Kouluissa kiusataan – opettajien tulisi kääriä hihat

 

Tämän päivän Hesarin mielipidesivulla oli kirjoitus, jossa Tampereen yläkoulun lehtori Juhani Argillander kirjoitti osuvasti koulukiusaamisesta. Jo otsikko oli minusta aivan nappiin: Liian moni opettaja sulkee silmänsä

Kirjoitus jatkuu näin: ”Jälleen kerran on huomattu, että kouluissa kiusataan. Uusimpana reseptinä ilmiötä vastaan on keksitty ilmiantolaatikot, joihin oppilaat voivat jertoa kiusaamisesta nimettömänä. Espoolaisten koulujen ilmoitustauluille ilmestyy myös ohjeet, kuinka kiusaamiseen voi hakea apua.

Ikävä kyllä tällaiset näennäistoimet ovat merkki siitä, että liian moni opettaja on sulkenut silmänsä opetustyötä häiritsevältä ilmiöltä…..

….Kiusaaminen ei häviä ilmiantolaatikoilla tai päivittämällä kiusaamisohjelmia: oppivelvollisen yksityisyyttä loukkaava käyttäytyminen ei lopu, ennen kuin me ammattikasvattajat käärimme hihamme ja alamme puuttua maan tapaan osana koulutyötä.

Kyse on koulun aikuisten vakaasta ja yhteisestä tahdosta muuttaa koulumaailmaa. Valitettavasti liian moni kansankynttilä ajattelee, että kiusaaminen on yhtä pysyvä ilmiö kuin oppilaiden keikkuvat tuolit”

Bravo! Olen tästä asiasta niin samaa mieltä. Läheltä rankkaa, oikeussaliin päättynyttä kiusaamista seuranneena voin vain todeta että juuri näin se on. Tämä maan tapa on kitkettävissä vain käärimällä hihat. Olisi hauskaa tietää mitä sitten tapahtuu, kun kiusaaminen paljastuu ilmiantolaatikon kautta. Samaa kuin nytkin. Ei mitään. Oppilaisiin otetaan yhteyttä, sovitellaan. Sovittelussa kiusaaja haistattaa kaiken mihin verrattuna jalkapallovalmentaja sormien nuuhkiminen on kesätuulen huminaa ja jatkaa samaan malliin. Opettajat sanovat olevansa voimattomia ja kiusaajan vanhemmat eivät joko myönnä asiaa tai toteavat olevansa niin ikään voimattomia. Kyllä kiusaaminen koulussa tiedetään. En usko että laatikosta paljastuu ainoatakaan yllätystä. Kuvitteleeko joku, että nämä kiusaajat ovat tunneilla somasti ja yhteistyökykyisesti käyttäytyviä mallioppilaita, joiden tekoset tuntien ovat aivan käsittämättömiä ylläreitä? Että opettaja eivät ollenkaan osaa kuvitellakaan että he rääkkäisivät muita?

Niissäkin tapauksissa joissa koulut/opettajat yrittävät tehdä jotain lopputulos on usein yhtä tyhjän kanssa. Oppilas saa ja voi tehdä koulussa, välitunneilla ja tunneilla aivan mitä tahansa, ilman että opettajilla on edes teoreettisia välineitä puuttua asiaan. Haaste tulee oitis, jos näihin kiusaaviin ja opetusta häiritseviin ressukoihin kajoaa. Opettajalla pitää olla huikea auktoriteetti ja karisma, että pystyy hallitsemaan noita vanhempiensakin kasvatuksen ulkopuolelle jääneitä nuoria. Tavallaan säälittäviä tyyppejä. Rajojahan lapset kaipaavat ja niistä tulevat onnelliseksi, mutta jos kasvattajalla ei ole kykyä sitä rajaa asettaa, niin hukassa ollaan.

Kuuntelin tässä yhtenä aamuna hotellin aamiaisella nuorta äitiä, joka kysyi parivuotiaalta taaperolta aivan kaiken: istutko tuolissa, vaunuissa vai syöttötuolissa? Mitä haluat syödä? Haluatko ottaa kengät pois? Haluatko odottaa että äiti syö loppuun? Miksi kysyä lapselta asioita, jotka aikuisen täytyy päättää? Kannattaisi aloittaa se ohjien sopivan tiukalla pitäminen alusta asti. Löysän siiman kerääminen myöhemmin on mahdoton tehtävä.

Tamperelainen lehtori kirjoitti lopuksi, että vanhemmille jää edelleen vain kaksi vaihtoehtoa kiusaamisen lopettamiseksi: Tehdä poliisille tutkintapyyntö koulun välinpitämättömästä toimintakulttuurista tai löytää lapselleen uusi opinahjo.

Niin se ei ihan mene. Tutkintapyyntö on varmaan hyvä idea, mutta koska poliisi ehtii alkaa tutkia asiaa? Todennäköisesti kun oma lapsi on jo poissa koulusta. Ja koulun vaihtaminen on hankala asia myös. Some-mokoma seuraa lasta kaikkialle ja aina joku tuntee jonkun ja lapsesta tiedetään uudessa koulussa jo vaikka mitä. Esimerkiksi että tätä on kiusattu. Sehän on kuin polttomerkki. Ja kiusaus jatkuu uudessakin paikassa.

Opettajille olisi tietysti annettava takaisin myös valtaa. Onhan se nyt aivan käsittämätöntä, ettei opettaja voi ottaa oppilaalta edes kännykkää pois koulutunnin ajaksi. Minun kouluaikanani oli hommat vähän erilaisia. Kummasti ne villit pojatkin oppivat reilun pelin sääntöjä, kun liikunnan opettaja nosti oppilaan naulakkoon rauhoittumaan pikku toviksi.

 

Hanna

Kommentit
  1. 2

    Mamma vaan sanoo

    Jep, kovasti kummastuttaa tämä nykymeno, jossa valta tuntuu luisuneen lapselle itselleen. Onko syynä se, että nykyvanhemmat (nuoret sellaiset) alkavat jo itsekin olla vapaamman kasvatuksen tuotoksia? Antavatko he perintönä tuon vapauden lapsilleen? Tuloksena lapsen luonteesta riippuen pahimmoillaan tuon vapauden silmitöntä väärinkäyttöä?
    Kauhulla olen kuunnellut omien opettaystävieni kertomuksia siitä, kuinka pitkälle tuo ”silmille hyppiminen” voi opetus- tai välituntitilanteissa mennä. Jos olisin itse aikoinaan moista harrastanut, ei olisi hyvä heilunut kotona. Tämän tiedon kanssa oli helppo tehdä valintoja käyttäytymisen suhteen.
    Omille lapsilleni, nyt jo aikuisille, olen aina sanonut, että aina on olemassa auktoriteetti, jota tulee kunnioittaa. Ensin ne ovat vanhemmat, sitten opettajat, myöhemmin työnantaja ja lopulta virkavalta. Näin yhteiskunta pyörii, järkeä ja sääntöjä noudattamalla. Jos kaikki elävät kuin pellossa omia mielihalujaan kuunnellen ilman älyä yhteiskunnan järjestyksestä, tuloksena on kaaos.

  2. 3

    Leena sanoo

    Kiintoisa aihe, mutta mitäpä sitten jos kiusaaja onkin opettaja, kuraattori, rehtori??? Heilläpä se valta onkin. Vanhempana olo melko voimaton, koska tietää, ettei riiteleminen auta ketään, neuvottelut kasvotusten vain sanoja, joista ei hetken päästä ole mitään hyötyä. Siinä sitä sitten katselet, kuinka nuoren oman arvon tunto murenee silmissä, poissaolo tunnit kasvaa ja lopulta ollaan aivan solmussa.
    Se on totta, ettei se koulun vaihtokaan ole niin helppoa, ainakaan kaikille ja tässä tapauksessa auttaisiko kuitenkaan, kouluthan laittavat saatekirjeet siirtyvään kouluun.
    Surullista ja raukkamaista, josta jää syvät arvet.

    • 3.1

      hannasumari sanoo

      kammottava ajatus ja tiedän että sitä tapahtuu. Järkyttävää.
      Hanna

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *