hetkeni boakäärmeen päässä

 

Ernesto Neton kanssa hänen näyttelyssään Kiasmassa

Ernesto Neton kanssa hänen näyttelyssään Kiasmassa

Kaupallinen yhteistyö: Kiasma

Olin torstaina Kiasmassa brasilialaisen taitelijan Ernesto Neton näyttelyn avajaisissa ja sain tavata myös itse taitelijan. Siinäpä vasta hauska heppu! Tapasin hänet valtavassa boan päässä, jonne kävelin sukkasillani taitelijan perässä.

Tilana käärmeen pää oli kiinnostava. Matonkuiteista virkatussa suuressa ja ilmavassa tilassa tuli vähän sama tunne, kuin lapsena istuessani jossain itse lakanoista ja pitsiliinoista kyhätyssä majassani keittiön pöydän alla ja söin eväitä (eväät olivat lapsuuden majan tärkein asia). Kiinnostavaa oli se harha, minkä harva seinämä sai aikaan. Tunne, että on jotenkin suojaisassa tilassa vaikka seinämä oli vain aukkoja ja verkkoa.

Boan pää koko komeudessaan pehmeällä matolla

Boan pää koko komeudessaan pehmeällä matolla

Ernesto istui hauskan OSB-levystä (lastulevyä, jossa on suuret lastut) rakennetun sohvan eteen risti-istuntaan ja ajattelin, että saan kuulla hänen taiteestaan, mutta kuulikin pitkän filosofisen luennon siitä kuinka elämme liikaa omassa päässämme ja kumarramme teknologialle sen sijaan, että nauttisimme elämästä, rakastaisimme maailmankaikkeutta ja toisiamme ja ymmärtäisimme sen, että olemme kaikki yhtä. Kytkeydymme jokainen toinen toisiimme suuren rakkauden sitein. Jokainen kasvi, kivi, vesi, puut eläimet ja jopa ilma jota hengitämme, sillä se mitä juuri nyt hengitän, saattaa olla sinun keuhkoissasi tovin päästä. Tämän kaiken boa on kertonut hänelle. Ernestossa oli mielestäni aimo annos aitoa hippiä.

Taitelija astelemassa teoksensa uumeniin

Taitelija astelemassa teoksensa uumeniin

teoksen seinät ovat kuin pitsiä, niitä on virkanneet monet kädet

teoksen seinät ovat kuin pitsiä, niitä on virkanneet monet kädet

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hänen ajatuksensa ovat peräsin Brasiliassa ja Perussa elävältä huni kuin –kansalta, jonka kulttuurin ytimessä on yhteys luontoon ja elämänvoiman ammentaminen siitä. Huni kuin Shamaanit voivat kommunikoida eläinten ja kasvien kanssa muuttamalla muotoaan. Ernesto Neto oli vakuuttunut tästä luonnon yhteydestä voimakkaasti, vietettyään heidän kanssaan aikaa ja haluaa nyt tehdä tunnetuksi heidän kulttuuriaan.

Suuri boan pää on osa näyttelyä ja sen kauniin verkon sisällä voi koettaa aistia tätä rauhaa ja yhteyttä toisiin elollisiin. Olla ajattelematta mitään ja unohtaa hetkeksi palvomamme teknologia.

Yksi asia on varma, arki unohtuu boan päässä. Se on lapsekas ja riemastuttava tila ja sen ympärillä olevat teokset ovat samaa maata. Seinä koristavat naiivit kuvat, jotka ovat kuin suurennettuja lasten ompelukuvia, niitä joita teimme ennen kouluikää erivärisillä villalangoilla.

ompelukuvia jättikoossa!

ompelukuvia jättikoossa!

napanuoria :)

napanuoria :)

Teoksilla on myös kerroksia joita yhdistävät napanuoramaiset lonkerot jotka ovat kuin jotain kudoksia yhdistäviä suonistoja. Aavistuksen pelottavia ja siksi kiinnostavia.

Ihana pieni teltta, jonne voi mennä olemaan ja olemaan ajattelematta mitään. Sepä ei olekaan helppoa!

Ihana pieni teltta, jonne voi mennä olemaan ja olemaan ajattelematta mitään. Sepä ei olekaan helppoa!

Varmaa on, että katsoja pääsee Boan päässä, siihen mikä mielestäni on taiteen perimmäinen tarkoitus, irti arjesta. Näyttelyssä tulee leikkimielinen olo. Halu kokeilla ja kokea. Mennä verkkokeinuun, työntää pää teoksen aukosta läpi, mennä makaamaan telttamaiseen turkoosi-keltaiseen seittimäiseen telttaan. Arki unohtuu, mutta teknologia ehkä ei, sillä niin kovasti teosta ja sen muotoja ja tunnelmia tekee mieli kuvata. Olisikin hienoa, jos sitä ei tekisi. Jos kerrankin jättäisi puhelimen kameran, Instagramin, Facebookin, Periscopen ja Snapchatin rauhaan. Ei, ei sittenkään, vaan jättäisi ITSENSÄ rauhaan. Käyttäisi aistejaan boan päässä ja keinuissa. Tutkisi ja antaisi itselleen tovin hengähtää. Käyttäytyisi kuin lapset, jotka varmasti rakastavat näyttelyä myös yli kaiken.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lämmin suositus siis. Sopii oivasti sunnuntain retkikohteeksi tai ihanaksi välipalaksi keskellä työpäivää. Teoksesta saa energiaa ja hupia!

Hanna

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Hei sinä pirteä silmien ja mielen ilo Hanna!

    Kiitos näistä kivoista postauksistasi, joissa elämän ilo ja valo on ihan huikaisevaa.
    Mukavasti energisyytesi välittyy tänne ruudun toiselle puolelle asti ja sitä jos mitä tarvitsenkin!

    Oikeastaan lähdin kysymään kodissasi olevasta pöytälampusta, joka on kuin pom-pom langasta tehty. Mistä olet sen hankkinut vaiko kentien itse tehnyt?
    Huomasin lampun Neljän tähden illallis -ohjelmassa ja joillakin sivuillasi.

    Kevätterkuin
    Nina

    • 1.1

      hannasumari sanoo

      Hei Nina!
      Kiitos kommentistasi – tulipa hyvä mieli 🙂 Olen juuri herännyt huonosti nukutun yön jälkeen ja olin ihan ankealla tuulella kunnes luin viestisi. Nyt energiaa riittää taas. Hip hei!
      Valaisin kuuluu Ango-perheeseen, jos nyt vaikka niin voisi sanoa. Se on tehty silkki cocooneista, eli silkkiästoukan kotiloista, joista valmistetaan silkkilankaa, joista sitten kudotaan silkkikankaat. Suunnittelija on englantilainen Angus Hutcheson, joka asuu ja työskentelee Thaimaassa. Suomessa sarjan valaisimia myy enää ID-design Tampereella.
      http://sisustusid.fi/valaisimet/ valmistajan sivut löytyvät täältä: http://www.angoworld.com/introduction.html

      Ihanaa päivää ja hyvää kevättä
      Hanna

  2. 2

    sanoo

    Entisenä käärmeharrastajana täytyy todeta, että VAU! Ompas hieno! 😀 Mietin jo vähän aikaa, että oletko päässyt ihan matelevaisen boan kanssa tekemisiin, mutta on tääkin varsin hieno kohtaaminen! 🙂

  3. 3

    sanoo

    Kiitos vastauksesta!
    Valaisin on todella kaunis ja käynpä tutustumassa Ango-perheeseen.

    Kaunista kevättä sinulle!

    Nina

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *