Iittalan saama kritiikki toi haasteen – tässä vastaus

Annoin Päivän kaktuksen 11.11. blogissani Iittalan ja Fiskarsin PR-kuville. Voit lukea blogin täältä. Blogia jaettiin ja peukutettiin runsaasti ja  useat ihmiset olivat kuvista samaa mieltä kanssani. Sain viestejä kollegoilta, jotka olivat ihmetelleet kuvia myös ja esimerkkeijä muista kuvista. Sain kannustusta, koska olin uskaltanut nostaa asian esiin.

Olin hämmentynyt. Kirjoitukseni oli spontaani, niin kuin blogikirjoitukseni yleensä ovat. Nyt asia alkoi paisua ja viestejä tuli enemmän ja enemmän ja lopulta kirjoitukseen reagoivat nopeasti myös sekä Fiskars että Iittala.

Fiskars tutki asiaa ja totesi, että heidän tiedotteesaan oli mukana vääriä tuotekuvia Fiskars-uutuuksista. He laittoivat jakoon uuden tiedotteen jossa oli päivitetty kuvalinkki. Sain tiedotteen ja minulle myös soitettiin Fiskarsilta ja kerrottiin asia.

Iittalasta sain viestin, jossa kysyttiin osoitettani, jotta he voisivat lähettää minulle jouluesitteensä. Sainkin sen ja sen liitteenä oli kaunis kirje ja hyvän joulun toivotukset. Lisäksi sain Iittalasta sähköpostin, jossa kiitettiin blogini muodossa tulleesta palautteesta (ilman sarkasmia) ja yllytettiin ottamaan vastaan kuvahaaste. ”Mielellämme näkisimme tuotteemme sinun  stailaaminasi” ”erittäin suotavaa on, että sekoitat kuviin eri brändien tuotteita”.

Sosiaalisen median voima yllätti minut ja yllätyin iloisesti myös yritysten reaktioista. Että siis reagoitiin jotenkin. En odottanut että  mitään sellaista tapahtuisi. En edes siinä vaiheessa kun näin, että kirjoitus herättää paljon tunteita ja leviää.

Maailmassa tapahtuu paljon tärkeämpiä ja vakavampia asioita kuin tämä, mutta nyt kävi niin, että sain ehdotuksen jolle en voinut sanoa ei! Otin siis Iittalan haasteen vastaan ja niinpä meillä oli eilen joulu. Sitä oli ihanaa tehdä ja hihkuin välillä tehdessäni, että ”mä sit rakastan mun duuneja.”

Omassa kodissani toteuttamani joulukattaus ei pyri kuitenkaan kilpailemaan kohun aiheuttaneiden mediakuvien kanssa. Se on mahdotonta jo pelkästään teknisistä syistä, mutta olen iloinen, että sain mahdollisuuden vähän iloitella! Ja tietysti on kiinnostavaa, kuinka suuri merkitys somella on. On hienoa, että asioihin reagoidaan. Mutta se tekee kyllä myös hieman varovaiseksi. Ainakin hetkeksi…

Joulukattausta tekemässä. Jälkiruoka oli ihanaa! Maistoin vain kaksi pientä lusikallista, koska olen sokerilakossa. Pieni lipsuminen, koska onhan se maistettava mitä tekee!?

Joulukattausta tekemässä. Jälkiruoka oli ihanaa! Maistoin vain kaksi pientä lusikallista, koska olen sokerilakossa. Pieni lipsuminen, koska onhan se maistettava mitä tekee!?

Kun teen joulua johonkin, minulla on aina joku teema ja ainakin omassa päässäni kulloiseenkin tyyliin on jokin syy ja perustelu. Jouluihmisenä olen enemmän maksimalisti, kuin minimalisti ja olen vuosien varella luonut vaikka millaisia joulumaailmoja omaan kotiini, televisioon ja lehtijuttuihin. Mutta nyt tuntuu, että olen nähnyt määrää ja glitteriä jo tarpeeksi ja mieluisimmat joulukoristeet muodostuvat luonnonmateriaaliesta. Asioista joitka löytyvät ruokakapasta ja metsästä. Ja kaikenlainen määrän vähentäminen miellyttää.

Perinteisissä suomalaisissa jouluruuissa käytetyissä joulun mausteissa on paljon samaa kuin marokkolaisessa keittiössä, kanelia, kardemummaa, tähtianista, sahramia, muskottia. Jouluun kuuluu myös monenlaiset hedelmät sekä tuoreina että kuivattuina, sitrukset, taatelit, luumut, pähkinät ja mantelit jotka kaikki kuuluvat myös Pohjois-Afrikkalaiseen keittiöön. Marokkolaiset astiat ja ornamentiikka viehättävät myös, siksi päätinkin toteuttaa joulukattauksen Iittalan värikkäillä  ja simppeleillä astioilla ja yhdistää niihin Tine K Homen mustavalkoisia marokkolaisia kulhoja.

Koska maailman jokaista ihanaa astiasarjaa ei voi hankkia (mikä on suuri vääryys!) suosin eri sarjoista olevien astioiden sekoittamista keskenään, jolloin jo muutama erilainen astia piristää ja muuttaa kauttausta. Pääsee vähemmällä määrällä, mutta lopputulos on kuitenkin runsas ja kiinnostava.

IMG_6913

IMG_6911

Kattauslautasina käytin lasilautasia. Valitsin harmaat, mutta kaupassa ei ollut kuutta, joten otin sekä kirkkaita että harmaita. Se ei haittaa ollenkaan! Pääruokaa varten on tummansiniset lautaset, lihapiirkkaa syödään turkoosilta tai punaiselta lautaselta, riippuen missä istuu. Lihaliemi eli buljonki nautitaan marokkolaisesta kulhosta. Keskellä pöytää luikertelee mustikanvarvuista tehty köynnös, jota koristaa oranssit pienet sitrukset, kumkvatit, joita saa ruokakaupasta. En kiinnittänyt kumkvatteja ollenkaan, ne pysyvät varpujen seassa ilman kiinnitystä.

IMG_6923

Keskelle pöytää ei kannata laittaa korkeita kynttilänjalkoja, koristeita tai kukkia, koska niiden takaa on ikävää kurkkia vastapäätä istuvaa. Mustat matalat kynttilänjalat ovat valurautaa ja kynttilän paikka niissä ei ole keskellä.

IMG_4527

Tapio Wirkkalan suunnittelemista Tapio-laseista juodaan viinit, vesilasina on kirpputorilta osteut lasit, joiden alareunassa on tinarinkula. Sopivat minusta hyvin Marokko-fiilikseen. Jotkut värilliset lasit toimisivat myös hyvin. Aterimet on omat eikä sarjaa enää ole saatavana Iittalasta. Mallin nimi on Memory – harmi ettei sitä enää ole, koska olen hukannut muutamia.

IMG_6955

Buljonki keitetään häränhännistä ja paahdetuista juureksista ja se kuuluu ehdottomasti joulupöytääni yhdessä lihapiirakan kanssa.

IMG_6953

Tein lihapiirakan mustaan kapeaan Teemavuokaan. Ei tule liian suurta, kuten pelillä! (Liemen ja piiraan reseptit allekirjoituksen jälkeen blogin lopussa)

IMG_6924
IMG_6927

 

 

IMG_4534

 

IMG_6923

Perinteiset jouluherkut ovat aika raskaita ja tykkään sekoittaa joukoon uusia juttuja. Salaatti erivärisistä sitruksista, paahdetuista punajuurista ja mustista linsseistä sisältää paljon perinteisiä joulun makuja, mutta on kevyttä ja hyvää. Salaatin kastikkeeseen tulee kaneliakin! Nam! (Resepti on Kodin Kuvalehden numerosta 21/15 ja sen on luonut toimittaja Riikka Kaila. Kopioin reseptin blogin loppuun.)

IMG_6975

Kastehelmi-purkit toimivat hyvin jälkiruoka-astioina. Tein niihin valkosuklaajuustokakut, joiden pohja on piparkakkua ja pinnalla on karpalohyytelö. Purkit mahtuvat hienosti jääkaappiin, koska ne voi pinota. Tilaa menee vähemmän kuin pyöreä kakku veisi. Tiivis kansi suojelee vierailta hajuilta ja mauilta. Jokaisen oma kakku on hauska juttu, eikä annos ole liian suuri – pikemminkin liian pieni – niin hyvää se on! Kun kakut tuodaan tarjolle, ne voi koristella karpaloilla tai puolukoilla ja puolukan varvuilla.

IMG_6980

IMG_6990

IMG_6988

Tine K:n tarjotinpöytä käy hyvin jälkiruokapöydästä. Punakultaiset lasit olen saanut lahjaksi isältäni espressokupit ovat myös omasta kaapistani. Ne ovat 24h sarjaa ja niiden valmistus on lopetettu.

IMG_6987

IMG_6963

Joulupuuron latoin tarjolle Tine K:n marokkovatiin mutta Sarjaton kulhot ovat sen syömiseen sopivan kokoiset ja muutenkin ihanat. Pinta näyttää kudotulta – kotoista!

IMG_6974

Aamupuuro tuli viimeiseksi, olisikohan sen pitänyt aloittaa tämä juttu? Mutta jospa se on joulupäivän aamupuuro? Kivaa oli tehdä näitä kuvia. Iittalat astiat, kynttilänjalat ja lasit hain lainaksi Iittalan liikkeestä, joukossa on myös muutamia omia Iittalan astioitani sekä antiikkia. Tine K Homen astiat ja marokkolainen tarjotinpöytä ovat lainassa Nougatista. Kiitos lainasta molemmille ja haasteesta Iittalalle!

Lämmöllä

Hanna

P.S. laitan tänne loppuun vielä reseptit punajuurisitrussalaattiin, valkosuklaajuustokakkuun, lihaliemeen ja -piirakkaan, jos joku innostui!

Valkosuklaajuustokakku kuuteen Kastehelmi-purkkiin

(suluissa määrät jos teet yhden suuren kakun)

75g  (150g) murskattuja piparkakkuja

25g  (50g)   sulatettua voita

175g valkosuklaata

2 dl kuohukermaa

2 tl vaniljasokeria

200 g maustamatonta tuorejuustoa (Philadelphia)

½ dl sokeria

4 liivatelehteä

½ dl vettä

(täytettä jää vähän yli – syö se!)

kiille

2 (3) liivatelehteä

1 ½ (3)dl sokeroimatonta kaupan karpalomehutiivistettä laimentamattomana

1 ½ (3)rkl hienoa sokeria

Yhdistä piparkakkumurut ja sulatettu voi. Painele 2 rkl muruseosta jokaisen purkin pohjalle. Muovipussilla peitetty puinen perunanuija on hyvä väline siihen työhön. Muovi estää murujen tarttumisen nuijaan.

Laita liivatelehdet pehmenemään kylmään veteen.

Sulata suklaa vesihauteessa tai varoen mikrossa. Vatkaa kerma vaahdoksi ja mausta vaniljasokerilla.

Sekoita toisessa kulhossa tuorejuusto ja sokeri reippaasti lusikalla sekoittaen.

Keitä vesi kiehuvaksi ja liuota pehmeät liivatelehdet kuumaan veteen. Yhdistä kermavaahto, juustoseos ja sula suklaa ja lisää joukkoon liivateseos. Sekoita hyvin. Nostele seosta keksipohjan päälle sen verran ettei purkin kansi kosketa sen pintaa ja jätä vielä pieni vara kiilteelle. Anna hyytyä vähintään kaksi tuntia tai yön yli.

Kiille

Laita liivatelehdet pehmenemään kylmään veteen. Kuumenna laimentamaton mehu ja lisää siihen sokeri. Liuota joukkoon pehmenneet liivatelehdet. Anna seoksen jäähtyä huoneen lämpöiseksi ja nostele sitä sitten hyytyneen valkosuklaakakun päälle. Laita kylmään hyytymään tunniksi.

Lihaliemi

2-3 kg naudan potkaa, lihaisia luita ja häränhäntää

5-6 l vettä

pari porkkanaa

pari isohkoa sipulia kuorineen

nyrkinkokoinen pala juuriselleriä

puolikas palsternakkaa

laakerinlehti

muutama oksa timjamia

muutama oksa persiljaa

3 maustepippuria

(pari valkosipulin kynttä)

suolaa

Paista luita voidellulla uunipannulla 225 asteessa puolisen tuntia. Kääntele välillä. Pilko juurekset, sipulit kuorineen, siitä liemi saa kauniin värin. Lisää vihannekset pannulle viimeisiksi kymmeneksi minuutiksi.

Siirrä luut ja vihannekset kattilaan. Huuhdo uunivuoka, rapsuttele maut talteen ja kaada vesi kattilaan. Lisää loppu vesi. Aloita keittäminen kohtuullisen hyvällä lämmöllä. Kun vesi alkaa kiehua, kuori pinnalle muodostuva vaahto tarkkaan pois. Laske sitten lämpöä niin, että liemi vain kevyesti poreilee. Lisää mausteet ja anna kiehuskella 6-8 tuntia.

Nosta luut ja vihannekset kattilasta. Vihannekset voi heittää pois, ne ovat tehtävänsä tehneet.

Siivilöi liemi ja kaada takaisin kattilaan. Keitä hyvällä lämmöllä kokoon, kunnes jäljellä on sopivan voimakas liemi.  Tähän menee hyvinkin tunti, toista. Mausta suolalla.

ja tietty, jos tuntee metsästäjiä, kannattaa kysyä luita niiltä. Riistasta vasta hyvä liemi tulee.

Pellillinen lihapiirakkaa (käytin puoli annosta kuvan piiraaseen)

Taikina

3dl kuohukermaa

1tl leivinpulveria

6,5 dl vehnäjauhoja tai 5dl vehnäjauhoja ja 1,5 dl korppujauhoja

250g voita

1 kanamuna voiteluun

n. 800g jauhelihaa

n. 2dl riisiä

1-2 sipulia

suolaa

mustapippuria

(yrttejä maun mukaan)

Tee ensin taikina, sen voi tehdä jo päivää etukäteen jääkaappiin odottamaan.

Vatkaa kerma vaahdoksi ja sekoita siihen keskenään sekoitetut kuivat aineet. Lisää joukkoon huoneenlämpöinen voi ja sekoita hyväksi taikinaksi.Älä vaivaa. Laita jääkaappiin vähintään puoleksi tunniksi.

Keitä riisi lihaliemessä, joko itse tehdyssä tai lisää keitinveteen lihaliemikuutio tai lihafondia.

Paista silputut sipulit meheviksi, makeiksi ja pehmeiksi. Paista jauheliha ja mausta se hyvin suolalla, raastetulla valkosipulilla ja pippurilla. Jos haluat voit lisätä mieliyrttejäsi joukkoon.

Kauli 2/3 taikinasta ja nosta se leivinpaperilla vuoratulle pellille varovasti. Koska taikinassa ei ole sitkoa. Voi  olla haastavaa kaulita tai saada iso taikinalevy siirrettyä pellille. Aivan yhtä hyvin voit taputella taikinaa pellille palasina, kuin tilkkutäkkiä. Sekoita täytteen aineet keskenään ja tarkista maku. Nostele täyte taikinalevylle. Te lopusta taikinasta piiraaseen ristikko tai vain taputtele taikinasta ohuita paloja ja levitä ne piirakan päälle. Koko kannen ei tarvitse olla taikinan peitossa. Voitele piiras kananmunalla, jonka rakenne on rikottu haarukalla sekoittamalla.

Paista piirasta 200 asteessa noin puolituntia, kunnes taikina on kauniisti kypsynyt.

Punajuuri-sitrussalaatti

1 dl mustia linssejä

6 punajuurta

1 granaattiomena

2 appelsiinia

2 verigreippiä

tuoretta lehtipersiljaa

tuoretta minttua

3 rkl oliiviöljyä

2 rkl sitruunan mehua

1 rkl hunajaa

1 tl kanelia

1 tl suolaa

mustapippuria

Huuhdo ja keitä linssit pakkauksen ohjeen mukaan.

Kuori punajuuret ja viipaloi lohkoiksi. Laita lohkot uunipellille ja valuta päälle öljyä ja sormisuolaa. Paahda 200 asteisessa uunissa kypsiksi noin 30 min

Kuori ja viipaloi sitrukset. Ota granaattiomenasta siemenet, silppua persilja ja minttua.

Sekoita kastikkeen ainekset keskenään, kokoa salaatti ja valuta kastike päälle.

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Nam mitkä herkut ja tunnelmat teillä siellä! Punajuuri-sitrussalaatti, sen otan meillekin – kuulostaa kivalta ja freesiltä Välimeri-Suomi-makuyhdistelmältä.

    Itse muuten tykkäsin kovasti siitä Iittalan pelkistetystä tuotekuvasta, jossa Teemaa ja Scandiaa pöydällä. Näin kuvan lehdistötiedotteessa, ja se jäi ihan mieleen. Ajattelin, että onpas uskallettu kivasti kuvata samaan tyyliin kuin siihen aikaan kun kyseiset tuotteet on suunniteltu (50-luvulla). Kuvassa tyhjää tilaa + minimalistinen asettelu, minä tykkään! 🙂

    • 1.1

      hannasumari sanoo

      Moi Maire!
      Salaatti on tosi hyvä, tein sitä viikonlopun juhliini myös.
      Mukavaa, että joku on tykännyt siitä kuvasta… On totta, kuten blogissanikn sanoin, että kuvan elementit olivat kivat ja aikaan sopivat, mutta tunnistatko kuvasta aterimet? Mulla jo tosin vanhat silmät ja aina likaiset rillit…
      Hanna

  2. 2

    sanoo

    Ihanat kuvat ja kattaukset. Huokaillen katson reseptejäsi, sillä sain äsken tyttäreltä soiton, jossa hän kertoi uuden vävykokelaan toivovan perinteisiä joululaatikoita, joita meillä ei ole tehty kai about 10 vuoteen, huoh…No, kalaa on ainakin monella sortilla, mutta edesmenneen anopin ohjeella teen sitten lanttulaatikkoa alusta alkaen itse. Porkknalaatikon ostan valmiina ja siirrän bvain johonkin kauniiseen astiaan ja imellettyä perunalaatikkoa on ollut aina, sillä hämläiselle miehelleni ei joulua ilman sitä tule.

    Juustotarjotin on joulupöydän must ja siihen meillä osallistuvat kaikki myös hankinnoissa.

    Sokerilakko kuulostaa hyvältä! Kerran löysin tosi upean iltapuvun, mutta sitä oli myynnnissä vain minulle kaksi numeroa liian pieni koko. Minä ostin unelmaleningin, kun oli kivat juhlat tiedossa, ja olin 3 kuukautta täysin ilman sokeria. Mitään muuta en jättänyt pois ja niinpä sitten leninki solahti ylleni helposti, kun oli juhlan aika. Nyt en pystyisi, mutta katsotaan loppiaisen jälkeen…Hyvä sinä <3

    • 2.1

      hannasumari sanoo

      Hei Leena,
      Kiitos ♡ joooo-o joudut kokkailupuuhiin, mutta onhan se lanttulaatikkokin hyvää. Muskottipähkinää joukkoon. Mutta ymmärrän kyllä fiiliksesi oikein hyvin. Mun kuvissa oli vähän köyhä juustotarjotin, jonka juustoja just nyt syön…. pähkinöitä tykkään kanssa laittaa juustojen kanssa.
      Sun iltapuku juttu kannustaa mua! Tänään mä söin suklaata ja lakua – olen väsynyt enkä ole syönyt säännölliseti – oitis tuli repsahdus!
      Iloa päivään
      Hanna

  3. 3

    Maarit Hevosmaa sanoo

    Ihanat kuvat, kotoisat ja lämminhenkiset, tykkään paljon enemmän kun niistä Iittalan kuvista jotka oli aivan liian pelkistettyjä, melkeinpä kolkkoja mun makuun.
    Hauskat joulunodotukset!

  4. 4

    Kirsi Olden sanoo

    Olen ollut vuosia töissä kyseisessä yrityksessä ja aina kun jotain uutta ihanaa lanseerattiin, tuli se tunne: ihan pakko saada 😀 Pöytäni ääressä aterioi usein iso seurue. Virkistävä oli se hetki, kun laillasi oivalsin, ettei kaikille tarvitse kattaa samanlaisia astioita. Ettei tarvitse omistaa tusinaa kaikkea, vaan ”sitä uutta ihanaa väriä” voi ostaa vaikkapa neljä lautasta… Ja sitten vaan värien kirjoa kattauksiin. Kiitos Hanna kuvistasi ja resepteistäsi!

    • 4.1

      hannasumari sanoo

      Kiitos Kirsi – olet saanut olla kyllä kivassa paiakssa töissä! Mä rakastan astioita!

      Hanna

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *