hullut jutut!

Pikku lomanen on ohi ja huomenna jatkuvat Suomen kaunein koti –ohjelman kuvaukset.

Loma oli hauska, osa kului Saarenmaalla, osa Asikkalassa mökillä järven rannalla saunoen ja tämä viimeinen päivä kotona jotenkin sekavasti.

Ajoimme eilen illalla aika myöhään kotiin ja puolisoni päätti näyttää minulle ihanan erikoisreitin mökiltä kotiin. No siinä kävi niin että navigaattori ei ihan löytänyt meitä emmekä me navigaattoria, joten olimme lopulta keskellä metsää, metsittyneellä ja ryvettyneellä metsätiellä minun autollani, jossa on tavallista matalampi maavara. Siinä auto sai isotella ja leikkiä maasturia, puoliso suunnistaa tähdistä (kun keskiyön aurinko paistoi) ja minä olin suuri metsästäjä ja mäiskin paarmoja ja hyttysiä ulos autosta, jonka ikkunan tyhmänä menin avaamaan.

Metsätienpielissä kasvoi maariankämmeköitä - suomalaisia orkideoja. Kelatkaa sitä!

Metsätienpielissä kasvoi maariankämmeköitä – suomalaisia orkideoja. Kelatkaa sitä!

Kuinka ollakaan keskellä metsää tapasimme viisi ihmistä ja kolme suurta koiraa. Kysyimme tietä. Tarkemmin sanottuna mieheni kysyi, koska minä kieltäydyin kunniasta. Kun katsoin auton suljetun ikkunan takaa ihmisiä jotka neuvoivat tietä, minulle tuli mieleeni elokuva Syvä joki. Se joka on nähnyt elokuvan, tietää että olin onnellinen, kun autoni renkaat nielivät jälleen asfalttia ja tuttu ABC:n pylväs häämötti horisontissa jatkuvaa palvelua ja ihmishälinää luvaten.

Pääsimme mainosti kotiin katsomaan fudista. Siihen on meillä vahva traditio. Mieheni, joka on pelannut mestaruussarjassa katsoo ja minä nukun. Unenharson läpi kuulen tärkeimmät asiat. Voin kerrata ne teille tässä:

  • Ronaldo on loistava pelaaja. Kokeilkaapa itse pelata ja hallita ynnä pitää palloa, kun kolme äijää vartio kokoajan. Heti jos hän siitä pääsee alkaa tapahtua.
  • TV-selostajat saisivat kertoa enemmän siitä mitä koko kentällä tapahtuu ja miksi. Katso nyt Ronaldo menee tonne ja vartijat tulevat perässä, näin tulee tilaa tonne ja muut pääsevät pelaamaan. Siinä eilisen opit. (Ronaldo on aika kaunis mies)

Mutta nukahdin peliin ja heräsin nukuttuani 10 tuntia, joka on minulle aivan liikaa! Heräsin päänsärkyisenä ja hitaana, jalat painoivat kuusi tonnia eilisen menestyksekkään juoksulenkin jälkeen. Kaksi kuppia kahvia ja jääkylmä suihku auttoivat. Otin myös Bemer-hoitoa, josta täytyy kertoa enemmän joskus. Laite kiihdyttää mikroverenkiertoa ja auttaa siten kroppaa palautumaan. Polveni kestivät juoksun, mutta niitä ympäröivät lihakset ja sidekudokset saivat jonkun -hei mitä tämä on? -shokin.

Päivän kohokohta oli retki Nuuksioon. Menimme lounaalle luontokeskus Haltiaan, jonka seisova lounaspöytä on aivan loistava. Paljon harkullisesti valmistettuja vihanneksia, parhaita uusia pottuja mitä ravintolasta ikinä olen saanut, silliä, lohta ja mustaherukkapestoa, kanaa, pikkelöityä kyssäkaalia ja vaikka mitä. Ihanat herkut syötiin ja törmättiin hurjaan määrään tuutuja. Sanonpa vaan että elämää on muuallakin, kuin Kaivopuiston rannassa. Tulkaa Nuuksioon – ette pety. (Olen muuten kirjoittanut jutun Haltiasta se löytyy täältä)

Haltian lounasbuffan herkkuja mun lautasella. Tässä meni alkupalat. Oi oi oli hyvää!

Haltian lounasbuffan herkkuja mun lautasella. Tässä meni alkupalat. Oi oi oli hyvää!

Tapaamiemme tuttujen joukossa oli myös Laura USA:sta. Hän oli tutuni sukulainen ja on ollut tekemässä Obamasta presidenttiä molempina kertoina. Hän oli henkilö joka twiittasi tuon ajan uudelleen twiitatuimman twiitin – kuvan Barak ja Michelle Obamasta halaamassa alla teksti ”Four more years”. Keskustelin hänen kanssaan ja olisin toden totta halunnut meistä selfien. En kehdannut. Vieläkin kaduttaa!

Näyttökuva 2016-06-26 kello 18.11.39

Kuva on otettu täältä

Mutta siitä olin onnellinen, että ajomatkalla Haltiaan huomasin, että mekkoni oli väärinpäin. Siis saumat ulkopuolella ja käänsin sen autossa. Olisi ollut tyypillistä, että näen nämä kaikki ihmiset ja hymyilen ja juttelen ja mekko huutelee päälläni: Olet pöllö! Et osaa pukea! Olisit käynyt Specsaversilla! Nyt ainoastaan hymyilin persilja kulmahampaassa, mutta ruokapöydässä se on jotenkin ok. Täytyy vielä todeta, kuinka ihanaa oli tavata kaikki nuo ihmiset. Yhtä en ollut tavannut kuuteen vuoteen. Yhtä kahteen kymmeneen ja muita muutamaan vuoteen. Oli myös huippua tavata PUHUVIA ihmisiä. Tuttavani suuri seurue oli puhuvaa sorttia. He puhuivat iloisesti keskenään. Koko suku oli tullut Amerikan sukulaisten kanssa syömään. Mutta mikä parasta, koska yksi pariskunta tunsi meidät, kaikki juttelivat meidän kanssamme. Ja nauroivat! Ja pitivät ihansti kovaa ääntä positiivisella fiiliksellä. Viihtyivät. Pitivät hauskaa ja kertoivat juttuja. Aah kuin elokuvasta sekin. Ranskalaisesta tai italialaisesta. Ei Aki Kaurismäen tai muusta suomalaisesta elokuvasta! Hahahahah! Ei todellakaan. Eikä TV-sarjastakaan. Näistä ihmisistä oli nimittäin mökötys ja kyräily yhtä kaukana kuin hajuvesi lihapullasta!

 

Suukkoja suveen

♡♡

Hanna

 

 

Kommentit
  1. 1

    Kati/Kotilaituri sanoo

    Ihana Suomi-kuva ja tunnelmia, kun poikkeaa tutulta polulta ♥ Kiitos Hanna!

  2. 2

    Annikki sanoo

    Päivän hyvän mielen naurut tuli tuosta sun väärinpäin olleesta mekosta 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *