pikkulapsia vihaava menevä sinkkunainen.
    Hyvä, että tässä selvensit asiaa.

  19. 21

    Äiti sanoo sanoo

    Hanna

    Kun sinulta ei se tanssi oikein suju ja sisustusohjelmissakin olet lähinnä ärsyttävä, niin suosttelen että siirryt työelämässäsi seuraavalle levelille ja muokkaat myyntiin älypuhelimiin soveltuvan Nuiva Valinnanpilaaja -appin. Sen voivat lapsiperheet sitten ladata ennen ravintolaan menoa omaan puhelimeensa. Näin sinun ei tarvitse päivystää joka lastentapahtumassa leluhyllyllä, mutta saat silti kaiken ilon pilattua.

    • 21.2

      Äiti sanoo

      Tuostahan voisi kehittää ihan Nuiva-tuoteperheen huonoille vanhemmille. Nuiva natsi -versio sanoo lapselle ”Ei”, kun lepsusta vanhemmasta ei siihen ole. Näin me nuivitaan -sovelluksen voi ladata eteisessä, kun lapselle pitää rivakasti pukea haalari ja pipo, eikä lepsusta vanhemmasta ole siihen. Nuiva nillittäjä -appi kertaa säännöt lepsun vanhemman lapsosille. Ja Etä-Nuivan voi sitten ladata lepsujen vanhempien koululaisille, jotta se ”ei” varmasti löytyy ja nuivuuden perinne ei katkea.

      • 21.2.1

        Äiti minäkin sanoo

        Ironiasi sivuuttaen olet aivan oikeassa. Loistokeksintö, jolle todella olisi käyttöä useissa nykylapsiperheissä. Koska sinulla varmaan oman kokemuspohjasi kautta on noin paljon ideoita, niin mitä jos itse kehittelisit sovellusta eteenpäin? Jes!

        • 21.2.1.1

          Äiti sanoo

          En toki halua riistää Hannalta ykkösnillittäjän asemaa. Ja mummoiköiseltä rahanlähdettä. Itselläni kun on jo kunnon työ ja elämä kunnossa. Ei ole edes alleja, joita itkeä mediassa. Kuten erään.

          • 21.2.1.1.1

            Vastuullisempi äiti sanoo

            Parahdus lapsiesi vuoksi! Äitinä noin epätasapainoisesti nettiin turskaitteleva henkilö. Samoin säälin kaikkia kilometrin etäisyydelle sinusta joutuvia olentoja kun käsität keskustelun ja mielipide-erot tuolla tavalla..nuo juttusi eivät ole millään mittarilla normaaleja tuotoksia, vaan herjauksia. Mitähän mahtaisit kuulla ympäristöltäsi jos uskaltaisit kysyä oikeita ajatuksia itsestäsi ja käytöksestäsi. Vaikutat näiden länkytysviestiesi perusteella mustalta aukolta jonne ilo ja valo katoaa

  20. 22

    Besserwisser sanoo

    No mutta kyllähän kaikki meistä haluavat elää elämänsä ensimmäiset 18 vuotta tekemättä ruokansa suhteen yhtään valintaa. Ruokahan ei saa olla nautinto, vaan sitä ruoka on syötävä, jota muut määräävät.

    Miksi te aikuiset edes itsellennekään valitsette ruokia ruokalistasta, kun kerran ette pysty ymmärtämään, että joskus tekee mieli yhtä ruokaa ja joskus toista. Syökää ravintolassakin kaurapuuroa, se on terveellistä. Ihan yhdentekevää, nautitteko siitä itse, kun se kerran teistä on ihan yhdentekevää, nauttivatko muiden lapsetkaan ruoastaan.

    Lapsi on ihminen, jolla on tarpeet ja toiveet, halu tehdä valintoja omista asioistaan ja tarve tulla kuulluksi. Tervemenoa suljettuun vankilaan testaamaan, miltä tuntuu, kun joku muu tekee ihan kaikki päätökset puolestasi. Moni ei sellaista kestä.

    Huonoa käytöstä on tuijotella muiden lautasia ja arvostella niiden sisältöä. Huonoa käytöstä on myös arvostella muiden kasvatusta. Et ole enää lapsi, joten huonolla käytökselläsi ei ole minkäänlaista oikeutusta.

    • 22.1

      wtf? sanoo

      Ristus mitä tuubaa 😮 Kuinka vaikea se on ymmärtää ettei lapsella ole eikä tarvitse eikä voi olla kapasiteettia tehdä jatkuvasti valintoja aikuisten maailmasta????!!!!!! P*****e, älkää hankkiko lapsia jos teidän pitää kysyä neuvoa heiltä omaan kasvatukseensa. Vaikka en haluaisi moista uskoa, näiden kirjoitusten perusteella pitää päätellä että joukossanne on niitäkin jotka kysyvät mm.että haluaako lapsi vaippaa vaihdettavan kun ulosteet siellä jo haisee, ja mikäli lapsi sanoo tiukasti ei, sinnepä se jätetään tulehduttamaan ihoa. :-\ Koska valinnanvapaus.

  21. 23

    Teresa R sanoo

    Lastenkasvatus on aina niin mukava puheenaihe. Siinä arvostellessa pystyy äkkiä sohaisemaan muutamaa äkäistä some-äitiä silmille.
    Ja onneksi nykymaailma vaatii täydellisiä super-äitejä/-isiä, mutta lähinnä äitejä.

    On tietysti hyvä vaatia lapsia käyttäytymään ravintoloissa, mutta vielä tärkeämpää on paheksua vanhempaa, joka yrittää saada kakaraa kuriin suostumalla sen pyyntöihin ja toiveisiin jotta saataisiin ruokarauha. Paheksunnalla saadaan nuo epäonnistujat opetettua paremmiksi vanhemmiksi.

    Voi olla, että muutama blogi-kirjoituksen lukenut vanhempi kokee pienen tuntemuksen sydämessään, koska tietää että tuo kirjoitus voisi väärällä hetkellä olla hänestä. Ne Jani-Petterit kun joskus täytyy roudata mukaan syömäänkin, eikä ne ole robotteja.

    Nouseepa tästä kaikesta epäilyskin ettei ole olemassa täydellistä vanhemmuutta. Mutta onneksemme se ei ole totta.

  22. 24

    Miia sanoo

    Somessa anonyymien, huonojen vanhempien mollaaminen on ärsyttävää ja turhaa. Päälle tulee aina, kuinka ”minä itse olen kasvattanut lapseni niin hyvin”. Mitä hyötyä koko kirjoituksesta on? Hannalla ei taida kuitenkaan olla kasvatustieteistä sellaisia meriittejä, että hänen somehuutelua yksikään vanhempi kasvatuksellisessa mielessä ottaisi tosissaan. Kunhan arvosteleee muita ja kehuu itseään.

    • 24.1

      Ota opiksesi sanoo

      Miia: laitapa lääkitys kohilleen. Aika rumasti kirjoitettu. Hanna puhui asiaa; jos osui ja upposi, ota opiksesi muiden neuvoista.

  23. 25

    Miia sanoo

    Mun mielipide ei liity omiin lapsiin mitenkään. En vain ymmärrä näitä kirjoituksia, missä ”joku teki jossain jotain ja voi kauheeta”. Ja jos ilmaisee eriävän mielipiteen, se liittyy heti omiin, puutteellisiin taitoihin kasvattajana. Ihan älyvapaata dialogia.

  24. 26

    sanoo

    Olen suurimmaksi osaksi täysin samaa mieltä Hannan kanssa. Olen joskus itsekin lähtenyt ravintolasta 5-vuotiaani kanssa ulkopuolelle jäähylle, kun homma ei ole onnistunut. Sen jälkeen ei ole ollut muuten ongelmia. Lasten täytyy osata käyttäytyä paikoissa, joissa on muitakin ihmisiä. Toisaalta, aina he eivät tee niin ja on täysin vanhemmista kiinni kuinka he tilanteen hoitavat. Toiset hoitavat ja toiset ei. Mikä on kenenkin kasvatustapa. Itse kuulun niihin, joka ojentaa lapsensa, koska en pidä siitä että muita ruokailijoita häiritään.

    Mutta tarkoittaako se, että jos lapsi saa ravintolassa harvoin käydessään päättää mitä syö, että hän päättää kaikesta elämässään? Ei todellakaan. Kyllä meidän 5-vuotias saa tasan päättää mitä hän ravintolassa syö. Yleensä riittää kun kysyy otatko kalaa, kanaa vai lihaa. 99% tapauksista hän valitsee kalaa. Myös buffetissa hän saa itse valita. Mieluummin niin kuin että puolet ruuasta heitettäisiin roskiin. En ymmärrä tätä haloota. Miksi ihmeessä lapsi ei saisi itse valita mitä syö? Ymmärrän sen että pari kolme vuotiaille laitetaan ruoka valmiiksi lautaselle, mutta kyllä 4-vuotias ja siitä ylöspäin jo tietää mistä pitää ja mistä ei. Kotona sitten syödään juuri sitä mitä on valmistettu. Joskin kerran viikossa meillä on päivä jolloin tytär saa päättää mitä syödään.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *