Joulusiivous – sehän tehdään joulun jälkeen!

Talvi tuli! Ihanaa! Ja kamalaa!

15857343_10202327678349985_151736299_o-1

Talvi ja lumi on ihanaa vain jos ei ole kiire. Kiire ja lumi on nou nou –yhdistelmä. Kaikki on hankalaa. Lunta on väärissä paikoissa väärällä tavalla. Kun avaat auton oven, ottaaksesi lumiharjan, pöllähtää penkille aimo annos ihanaa kaunista puhtoista lunta, joka tuossa tuokiossa liikkeelle lähdettyäsi ja penkinlämmittimen armollisesti grillatessa peppuasi, muuttuu märäksi läntiksi ahteriin. Ikkunan pyyhkijät keräävät messevät lumikokkareet kylkiinsä ja mojova rahina täyttää äänimaailman, samalla kun mietit sumean lasin takana, jotta missä se tie menikään.

Kun sitten viimein saavut perille, huomaat lumikinosten vallanneen kaikki parkkipaikat.

Jos taas ei ole kiire, voit nautiskella lumitöiden tekemisestä, joka on oikeasti ihanaa. Juuri tulin ulkoa sisälle posket punaisina ja ihana ulkoilu-olo on koko kropassa. Luonto on kaunis ja valoisa. Maisema on kuin imelästä postikortista.

Lumi tuo tullessaan myös pienen toiveen siitä, että emme ole pilanneet ekosysteemiä ihan kokonaan. Ystäväni Instagram-tilillä oli jouluna kuva kukkivista orvokeista! Ei se nyt ihan kivaa ole.

15909293_10202327678429987_1639815901_o-1

Luonnon kuormittamisesta pääsenkin mukavasti eiliseen päivään. Tai oikeastaan kauemmaksikin.

Jossain vaiheessa ennen joulua kerroin Facebookissa heittäneeni pois yhden matonkuteista tehdyn peuranpään. Se oli sellainen seinäkoriste. Tykkäsin siitä, mutta fiinin maun omaava tyttäreni pilkkasi peura-poloa! Heikkona ihmisenä vippasin sen mäkeen (= roskiin) Muutama ystävä oli sitä mieltä, että teko oli kaiken kaikkiaan harkitsematon. Ja oikeassahan he olivat. Joku olisi tykännyt siitä ja se oli käyttökelpoinen.

Se on vaan niin, että välillä ei jaksa. Välillä haluaisin tilata pihalle roskalavan ja kantaa sinne kaiken roinan tai kamat, joita en nyt vaan jaksa enää katsoa. Sitä kun hilloaa yhtä ja toista tarpeetonta.

Facebook keskustelu päätyi siihen, että ystäväni, joka on varsinainen kierrätyksen maisteri, ei vaan professori, lupasi tulla meille ja auttaa minua kaaoksen kera.

Niinpä eilen klo 10.30 hän ja hänen 10-vuotias ihana tyttärensä, tulivat meille ja ahdistukseni alkoi helpottaa kassi ja laatikko kerrallaan.

Kun asuu omakotitalossa ja perheeseen on kuulunut kolme lasta, tavaraa vaan kertyy. Kun lapset muuttavat pois, tavaraakin saa lähteä. Ystäväni lastasi farmariautonsa täpötäyteen. Ja sehän olikin varsinainen taika-auto. Sinne mahtui varmasti yksiön verran kamaa. Joimme kahvit ja ystäväni lähti kamat messissä. Hetken päästä sain tekstiviestin:

15877936_10202327677749970_49960475_o-1

Miten vapauttavaa! Niitä kamoja ei oo enää! Niin totta. Jesssss! Sain myös neuvot minne vien loput asiat joita en tahdo pitää. Ja kaikkea ei tarvitse viedä yhdessä rysäyksessä. Voi viedä, vaikka yhden kassin kerrallaan. Noh, te tietenkin tiedätte kaiken tämän. Mutta mulla on tapana ajatella asiat vuorina, eikä kivinä. Ja nyt vuori muuttui kiviksi. Oikein hyvä.

Mitä sitten lähti Punaiseen ristiin? No esimerkiksi pari Ikean kassillista pääsiäiskoristeita, lähes käyttämättömiä miesten lenkkareita kokoa 46, keittokirjoja, vaatteita, lämmityslaite, astioita jne. Mikä oli huvittavinta mitä löytyi? No tuota, eh, se on kassillinen kuorellisia saksan- ja hasselpähkinöitä….. Koska niitä voi käyttää kuvausrekvisiittana…. On myös kassillinen jättikokoisia käpyjä…. Äh, nyt kun alan ajatella kaikkea, muuttuvat kivet taas vuoreksi.

Pointti on kuitenkin siinä, että ystävän kanssa kaikki on helpompaa. Kun alkaa yksin säätää se on hidasta ja vaikeaa. Kun joku on vieressä, homma hoituu nopsaan.

Illalla nappasin vielä kuusenrotiskon ja vippasin sen neulasia ravistelevan roskakasan pihalle. Saan joka vuosi saman kohtauksen. Kun joulu on ohi, alkaa suursiivous. Hyvä juttu. Kai siinä siivoutuu pääkin ja ajatukset selkiävät samaan tahtiin, kun roinaa ja ryönää häviää. Mistä sitä meille tulee, sitä en tiedä. Toden näköisesti savupiipusta, sillä minä en myönnä mitään!

Iloa päivään!

Hanna

Kommentit
  1. 1

    Kaisu sanoo

    Joo, mietin vain.. Eihän ne tavarat sillä lakkaa olemasta, että siivotaan nurkat ja viedään kaikki turha Punaiselle ristille ym. kirppareille pois omista silmistä. Tuntuu, että nekin on jo täynnä tavaraa, jota kukaan ei tarvi eikä halua. Mihin ne sieltä lopulta joutuu? Tiedän eräänkin ns. hyväntekeväisyyskirpparin, jonka kosteassa varastossa seisoo vuodesta toiseen tonneittain lahjoitettuja vaatteita päätymättä mihinkään.

    Pitäisi siis jo alunperin ostaa ja kuluttaa vähemmän.

  2. 2

    hannasumari sanoo

    Kaisu olet siinä aivan oikeassa! Siis että alunperinkin olisi kulutettava vähemmän. Se vaan on niin että lapsiperhe tarvitsee kaikenlaista ja sitten kun lapset kasvavat tavarat muuttuvat turhiksi ja tarpeettomiksi. Viisihenkinen perhe tarvitsee paljon pyyhkeitä ja lakanoita esimerkiksi, mutta kaksi ihmistä tarvitsee vain kolmet lakanat ja ehkäpä saman verran pyyhkeitä per koko. Eli ylimääräiset kiertoon, mieluummin kuin kaatopaikalle. Mutta uutta kamaa ei totisesti kannata ilman harkintaa ostaa.

    Hanna

  3. 3

    kikka sanoo

    Hei se peuranpäähän oli ihana!! Seuraavan kerran kun mätät roskiin jotain sisustusjuttuja niin laita mielummin arpajaiset blogilukijoillesi pystyyn. Teet sillä varmaan monta iloista ihmista.

    • 3.1

      hannasumari sanoo

      Kikka!
      Välillä roiskuu kun rapataan -lupaan että vika kerta!

      Kääk!
      Hanna

  4. 4

    Minä sanoo

    Voi olispa minullakin joku ystävä, joka voisi tulla meille tekemään saman! Vanhin tytär lähti maailmalle 5 vuotta sitten ja hänen jättämät tavarat plus tonni lisää varastoitu tyttären entiseen huoneeseen. Voi apua, tulkaa joku auttamaan!

  5. 5

    Tiiu Pohjolainen sanoo

    Minun on myös otettava tähän keskusteluun kantaa. Kierrätän paljon; myyn kavereille, kirpputoreilla (sekä fyysisillä että virtuaalisilla), kannan kamaa SPR:lle ja viikottain Kierrätyskeskukseen; tekstiililumput ja muovinkin kerään ja kierrätän. Puhun nyt täysin pääkaupunkiseutulaisen näkökulmasta, meillä on varmasti aavistuksen helpompaa kierrättää kuin monella muulla paikkakunnalla.
    Suosin erityisesti Punaista ristiä sekä Kierrätyskeskusta – miksi? Olen molempien aatteettomaan kierrätystoimintaan hieman perehtynyt. Ehjät vaatteet lähtee useimmiten Punaiselle ristille – siellä on aina hyvin ajantasaista, globaalia tietoa, mitä maailman kriisialueilla juuri nyt tarvitaan. (Ymmärtääkseni tällä hetkellä esim Syyriaan kaivataan talvivaatteita- ja kenkiä.) Kun vierailee Punaisen ristin Kontti-tavarataloissa, kuulee myyntitilojen takaa aikamoista ääntä – vapaaehtoiset lajittelevat lahjoituksia, tuotteet lähtevät kriisialueille avuksi tai myymälään myytäviksi (toivottavasti mahdollisimman vähän enää kaatopaikalle). SPR:n kierrätys on aktiivista, jokapäiväistä toimintaa. Ja vaikka minusta tuntuu, että ”kuka nyt T-paidalla tähän vuodenaikaan mitään tekisi”, SPR:llä on paljon tarkempaa tietoa siitä, jos maailmalla tällä hetkellä on kohteita, joissa on huutava pula vaikkapa hyväkuntoisista T-paidoista.

    SPR:n upeita Kontti-tavarataloja olen bongannut ainakin Lahdesta, Vantaalta (Tammisto), Espoosta (Ikeaa vastapäätä, Turuntien varrella) ja Kuopiossa. Mahtavia ostospaikkoja myös, vink vink.

    Pointti onkin siinä hyväkuntoisuudessa – kun lahjoitan hyväntekeväisyyteen, lahjoitan kuin parhaalle ystävälleni, siistiä, puhdasta ja ehjää. Yritän olla kuormittamatta hyväntekeväisyysjärjestöä omilla roskillani.
    Kerron pienen salaisuuden. Minulla on käytössäni ikivanha pyykkikori. AIna, kun tulee rikkinäistä sukkahousua, puhkivanunutta toppia, reikäistä lastenvaatetta, heitän pesun jälkeen rikkinäiset vaatteet tuohon pyykkikoriin. Kun kori on täyttynyt, kasaan sieltä yhden perusmuovikassillisen lumppua mukaani (ei voi väittää, että olisi mahdoton kuljettaa mukana), ja nakkaan sen ohimennessäni joihinkin näistä ruotsalaisista vaateketjuista, joita löytyy joka niemestä ja notkosta. Esim. H&M:n jokainen myymälä vastaanottaa lumppua muovikasseittain, ja asiakas saa vielä halutessaan kiitoksena alennuskupongin liikkeeseen. (Okei, minä kierrätän nämä kupongit, mutta se on toinen tarina.)

    Kierrätyskeskus, aatteeton kierrätyskeskus, rakkaani. Mahtava paikka. Ottaa vastaan ongelmajätettä, vanhaa maalia, mielettömän hyvät kierrätyspisteet muovipakkauksista SER-tuotteisiin – toki myös vaatetta, astiaa, kangasta, huonekalua, you name it. Mutta tiesittekö, PKS Kierrätyskeskus ottaa vastaan myös RIKKONAISIA fillareita ja pienelektroniikkaa? Kaiken aikaa kierrätystavaratalojen takatiloissa on kymmeniä taitavia ammattilaisia, jotka korjaavat ja fiksaavat fillareita myyntikuntoon, tsekkaavat rikkonaisen elektroniikan ja mahdolliseti palauttavat sen myyntikuntoon. Ihan mahtavaa. Ja työllistävää.

    Myös ostospaikkoina Espoon Nihtisillan ja Suomenojan kierrätystavaratalot, Vantaan Koivukylän tavaratalo Hosantiellä ja myymälät ainakin Kyläsaaressa, Kontulassa, Itiksessä ovat ihan mielettömiä löytökeitaita. Olen ostanut niin Acnen vaatteita kuin Artekin huonekaluja nimenomaan Konteista ja Kierrätyskeskuksesta. Suosittelen.

    SIllä totuushan on se, että aivan niinkuin Kaisu ylempänä totesi, olisi syytä kiinnittää huomiota itse kuluttamiseen, siihen mitä hankkii, kuin vain siihen että kierrättää pääsiäiskoristeet eteenpäin. Vedin vuoden 2016 ”Vuosi ilman uusia vaatteita” -haasteella, ja ai että oli hauskaa. Teki niin hyvää, että taidan tämänkin vuoden jatkaa samalla teemalla. Jos hankin sen Armanin jakun (Salon suurkirppikseltä, 10 e) kierrätettynä, en millään tavalla viesti Giorgio Armanille ja tämän tuotantosuunnittelijoille, että moisille jakuille olisi lisäkysyntää. Silti minulla on uusi jakku, sen kirpparimyyjällä hyvä mieli eikä yksikään tuotantolaitos ole joutunut vuokseni valmistamaan uutta tuotetta kuormittamaan maapalloa.

    http://kontti.punainenristi.fi/
    http://www.kierratyskeskus.fi/

    Kiitos ja anteeksi. Ugh, olen puhunut.
    Tiiu Pohjolainen, Helsinki

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *