Kaalikääryleitä maailmalla

Kahvilla Sibiussa. Kahvi oli siellä muuten erittäin hyvää.

Kahvilla Sibiussa. Kahvi oli siellä muuten erittäin hyvää.

Kauheaa säätöä ollut tässä ja kaikki asiat jotenkin jumittaa. Olen kirjoittamassa matkapäiväkirjajuttuja tänne lomaltani, mutta kuvamateriaalia on niin järkyttävä määrä , että sen seulomiseen menee tovi. Mutta luin äsken niin kiinnostavan postauksen vietnamilaisesta patongista, jossa myös kerrottiin mm. miten kaalikääryleet ovat tulleet pohjoismaihin, että on pakko nyt heittää pikku kirjoitus Romanian matkan herättämistä ruoka-ajatuksista.

Kävin siis pienellä reissulla Romaniassa, Sibiun kaupungissa ja söin siellä kiinnostavia ruokia ja harmitti, kun matka kesti vain neljä päivää ja ruokia olisi ollut maisteltavaksi paaaaljon pitempään.

Voisi ehkä kuvitella, että romanialaisissa ravintoloissa ei olisi tämän päivän ruokatrendien mukaista tarjottavaa. Väärin. Siellä on mitä vaan. Ruokalistat on kirjoitettu useilla kielillä ja vaikka henkilökunta ei aina osaisi englantia, niin tilaaminen onnistuu hyvin. Saksaa puhutaan enemmän, mutta minun koulusaksallani saan tilattua vain kahvia, Coca Colaa ja suklaakakkua kermavaahdon kera. (Eine tasse cafe, eine Coca Cola und eine Schacher Torte mit schlagsahne, bitte!)

En ehtinyt syödä esimerkiksi keittoa, joka tarjoiltiin suuressa tyhjäksi kaiverretussa leivässä, mikä vähän harmittaa. Romanialaiset keitot ovat herkkua. Söimme mm. lihakeittoa, joka oli tehty kirkkaaseen liemeen ja toki myös gulassikeittoa smetanan kanssa. Ruokalistoilta löytyi ilahduttavan paljon traditionaalisia romanialaisia ruokia ja niitä syödessämme ihmettelimme monta kertaa ääneen sitä, miksi suomalaiset ravintolat eivät tarjoa hyvin valmistettuja perinneruokia. Onko se joku häpeän jäänne? Joskus muinoinhan meillä oli ravintoloita, jotka tarjosivat ns. kotiruokaa. Ne olivat rasvalta käryäviä baareja ja ruoka oli kaukana hyvästä kotiruuasta. Se oli rasvaista, mautonta harmaata mönjää, joka oli maustettu valkopippurilla. (Joka mauste on varmaan siitä syystä kadonnut kaikista resepteistä ja hyvä niin, sillä jos sitä käytetään liikaa, se muistuttaa aivastuspulveria)

Usein soimataan ABC:tä ja toivotaan takaisin pieniä tienvarsikuppiloita. Minusta tuntuu, että aika kultaa muistot, sillä enimmäkseen ne olivat juuri tuollaisia rasvan käryisiä baareja, joissa oli pisteenä iin päälle vielä niin hirvittävät käymälät, että mieluummin kävi kyykkypissalla tienposkessa, kuin avasi noiden eriöiden ovia. Minä tykkään ABC-ketjusta. Tietää tasan mitä saa, bensaa saa aina ja puhtaat vessat odottavat. – no niin nyt tämä stoori karkasi ihan käsistä.

Takaisin Romaniaan. Söimme siellä mielettömän hyvää, aivan loisteliasta osso buccoa. Siinä oli kaikki kuten pitää. Eikä mitään perunoita tai riisiä sen kanssa. Pataan oli pistetty niin paljon vihanneksia, että muuta ei tarvittu. Ja sitten ne kaalikääryleet. Ne eivät olleet makeita, kuten meillä, eikä puolukkahilloa ollut lisukkeena, vaan aavistuksen happamat kääryleet tarjoiltiin smetanan kanssa ja voi maailma, miten ihania ne olivatkaan. Smetana tai hapankerma on sekä Romaniassa, että Virossa paljon pehmeämpää ja ohuempaa kuin meillä. Kun sen yhdisti kääryleisiin syntyi täydellinen makujen sinfonia. Kääryleet eivät olleet kauniita, vaan vaalean aneemisia, mutta ulkonäkö petti. Lisäksi ne eivät olleet lainkaan rasvaisia vaan kevyitä. Ja jälleen vain kääryleet, ei esimerkiksi perunaa.

Nyt kun meillä on ravintoa Finnjävel, joka tarjoaa suomalaista perinneruokaa fine dining –tyyliin, olisi mahtavaa, jos se innostaisi joitain ravintoloita tekemään suomalaisia perinneruokia maittavalla ja ihanalla tavalla. Kuten hyvät kotikokit tekevät. Tätä unelmointia voisi jatkaa pidemmällekin. Esimerkiksi pienten leipomoiden tekemiin karjalanpiirakoihin kaikenmaailman kolmioleipien (yök) sijaan ja entäpä voileipäkakut! Kaikki rakastavat hyviä voileipäkakkuja. Mutta ehei! Meillä tarjotaan ciabattaa ja ties mitä mutta.

Leivonnaiset olivat Sibiussa aivan oma lukunsa. Vertaansa vailla oleviin herkkuihin oli käytetty maltillisesti sokeria ja mikä parasta, leivokset ja kakkupalat olivat pienehköjä. Sivistyneen kokoisia. Paitsi se yksi tapaus… jälkiruoka jonka tilasimme Sibiun ulkopuolella pienessä ravintolassa. Se käsitti kaksi isoa donitsia, joiden päällä oli munkit maukkaan vuoren päälle oli laitettu mustikkahilloa ja smetanaa. Annos oli juuri niin suuri kun juuri kuvittelet. Ja se oli aivan taivaallisen hyvää. Taikina josta munkit oli tehty, oli jotain jollaista en koskaan ennen ole maistanut ja Romaniassa totta tosiaan osataan keittää leivonnaisia rasvassa. Kuori on rapea ja maukas. Leivonnainen ei ole imenyt rasvaa ja koko herkku oli aivan yksinkertaisesti suussa sulavan hyvää. Minun piti vain maistaa, mutta ei siitä mitään tullut. Söin puolet annoksesta ja nautin joka suupalasta.

Kamera on skarpannut etäisen pöydän seurueeseen, mutta onhan tämä annos näytettävä, vaikka kuva on epätarkka!

Kamera on skarpannut etäisen pöydän seurueeseen, mutta onhan tämä annos näytettävä, vaikka kuva on epätarkka!

Niin ja hintaahan näillä herkuilla ei ole. Ruoka-annokset maksavat 6-12€ ja kakkupala tai leivos 1,30€

Pian kerron teille lisää Sibiusta – se oli ihana, hieno kaupunki.

Hanna

 

 

 

 

 

Kommentit
  1. 1

    Mielikuvitusta peliin sanoo

    Kiitos upeasta tilannekatsauksesta maahan, joka kieltämättä joitakin arveluttaa, kun matkoja suunnittelee. Hieno asia tuo ”kotiruokaa ravintolasta”! Mutta se ei meillä tule onnistumaan niin kauan kuin yhteiskunnan pelisääntö nro 1 oman sepitykseni mukaan on: Riittää kun näyttää hyvältä (lue: ranskalaiselta), ei tarvitse olla hyvä(ä)! Sopii kuin kantarellikastike lihapullaan tässä yhteydessä. Samaa asiaa olen kaivannut – usein vitsailemmekin kotona ruokapöydässä omia uusia perunoita, omaa salaattia, tilliä, persiljaa ja tomaatteja popsiessamme, että ”ei ravintolasta saa näin hyvää ruokaa”. Tuohon vielä rapeaksi paistettu possunfilee ja kermainen kantarellikastike – ei sellaista yksinkertaisuutta ravintolassa saa. Nyt voi Suomessa isonkin kaupungin kuuluisimmassa ravintolassa saada ranskalaistyylisellä illallisella 25 eurolla pienen palan ankanrintasiivua parin perunalohkon ja kastikerenkaan kanssa. Parikympin salaatin ostamalla annos täyttäisi jopa teekupin. Alkuruoka samaisessa tunnetussa ravintolassa mahtui hyvinkin pieneen kahvikuppiin… jälkiruoan olisi voinut tarjota snapsilasista. Me kierrämme ns. hienot ranskalaista keittiötä matkivat ravintolat nykyään kaukaa – niissähän sanan väärässä merkityksessä nälkä kasvaa syödessä!!!
    Jälkiruokakin oli Romaniassa kotoisan oloinen – miksipä meillä ei itsepaistettuja munkkeja voisi kyhätä jälkiruoka-annokseksi kahvin kera? Eipä niitä juuri saa kahvilastakaan.
    Mitä muutamiin ulkomaisiin ravintoloihin ja niiden ylimitoitettuun ihannointiin tulee, niin jo vähäisellläkin matkailukokemuksella voin todeta, että edes Nizzassa tai Pariisissa en ole saanut maukasta ruokaa… edes kauniisti tarjoiltuna. Ne ”studiokuvausannokset” ovat aivan toista kuin todellisuus. Nauttimani lukuisat ABC:n annokset ovat kaikki voittaneet nämä ranskalaiset keittiöt! Suomalaisilla (ilta)ravintoloilla olisi todella hyvät mahdollisuudet parantaa tarjoiluaan yksinkertaisilla ja runsailla kotiruokatarjoiluilla, kun kansalle olisi opetettu, etteivät kaalikääryle ja maksalaatikko ole kirosanoja.

  2. 2

    Jani-75 sanoo

    Hanna sinä ja Sikke olette suomen tyylikkäimmät siskot on piikkikorkosaapikkaita nahka-asuja ym lisäksi hehkut seksiyyttä silmälasimainoksessa grrr!

Trackbacks

  1. […] Söimme usein aukioiden leidoilla olevissa ravintoloissa, mutta löysimme yhden hyvin viehättävän paikan myös kauempaa. Kaunis sisäpihan kutsui peremmälle ja sitä kutsua kannatti noudattaa. Alkupaloina oli leipää ja erilaisia ihania tahnoja. Pääruaksi söimme talon burgerit, jotka olivat mehevät ja aivan loistavat! Kuvaa ei ole! Sitä en voi ymmärtää, mutta toisaalta on hvyä että olen keskittynyt olennaiseen! Ravintolissa ruoka maksaa noin 6-12 € ja kahvi leivoksen kanssa kolme euroa korkeintaan. Ruuasta kirjoitin jo aiemmin, siitä voit lukea täältä […]

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *