Harminpöllijät – tiedätkö tyypin?

”Kiitos että kysyit miksi!!!” Ystäväni melkein huusi puhelimeen.

Soitin siis kaverilleni. Hän sanoi olevansa väsynyt. Kysyin miksi. Niin tavallinen kysymys, mutta kirvoitti melkoisen keskustelun, ei väsymyksen syystä, vaan yhdestä raivostuttavasta tavasta.

Tämä on Peace -ruusu ja tässä siksi että rauha!

Tämä on Peace -ruusu ja tässä siksi että rauha!

Tiedättehän sen ihmistyypin, joka pöllii toisten harmit? Ja laittavat ne aina paremmiksi. Heillä on aina kaikki huonommin, kipeämpää, traagisempaa, kylmempää, kuumempaa ja siis sanalla sanoen, heillä on kakki aina enemmän – oli kyseessä mikä asia tahansa.

Tilanne menee yleensä niin, että kerrot kaverille pahaa aavistamatta, jonkun kiusallisen asian, olkoon se vaikka väsymys. Harminpöllijä kuuntelee innokkaana ja juuri kun saat sanottavasi loppuun hp. vetää henkeä, ei kommentoi sanomaasi sanallakaan, vaan alkaa kertoa, kuinka hän on aivan mielettömän väsynyt, valvonut koko yön ja kerran hän valvoi kokonaisen viikon ja vasta kun hän pyörtyi hän sai hetken levätä….

Elämä harminpöllijän kanssa, on hankalaa koska ihminen tarvitsee myötätuntoa tai ainakin kuulevan korvan. On saatava vähän sympatiaa. Harminpöllijöiden jutut ovat aivan huimia. Ei ole mittaa eikä määrää millään kiusalla. Olen joskus tehnyt testin ja alkanut kasvattaa omaa harmiani taivaisiin, mielikuvitus vain rajana ja todennut sen minkä arvasinkin – harminpöllijän harmisammio on pohjaton. Sen syöveristä löytyy ihmeellisempiä tapauksia, kuin Grimmin veljesten saduista. Ainoa keino säilyttää hyvät välit on pitää suu visusti kiinni ja säästää sattumusten kertominen jollekin toiselle. Mutta suosittelen koettamaan kuinka pitkälle hp. pääsee kilvoittelussaan paikassa harmiaurinkokuninkaana, sillä se on tavattoman viihdyttävää. Oma harmi kutistuu ensikiukun jälkeen koska suurin energia menee pokan pitämiseen ja hämmästelyyn. Jos yllyttäminen ei maistu, on haastavaa muistaa, ettei hp:lle kannata kertoa mitään, mikä omasta mielestä on jotenkin tärkeää tai rassaavaa. Sillä se hetki, kun suusta lipsahtaa sattumus ja tajuat, että kohtaa alkaa paukkua, on turhauttava. Kuin saisi potkun palleaan.

Olen miettinyt, että puuttuuko näiltä tyypeiltä kokonaan empatiakyky, vai mikä tämä ilmiö oikeastaan on. Vai onko kyse vain hassusta tavasta osoittaa empatiaa? En tiedä – en ole löytänyt vastausta.

Nyt kuulen kyllä blogikommenteissa mielelläni kaikki kokemukset tähän liittyen. Ja tietysti myös arvelut siitä, mistä oikeastaan on kysmys.

Harmittomasti

Hanna

Kommentit
  1. 1

    Annu sanoo

    Samanlaisten kokemusten kertominen vastaa heillä myötätuntoa; sulla tapahtuu mutta niin hänelläkin, ja vielä kamalasti, silloin kerran. Tietysti Janten laki pätee myös, älä usko että sun kokemus olisi ainutlaatuista, samassa veneessä te kaverukset ootte…

  2. 2

    Marja sanoo

    Tämä pöllintä on tuttua, harmittavaa ja yleistä. Harmien lisäksi se on laajentunut muihinkin alueisiin, kokeilepa vaikka loma-ajankohtasi mainitsemista, hammaslääkärikäynnistäsi, liikenneongelmasta, niin saat yksityiskohtaiset, pitkät selostukset toisen kokemuksista. Silloin tuntuu, että vuoropuhelu ei toimi. Keskustelun kun pitäisi olla kuuntelevaa, antoisaa ja virkistävää!

  3. 3

    Saara sanoo

    Kuulostaa tutulta. Oma kokemukseni harminpöllijästä on samanlainen. Kaikki kokemukset/tarinat pöllitään ja terästetään niitä potenssiin miljoona. Hän ei myöskään pysty tai halua iloita toisen puolesta. Jos jollekin tapahtuu jotain hyvää, se joko jätetään huomioimatta, sitä vähätellään tai se(kin) pöllitään. Parempi todellakin olla kertomatta yhtään mitään, jotta säästyy v*tutukselta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *