Lapset ravintolassa

Otin ravintolan seisovasta pöydästä ruokaa, kun vieressäni oli äiti ja ehkä nelivuotias lapsi.

Äiti kysyi lapselta – otatko keittoa?

Lapsi: en ota.

Otatko perunaa?

En ota!

Haluatko vähän keittoa?

EN!

Kulta, otatko salaattia?

En ota.

Otatko keittoa?

En!

Saako äiti ottaa keittoa?

Tässä vaiheessa minun oli pakko poistua, koska päässäni kuumeni niin, että sekä keitot, perunat että salaatti olisivat alkaneet kiehua pelkästä katseesta. Lapsipolon olisi pitänyt siis paitsi päättä itse mitä syö jättisuuresta buffet-pöydätä, myös päättää saako hänen äitinsä syödä!

Kun myöhemmin kävelin perheen ohi, söi äiti soppaa ja lapsi jäätelöä, sisko ja isä salaattia.

Näitä tilanteita, jossa pienet lapset laitetaan päättämään asioista, joista he eivät voi päättää, näkee päivittäin. Se on toivottoman ahdistavaa. Olen surullinen lapsen puolesta, että hänen lepsut vanhempansa, eivät kykene kantamaan pöytään lautasellista keittoa ja sanomaan – ole hyvä.

Samat vanhemmat kysyvät lapsilta, että puetaanko päälle? Laitetaanko haalari päälle? Pistetäänkö pipo päähän? Tai vielä hullummin – haluatko pukea päällesi?

Ahdistunut lapsi kiemurtelee itsensä ympäri ja sanoo EI! Sen sijaan, että aikuinen sanoisi: nyt laitetaan vaatteet päälle. Nyt autan sinulle haalarin päälle ja pipon päähän, sitten me mennään ulos.

En kestä sitä, kuinka aikuiset ihmiset tuntuvat pelkäävän omia lapsiaan, eivätkä tahdo sanoa heille ainuttakaan kieltoa, määräystä tai faktaa. Lapsia halutaan miellyttää ja antaa muka vaihtoehtoja, vaikka lapsella ei ole eväitä ratkaista niitä. Jos on ruoka-aika, on syötävä ruokaa. Miksi tehdä yksinkertaisesta asiasta lapselle hankala vaihtoehtotehtävä. Aikuisen olis syytä mennä päätöksentekokurssille.

Usein puhutaan, että Suomi on lapsikielteinen maa. Kun lapsi viedään ravintolaan, vanhemmat saavat paheksuvia katseita. En ihmettele sitä ollenkaan, jos lapselta ei kielletä muutamaa perusasiaa: Ravintolassa ei huudeta, koska se häiritsee muita. Ravintolassa ei saa juosta, koska se on vaarallista. Pieni matalalla kipittävä lapsi, voi jäädä tarjoilijan jalkoihin ja voi sattua onnettomuus. Kuumaa ruokaa tai lasinsirpaleita voi lentää lapsen päälle. Lisäksi pöytien välillä juokseminen, johon myös usein kuuluu huutamista, häiritsee muita ihmisiä. Ota muut ihmiset huomioon!

Satuin olemaan Turussa huhtikuussa päivänä, jolloin vietettiin Perheet safkaa –tapahtumaa. Ravintola, johon menin, oli kuin hollitupa tai Bombayn asema. Aikuiset istuivat ja juttelivat keskenään ja lapset juoksivat pitkin salia kilpaa ja kiljuivat. Kullannuppuja oli juoksemassa kymmenkunta ja joukkoa säestivät syöttötuoliin vangitut pienemmät sisarukset. Viereisessä pöydässä oli nainen kahden lapsensa kanssa. Molemmat huusivat äitiä ja tämä selasi kännykkää edes katsomatta lapsiinsa. Se oli maanpäällinen helvetti. Tilassa kaikui ja korvissani soi, päässä tuntui viiltävä kipu.

Ei lapsia voi viedä ravintolaan käyttäytymään, kuin pienet villipedot. Lapsia täytyy opettaa. Ei kotonakaan pitäisi kenenkään nousta pöydästä ennen kuin kaikki ovat syöneet. Eivät lapset haluaisi istua siinä paikoillaan. Mutta kun heidän kanssaan keskustelee ja he ovat olemassa niin, että aikuiset ovat heille läsnä, kyllä se sujuu. Ja jos ei suju, täytyy opettaa, eikä antaa periksi.

Väillä lapset saavat raivareita eivätkä suostu mihinkään. Välillä lapset itkevät. Ei sellainen saa häiritä ketään, se on elämää, eivätkä lapset osaa vielä kaikkea. Se on eri asia, kuin se ettei piitata mistään mitään. Kun ollaan perheen kanssa ravintolassa, olisi syytä olla koko perheen kanssa, eikä niin että lapset hylätään sekoilemaan yleiseen mellakkaan ja aikuiset keskustelevat keskenään. Eivät perheet ole silloin yhdessä. Aikuiset ovat. Lapset on hylätty.

Hanna

 

 

 

Kommentit
  1. 1

    Annu sanoo

    Hyvä Hanna! Vanhemmat ovat turva ja opas. Isä ja äiti asettavat rajat, eivätkä kysy lupaa lapselta, koska se aiheuttaa turvattomuutta.

  2. 2

    Liisa Nummela sanoo

    Olen usein jo kaupassa ihmetellyt ,kun äidit kysyy. Lapselta ostetaanko sitä ,ostetaanko tätä.Itselläni on ollut neljä lasta ,kymmenen lasten lasta,ja viisitoista lastenlasten lasta. Enkä ole ikinä joutunut häpeämään ,heidän käyttäytymistään . Lapset kyllä ymmärtää ,kun niille selitetään ,miten missäkin paikassa käyttäydytään . Kun oltiin isoisänsä hautajaisissa , kaikki istui kirkossa aivan hiljaa ,melkein kaksi tuntia ,sekä muistotilaisuudessa ,söivät ,pöydässä ,samaa ruokaa kuin aikuisetkin ,ilman mitään ,valituksia ja istuivat pöydässä koko.tilaisuuden ajan ,vaikka nuorimmat olivat puolitoista vuotiaita . Käytöksen oppii kyllä kun sen opettaa ,

    • 2.1

      Heidi sanoo

      Oikeinkirjoituskin on hyvä osata, kuten käytöstavat. Toiset ei osaa käyttäytyä ja toiset ei osaa kirjoittaa. Kumpaa sinä häpeät enemmän, nyt kun uudelleen luet julkaisusi? Lapset sentään oppivat vasta elämää…

      • 2.1.3

        Efraimintytär sanoo

        Järkyttävän huono, epälooginen ja perusteeton vertaus. Voin vastata Hannan puolesta: Huonosti käyttäytyviä lapsia, ei epäilystäkään. Hannan teksti on ihan sujuvaa. Oletkohan oikea henkilö puhumaan kirjoitusvirheistä? Tarkista vaikka ensin omasi. Kolmessa rivissä tekstiä kaksi virhettä on melkoinen määrä.

        • 2.1.3.1

          Heidi sanoo

          Kirjoitin tälle Liisalle. En Hannalle. Hannan kirjoituksen kanssa ole täysin samaa mieltä.

          • 2.1.3.1.1

            Laura sanoo

            Ja nyt sulla on hyvä mieli? Minusta meni vähän otsikon vierestä.

            Toki, toivoisin vastedes, että tarkistat myös oman kirjoituksesi kirjoitusvirheistä.

          • 2.1.3.1.2

            Äikänmaikka sanoo

            Kyllä Heidi, jokainen meistä ymmärsi kenelle kirjoitit myöskin kirjoitusvirheitä ja vääriä sanamuotoja täynnä olevan kommenttisi. 🙂

      • 2.1.4

        Pia sanoo

        Kovin on ahdasmielinen ajatusmaailma,kun häiritsee oikeinkirjoitus. Kirjoittaminen ei ole kaikille yksiselitteinen asia kuten ei lukeminenkaam,he osaavat kuitenkin käyttäytyä mitä suuremmissa määrin

    • 2.2

      Äippä x 2 sanoo

      Liisa, kirjoitusvirheitä vilisee häiritsevästi, mutta asiaa puhut. Hannan teksti täyttä asiaa!

      • 2.2.1

        Mao sanoo

        Liisa,
        Hienoa jos sinun lapset ja lapsenlapset jne. osaavat käyttäytyä hautajaisissakin hyvin. Voit taputtaa itseäsi olkapäähän ja kehua hyvää vanhemmuuttasi. Mutta vanhemmille joilla ei ihan noin hyvin käyttäytyviä lapsia ole niin suon myötätunnon, koska minustakin hautajaisissa on ikävä istua ja koko tapahtuma on täynnä surua ja soisin sen loppuvan todella nopeasti ja arjen palaavan pian takaisin. En ihmettele, jos tavallinen lapsi ei jaksa istua hautajaisissa hiljaa 2 tuntia 🙂 (itseasiassa minusta se on normaalia ettei jaksa ja epänormaalia ja epäilyttävää, jos pieni lapsi jaksaa istua 2 tuntia hiljaa).

        Hannan kirjoituksesta olen samaa mieltä, että vanhempien ei pitäisi sysätä päätöksen tekoa pienelle lapselle vaan ottaa vanhemmuus ja kertoa mitä milloinkin tehdään. Lapset on toki erilaisia ja osa ottaa rajoitukset helposti vastaan ja osa itkee ja kiukuttelee rajoituksista mutta sekin on normaalia. Eli itkevä lapsi ravintolassa ei välttämättä ole paha asia vaan vanhemmat ovat juuri toteuttaneet vanhemmuuttaan ja lapsi on siitä pahoittanut mielensä ja purkaa pahaa oloaan.

        • 2.2.1.1

          Ei pieniä lapisia hautajaisiin huutamaan sanoo

          Pieniä lapsia ei kannata hautajaisiin edes raahata. Ja jos joku tuo sinne jonkun huutamaan, niin vieköön lapsen sitten ulos tilasta ja sama koskee muitakin paikkoja. Omaisia ja vainajaa pitää kunnioittaa sen verran, että ei annan oman jälkikasvunsa pilata omaisten tilaisuutta.

          • 2.2.1.1.1

            J sanoo

            Meillä lapset ovat olleet mukana hautajaisissa, ja näin on myös toivottukin. Lapsemme ovat olleet tuolloin iältään 1v, 4v sekä 5v.

            Ennen hautajaisia on kotona puhuttu siitä, millainen hautajaisten luonne on ja mitä hautajaisissa oikeastaan tapahtuu. Kotona on puhuttu siitä, kuinka hautajaisissa tulee käyttäytyä.

            Kirkossa onkin mennyt tosi mukavasti. Tosin kirkossa käyntiä on harjoiteltu useita kertoja aiemminkin, ja lapset tosiaankin tietävät, kuinka siellä ollaan.

            Varsinaisessa muistotilaisuudessa taas ei mielestäni voi olettaa, että lapset istuvat hiiren hiljaa, mikäli siis kyseinen muistotilaisuus kestää pidemmän aikaa. Toisaalta muistotilaisuus on myös muistotilaisuus, eikä lasten tarvitse ns. varastaa show’ta itselleen.

            Hautajaisista riippuen olemme siis joko antaneet lastemme leikkiä rauhallisesti toisten lasten seurasta tai poistuneet koko joukolla tilasta. Ihan pyytämättä. Siinä ollaan ajateltu lapsiamme, itseämme sekä toki tilaisuuden luonnettakin.

            Hyvin on toiminut.

        • 2.2.1.2

          Käytöstavat kunniaan sanoo

          Minulla on kolme pientä ja vilkasta lasta, enkä koskaan joudu häpeämään heidän huonoa käytöstä missään. Meillä oon säännöt, niitä noudatetaan. Voimme mennä huoletta ravintolaan, teatteriin, elokuviin tai ihan mihin vaan, niin alussa kun muistutan miten täytyy käyttäytyä, asiasta ei tarvitse toistamiseen sanoa. Kotoa se oppi lähtee ja sillä piste. Äitinä itsekään en voi sietää ravintolassa juoksevia ja kiljuvia lapsia jotka törmäilevät pöytien välissä sinne tänne.
          Kirjotuksesi Hanna upposi naulan kantaan, tässä voisi jotkut vanhemmat ilman loukkaantumista miettiä, miten heidän oma perheensä käyttäytyy julkisissa paikoissa.

  3. 3

    sanoo

    Kiitos Hanna erittäin asiallisesta ja hyvin perustellusta kirjoituksestasi! Oma tyttäreni on jo aikuinen, mutta itse kasvatin hänet juuri tällä tavalla ja hyvä tuli.

  4. 5

    Nina Väisänen sanoo

    KIITOS kun puet sanoiksi ja julkaiset monien ihmisten ajatukset tästä asiasta!

  5. 6

    Heli sanoo

    A-men! Mitään poistamatta tai lisäämättä. <3 paitsi että miten vaikeaa vanhemmuus ja vastuunotto joillekin päälisin puolin täyspäisille aikuisille oikein voi olla??!!

    • 6.1

      Lento sanoo

      Olin itse ADHD-lapsi ja nyt ADHD-aikuinen, pari vuotta sitten diagnosoitu varhaiskeski-ikäinen nainen. Olen aivan varma, että en ollut sellainen esikoinen, jota vanhempani lähtivät tekemään ja odottamaan, mutta niin se nyt vain lasten kanssa menee. Olen vakavaraisesta ja monella mittapuulla ”kunnon” perheestä, menestynyt hyvin koulussa enkä ikinä millään lailla aggressiivinen tai spesifisti jutun kuvaamalla tavalla ärsyttävä lapsi. Monilla tavoin olin kuitenkin temperamentiltani perheeseen sopimattoman mallinen palikka, eikä esim. kouluikäisenä kohtaamani kiusaaminen varmasti perheolojakaan helpottanut.

      Monesti mietin, olisivatko vanhempani onnellisempia, jos minua ei olisi ollut. Tunsin jo lapsena olevani vääränlainen, mistä seurasi häpeä, mutta itsestäni en päässyt häpeästä huolimatta eroon. Hyvin monet muistot ikäväliltä 3-6 ovat minulla häpeän sävyttämiä; en ole toiminut oikein, en ole kyennyt kertomaan, miltä tuntuu, olen tullut rangaistuksi kovaäänisyydestä tai siitä, että koetan puolustaa sitä, mikä minusta on reilua.

      Kaikkien aikuisten – niin vanhempien kuin ulkopuolelta tilanteita seuraavien – olisi olennaista muistaa, että lapsi on oma ihmisensä, jolla on oma sisäinen elämänsä, josta aikuinen, edes vanhempi, ei välttämättä ole lainkaan tietoinen, osittain siksikin, että lapsi ei ehkä syystä tai toisesta tahdo tai kykene kertomaan siitä. Lapsi ei ole kone, johon voi ladata sisään ohjelmia ja olettaa prosessin häiriötöntä toistamista, vaan elävä organismi, vieläpä monimutkainen. Itse en aikanaan välttämättä keskittymishäiriöisenä kuullut mitä minulta odotettiin, jos minut sai kuulemaan, tottelin kyllä, mikäli en nähnyt syytä toimia toisin. Turhanaikaista komentelua ja mielivaltaisuutta en sietänyt lapsena enkä siedä vieläkään. Se vain, että lapsi helposti tulkitsee mielivaltaiseksi sellaisenkin käskyn, mikä ei sitä ole, koskei tunne maailmaa. Tämä on jotain, mitä aikuisten pitää vain sietää.

      Monesti kun luen erilaisia (mielipide)kirjoituksia lapsuudesta, ihmettelen, eivätkö ihmiset tosiaan muista, mitä heidän mielessään liikkui alle kouluikäisinä. Sattuneista syistä lasten ei kuitenkaan pitäisi olla täysin vieras eliömuoto…

      • 6.1.1

        Marita sanoo

        En todellakaan usko, että koko ravintola oli täynnä ADHD-lapsia. Vain vanhempien laiminlyömiä.

        • 6.1.1.1

          Lento sanoo

          ADHD on yksi esimerkki siitä, millaisia haasteita lapsen sosiaalistamisessa voi olla. Jos luit postaukseni loppuun, havaitsit varmasti, että näkemykseni on, että toista elävää olentoa ei kykene kontrolloimaan järin hyvin, varsinkaan niin monimutkaisessa ympäristössä kuin missä me kulttuurievoluution seurauksena eletään.

          Ongelmana on tietenkin se, että moni aikuinen häpeää sitä, että lapsi ei ole kontrollissa, mikä tekee tilanteeseen puuttumisen joko vaikeaksi tai sitten siinä liioitellaan. Kaikki, mikä syyllistää ja halventaa vanhempia, tekee vanhemmuudesta ja sitä kautta lapsista huolehtimisesta entistä vaikeampaa ja monimutkaisempaa.

          Moni lapsi saa erikoisessa ja uudessa tilanteessa siivet selkäänsä ilman neurologisia ongelmiakin. Tämä on ihan ymmärrettävää. Siksi pitäisi käydä etukäteen läpi, miten käyttäydytään. Paikalla viesti ei todennäköisesti mene enää järin hyvin läpi. Tasapainottelu pelottelun ja seurauksista kertomisen välillä on sekin vaikeaa.

          Kuten totesin, kannattaa muistella, millaista oli itse elää alle kuusivuotiaan elämää.

  6. 7

    Hanna Kaikkonen sanoo

    Hyvä Hanna, olen niin sanaa mieltä kanssasi. Kiitos, että kirjoitat asiasta. Meillä on kolme, nyt jo aikuista lasta, ja he ovat kiitollista siitä, että heille lapsena on opetettu ”hyvät tavat”, ja asetettu tarvittaessa rajat

  7. 9

    Maria sanoo

    Jos joka kerta, kun ventovieras kasvattaa mukuloitaan eri tavalla kuin minä omiani, olisi ”maanpäällinen helvetti”, niin jo olisi vaikeaa elämä. 😀

    Kannattaisi ehkä hankkia jotain oikeaa tekemistä niin ei järkyty noin pahasti muiden tekemisistä. 🙂

    • 9.2

      Maikki sanoo

      ” Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa.” Seuraavan kerran julkisella paikalla kannattaa ehkä katsoa omaa ja oman jälkikasvun toimintaa Sumarin kirjoituksen valossa ns. vieraan silmin. Pieni järkyttyminen voisi tehdä terää ja olla ehkä pelastus niin itselle kuin lapsille tulevia haasteita ajatellen. Niin ja omaa lähipiiriä vanhemman silmien avautuminen voisi myös helpottaa ja ilahduttaa. Suosittelen tämän kirjoituksen lukemista uudelleen, myös siihen liittyvää ammattilaisten kommentointia…

      • 9.2.1

        Niin sanoo

        No. Olen myös havainnut, että kun pikkupilttit on sekasin rajoista, tai pareminkin niiden puutteesta, on aika hakea ADH tai joku muu neropulma diagnoosi, jolla selitetään asiaa.

        • 9.2.1.1

          HUH ne erityisherkät sanoo

          Niinpä tai sitten on nämä ”erityisherkät”, jotka pahoittavat mielensä joka asiasta ja terrorisoivat muita, että he järkyttyvät liikaa siitä ja tästä. Työelämässä tällaiset tyypit vievät luvattoman paljon esimiesten aikaa ja raastavat työkavereiden hermoja, kun koko ajan pitää ottaa huomioon nämä erityiskohtelua kaipaavat ”hermoheikot”. Turha vetää tästä hernettä nenään, koska näitä tuntuu riittävän nykyään; kellä mikäkin diagnoosi, että ei voi normaalisti olla töissä ja kunnioittaa muitakin, eikä koko ajan tuoda esiin omia ongelmiaan ja herkkyyksiään.

        • 9.2.1.2

          HUH ne erityisherkät sanoo

          Niinpä tai sitten on nämä ”erityisherkät”, jotka pahoittavat mielensä joka asiasta ja terrorisoivat muita, että he järkyttyvät liikaa siitä ja tästä. Työelämässä tällaiset tyypit vievät luvattoman paljon esimiesten aikaa ja raastavat työkavereiden hermoja, kun koko ajan pitää ottaa huomioon nämä erityiskohtelua kaipaavat ”hermoheikot”. Turha vetää tästä hernettä nenään, koska näitä tuntuu riittävän nykyään; kellä mikäkin diagnoosi, että ei voi normaalisti olla töissä ja kunnioittaa muitakin, eikä koko ajan tuoda esiin omia ongelmiaan ja herkkyyksiään. Nyt en tarkoita, että Hanna olisi erityisherkkä vaan vastavetona noille ADHD-jutuille kirjoitin tämän.

      • 9.2.2

        Lento sanoo

        ”Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa.” 0n kyllä yksi maailman typerimmistä sanonnoista, samoin kuin ”Ei savua ilman tulta”. Jos pitää noita sanontoja totena, miten silloin voi antaa toiselle tilaa puolustaa itseään perättömiltä syytteiltä?

        Voisin esittää kysymyksen
        ”Joko olet lakannut lyömästä puolisoasi? Entä oletko vähentänyt ryyppäämistäsi?”
        ja kun suutut ja alat selittää, että et, tulkita sen niin, että hakkaat puolisoasi edelleen tahi vain selittelet.

        • 9.2.2.1

          Marita sanoo

          Puhut kysymyksistä, joita voi esittää näkemättä tilannetta. Hanna näki tilanteen. Lapset juoksentelivat kuin villieläinlauma vaarantaen sekä asiakkaiden että tarjoilijoiden terveyden ja häiritsivät tilannetta vanhempien puuttumatta asiaan. Kyse on koko ajan ollut siitä, että vanhemmat antavat lastensa tehdä aivan mitä vaan puuttumatta asiaan, jotta Jani-Petteri tai Olga-Maria ei vaan saisi traumoja. Viis väliä muiden viihtyvyydellä tai terveydellä.

      • 9.2.3

        Lento sanoo

        Ja: hyvä Niin. Tiedoksi, että ADHD-diagnooseja ei niin vain ”haeta”. Itseni olisi pitänyt saada vastaava diagnoosi jo 33 vuotta sitten, mutta enpä saanut. Hoidon puutteesta sitten seurauksena ahdistushäiriö, masennus, jne. Jos minulla olisi lapsia, ja he osoittaisivat vähänkään keskittymishäiriön merkkejä, menisin heidän kanssaan välittömästi tutkimuksiin (jo periytyvyydenkin takia). En nimittäin tahtoisi heille omaa kohtaloani. Sattuu sydämeen nähdä lapsia, joiden vanhemmille huolehtimatta jättäminen, lapsen ”tavallisuus” millä hinnalla tahansa, näyttää olevan jonkinlainen sydämenasia. Vanhempien valta päättää esim. lapsen lääkityksestä on todella pelottava, kun tietää, kuinka foobisia ja epäloogisia ihmiset ovat.

        ADHD-ihminen voi lähtökohtaisesti olla oikeat asiat oppineena, oikealla tuella ja mahdollisella lääkityksellä ihan toimintakykyinen ja tuottava yhteiskunnan asujain. Sen sijaan kasvattamatta ja auttamatta jääneen, oppimishäiriöt ADHD-arpajaisissa voittaneen tilanne on hyvin toinen. 60% vangeista kärsii keskittymishäiriöstä. Sitä, miltä ilman tukea elävä ADHD saattaa näyttää, voi seurailla Matti Nykäsen elämänvaihesta. En ole varma, onko Matti addi, mutta meininki on kyllä sen luonteista… Joka tapauksessa kyseessä on oikeasti ongelma, johon kannattaa paitsi human interestin myös kansantaloudellisista syistä puuttua ja mieluummin aiemmin kuin myöhemmin. Jos ADHD:n usein generoimat masennus ja ahdistushäiriö onnistutaan välttämään, on meikäläisen tulevaisuus merkittävästi valoisampi.

        • 9.2.3.1

          Marita sanoo

          Mitä tekemistä sinun ADHD:llasi on kokonaisen lapsilauman mellakoimisen kanssa? En todellakaan usko, että koko ravintola oli täynnä ADHD-lapsia. Se taitaisi olla jo tilastoihme, ellei kyseessä olisi ollut ADHD-lasten perheiden kokoontumistilaisuus.
          Kyse on koko ajan ollut siitä, että vanhemmat antavat lastensa juosta ravintolassa aivan kuin leikkipuistossa. Ravintola tai kauppa ei ole leikkipuisto. Jos lapset haluavat mellastaa, viekää heidät sinne leikkipuistoon.

          • 9.2.3.1.1

            Lento sanoo

            Jos luit viestin tarkkaavaisesti, huomasit ehkä, että se oli vastaus henkilölle ”Niin.” Konteksti saattaa löytyä sitä kautta.

            Alun jutussa puhuttiin yhdestä lapsesta. Perheen tilannetta on täysin mahdotonta tietää kysymättä.

            Ravintola tai kauppa on arkea, jota aikuiset hallitsevat ja jossa lasten täytyy usein roikkua mukana, pakosta tai oppimassa. Lasten, nuorten ja usein myös vanhusten tarpeet on huomioitu tällaisissa tiloissa huonosti. Toki sen kanssa on vain selvittävä, mutta se, ettei usein mene putkeen, ei ole ihme.

            Itseni kannalta pahin ongelma ravintoloista poistui jo, kun kukaan ei saa terrorisoida toista polttamalla kamalanhajuisia syöpäkääryleitä viereisessä pöydässä. Elävät lapset on siihen nähden pientä. <3

    • 9.3

      Heidi sanoo

      Juuri näin kuin Maria sanoi. Ja Kalle, Maria todellakin ymmärsi pointin joka oli valittaa aika lailla turhasta asiasta, Hannaahan vaivasi ainoastaan keskustelu jonka kuuli eikä nelivuotias äiteineen edes häirinnyt häntä. 😀 Maanpäällinen helvetti on jotain aika muuta, voisit kysyä vaikka muutamalta Syyrian pakolaiselta. 😉

      • 9.3.1

        Marita sanoo

        Hannaa ei todellakaan vaivannut pelkkä keskustelu. Satuitko lukemaan koko jutun?

      • 9.3.2

        Efraimintytär sanoo

        Etkö ymmärrä lukemaasi? Ilmeisesti kokonaiskuvan muodostaminen Hannan tekstistä tuottaa nyt ongelmia. Ja tuo Syyria-vertaus sinulta on täysin mauton ja vastenmielinen.

        • 9.3.2.1

          Seppo-setä sanoo

          Itse olet vastenmielinen ja mauton suhteellisuudentajun puuttuessa sinulta TÄYSIN!

  8. 10

    Marja sanoo

    Kiitos! 40 vuotta ravintola- alalla ja tästä keskustellaan nykyään harva se päivä. En tiedä miten saataisiin joku muutos tähän, jos menet vanhemmille jotain sanomaan saat vihat niskaan ja palaute tulee perään, korvauspyynnön kanssa. Jotenkinhan se mielipaha on korvattava jos ravintolan täti tulee neuvomaan miten ravintolassa pitäisi käyttäytyä.

    • 10.1

      Tarjoilija sanoo

      Opastin kerran yhtä äitiä kertomalla hänelle, että jos lapsensa juoksee ravintolassamme paljain jaloin, saattaa lattialla olla lasin sirpaleita ja tulla lapsen jalkaan haava. Vaikka paikka imuroidaan päivittäin voi kuitenkin lattialle jäädä jotain. Äiti tokaisi minulle vihaisena , että hänen lapsi saa juosta meillä niin paljon kuin tahtoo ja jos tulee vamma on se sitten meidän syy. Ok, olkoon sitten meidän syy, mutta itse en lastani näin vaaraan asettaisi?!

  9. 11

    S sanoo

    Mä niin inhoan näitä nykypäivän vanhemmat sitä ja nykypäivän vanhemmat tätä tekstejä. Vanhemmuus on asia, missä ihmiset lähes poikkeuksetta tekevät parhaansa, vanhemmuus on asia, missä ihmiset ovat herkimmillään, vanhemmuus on asia, missä ihmiset pelkäävät eniten epäonnistumista. Vanhemmuus on myös ihmiselämän vaikein ja haastavin asia. Olen ammatiltani lääkäri ja lasteni vanhemmuuteen verrattuna lääkäriksi opiskelu ja lääkärin työ ovat lastenleikkiä. Työskentelen nykyään paljon lapsiperheiden kanssa ja nään sen vanhemmuuden vastuun ja rakkauden, mikä näissä ”nyky”vanhemmissakin on. Ei se ole minnekään kadonnut. Ajat ja tavat ovat vain muuttunut. Älylaitteista on tullut osa lastenkin arkea. Yksi asia ei sen sijaan ole muuttunut. Tulevan sukupolven kauhistelu. Mitä näistäkin lapsista tulee, kun vanhemmat nykyään sitä ja tätä. Tätä on tehty kautta aikojen. Jopa silloinkin, kun sinä Hanna olit pieni.

    • 11.1

      Matleena sanoo

      Tämä kommentti oli paljon parempi kuin koko blogipostaus. Nimenomaan tuo kauhistelu ja päivittely… Hohhoi.

      • 11.1.1

        Maija sanoo

        Hanna puhuu asiaa, turha tuosta on loukkaantua, jos osui ja upposi teihin nuoret vanhemmat, jotka ette osaa opettaa kunnollisia käytöstapoja lapsillenne.

    • 11.3

      Maikki sanoo

      Eräs kollega vaihtoi ammattia opettajasta lääkäriksi.
      Hänen perustelunsa: ” Nyt minun tarvitsee jaksaa riiviölapsen kanssa enintään tunti kuukaudessa, ennen viisi tuntia päivässä 190 päivää vuodessa.” Lääkäri hyvä, sinullakin jäi ehkä pointti huomaamatta. Ei Sumari epäillyt vanhemman rakkautta lapseensa, antoi vain hyvän ohjeen, miten sitä rakkautta voi lapselleen parhaiten osoittaa – ottamalla aikuisen vastuu oman lapsen kasvusta ihmisyyteen. Siihen kuuluu myös toiset huomioon ottava käytös. On hyvä, että vaativaan tehtävään löytyy tukea tarvittaessa myös lääkäriltä silloin, kun haastetta on enemmän eivätkä pelkät blogikirjoitukset riitä avuksi vanhemmuuden haastavassa, herkässä mutta niin antoisessa tehtävässä sukupolvien ketjussa.

    • 11.4

      Maikki2 sanoo

      Kiitos, Maikki. Hiukan suhteellisuutta. On meitä vanhempia, jotka pitävät suht lapsensa ’kurissa ja silti nämä joskus juoksevat. On vanhempia, jotka eivät kanna vanhemmuuttaan. Hiukan liikaa yleistää nykyaikaa. Olen kerran ollut itse pienen vauvan kanssa ravintolossa ja yrittänyt syödä ja viihdyttää vauvaa sylissä, tähän tuli mies, pappi sattumalta ja kysyi, saanko auttaa ja ottaa vauvan, jotta saat hetken itse syödä. Tätä lisää ennemminkin. Olin äärimmäisen kiitollinen.

      • 11.4.1

        K sanoo

        Maikki 2, kyllä sen erottaa milloin on kyse vanhemmista joilla hommat on pääsääntöisesti hallussa ja milloin sitten on kyseessä nämä ”meidän pikkukuninkaalliset saa tehdä mitä lystää” -vanhemmat. Lasten meno on ihan eri näköistä. Ei tässä kukaan syyllistä niitä joiden lapset joskus juoksevat, koska he joko itse ottavat parin kierroksen jälkeen lapsensa haltuun. Tai sitten he ottavat ravintolahenkilökunnan neuvot asialliseti vastaan ja paimentavat muksunsa ruotuun. Tässä paheksutaan juuri niitä vanhempia joilla on koko lähtöasetelma kasvatuksessa jo mennyt vinoon kun parivuotiaasta asti Pirkko-Petteri on saanut sanella miten perheessä eletään.

    • 11.5

      Heidi sanoo

      En olisi voinut itse paljon paremmin sanoa! Aika kultaa muistot niin alkaa tuntua siltä että kyllä ne omat lapset aina käyttäytyi niin hienosti kun MINÄ osasin ne niin hyvin kasvattaa, mutta kysypä aiemmalta sukupolvelta niin sieltä olisi tullut sama kritiikki kuin Hannalta nyt. Jos nyt vaan yritettäisiin tämän ”kasvattakaa lapsenne niin ne osaavat käyttäytyä” -lässytyksen sijasta yrittää sietää kanssaihmisiä kaikkinen virheineenkin… 🙂

      • 11.5.1

        Pekka sanoo

        Meidän esikoinen alkoi kiukutella heti, kun päästiin kauppaan. Hänestä oli hauskaa käydä yhdessä kaupassa. No, kun kiukuttelu alkoi, käännyimme takaisin pois kaupasta ja se jäi viimeiseksi kerraksi, kun hän kiukutteli kaupassa, koska halusi olla mukana. Eli ei pidä aina mennä siitä, missä aita on matalin ja antaa lapsen tehdä mitä huvittaa.

  10. 12

    7-lapsen isä, joista 3 erityislasta sanoo

    Niimpä niin… jos lapsi on terve. Perheessämme on kolme erityislasta, Tourettee, Aspergeria ja erilaista syndroomaa jotka asettaa omat haasteet käyttäytymiselle. Ennen minäkin aattelin noin, mutta en enää. Kai mekin saamme kaupassa ja syömäsdä käydä.

    • 12.1

      Aikuinen Erityislapsi sanoo

      Koska tekstissähän tuomitaan nimenomaan erityislapset ja puhutaan vain ko. kohderyhmästä..
      Luepa uusiksi 🙂

      • 12.1.1

        7-lapsen isä, joista 3 erityislasta sanoo

        Sivullinen ei voi tietää, onko huonosti käyttäytyvällä lapsella jokin diagnoosi taustalla. Sitä ei ole kirjoitetu hänelle otsaan…
        Vanhemmat on voimattomia tilanteen sattuessa päälle…

      • 12.1.2

        Janna sanoo

        Et voi nähdä päällepäin onko lapsi asperger, ADHD, autistinen tai joku muu. Et voi myöskään tietää onko kyseinen lapsi vaikka istunut koko aamupäivän autossa matkalla vaikkapa sukuloimaan toiselle puolen maata ja pysähtynyt aterioimaan. Silloin on ymmärrettävää että kuka tahansa lapsi on levoton jos vielä vaaditaan istumaan hiljaa. Tekstissä ei mainita erityislapsia vaan puhutaan lapsista yleisesti ja silloin se kattaa myös nämä erityiset. Jos asenne on lähtökohtaisesti tämä niin ei se että lapsella sattuu olemaan oikeasti joku käyttäytymiseen vaikuttava erityispiirre muuta sitä miten karsaasti tuomitseva ulkopuolinen asiaa katsoo.

      • 12.2.1

        Mummo sanoo

        Mä en kokenut että tässä olisi ollut kyse erityislapsen käyttäytymisestä vaan juuri niistä vanhemmista jotka eivät yksinkertaisesti kykene asettamaan lapselleen rajoja.
        Oma kokemus on se että erityislapsen vanhemmat juurikin ovat aktiivisia ja opettavat lapselleen käytöstapoja ja myös opettavat milloin on hyvä pyytää anteeksi.
        Mulla on kolme lasta joista yksi on ollut erityisen vilkas. Varmaan nykyään olisi diagnoosinkin saanut mutta silloin ei vielä adhd ollut mitenkään framilla.

    • 12.3

      Mie sanoo

      Miksi vain lasten erityisyyksiä pitää ottaa huomioon?Ne ravintolassa olevat aikuiset voivat samalla tavalla olla rankassa elämäntilanteessa, erilaisia diagnooseja saaneita tai omassa elämässään tärkeässä tapahtumassa. Eiköhän kaikkien pitäisi huomioida kaikkia ikään katsomatta eikä asettaa lapsia jollekin erityisjalustalle.

  11. 13

    Hellu sanoo

    Juurkin näin, oikein kirjoitettu ja samaa mieltä.

    Mutta… tämä ehdottomuus on aina sallittua jopa ”haukkumiseen”
    asti, mikä vie pohjan pois hyvältä käytökseltä. Välistä se sallii, ymmärtää,
    ja jopa hyväksyy julmuudet ja ei ymmärrä mitä kauheaa maahanmuuttokin
    tuo mukanaan..hmmmm!?

  12. 14

    Matias sanoo

    Ei ole olemassa mitään seisovaa pöytää.

    Lapsilta ei kysytä mitä he haluavat syödä. Lähes kaikissa ravintoloissa on lastenlistalla nakkeja ja ranskalaisia. Lapset oppivat syömään vaikka oliiveja, jos heidät opetan siihen.

    Lapset ovat meidän tulevaisuus ja se heille pitää opettaa.

    M

    • 14.1

      Maria sanoo

      ” Lapset oppivat syömään vaikka oliiveja, jos heidät opetan siihen.”

      Mielenkiintoista. Meitä on kolme sisarusta, jotka on kasvatettu melko samalla tavalla. Yksi ei tykkää suolakurkuista eikä oliiveista (kaksi muuta tykkää). Yksi ei tykkää korianterista (kaksi muuta tykkää). Tykkäätkö itse ihan kaikesta? Vai voisiko sittenkin olla niin, että jokaisella on oma maku. Se saattaa toki iän mukaan vaihdella, mutta ihan turha tulla väittämään, että lapset oppivat syömään mitä vaan ”jos vain heitä opetetaan”.

  13. 15

    sanoo

    Meillä lapset kiertää itse buffa pöytää ja valitsee mitä tahtoo. En minä mene mukana vaan haen omat ruokani. Mutta jos buffa pöytä on kovin korkea ja joudun nuorinta avustamaan niin kyllä kysyn mitä hän haluaa ottaa. Jotain on kuitenkin otettava, jotta tulee herra ravittua. Meillä ei riehu ravintolassa aikuiset eivätkä lapset. Törmännyt paljon myös huonokäytöksisiin aikuisiin ravintoloissa, että en enää juuri näe niitä huonosti käyttäytyviä lapsia 🙂

  14. 16

    voileena sanoo

    Oliko vähän vedetty mutkia suoriksi. Minä saattaisin omalle tyttärelle puhua juuri noin, ihan vain vitsinä tuon että ”saako äiti ottaa keittoa” -osuuden. Ja todellakin ottaisin mitä haluan. Meillä on huumoria mukana jutuissamme ja leikittelemme asioilla.

    Nykyään on enemmänkin näitä tyhjiä blogikirjoituksia ja somepäivityksiä. Kirjoittaja kuulee lauseen sieltä tai täältä tai osuu paikalle kuulemaan pienen pätkän ventovieraiden keskustelusta. Ei siitä voi vetää mitään johtopäätöksiä, voi hyvänen aika.

    Ja aina joskus on jollakin se huono päivä, jolloin sinä Sumari osut paikalle. Niiden perheen lapset ja aikuiset saattavat suoriutua 9/10 ravintolakerrasta mainiosti, ja vain yksi kerta menee monella tavalla penkin alle. Ei siitäkään tarvitse tehdä johtopäätöksiä. Tai blogikirjoitusta vain kirjoittamisen vuoksi.

    • 16.1

      kasvattaja sanoo

      Herranjestas! Eikö blogi ole juuri sitä varten, että kirjoittaja saa esittää oman näkemyksensä. Aloita sinäkin blogi, niin voit voit olla ihan niin yksisilmäinen kuin haluat. Hanna on ihan oikeassa. Olen ollut kaupassa, kirkossa, konsertissa yms.tilaisuuksissa, joissa lasten annetaan metelöidä ja juoksennella mielin määrin. Ihanat luomuvanhemmat eivät eväänsäkään lotkauta. Tunnen myötähäpeää vanhempien puolesta. Maksullisissa tilanteissa tunnen maksaneeni turhaan osallistumisestani.

      • 16.1.1

        Mikko sanoo

        Hieno vastaus (sarkasmia) !
        Jotkut lapset toimii kuin aikuiset ohjeistaa, jotkut taas ei. Joillekin säännöt ja kiellot ovat helpot noudattaa, joillekin lapsille ei. Joistakin lapsista kasvaa taiteilijoita tai keksivät uusia asioita, joistakin lakimiehiä tai kirjanpitäjä. Lapsiani pidän järjestyksessä parhaani mukaan mutten naapurin mielenrauhan vuoksi. Pikku sotilaita ja pikku poliiseja tarvittaneen, mutta pikku individuaalejakaan ei kannata naapurin natsin takia keskitysleirille kerätä.

        • 16.1.1.1

          Sisko sanoo

          Kiitos. Luulin ennen että lapset oppii kun niitä vain kasvattaa. Toisaalta, eipä lapsia edes saa enää ”kasvattaa” niin kuin meitä aikanaan. Siinä sitä sitten ollaan puun ja kuoren (lapsen ja yhteiskunnan) välissä, ja lokaa tulee niskaan kun ei onnistu kuin taikaiskusta sata prosenttisesti.

        • 16.1.1.2

          Ballerina sanoo

          Juuri näin! En olisi paremmin voinut kiteyttää!

          Hannan ajatus on sinänsä oikea, mutta tyyli, jolla hän sen esittää, on varsin ala-arvoinen.

    • 16.2

      Anppari sanoo

      Niin, emme tiedä tilanteesta muuta kuin mitä bloggari kertoo. Mä ainakin saattaisin pyytää lapselta, että ”saako äiti ottaa keittoa”, että saisin täyttää keittolautaseni rauhassa ilman jaloissa keikkuvaa ipanaa. Se ei olisi luvanpyytämistä vaan vähän väärinsanoitettu kehoitus. Ja buffet-pöydän idea on se että saa valita ja neljävuotiaalle se on vielä aikuinen joka annostelee ja siksi kysyy otatko sitä tätä ja tuota.

  15. 17

    Helena Surenkin sanoo

    Kiitos tästä kirjoituksesta! Terveisin pienten lasten perheiden kanssa työskentelevä ja välillä aika epätoivoinen niiden kanssa

    • 17.1

      Ulla Welin sanoo

      Sumari on aivan oikeassa. Vanhempien tehtävänä on opastaa ja kasvattaa jälkeläisiään..se ei aina ole helppoa eikä miellyttävää, mutta meidän täytyy lähettää lapsemme maailmalle hyvät tavat sisäistäneinä.

  16. 18

    Amppari sanoo

    Olen muutoin samaa mieltä käyttäytymisestä ym, mutta jos meidän perhe menee ravintolaan, se ei ole paikka, jossa pakotan lasta syömään ruokia, josta hän ei pidä. Pelkällä jätskilinjalla ei mennä, mutta en velvoita lasta syömään oliiveja, sieniä, keittoa tms. Enhän itsekään ota listalta jotain, mistä en pidä, vaan kyllä ruuan on oltava jotain superhyvää. Jos muksu haluaa ravintolassa herkutella nakeilla ja lihapullilla, niin fine. Se on ihan ok minusta. Pääasia , että maistuu.
    Kotona meillä ei hypitä ruuan suhteen lasten pillin mukaan, vaan aivan kaikenlaista on supisuomalaisista ruokalajeista aasialaiseen ja välimerelliseen ja sitä syö koko perhe. Tästä huolimatta lempparia ovat ne ranskikset ja nakit.

    • 18.1

      Jerppa sanoo

      En huomannut kirjoituksessa kohtaa missä lapsia piti pakottaa syömään ruokia mistä tämä ei pidä? Kyllähän äiti nyt tietää mitä lapsi syö niin siitä vaan keräämään lautaselle niitä ruokia.

    • 18.2

      Trayate sanoo

      Miä en ymmärrä. Mitä vikaa on sienissä ja oliiveissa? Nyt tipahdin kokonaan.

      • 18.2.1

        Amppari sanoo

        Itsestäni ei mitään, mutta lapseni inhoavat niitä. Lapseni inhoavat myös monia muita ruokia, etenkin toinen heistä, enkä ymmärrä sitä, koska meillä syödään ja maistetaan kaikkea. Mutta siitä huolimatta, vaikka miten sinua kismittäisi, minä kysyn ravintolassa lapseltani, mitä hän haluaa siellä syödä.

  17. 19

    Ope sanoo

    Tämä on niin totta, ja itsekin olen tuohon törmännyt. Etenkin kun kuulin ”saako äiti hakea itselleen ruokaa” sai minunkin keittoni kiehumaan. Sitten ihmetellään, kun lapset eivät pärjää koulussa…siellä kun ei voi kaikkea enää kysellä.
    Oliko entisaikoijen kasvatus, jossa aikuiset olivat kylässä kahvipöydässä ensin ja sitten vasta lapset, sittnekään niin huono? No, ehkä nykyään kivempi kun ollaan lasten ja aikuisten kesken yhdessä. Mutta liian vapaata on tämä nykyajan kasvatus monella. Ja se näkyy koulussa…Valitettavasti!

  18. 20

    Tiia sanoo

    Kiva Hanna, että kirjoitat aiheesta. ”Rakastan” näitä muiden niin täydellisten ihmisten neuvoja ja mielipiteitä lapsen kasvatuksesta. Huonosti siis menee meillä nykyvanhemmilla. Ihan kuin ei olisi jo muutenkin huolia ja murheita. Uskon, että me lapsiperheelliset (etenkin pienten lasten vanhemmat) käydää suhteellisen vähän ulkona syömässä ihan jo taloudellisista syistä niin karkoita vielä näillä lyttäyksillä ne viimeisetkin käynnit. Taitaa olla McDonald’s ainoa oikeasti lapsiperhemyönteinen ravintola. Se siitä ruokakulttuurin opettamisesta lapsille siis!!Kahden pienen lapsen äitinä voin sanoa, että unohdat kokonaan, että lapset ovat lapsia! Kuten eräässä vastauksessa lääkärinä esittäytynyt henkilö sanoi, vanhemmuus on elämän vaikein tehtävät. Koen olevani siinä ”huono” aika ajoin juurikin sinun kaltaistesi ihmisten mielipiteiden takia. Haluaisin sydämestäni, että 2 ja 4 vanhat lapseni istuisivat ravintolan pöydässä esim. koko illallisen ajan, kauniisti hymyillen ja syöden kaiken minkä lautaselleen saa ja vielä mukisematta ja sotkematta. Mutta lapset ovat lapsia ja heillä ei ole sitä samaa kärsivällisyyttä ja taitoa kuin meillä aikuisilla. Hetken he jaksavat istua aloillaa ja syödä, mutta leikkiminen vetää puoleensa ja silloin ei auta vaikka kuinka yrittäisi olla läsnä. On varmasti poikkeuksia, mutta itsellä kaksi aivan mahtavaa ja suhteellisen eloisaa lasta ja haluan heidän olevan lapsia niin kauan kuin mahdollista. Tämä ei tarkoita, ettenkö opettaisi tapoja yms. Empatiasi taitaa olla kateissa. Toivottavasti en itse unohda kuinka haastavaa lasten kanssa on ja ajattele kahdenkymmenen vuoden päästä samoin kuin sinä. Jos näin käy niin toivottavasti silloin joku muistuttaa minua näistä ajoista ja en ole yhtä ilkeä kuin sinä. Taidan kuitenkin jättää jo muutenkin vähäiset ravintolakäynnit vähemmäksi, ettei sinun kaltaistesi ihmisten ruokailu mene pilalle. Ja ymmärsin kirjoituksesi pointin, mutta haavemaailmasi lapsiperheen ravintolahetkestä on enemmänkin kaunis ajatus, joka voi silloin tällöin toteutua perheestä riippuen. Enkä uskon, että sen perheen vanhemmat, joiden lapset eivät malta olla paikallaan, olisi yhtään huonompia kasvattajia kuin sen perheen vanhemmat, joiden lapset istuu kauniisti pöydässä. Lapset ovat vain hyvin erilaisia ja heidänkin keskuudessaan ”tyhmyys” tiivistyy. Enemmän olisin huolissani siitä, miksi lapsiperheet eivät käy niin paljon ulkona syömässä. Mieti mikä potentiaali markkinamielessä ja oiva tapa juurikin opettaa näitä käytöstapoja. Ei sitä heti aikuinenkaa opi rapujuhlien ”sääntöjä”:)

    • 20.1

      Rebecca sanoo

      Tässä taas näkyy, miten ei saisi kellekään nykymaailmassa esittää minkäänlaista kritiikkiä, ettei vaan kukaan loukkaannu. Kirjoittaja on varmasti ymmärtänyt, että hyvästä kasvatuksesta huolimatta kiltitkään lapset eivät välttämättä aina jaksa käyttäytyä hyvin, mutta eri asia on se että vanhemmat ovat naamat kiinni kännyköissä eivätkä yritä tehdä asialle mitään, eli näyttää mallia, miten kuuluu vaikkapa ravintolassa toimia. Jos päätät tuosta tekstistä uhriutua ja jättää jatkossa menemättä ravintoloihin lastesi kanssa, niin kuka siitä hyötyy? Herätys nyt ja paksumpaa nahkaa kasvattamaan, sekä oikeanlaista kuria lapsille jos sitä ei vielä kasvatuksessasi ole.
      Ps. En ole koskaan nähnyt ravintolassa käydessäni tilannetta, jossa vanhempi olisi ojentanut lastaan ja epäonnistunut siinä. Näitä tilanteita kyllä olen nähnyt, missä lapsen annetaan vain mekastaa ja häiritä muita.

      • 20.1.2

        Tepe sanoo

        Ihan helppoa komentaa/ojentaa lasta ravintolassa ja epäonnistua siinä. Ota sinäkin huomioon että kaikki me ja lapset olemme erilaisia. Joskus toivon että omatkin olisivat öh-lapsia mutta kun eivät ole.
        Olen päättänyt olla välittämättä muiden katseista ja kommenteista niinä harvoina kertoina kun ravintolaan asti pääsemme perheenä.
        Kumma kyllä myös se että lapset liikkuvat, puhuvat ja toimivat muutenkin ikäisellensä sopivalla tavalla ln ihan ok muualla paitsi suomessa jossa joka napoulan pitää napottaa pari tuntia ruokapöydässä kuin rautakanki ettei kukaan vaan pahastu ,

        • 20.1.2.1

          Rebecca sanoo

          Minulle on ihan ok, jos lapset toimivat, liikkuvat ja puhuvat ravintoloissa ikäistensä lailla. Tämä ei itseäni häiritse mitenkään, mutta tiedän että on valitettavasti paljonkin näitä nirppanokkaisia aikuisia, jotka vaativat että taustamelu on max 10 desibeliä. Pointti tässä nyt vaan on koko ajan ollut, että ns. terveiden lasten annetaan julkisilla paikoilla, esimerkkinä nyt ravintolat, käyttäytyä miten tahtoo. Joidenkin vanhempien toimesta siis. Jos pyrit hillitsemään lastasi ja annat heille aikaa, minusta tämän kirjoituksen kritiikki ei koskenut sinua, Tepe. Eikä sinun tarvitse jatkossakaan välittää katseista tms, päin vastoin.
          Loppuun vielä yleisesti että erityislapset ovat asia erikseen, eikä heidänkään kanssa pidä jättää menemättä ravintoloihin.

        • 20.1.2.2

          Efraimintytär sanoo

          Väärin. ”Muualla maailmassa”, kuten vaikka Ranskassa, Italiassa, Espanjassa etc. lapset nimenomaan istuvat sen ruokailun ajan pöydässä ilman sen suurempaa haloota, kummempia virikkeitä ja leluarsenaaleja. Tapa opetetaan heille ja se on täysin luonnollista. Voisi ranskalaislapsi olla ihmeissään suomalaisravinolassa. Luulisi varmaan olevansa huvipuistossa. Päivän paras vitsi oli kyllä Tepellä: ”..pitää napottaa pari tuntia ruokapöydässä kuin rautakanki ettei kukaan vaan pahastu” Hei! Tätä kutsutaan Hyväksi Käytökseksi!!

          • 20.1.2.2.1

            Ballerina sanoo

            Ranskassa asuneena voin kertoa, että lasten hyvä julkinen käytös on seurausta fyysisestä kurituksesta, joka on Ranskassa edelleen sallittua. Sitä harva ymmärtää tai edes tietää täällä kaukana pohjoisessa. Varmasti jokainen suomalainenkin lapsi käyttäytyisi kuten 50-luvulla, jos kyseinen toimintamalli olisi sallittua. Vaan ei ole – ja se tekee lisähaasteen vanhemmuudelle. Etenkin jos lapset ovat vilkkaita ja voimakastahtoisia.

      • 20.1.3

        Hanna sanoo

        Et ole nähnyt ravintolassa käydessäsi tilannetta, jossa vanhempi ojentaa lastaa ja epäonnistuu siinä? öö.. Minä taas olen nähnyt tilanteita useitakin. Oma lapseni ei todellakaan päätä itse mitä syödään. Vanhemmat päättävät ja hän päättää paljonko syö. Olemme yrittäneet opettaa ravintolassa olemista ja hyvin pienenä se onnistuikin hienosti. Kun hän täytti 1v.muuttui tilanne ja syötyään hän halusi tutustua uteliaisuuttaan ravintolan joka kolkkaan, vaikka vieressä olisi ollut leikkipaikkakin. Minkä sille voi, että pieni lapsi ei kuuntele tai ymmärrä miten ravintolassa ollaan! Miten tilttaat lapsen penkkiin väkisin? Mielelläni otan neuvoja vastaan, kiitos.

        • 20.1.3.1

          Rebecca sanoo

          Ei, en ole nähnyt tilannetta, jossa lapsi olisi vaikkapa huutanut kurkku suorana, ja vanhempi olisi yrittänyt hyssytellä vähän aikaa ja antanut lapsen lopulta jatkaa huutamista, vaan olen nähnyt kun vanhempi on poistunut lapsen kanssa paikalta hetkeksi, siihen asti että lapsi on rauhoittunut.
          En tiedä miten pieni lapsi tiltataan penkkiin kiinni, kun en ko. lapsen vanhempi ole. Sen kuitenkin tiedän, ettei lapsen varmaankaan kannata yksin haahuilla pitkin ravintolaa myöskään turvallisuussyistä, ettei esimerkiksi saa kuumia ruokia niskaansa (esimerkki otettu tänne kirjoitetusta ravintola-alan työntekijän kommentista). Ja ei tietenkään 1-2v. lapsi ymmärrä, miten ravintolassa ollaan, vaan se täytyy vanhempien heille opettaa.

      • 20.3.1

        Ranskis sanoo

        Balleriina,
        Olen asunut Ranskassa lähes 20 vuotta ja kasvattanut täällä kolme nykyistä teiniäni. Yhtään heistä ei ole lyömällä ja kurittamalla kasvatettu, ja siitä huolimatta he ovat pienestä pitäen syöneet lähes kaikkea (kaikesta ei voi tykätä, mutta näitä onkin kullakin muutama, kuten minullakin) ovat aina istuneet pöydässä nätisti ja osallistuneet keskusteluun, eivätkä koskaan ole saaneet juosta pitkin ravintolaa, koska se on vaarallista.
        Kun tilanteen ovat hankaloituneet syystä tai toisesta, joku on lähtenyt lapsen kanssa jäähylle, ettei muita häiritä.
        Ranskalaisten lasten ravintolakäyttäytyminen on sinnikkään ja jokapäiväisen kotikasvatuksen tulos. Iltaruoka on perheen yhteinen ateria, jonka kaikki syövät yhdessä pöydän ääressä ja jolloin päivän kuulumisia vaihdetaan tai muuten vain keskustellaan. Lapset kasvavat tähän kotona pienestä pitäen, eikä siihen mitään piiskaa tarvita.

    • 20.4

      Tehkää kotona uusia ruokalajeja sanoo

      Kyllä kotonakin voi itse valmistaa uusia ruokalajeja ja opettaa lasta syömään niitä kotona eikä tarvitse mennä ravintolaan ”opettelemaan” ensimmäisenä, jos ei saa lastaan kuriin ja järjestykseen, että ravintolassa ei juosta eikä huudeta.

  19. 21

    balleriina sanoo

    Onko Hanna sinulla itse lapsia? Kirjoituksesi kuulosti keskiaikaiselta ja juurikin sellaiselta, minkä itse olisin kirjoittanut ennen lasten saantia. Nyt minulla on niitä kolme – ja voin sanoa, että aina ei elämä mene siten kuin oppikirjassa sanotaan. Jos sinulla on lapsia ja olet onnistunut heidän kasvatuksessaan yhtä hyvin kuin miten meitä ”huonoja vanhempia” valistat niin hats off. Olet ilmeisen taitava äiti.

    • 21.1

      Huonot tavat kaunistavat? sanoo

      Eli on keskiaikaista opettaa lapsi käyttäytymään, ottamaan muut ihmiset huomioon? On keskiaikaista olla vanhempi, ei kaveri, eikä varsinkaan se lapsi josta toinen lapsi pitää huolen?

      Ei, minulla ei ole lapsia, omia. Mutta se ei rajaa pois, etteikö ihminen osaisi kasvattaa. Ja se, että vaikka sinulla olisi tusina lasta, ei myöskään automaattisesti tarkoita, että sinä osaat.

    • 21.3

      keskiajan lapsi sanoo

      Haha, 70-luku oli sitten varmaan keskiaikaa 😉 Meille sanottiin että ollaan niin vapaasti kasvatettuja, mutta perustavat opetettiin kuitenkin. Kun riehuttiin tai kiukuteltiin kauppareissulla, sanoi äiti tiukasti että kuvitteletteko että kaikki haluavat kuunnella tuollaista kiukuttelua. Se jäi yllättäen mieleen. En ole ainoa tässä maailmassa, on olemassa muitakin.
      Kyllä ne ipanat tajuaa, kun niille puhuu ja selittää asiat. Mutta tiukka pitää toisinaan olla, hyvinkin tiukka.

    • 21.4

      Se tarjoilija sanoo

      Kaikki ei mene kuin oppikirjassa, tietenkään, aina, mutta ei se tarkoita sitä, etteikö saisi tehdä kannanottoa hyvien käytöstapojen opettamisesta ravintolassa. Meillä käy kahvilalla valtavasti lapsia, joita opetetaan käyttäytymään ja tämän vuoksi harvoin juoksentelevat jaloissa (mikä ihan tosissaan pienissä tiloissa aiheuttaisi vaaratilanteita). Välillä käy vahinkoja, lautaset lentävät lattialle harmin seurauksena, mutta parasta mitä näissä tilanteissa olen nähnyt on, kun lapsen käskettiin pyytämään anteeksi tarjoilijalta. Tokikaan emme olleet tilanteesta moksiskaan, mutta näin lapsi itsekin oppi käyttäytymään tulevaisuudessa. Ja ovat käyneet jatkossakin, onneksi 🙂 ei ole mallilapsia tai mallivanhempia, mutta yrittää kannattaa aina! Ja kasvatuksen taito ei tule automaattisesti vanhemmuuden myötä: sitä voi oppia ja opetella. Ja opetteluun kuuluu kritiikin ja palautteen vastaanotto rakentavasti ja reflektointi itsensä kanssa.
      T. Myös se kasvattaja

    • 21.5

      Kauniit tavat kunniaan sanoo

      Hannalla on itsellään kolme lasta eli tietää mistä puhuu. Lue viimeisin Hannan blogi.
      Ravintolassa on monta vaaran paikkaa; kuumia ruokia ja lasinsiruja voi olla lattialla eli paras vain uskoa mitä Hanna kirjoittaa, että takamus penkkiin ja opettelemaan kauniita ruokatapoja. Pöydässä keskustellaan kauniisti eikä huudeta ja varotaan, että ei tukehduta ruokaan.

  20. 22

    autistin äiti sanoo

    Saatoit todistaa tilannetta, jossa autistin äiti (ja autismi ei näy ulospäin!) on kerännyt kaiken olemassa olevan rohkeutensa ja päättänyt viedä lapsensa ulos syömään, haasteista huolimatta. Tilanne, jossa lapsi syö rauhassa (vaikka sitten jäätelöä) voi olla perheelle vuoden suurin juhla. Ja sillä mitä äiti syö voi olla tällaiselle lapselle väliä. Vain ulkopuolisten mulkoilut ja ainainen paheksunta on kuin puukko sieluun. Kuinka monta tilannetta on meilläkin mennyt pieleen ulkopuolisten puuttumisten takia. Onneksi sentään vain poistuit paikalta etkä alkanut laukoa kommentteja. Terveisin se äiti, jonka lapsi huutaa välillä kuin sireeni ja joka syö vain todella harvoja ruoka-aineita

    • 22.1

      Jopas on sanoo

      Nyt en kyllä oikein jaksa uskoa, että koko ravintola olisi ollut täynnä vain perheitä, joilla on autistisia lapsia. Tuossahan sanottiin sanatarkkaan näin:
      ”Ravintola, johon menin, oli kuin hollitupa tai Bombayn asema. Aikuiset istuivat ja juttelivat keskenään ja lapset juoksivat pitkin salia kilpaa ja kiljuivat. Kullannuppuja oli juoksemassa kymmenkunta ja joukkoa säestivät syöttötuoliin vangitut pienemmät sisarukset. Viereisessä pöydässä oli nainen kahden lapsensa kanssa. Molemmat huusivat äitiä ja tämä selasi kännykkää edes katsomatta lapsiinsa.”

      • 22.1.1

        iiris sanoo

        Viittasin ensimmäiseen tilanteeseen, jossa lapselta kysyttiin mitä hän haluaa syödä.

        • 22.1.1.1

          sanoo

          Iiris, itse olen autismin kirjoon törmännyt työni puolesta ja voin sanoa, että voimia vaaditaan vanhemmilta. Myös tuo aistiyliherkkyys on tuttua tuossa työssä ja kyllä aina kysyn lapselta koulun ruokalassa mitä ottaa, suostuuko ottamaan mitään tai ottaako sen kurkunpalasen vain. Voimia paljon sinulle.

      • 22.1.2

        Outi sanoo

        Kuvan alla olevassa esittelyssä mainitaan että blogin kirjoittajalla on kolme aikuista lasta.

    • 22.2

      IsoJohanna sanoo

      Kysytäänkö autistiselta lapselta aina että otatko jne tai saako äiti ottaa ruokaa? Tämä on minulle nimittäin ihan uutta jos näin on.
      Minusta Hannan kirjoitus on hyvä ja mieleeni tulee sanonta se koira älähtää johon kalikka kalahtaa noiden huonosti käyttätyvien puolustelijoiden kohdalla. Uskon että te jotka puolustelette lapsen oikeutta riehua missä vaan olette vain epäonnistuneet kasvattamisessa vaikka tarkoitus olisikin ollut hyvä.

      • 22.2.1

        iiris sanoo

        päätän olla provosoitumatta sillä huomaan ettet tiedä mistä puhut. Lapsellani on aistiyliherkkyyksiä ja ruokien tekstuurit ja maut saavat hänet usein oksentamaan. Jos pakotan hänet syömään ( häpeäkseni sitäkin on kokeiltu) siitä seuraa pahimmassa tapauksessa autistinen meltdown, oksentelua ja vuosien välttely ruoka-ainetta kohtaan. Kerran lapsi ei suostunut syömään mitään moneen päivään. Tässä ei ole kyse kasvatuksesta tai pahatapaisuudesta, nämä ongelmat eivät ole lapsen syy, vaan seuraus poikkeavista aistikokemuksista. Joten kyllä, kysyn lapselta syökö hän jotain uutta ruoka-ainetta. Tästä on myös puhuttu ruokaterapeuttien kanssa. On eri asia tyypillisten lasten kohdalla, toiselta lapseltamme voimme odottaa käytöstapoja ongelmitta.

        • 22.2.1.1

          Annikki sanoo

          On niitä autistisia lapsia muillakin, kuten minulla. Sumarin kirjoitus on täyttä asiaa. Nyt kun lapseni ovat jo 14-22-vuotiaita, en todella halua kuunnella ja katsella apinoiden kaltaisia, kiljuvia tenavia ravintolassa.
          Meillä mentiin hienompaan ravintolaan vasta, kun voisin luottaa siihen, että saan nämä omat neljä pidettyä aisoissa. Ja kyllä, sitä harjoiteltiin, myös autistin kanssa!

        • 22.2.1.2

          anonyymi sanoo

          Et kai sinä tuollaisen lapsen kanssa käy ravintoloissa???!!!! En ikipäivänä haluais teitä sekoilemaan kalliisti maksamani seurustelu- ja ruokailuhetken keskelle ja tuskin löytyy ainoatakaan ravintoloitsijaakaan joka teitä tiloihinsa haluaa. Miksi itsekään haluat tuollaista sirkusta kodin ulkopuolelle tuntemattomiin tilanteisiin liikuttaa? 😮 KIITOS Hanna, osa vastauksista näyttää että osui ja upposi!

          • 22.2.1.2.1

            iiris sanoo

            Kokoajan olen puhunut keskustelusta, jossa lapselta kysytään mitä hän haluaa syödä. Hienoa Annikki jos teillä ei ole syömiseen liittyviä ongelmia, meillä harjoitellaan nimenomaan niitä. Joten en pidä sitä pahana jos lapseni syö sitten vaikka jäätelöä, mutta muuten pystyy olemaan rauhassa ravintolassa,joka on hänelle jo suuri saavutus. Olen hänestä ylpeä ja sivulliset saavat kiehua miten haluavat. Kiljumista en siedä, ja poistumme paikalta jos tilanne yltyy, sitäkin välillä tapahtuu. Mutta harjoittelemme kaikesta huolimatta, hienoissakin ravintoloissa. Muuten he eivät opi ikinä.

          • 22.2.1.2.2

            Janna sanoo

            Jos ei saa harjoitella ja tutustua tilanteisiin niin ei voi oppia niissä käyttäytymään.

  21. 23

    Marika sanoo

    Osuit naulan kantaan Hanna. Nykyään tuntuu, että vanhempien on vaikeata sanoa ”ei”, aivan kuin kaiken pitäisi olla tässä maailmassa mukavaa ja pumpulinpehmoista. Ja kun ei sanota ”ei”, suljetaan samalla silmät ja korvat kaikelta lapsen tekemiseltä. Ja lapsi oppii, että tämä taitaakin olla sallittua. Eli vanhemmat hyväksyvät toiminnan vaikenemalla.
    Toivottavasti kirjoituksesi saavuttaa mahdollisimman monen vanhemman.

  22. 24

    Epe sanoo

    Kyllä, periaatteessa olen.samaa mieltä: kyllä ravintolassa tulee käyttäytyä siten, että kaikilla maksavilla asiakkailla on hyvä olla. Omianipa en vain ole osannut ilmeisesti kasvattaa ja siksi emme kovin paljon hienommissa ravintoloissa käykään. Esikoisen kanssa voisin mennä sillä hän on hyvin rauhallinen ja oppinut aina käytöstavat helposti. Keskimmäisen kanssa kasvatusperiaatteet ovat olleet täysin samat mutta tulokset huomattavasti heikommat. Paikallaan istuminen ja rauhallinen ja hiljainen puhetyyli ovat vain toiveissa. Ei se aina ole surkeasta kasvatuksesta kiinni… Toisilla lapsilla vain on enemmän haasteita itsekontrollissa ja impulssien hallinnassa.

    Siitä olen myös samaa mieltä että aikuinen päättää periaatteet lasten ruokailussa: ei pelkkää jälkkäriä jne. Mutta saavathan aikuisetkin ravintolassa päättää itse mitä ruokaa tilaavat, mikseivät lapset saa sanoa mielipidettään? Eikä kai kovin moni kotona kysele, että ottaako makaronilaatikkoa vai ei, eiköhän sitä syödä mitä aikuinen on laittanut. En tunne yhtään perhettä jossa syötäisiin joka päivä lasten lempiruokia.

    Aika pitkälle vedettyjä johtopäätöksiä lyhyestä keskustelupätkästä oli tässä jutussa… pointti oli hyvä mutta toteutus kehno 🙁

    • 24.1

      Jopas on sanoo

      Itsekontrolli ja impulssien hallinta pitäisi kyllä jokaisen lapsen oppia ennen esikouluun tai ekalle luokalle menoa. Muuten ei koulutiestä tule yhtään mitään.
      Ihmettelen, miten omassa lapsuudessani 80-luvun alussa sekä eskarissa että ala-asteella me pienet oppilaat osasimme istua paikallaan, lukea kirjoista, kuunnella opettajaa, vastata kysymyksiin – ja säästää se riehuminen ja huutaminen sitten välitunneille. Tuskin tässä 30 vuodessa on äkkiä ”erityislasten” määrä kasvanut räjähdysmäisesti – ilmeisesti sitten lapset vain alkavat olla kiinalaismallisia ”pikku keisareita” kotonaan?

      • 24.1.1

        80-luvun häirikkö sanoo

        Itse olen 80-luvun lapsi ja en mä vaan osannu olla rauhassa eskarissa tai ekaluokalla. Se oli yhtä tuskaa yrittää istua pulpetissa paikallaan ja keskittyä tylsiin asioihin. Että eipäs yleistetä 😉

        • 24.1.1.1

          Nunnun nunnun sanoo

          No, minä olen käynyt kouluni 70-80 -luvuilla, eikä luokassamme ollut häiriökäyttäytymistä ennen yläasteen murkkuja. Sekin häiriköinti loppui kuin seinään erään rääväsuun auottua päätään väärälle opettajalle. Niin lensi kuin leppäkeihäs ovesta käytävään. Sen jälkeen oli miellyttävän rauhallista. Ei tehnyt ollenkaan tiukkaa.
          Yksi tarkkisluokka oli ja sielläkin alle 15 oppilasta. Koko isossa koulussa.
          Anteeksi yleistämiseni ja ymmärtämättömyyteni, mutta kokeilkaas kasvattaa auktoriteetti ja hämmästykää tuloksista!

  23. 25

    sanoo

    Me oltiin tuolla samaisessa ravintolassa (turussa) poikien kanssa Perheet safkaa päivänä. Ja meillä oli kyllä oikein mukavaa.
    Olin poikien kanssa kolmestaan, ja aloin heti pohtia että olinkohan se minä josta puhuit, sillä lähetin kyllä isille viestiä et täällä ollaan. Mutta tuskin, sillä me oltiin poikien knssa niin myöhään ettei siellä juuri muita enää siihen aikaan ollut.

    Mä olen sitä mieltä, että vanhemmat haluavat olla liikaa lastensa parhaita kavereita, ja sen takia se kasvatus yleensä jää sen lässyttämisen jalkoihin.
    Ehkä ei osata ajatella kauas katseisesti?

    Toisaalta ahdistaa tä kirjoitus, ja muiden arvostelu ja itsensä korostaminen, mutta toisaalta tä on hyvä, ja pistää vähän miettimään sitä omaakin käytöstä.

    Ravintolapäivän dissaaminen on sinäänsä vähän huono, sillä siellä kävi just niitä ihmisiä jotka ei lastaan uskalla viedä ravintolaan kaltaistesi arvostelijoiden vuoksi. Jos ne tän lukee ni tuskin vie toiste. Ja se taas on kurjaa, sillä millä ne kullannuput oppii, ellei pääse.
    Ja joo, peruskäytöstavat opetellaan himassa, mutta taapero ei tajua eroa kodista ja ravintolasta vaikka kuinka ”kasvattaisi”.

  24. 26

    Sirpa Tuokko sanoo

    Nykyvanhemmat eivä osaa sanoa luontevasti lapsilleen ei. Ja jos ei sanotaan, niin katsotaan että se myös toteutuu. Pieneltä mukulalta ei tarvi kysyä, että otatko tätä ja tätä, vanhempi tekee päätöksen.Lapsen ojentaminen julkisesti tuntuu olevan vaikeaa, vaikka olisi tarve.Senhän tulisi tapahtua välittömästi. Monipuolisen kotiruuan valmistaminen ja yhdessä ruokailu ei ole enää tärkeä asia lapsiperheissä. Ikävä kyllä ei aina ole tietysti mahdollistakaan, mutta miten tärkeää se olisi jo kasvatuksellisessa mielessä. Totuttaminen erilaisiin makuihin on tärkeä osa kasvatusta.Seurustelu ruokapöydässä, lapset ja vanhemmat keskenään luovat turvallisen ilmapiirin kotiin. Tv-kokki Kari Aihisen ohjelma Kaappaus keittiössä osui naulan kantaan myös tässä asiassa. Perusasioiden opettaminen, tervehtiminen, kiitos- ja anteeksi-sanojen opettaminen kuuluu myös vanhemmille. Joudun itse usein muistuttamaan omia lastenlapsiani kiitos-sanan käytöstä.

  25. 27

    Haloo! sanoo

    Osa kommentoijista ilmeisesti väkisinkin haluaa ymmärtää kirjoituksen väärin. Siinä puhuttiin vanhemmista jotka antavat lastensa juoksennella ja kirkua PUUTTUMATTA asiaan tai vanhemmista jotka tosiaan räpläävät sitä kännykkää ja lapset eivät saa heiltä juurikaan huomiota.
    Tokihan lapset tekevät kaikenlaista, mutta kuuluu sitä ainakin yrittää hillitä. Toinen juttu tietysti on jos sana ei tehoa..

  26. 28

    Maija sanoo

    Eihän tässä ollut kyse ”nykyvanhempien” huonommuudesta, vaan lasten käytöstavoista ravintolassa. Samalla sivuttiin aihetta, että lapsille annetaan liikaa valtaa ja vaihtoehtoja. Kukaan ei tunne lastaan paremmin kuin vanhemmat, joten miksi vanhemmat ei tosiaan voisi tehdä päätöksiä lapsen puolesta? Itsekin ”ehdotan” lapselle asioita kysymällä, vähän kuin kannustuksen muodossa, mutta en silti loukkaantunut tekstistä enkä epäile asettaa lapsilleni rajoja. Mitä paha siinä on, että kirjoittaja haluaa ylläpitää hyviä käytöstapoja julkisilla paikoille? Olen myös istunut pöydässä jossa suurperheen alle kouluikäisille lapsille tilattiin ravintolassa hampurilaisateriat niin, että jokainen aines oli asetettu lautaselle erikseen, yhdelle ei tullut lainkaan pihviä, yhdelle ei mitään mausteita, yksi halusi yhtä tiettyä kastiketta listalta mikä ei kuulunut annokseen etc. En voinut kun ihmetellä a, miten lapset voi olla noin tietoisia annoksista? b, miten he osaavat vaatia tämmöistä kohtelua? c, miksi he tilasivat annoksen mikä ei itsessään miellyttänyt, kun listalla olis ollut paljon vaihtoehtoja? Tulin tulokseen, että vanhemmat ovat mahdollistaneet tämän. Olemmehan kaikki erilaisia ja tarvitsemme yksilöllistä kohtelua. Joillekin se hamppariateria olisi voinut yläfemmojen paikka. Mut nää on näitä.

  27. 30

    Sirkka Vuorio sanoo

    Ah näitä juurikin-ihmisiä! Suurin osa vanhemmista mättää suuren lautasen täyteen kaikkia mahdollisia ruokia seisovasta pöydästä siltä varalta, että kullannuppu sattuisi syömään siitä jonkin murusen. Ravintolayrittäjä saa sitten kaataa kaikki ne lautaselliset roskikseen. Ainoa, mitä alle kouluikäiset syövät, on keskimäärin lihapullia ja makaronia, muodossa tai toisessa. Miksi heille pitää muuta tuputtaa! Eivät he ole huonotapaisia tai häiriintyneitä, he vain syövät sitä, mitä mistä pitävät. Sallittakoon se heille, ja sallittakoon ravitsemisalan yrittäjille ilo olla heittämättä jätteisiin kukkuralautasellisia ykkösluokan ruokia. Uusien erilaisten makutottumusten totuttelua voisi opetella kotona omalla kustannuksella.

  28. 31

    Ettäpä joo sanoo

    Aivan sama onko kyseessä lapsi, aikuinen tai vanhus, huono käytös on aina huonoa käytöstä. Ja melu on aina melua.

    • 31.1

      Rita Agneta sanoo

      Hanna olet oikeassa! Ohut yleissivistys ja moukkamaisuus periytyy. Onneksi imettävät äitit ovat ravintoloista poissa…

      • 31.1.1

        Oibariini sanoo

        Miks imettävät äidit ei sais olla ravintolassa? Ihan luonnollinen juttu..

  29. 32

    Heli sanoo

    Hyvä Hanna, juuri näin on asia! Erityislapset ovat asia erikseen, mutta tässä tarkoitit yleistä lepsuutta meissä nykyajan vanhemmissa. Nykyään valitettavan usein lapset vie, ja vanhemmat vikisee.

  30. 33

    Niina sanoo

    Hmm… ymmärrän kyllä Hannan pointin tässä kirjoituksessa. Rajojen vetäminen on tärkeää, ei lapsen tarvitse saada kaikesta päättää. Mutta tuosta ravintolakokemuksesta olen hieman eri mieltä. Jotta lapsi voisi oppia, tulee hänen päästä mukana ravintolaan. Ennen kuin oikea käytöskoodi on sisäistetty, niin siihen voi hetki mennä; se on sitä opettamista ja oppimista. Ääntä voi lähteä ja sotkuakin. Sitä kyllä ihmettelen, että missä ravintoloissa näitä ympäriinsä juoksevia tenavia ja kännykkää näpyttäviä vanhempia oikein lymyilee? Aina niistä puhutaan, mutta ikinä en törmää, en, vaikka paljon ulkona syönkin.

    No mutta. Ehkä ennen lapsettomana itsekin ajattelin, että mitä niitä lapsia sinne ravintoloihin pitää raahata riehumaan. Nyt kun itsellä on lapsi, näen asian luonnollisesti hieman eri näkökulmasta. Tosin omani ei vielä kävele eli siis juokse (ja riehu?) mutta mikään seinäkukka ei hänkään ole; sosiaalisena lapsena rakastaa katsella uusia ihmisiä ja toisinaan hihkua ilosta. Pienestä pitäen hän on ruokaillut ravintoloissa niin kotimaassa kuin ulkomailla. Hän istuu syöttötuolissa usein ensin syötettävänä ja siirtyy sitten itse ruokailemaan omia eväitään. Hän tutkii ympäristöä ja ihmisiä katsellaan, pääasiallisesta oikein mallikelpoisesti. Toisinaan ääntä lähtee, kun sanoja vielä harjoitellaan. Tällöin pyrimme häntä hiljentämään ystävällisin sanakääntein tai kiinnittämään huomion johonkin muuhun niin, että hiljenisi. Jos tämä ei onnistu, lähdemme ravintolasta hetkeksi ulos tai nostamme lapsen syliin ja kierrätämme paikassa sen minkä pystymme. Ja sitten palataan taas pöydän ääreen uudella yrityksellä. Varsin hienosti on sujunut. MUTTA valitettavan usein, ja nimenomaan SUOMESSA, ongelma on se, että jo pelkän vauvan/taaperon tuonti paikanpäälle saa ihmiset supisemaan ja antamaan erittäin paheksuvia katseita. Pöytiä on vaihdettu ja eleillä osoitettu, miten huonoa käytöstä on tämän pienen tulevan veronmaksajan tuonti tänne ravintolaan, siitäkin huolimatta ettei jälkikasvumme ole ko.paikassa kertaakaan ääntä päästänyt. Mahdollisen sotkunkin olemme lattialta siivonneet, henkilökunnan estelystä huolimatta.
    On siis ainakin tämän oman kokemuksen mukaan kovin vaikea ja epäystävällinen ilmapiiri usein vastassa tähän ravintolakasvatukseen. Ja miten muuten voi oppia, jos ei pääse kokeilemaan? Eikä tarvitse kovin kauas mennä ulkomaille, kun lapsiasiakas onkin jo enemmän kuin tervetullut yllätys.

    • 33.1

      IsoJohanna sanoo

      Ikinä en ole kokenut mitään sipinää ja supinaa kun olen lasteni kanssa ravintolaan mennyt. Olen nimittäin opettanut heille käytöstavat jo kotona, niin KOTONA, jotta osaavat käyttäytyä kunnolla ihmistenilmoilla. Kotona saa kokeilla mitä tapahtuu jos vaikka sikailee surutta. Tässä nimenomaisessa kirjoituksessa kuvailtiin tilanne jossa kersat sikailevat eivätkä vanhemmat puutu siihen millään lailla. Mistä lapset oppivat sen ettei ravintolassa saa tehdä mitä haluaa? Lapset oppivat helposti vanhempien asenteen että maksava asiakas saa tehdä mitä haluaa, juosta ympäriinsä ja olla kovaan ääneen tyly…..

      • 33.1.1

        sama sanoo

        Hieno juttu. Meillä vaan on vielä ehkä se haaste olemassa, että tuollaista 10kk ikäistä on aika hankala opettaa KOTONA. Kun hän ei ehkä ihan vielä sisäistä sellaisia käsitteitä kuin KOTI tai ravintola.

    • 33.2

      Oibariini sanoo

      Eihän tässä ny näytä olleen kyse perussosiaalisen lapsen kiinnostuksesta ympäristöön ja pienestä hihittelystä. Eiks tuossa hanna sumari selvästi sanonu et oli hirvee meteli ja lapset riekku iha mite sattuu ja kukaa ei komentanu, ja vanhemmat kiinni kännyköissä? Eli eiköhän se oo hiukkasen eri asia?

  31. 34

    Anne sanoo

    Todella hyvin laadittu teksti tosiseikoista joihin itsekin ravintolan omistajana törmään silloin tällöin.

    Vanhemmat tietenkin tarkoittavat hyvää ja heillä jokaisella on oma tapansa opettaa poikasiaan. Mutta aina pitäisi muistaa myös muut. Hyvät käytöstavat ja muiden ihmisten huomioon ottaminen eivät ole poissa muodista!

  32. 35

    Aatos sanoo

    Tuossa lapselta kyselemisessä on varmaan se pointti, että lastakin kohdellaan ajattelevana ihmisenä eikä aivottomana otuksena. Ainakin itse kyselen usein lapsilta ravintolassa tai kaupassa mitä haluavat, mitä ostettaisiin jne. Toki jotkin rajat täytyy asettaa, ruokalistalta tai sieltä buffasta voi esittää pari vaihtoehtoa.

    Mutta mitä tulee tuohon blogikirjoitukseen, niin se nyt on niin hölmön kärjistelty ja melkoisia ääritapauksia kuvaava, etten tiedä mitä siihen kommentoisi. Jos pointti oli olevinaan, että nykyvanhemmat ovat jotenkin höveleitä, niin eiköhän niitä kaikensorttisia lapsia ja aikuisia ole aina ollut ja tulee olemaan.

    Jos jotain nykypäivästä pitää kritisoida, niin ensimmäisenä tulee ihmisten pakottava tarve päteä toisten tekemisestä ja kirjoittaa siitä vaikkapa kiukkuisia blogitekstejä.

  33. 36

    Kim sanoo

    ”Vanhemmat tietenkin tarkoittavat hyvää ja heillä jokaisella on oma tapansa opettaa poikasiaan. Mutta aina pitäisi muistaa myös muut. Hyvät käytöstavat ja muiden ihmisten huomioon ottaminen eivät ole poissa muodista!”
    Ajatus kaunis, kunhan toimis.. Kiva olla viettämässä pitkää iltaa ruoan ja juoman merkeissä, varsinkin ala carte tai fine dining-ravintolassa, kun siellä istuu joku perhe pikkusen/pikkuisten kanssa ja lapset huutaa täyttä torvea. Se on ihan sama siinä vaiheessa, et onko kyseessä lapsi tai aikuinen, mut jos on häiriöksi joutuu ulos. Olkoot känninen aikuinen tai kiljuva lapsi 🙂

  34. 37

    Sanna humari sanoo

    lapsi on liian tyhmä päättämään itse mitä syö, mutta kuitenkin tarpeeksi viisas ymmärtämään ravintolan käyttäytymisetikettiä….

  35. 38

    Tinttara sanoo

    En jaksanut lukea kaikkia kommentteja, mutta komppaan Hannaa kyl täysillä. Aikoinani opetin omat tyttäreni huomioimaan muutkin ravintolan asiakkaat, joten huutaminen ja juokseminen kitkettiin välittömästi pois. Itse ravintolassa työskentelevänä ( reilu 20v) voin sumeilematta sanoa, että pääsääntöisesti lapsiasiakkaat ovat ravintolahenkilökunnan painajaisia. Juoksemalla he aiheuttavat vaaratilanteita itselleen, muille asiakkaille sekä myös henk.kunnalle. Kollegani oli viime talvena viikkoja kipsi jalassa törmättyään lapseen ruoka-annoksia kantaessaan. Eikä jalasta koskaan enää tule ehjää.
    Eikä sitä volumimäärää mitä lähtee toivoisi kenenkään työvuorossaan joutuvan kuuntelemaan. Lapset on tervetulleita, Tottakai. Enemmän toivottaisiin vanhempien ottavan vastuuta lapsen käyttäytymisestä, kuin myös omastaankin.

    • 38.1

      ÄITI / tarjoilija sanoo

      sama täällä.en jaksanut kaikkia lukea..itse 30 vuotta alalla olleena voin sanoa,että paljon on muuttunut. Ja tosiaan,kun sain oman lapsen 24 vuotta sitten,päätin heti ,että tämä ainakin oppii tietämään miten ravintolassa käyttäydytään.Kun mentiin ravintolaan syömään,selitin aina pojalla,miten täällä kuuluu käyttäytyä,ei leikitä(meillä ei myöskään kotona koskaan leikitty ruokailun yhteydessä),ei huudeta,ei juosta ympäri ravintolaa yms. Kun mennään ulos syömään on se ”spesiaali” tilanne ja silloin myös käyttäydytään tilanteen vaatimalla tavalla. Kun poikani oli n.6v sattui kerran tilaane,että 2 villeviikaria sitten juoksenteli ympäri ravintolaa aiheuttaen yleistä hämmennystä.Siihen poikani tokaisi: ”miksi noi pojat juoksee ja riehuu,eikö niille ole kerrottu miten ravintolassa ollaan”. Pointti tässä siis on; kylläne lapset osaa siellä ravintolassa käyttäytyä kun vanhemmilla on vaan kärsivällisyyttä siihen opastaa. työskentelen edelleen alalla ja voisin tästä aiheesta kertoa loputtomiin juttuja. Ihanaa on se,että joskus on niitä vanhempia jotka ottavat asiakseen opettaa sen ravintola käyttäytymisen lapsilleen,mutta täytyy sanoa että viimeisen 10 vuoden aikana on vaan lisääntynyt tämä MEIDÄN LAPSI ON KUNINGAS JA MÄÄRÄÄ TAHDIN. Vanhemmuus on vaikea laji.. tsemppiä kaikille 😉

  36. 39

    Sakari Kurtti sanoo

    Hyvä Hanna!
    Sama se on lentokoneessa. On ollut kertoja, kun koneessa on lapsiperhe – eikä tarvitse olla kuin se yksi. Lapset eivät suostu istumaan omalla paikallaan istuinvyöt kiinni, kun turvavyömerkkivalo on päällä tai lennon aikana, kun tarjoillaan matkustamossa ja lapset pyörivät henkilökunnan jaloissa. Vanhemmat ovat kädettömiä eivätkä saa lapsiaan kuriin. Sitten, kun menet ja sanot lapselle/lapsille, että pysyisitkö omalla paikallasi kiitos, niin vanhemmat jyrähtävät, että olenko joku lasten vihaaja. Pitääkö ensin sattua jotakin ennen kuin tajutaan? Turbulenssi … Kuumat juomat tarjoilussa …

    • 39.1

      2 vk kuluttua vielä paluulennollakin sanoo

      Juuri, oltu lentokoneessa, jossa yhden perheen vesa kiljui koko lennon ajan, ja äiti näytti sitä polleemmalta mitä enemmän ääntä lähti. Sitten vielä vaati henkilökunnalta, useaan kertaan, että lentokapteenin on kuulutettava penskalle onnentoivotukset, kun oli joku täysikuukausisynttärit. Valitettasti näytti seuraavakin kiljukaula olevan hyvällä alulla.

      • 39.1.1

        Suppana sanoo

        Nyt alan ymmärtää, miksi bangkok-helsinki lennon jälkeen, 5vee pojalleni sanottiin, että olitpa sinä hienosti koko lennon! Hän ei rähjännyt, eikä mölissyt yhtään enempää kuin perus suomalainen turisti.. On reissattu paljon pienestä pitäen, kaikilla mahdollisilla välineillä, hyvät tavat juurrutettu! Buffet pöydissä en paljoa kysellyt, valitsin syötävät, miten meillä kotona syödään lihaa\kalaa&kasviksia, kun tiesin, että jos kyselen, niin hän ei halua kuin ranskalaisia.. Tai jätskiä.. 😀

  37. 41

    J sanoo

    On se hyvä, että on taas yksi täydellinen äiti tuli esiin ja kertoo muille vanhemmille, miten lapset tulee kasvattaa. Hohhoijaa. Ketä kiinnostaa jonkun tositeevee takarivin julkkisen mielipiteet.

    • 41.2

      Efraimintytär sanoo

      Kyllä näyttää kovastikin kiinnostavan ja pääosa kiinnostuneista on Hannan kanssa täysin samaa mieltä, joten sinun ”J”, eturivin taviksen, on turha katkeroitua.

  38. 42

    littanokka sanoo

    Hieno kirjoitus Hanna, vaikka valitettavasti osa otti tästäkin ns. nokkiinsa. Hanna ei taatusti tarkoittanut loukata ketään tällä kirjoituksella, herättää vain vanhemmat hieman ajattelemaan kasvatusta, miten lapsia opetetaan käyttäytymään.Toki sairaat lapset ovat aina asia erikseen ja heidän käyttäytyminen tulee meidän jokaisen hyväksyä.
    Itse en ole onneksi syyllistynyt koskaan kyselemään otatko sitä tai tätä. Kaikkia on pitänyt maistaa ainakin vähän ja vanhempien päätöksellä.

  39. 43

    Heli Karjalainen sanoo

    Jaa. Tai oikeastaan höpö höpö. Omat lapseni ovat kahta eri ikäsarjaa, ja on niin hauska huomata, kuinka ne naiset, joiden pikkulapsiäitiysvaihe on jo ohi, tietävät Hyvin Vahvasti, kuinka se kasvatus hoituisi pienten lasten osalta. Aika kultaa muistot. Mistä voit tietää tämänkään perheen tarinaa, lapsen tai aikuisen haasteita, arkea ja sen sujuvuutta. Tämä äiti todennäköisesti kertoo viidentoistavuoden päästä – että lapsi söi sitten päivällä jäätelöä kun muu ei kelvannut, mutta illalla maistuikin kaalisoppa. Ja hyvä tuli.

  40. 44

    Hillevi sanoo

    Toivoisin, että keskustelua toisten vanhemmuudesta käytäisiin arvostavaan ja tukevaan sävyyn – ei toisia tuomiten. Itse olen äiti joka voi hyvinkin selata kännyttää jos olen lasten kanssa päiväretkellä ja on tarkoitus syödäkin. Jos olen ollut läsnä heille jo usean tunnin puisto-museo-huvipuisto tms. retkellä ja sitten on ruokatauon aika. Odottelemme ruokaa, lapset voi vaikka piirtää ja minä hetken lukea tätä kirjoitustasi – kännykällä – tai tarkistaa sähköpostin, varata labra-ajan tai laittaa viestin. Kukaan ei jaksa olla 24/7 läsnä kellekään, ei edes 8-10h tauotta putkeen. Aina osuu joku tilanne, että nykyajan äiti selaa kännykkää eikä ole lapsille läsnä juuri silloin ja aina löytyy joka haluaa asiasta huomauttaa 🙂

    Minusta lapset kuuluvat ravintolaan kuten aikuisetki ja ikätaso huomioiden heillekin voi puhua kauniisti. ”Laittaisitko vaatteet päälle?” ei ole vaihtoehto vaan kohtelias pyyntö. ”Laita vaatteet päälle” On selkeä käsky. Kun lapsi sitten käskyttää toisia samoin, olemme ojentamassa heitä, että toisille pitää puhua kauniisti. Mikä se oma esimerkki olikaan? Joskus on parempi että kunhan syö jotain, vaikka vaan sen jätskin kuin että jättää lautasellisen keittoa syömättä ja vinkuu ja kiljuu pöydässä kuinka ruoka on pahaa. Luultavasti mukavampi myös muille ravintolassa istuville. Minusta on opettamista sekin, ettei seisovasta pöydästä oteta lautaselle mitään mitä ei aio syödä (hirveä hävikki ja ärsytys myös siellä tiskarille ”pakkoko ottaa,jollei syö!!&##!”

    Joskus on tilanne, että lapsi voi syödä sen jätskinsä, jotta äiti voi hetken luottaa siihen, ettei lapsi vaadi huomiota jotta aikatauluista puistotreffeille tulevan kanssa sopiminen onnistuu. Armoa please! Kalikka kalahtaa, mutta ei syystä. Äidit ovat pääsääntöisesti mahdollisimman hyviä äitejä omille lapsilleen, vaikka joku toinen hoitaisi homman erilailla. Ps. Käyn usein ravintolassa lasten kanssa, ja yleensä homma toimii hienost. Seuraavalla kerralla vaan yritän opettaa heille vielä lisäksi sitä, että ei kurkita ja kommentoida toisien pöytien ihmisiä. Täytyy varmaan myös käydä kertomassa naapuripöytää, että anteeksi, katson nyt kännykästä vakuutusyhtiön viestin kun tämä homma pitää hoitaa ennen klo 16 🙂

    • 44.2

      Maria sanoo

      Tämä Hillevin teksti oli kyllä hyvä teksti :). Jos oli siinä Hannankin tekstissä oma vinkkelinsä, mutta Hannahan nyt alkaa olla jo marisevassa mummoiässä – sehän on ollut nähtävissä Suomein kaunein koti -ohjelmassakin. Sellaista pientä kiukuttelua, mitä en aiempina vuosina hänessä huomannut. Antaa sen Hannankin vaan vanheta, siihen kuuluu joillakin se besserwisseröinti ja kiukuttelu. Minä oon antanut tyttöjeni valita vaatteet päälle kaapista herranenaika jo alle kahden ikäisenä. Siinä vaiheessa kun itse vaatteiden päälle saaminen on alkanut kiinnostaa. Neuvolan täti sanoi tiukasti: kaksivuotiaalle riittää, kun valitsee kahdesta. Piste. Ja välillä se valinta kaksivuotiasta väsyttikin. Silloin hän sanoi, että äiti valkkaa minä en jaska. Ehkä sitten annoin liikaa piuhaa, kun on ollut uhmaa ja kaikenlaista vääntöä. Olisivatkohan jääneet kokematta jos olisin päättänyt itse heidän paitansa. Ja mitähän sitten tapahtuukaan murrosiässä.. Mutta niin osaavat nykyisin kaksi vanhinta (8- ja 5-v.) etsiä itse itselleen sopivat vaatteet, eikä minun tarvitse puuttua kuin ulkovaatetuksen määrään. Tosi suloisia ja omannäköisiään, persoonallisia asukokonaisuuksia. Iloitsen tästä heidän taidostaan päivittäin.

  41. 45

    hoitotäti sanoo

    Teen työtä lasten kanssa ja käymme ulkona syömässä spesiaalitapauksissa esim teatterin tai konserttien jälkeen. Käymme yleensä puffee pöydässä oikeassa ravintolassa ja usein meitä on 3 hoitsua ja lapsia 12. Haen lapsille ensin salaatit noutopöydästä, yleensä tavallisia salaattiaineksia ja hedelmää, lisäksi jotain vähän erikoisempaa nokareen. Pääruuan lapset saavat valita listalta, ihan niinkuin aikuiset. Meillä lapset opettelevat odottamaan ruokaa, keskustellen meidän aikuisten ja toistensa kanssa. Kukaan ei todellakaan juokse käytävillä, koska se on vaarallista lapselle ja ravintolan henkilökunnalle. Toiset pitää ottaa ravintolassa huomioon, siellä pitää osata käyttäytyä, sen oppiminen kestää, mutta kyllä he oppivat, jos vanhemmilla kiinnostusta opastaa, eikä näplätä kännykkää koko aika.

    • 45.1

      Päiväkotitäti sanoo

      Tätä minäkin mietin… itse päiväkodissa töissä. Meillä ainakin ruokailun aikana on hiljaista. 1 aikuinen 7 lapsen kanssa samassa pöydässä ja pöytiä on kolme. Kaikki syödään samaan aikaan.
      Kun luin näitä palautteita Hannan kirjoituksesta, niin jäin pohtimaan:
      – keskustellaanko lapsen/lasten kanssa ennen ravintolaan menoa miten siellä tulee käyttäytyä? Päiväkodissa me aikuiset keskustelemme jo paljon aikaisemmin lasten kanssa käyttäytymisestä jossain julkisessa paikassa. Kyllä, jo ihan pientenkin kanssa yritämme käydä läpi käytöstapoja. Keskitymme heihin ja annamme koko huomiomme näille pienille, jotta oppivat kauniit käytöstavat. Miten meidän hoitajien sydäntä lämmittää, kun olemme jossain liikenteessä ja meitä kehutaan…
      -kerrotaanko lapselle, mitä tapahtuu kun käyttäytyy huonosti? Meillä tämä käydään myös ennen retkiä.

      Kaikkein eniten jään miettimään, että jos lasten kanssa mennään ulos ravintolaan syömään niin voisiko sen puhelimen jättää laukkuun ja keskittyä siihen pieneen ihmiseen, joka opettelee uutta asiaa. Kyllä lapsi ihan varmasti oppii kun vanhemmat ovat kiinnostuneita hänestä ja hänen oppimisesta uudessa asiassa. Jos meno tuntuu liian rajulta ja lapsi ei rauhoitu, ehkä syli voisi auttaa.

      Meillä päiväkodissakin huutava ja kiljuva lapsi nostetaan pöydästä pois ja hetkeksi toiseen huoneeseen, jossa aikuinen kertoo miksi hän otti lapsen pois pöydästä, rauhoittaa, selittää lapselle miten pöydässä ollaan ja annetaan muille ruokarauha. Onneksi voin lämpimästi ja ylpeästi kertoa, että nämä lapset oppivat muutaman kerran jälkeen.

      Itse olen äiti ja yhden hyvinkin vilkkaan lapsen. Me käydään ulkona paljonkin syömässä ja meillä ennakoidaan ja keskustellaan asiasta. Mutta perheen kesken emme mitää pitkää listaa oteta vaan ne ovat sitten aikuisten iltoja varten. Meillä sovitaan jo ennen ravintolaan menoa, että syödään hänelle tuttuja ruokia. Uusien ruokien maistelut tehdään rauhassa kotona.

      Tottakai huutava lapsi ravintolassa tuntuu ärsyttävältä, mutta emme me kanssa ruokailijat voida tietää syytä. Ei voida lähteä osoittelemaan tuosta noin vaan, mutta… toivon vanhempien muistavan, että ravintola on hieman vaarallinen leikkipaikka juosta ja leikkiä. Kuumat lautaset, veitset, lasinsirut.. eikä ne tarjoilijatkaan näe pieniä tuolien ja pöytien seasta. Annetaan heille työrauha.

      Kuten vanha sanonta sanoo, rajat ja rakkaus on onni lapsen kasvatukseen. Ei meidän tarvitse lapsia kasvattaa kuin Ranskalaisia lapsia vaan kuin Suomalaisia lapsia, eikö niin? He ovat niin ihania, kun ne oikein keskittyy oppiakseen uutta ja tehdessään vanhemmat ylpeiksi. Vanhemmat, olkaa lapsistanne ylpeitä. Käyttäkää heihin aikaa, mutta muistakaa.. ettei tarvitse ylisuoriutua. Tehdä juuri kuten unelma-aikuinen tekee. Me olemme ihmisiä ja me teemme virheitä, mutta virheistä oppii niin aikuinen kuin lapsikin.

      Menkää ravintoloihin, museoihin, konsertteihin ja nauttikaa elämästä lasten kanssa. He nauttivat suuresti vanhempien kanssa touhuamisesta.

      Hannalla hyvä ja vähän kärjistetty teksti. Asioita on hyvä tuoda esille, jopa ne kiperätkin. Eihän tästä elämästä muuten tule mitään.

  42. 46

    Äiti sanoo

    Hih, jos haluaa blogitekstille paljon huomiota ja kommentteja, on tässä aihe joka toimii takuuvarmasti Tästä EI VOI kirjoittaa niin ettei puolella lukijoista menisi herne nenään ☺

  43. 48

    ani sanoo

    Voi Hanna tsemppiä! Uskomatonta miten paljon on nämä autistit ja Aspergerit ravintoloissa lisääntyneet! Mikäli näitä vastauksia on uskominen, Suomihan on suoranainen tieteellinen ihme Toisaalta, väkisinkin nousee mieleen että yo. diagnoosit eivät isolta osin edes ole todellisia vaan yksinkertaisesti lepsua huonoa kasvatusta. Oli miten oli, oksentavia (?!!) aistiyliherkkiä raivoa ja kakaroita ei yksiköän normiasiakas viereensä saati yrittäjä tiloihinsa halua!

    Myös sisälukutaito olisi loistava taito, Hannahan kritisoi huonoon käytökseen puuttumattomuutta sekä vastuunoton puuttumista vanhemmilta, ei kaikkia lapsiperheitä!!

  44. 49

    Oppiaikäkaikki sanoo

    Jos lapset ei osaa käyttäytyä ja istua hiljaa ravintolassa niinkuin kuuluu, pysykööt kotona opettelemassa tapoja. Hermot siinä menee jos ne mekkaloi ja juoksee jaloissa ympäri ravintolaa. Onneksi meidän perheessä on annettu meille sellainen kasvatus ettei koskaan äidin tarvinnut meitä komentaa eikä hävetä. Osattiin käyttäytyä pienestä asti joka asiassa hyvin. Koska meille selitettiin miksi ja miten eikä sitä kyseenalaistettu. Kiitos äiti!

  45. 50

    Mari-täti sanoo

    Onkohan tässä blgin kirjoittajalle putkahtanut ajatusvirhe?
    ”En ihmettele sitä ollenkaan, jos lapselta ei kielletä muutamaa perusasiaa: Ravintolassa ei huudeta, koska se häiritsee muita. Ravintolassa ei saa juosta…”
    Ei ihmettele, jos ei kielletä = Ihmettelee, jos kielletään.

    • 50.1

      Marita sanoo

      Et osannut lukea kokonaan. Hän ei ihmettele jos lapsiperheet saavat paheksuvia katseita, jos lapselta ei kielletä muutamaa perusasiaa.

  46. 51

    sanoo

    Juuri näin! Miksi ihmeessä ei uskalleta enää olla vanhempia? Lasten turvallisuus on kateissa kun ei kukaan aseta rajoja ja jos sen tekee joku muu, vanhemmat hermostuu ja syyttää muita lapsen kiusaamisesta. Olen huomannut eri kulttuureista tulevien kasvattavan lapsiaan vielä ihan oikeasti.
    Paitsi että tuo pistää vihaksi olen äärettömän surullinen lasten puolesta. Miten he pärjäävät aikuisina maailmassa, kun heille ei ole opetettu rajoja? Siten ihmetellään kun koulussa tai päiväkotiryhmässä ei suju? Tai päiväkodissa sujuu mutta kotona ei. Herraisä, kaikkeen muuun ihmisiä koulutetaan mutta ei vanhemmuuteen, suurimpaan haasteeseen ihmisen elämässä.
    Kannatan lasten mukaan ottamista, jos oikeasti heitä ohjataan näihin uusiin tilanteisiin ja yhteiseen käyttäytymismalliin kunnioittaen kaikkia osallisia.
    Muistan joskus kysyneeni eräältä arvostetulta kasvattajalta ja nuosiron ohjaajalta, teinkä väärin kun joskus en enää jaksanut perustella vaan sanoin että näin tehdään siksi kun niin sanon. Olin kolmen lapsen yksinhuoltaja epäsäännöllisessä vuorotyössä, joten aina ei jaksanut. Hän vastasi, ettei se ole väärin. Onhan vaaratilanteita, joissa on toteltava nopeasti eikä kyseenalaistettava. Ehkä tämä olisi syytä kertoa näille kyseleville vanhemmille?

  47. 52

    Katja sanoo

    Hyviä pointteja tullut esille puolin ja toisin. Mutta sitä ihmettelen eniten, miksei Sumari (ja muut kihisevät emännät) osaa itse tässä tilanteessa puhua toiselle aikuiselle? Puuttua tilanteeseen asiallisesti ja ystävällisesti? Kysyä vaikka, että onko hankalaa syömisasiat lapsen kanssa, ja voisiko niihin antaa tukea sen sijaan että marssii nenä pystyssä tuhisten pois? Että niinkauan kun ei itse osaa käyttäytyä rakentavasti edes aikuisia kohtaan, lienee turha päällemäsmätä aikuisia, jotka kamppailevat kasvatushaasteissa? Oma lapseni on syömättä koko päivän, no problem. Kaikki keinot on käytössä, eikä ”syö” ole vaihtoehto. Ja jossain määrin lapsikin saa valita, jos se on mahdollista. Miksei? Varsinkin jos hän on erityisherkkä eikä oikeasti syö mitään outoa.

  48. 53

    Toni sanoo

    Ranskassa, Espanjassa ja Italiassa lapset syövät samaa ruokaa kuin aikuisetkin ja ravintoloihin tullaan syömään, ei leikkimään.

    Anglomaissa ja Suomessa tilanne on usein toisin.

    Tämä artikkeli tiivistää asian hyvin: http://www.irishtimes.com/life-and-style/people/why-are-french-children-better-behaved-1.2231131

    Artikelissa mainitun Pamela Druckermanin kirjoja löytyy myös suomeksi

    Karen Le Billon on myös kirjoittanut samasta aiheesta – ”Miksi ranskalaiset lapset syövät ihan kaikkea?”

  49. 54

    Dan sanoo

    Mitä jos lapsi oli ensimmäistä kertaa buffetissa _opettelemassa_ asioita äitinsä kanssa? Lapselle voi olla hyväkin opettaa, että buffetissa on useita ruokalajeja joista voi itse valita. Se mitä on tarjolla on myös hyvä kertoa lapselle, jos sieltä sattuisi löytymään vaikka ruoka jota ei ole usein maistanut. Olisiko ollut parempi että äiti olisi laittanut keittoa lapselle, ilman että kysyy lapselta eri vaihtoehdoista? Milestäni tämä olisi ollut täysin väärä toimintatapa, eikä lapsi olisi ymmärtänyt buffetin tarkoitusta ja sitä, että buffetista saa _itse_ valita mitä syö.
    Uskon että Sumaria harmitti, kun oli jonossa äidin ja lapsen jälkeen. Eikä jaksanut odottaa omaa vuoroaan, kun tarjolla olevia ruokia esitellään lapselle. Eli muista Sumari syödä useammin ja levätä tarpeeksi, että iloinen mieli pysyy kanssasi. EIkä muiden ihmisten olemassaolo ala harmittamaan.

  50. 55

    Liisa sanoo

    Yli 20 v lasten kanssa psykiatrisella puolella työskenneltyäni, voin vain kompata Hanna Sumarin kirjoitusta ja hämmästellä esim. edellä olleen lääkärin kommenttia. Rajat ovat rakkautta ja luovat turvaa. Ne pitää pystyä asettamaan lapsille, vaikka kasvaminen vanhemmuuten onkin haasteellista. Rajoja opetellaan jo pienestä pitäen eri tilanteissa myös ravintolassa. Valitettavasti rajattomuus on tämän päivän perheiden keskuudessa IN asia, joten omalla saralla riittää töitä. Onneksi olen silloin jo eläkkeellä, kun nämä rajattomasti kasvaneet lapset yrittävät kasvattaa omia lapsiaan.

  51. 56

    nina sanoo

    Minusta lapsi saa valita itse jos haluaa mitä syö. Sekö on Hanna parempi että otetaan ruokaa mitä ei syödä ja ravintolalle tulee hävikkiä ? Ja ei me voida odottaa lapsilta aikuisten käytöstapoja ravintolassa.Mun lapset ei huuda, juokse tai röyhtäile ravintoloissa,lippikset otetaan pois ja kyynärpäät pöydältä ja ruualla ei saa leikkiä mutta silti annan heidän syödä mitä haluavat,haarukalla syödä ,hui olen kauhea ihminen kun en ole opettanut veitsen käyttöä . Opin tuon kyllä ihan itse aikuisena vaikkei minullekkaan sitä sen kummemmin opetettu lapsena ja lapseni saavat puhua silti ruokaillessaan. Lasten pitää antaa olla lapsia kuitenkin.

    • 56.1

      Changi Karhu sanoo

      ”Ja ei me voida odottaa lapsilta aikuisten käytöstapoja ravintolassa.”

      Mutta voimme odottaa lasten vanhempien osaavan kehittää lastensa käytöstapoja ja kunnioittaa ravintolan asiakkaiden ruokarauhaa. Valitettavasti yksikin riehuva ja rääkyvä lapsi voi pilata toisilta ruokailijoilta muuten mukavan ja rauhallisen ravintolaillan.

  52. 57

    Kaarina sanoo

    Sumarin provo osui ja upposi. Paljon kommentteja! Bloggaus onnistui, jee!

    Voisikohan sitten jossain vaiheessa joku oikea toimittaja napata asiasta kopin ja viimein raapia kasaan asiallisen lehtijutun aiheesta. Olisi nimittäin hyvin mielenkiintoista saada tästä nk. tietoa eri näkökulmista alituisen ylilyövän vaahtoamisen ja nillityksen asemesta.

    • 57.1

      Pirkko Kallio sanoo

      Kuinka usein Jari Sinkkosta pitää haastatella, hänenkin kirjoituksissaan kehotetaan nimenomaan asettamaan rajat . Fiksut kasvatusalan ammattilaiset ovat varmaan Hannan takana!
      Ps aikuisetkin jättävät ruokaansa lautaselle!

  53. 58

    Susanna sanoo

    Juuri näin. Kiitos.
    Kävimme pienen lapsenlapsemme kanssa Korkeasaaressa. Hän oli 3 -vuotias. Meillä oli mukava päivä ja kävelimme yhdessä koko saaren läpi. Kävimme välillä syömässä, omia eväitä. Samalla oli mahdollisuus sekä ihailla kuinka hienosti tämä 3 -vuotias poika käyttäytyi, hyvin kuten moni muukin ikätoverinsa, että kauhistella kuinka rajattomia osa lapsista oli. Vanhemmat ostivat näille pienille duracell pupuille sokeria jokatoisesta kojusta ja keskittyivät enemmän omiin puhelimiinsa kuin lapsiin ja eläimiin joita saari on pullollaan.
    Pieni lapsenlapsemme kyseli paljon ja ihmetteli vielä enemmän näitä eksoottisia eläimiä, olimme itsekin täysin lapsenlapsemme lumoissa ja äärettömän onnellisia yhteisestä ajasta.
    Mikä muuten omien lapsienkin kohdalla on katoavainen asia.
    Aika.
    Olisi hyvää nauttia siitä silloin kun sitä on.
    Aika pienillä asioilla saa yhteisestä ajasta hyvää,laadukasta yhteistä aikaa.
    Kun oon oikeasti läsnä, kuuntelee ja antaa rajat.
    Oli hurja katsella duracellpupu lasten vanhempia: puhelin oli tärkeämpi kuin se yhteinen retki. Lapset eivät ottaneet huomioon muita, eivät edes eläimiä. Riikinkukon perässä juostiin ja kiljuttiin niin että eläinpuiston henkilökunta puuttui peliin.
    Vanhemmat eivät väittäneet.
    Sisällä eläinten lasiseiniä hakattiin niin että oli pakko välillä jo itsekin puuttua peliin ja kertoa että eläimet pelkäävät tuollaista, on hyvä katsoa hiljaa koska silloin eläimet myös liikkuvat enemmän.
    Ja kyllä nämä lapset sitten osasivatkin. He varmaan odottivat että joku kertoo miten kuuluu olla?
    Sellaisen eron huomasin ,sen lisäksi etteivät vanhemmat olleet läsnä, nämä ylienergiset lapset söivät hirmu ison määrän makeaa. Meillä oli mukana kurkkua,leipää, pillimehua ja omenaa.
    Lähtiessä ostimme jäätelöt ja tikkarin. Tikkari jäi syömättä koska uni tuli hetkeä ennen autoon pääsyä.

  54. 60

    Yrittäjä Tallinnasta sanoo

    Minä jaksa edes jaksa ajatella menemistä johonkin suomalaiseen kahvilaan tai ravintolaan kun ei voi tietää etukäteen onko siellä riehuvia äpäriä ylipainoisine äiteineen mättämässä suuhunsa kaikkea mitä irti saavat. Ei sitä jaksa katsella vaikka maksettaisiin.

    Täällä Virossakin lapsiperheet käyvät ravintoloissa mutta lapset ei huuda tai juokse ympäriinsä eivätkä päätä mitä syödään. Ja vanhempia totellaan eikä rääytä vastaan. Ainoastaan suomiporoturistien lapset metelöivät mutta ne vaikenevat tai häipyvät katkerasti mutisten toiseen paikkaan kun niille huomauttaa asiasta.

    Suomalaiset vanhemmat saisivat sanoa kiljuville maanvaivoilleen suoraan että tee kuten käsketään äläkä valita.

  55. 61

    esikoisäiti sanoo

    Kyllä minä lastani opetan, mutta kaksivuotiaani ei ole vielä täysin oppinut ihmisten tavoille. Kun olen johdonmukainen toiminnan kontrolloija, lapseni lähes poikkeuksetta heittäytyy lattialle karjumaan. Siinä sitä sitten ollaan,lapsi kainaloon ja ulos vihaisten katseiden saattelemana ”ei osaa tuokaan äiti pitää lastaan kurissa”, vaikka juuri sitähän minä tein. Jos haluan sallia itselleni joskus konflikttoman lounaan (esim.), pitää olla valmis myönnytyksiin ja ennakointiin. Joskus se on vaatinut sitä, että annan kännykän lapselle möllötettäväksi ja lapioin ruokaa hänen suuhunsa. Kaikilla rauha, mutta silti saan tuomitsevia katseita…. No mutta! 1/5 ravintolakäynneistä lapseni käyttäytyy kuin kuninkaallinen ja saan paistatella täydellisen kasvattajan illuusiossa :D.

    Tahtovan taaperon kanssa liikkuminen on rohkeiden vanhempien puuhaa. Heidän, jotka ovat päättäneet elää suurinpiirtein normaalia elämää vanhemmuudestaan huolimatta. Antakaa meille armoa ja rohkaisua silmien pyörittelyn sijasta. Olen ikuisesti kiitollinen sille keski-ikäiselle tädille, joka tuli keskustelemaan lapselleni ystävälliseen sävyyn tämän itkupotkuraivarin aikana ”kukas täällä oikein murisee, taidat nyt olla tosi vihainen”. Lapsi pysähtyi kuuntelemaan ja tokeni ennätysvauhtia. Sain hänet puettua haalareihin ja pääsimme jatkamaan matkaa. Kyseisellä tädillä oli aivan mieletön ymmärrys ja empatia kohdata meidät tilanteessa. Kertoi vielä päätteeksi kuinka omienkin lasten kanssa oli aikoinaan ollut hankalia tilanteita. Teki mieli halata häntä, niin helpottava kohtaaminen oli ollut.

    • 61.1

      Rajat ja rakkaus sanoo

      Hyvin kuvasit ,,,,,kun on niin tuoreessa muistissa tällä mummollakin ”hoitovuoro”ja kaikki ne ihanat minäite jutut. Mutta vanhemmat voisivat kyllä selittää lapsilleen,että miksi kotona saa juosta ruuan kanssa,mutta kylässä ja ravintolassa ei !!!! KOSKA LAPSET KATSOO MALLIN VANHEMMILTA. Siinä meillä vähän neuvoteltiin ja tultiin siihen tulokseen,että mummolassa syödään pöydässä. Ja ei oikein uskaltanut nauraa, vaikka teki mieli, kun pienimmäinen sanoikin ”no hyvä on sitten”.
      RAJOJA ja RAKKAUTTA LAPSILLE.

  56. 62

    Enna sanoo

    Hei! Somessa olen kuullut, että esimerkiksi kiinteiden aloitusta voidaan lykätä reilusti yli suositellun kuuden kuukauden. Sitten ilmeisesti nirson lapsen annetaan hänen päättää, mitä syö, jotta söisi edes jotain. Meillä ei ole stressattu eikä stressata ruokailusta, ravintolakäynnit sujuvat hyvin.

  57. 63

    Päivi sanoo

    Pienen ensimmäisen lapsen (10kk) äitinä täytyy sanoa, että kirjoitus pisti todella miettimään. Itse huomaan juurikin kysyväni lapselta ”Haluatko pallon/maitoa jne.?” aina kun hän osoittaa jotain ja päästelee ääntä. En ole ikinä ajatellut että se voisi olla huono asia, vaan juurikin kehittää pienen kykyä oppia puhumaan, tunnistamaan esineitä ja ilmaisemaan itseään. Voisin ihan hyvin ravintolassa (sitten kun lapsi osaa jo puhua) kysyä mitä lapsi haluaa syödä MUTTA sanoisin vaihtoehdot ja jotain niistä olisi otettava enkä IKINÄ kysyisi saanko minä ottaa jotain tai antaa lapselle ruuaksi vain jäätelöä jos se ei muuta halua. Ja sitten hyvä muistaa että ihmiset eli myös lapset ovat hyvinkin erilaisia. Aina ei auta vaikka kuinka oppikirjakasvattaisit lapsen, osalla vain on hieman enemmän temperamenttia. Kyllä, vanhemmat pystyvät kyllä vaikuttamaan läsnäolollaan moneen asiaan, kuten kaikkien turvallisuuden varmistamiseen, mutta ihan kaikkeen se ei aina vain riitä. Ole läsnä ja tee parhaasi. Se ”paras” vain tahtoo olla hieman erilainen jokaiselle. Eiköhän me kaikki tänne pallolle mahduta – ehkä jopa ihan ravintolaankin.

    • 63.1

      esikoisäiti sanoo

      Lapselle kommunikointi tuntuu olevan täynnä miinoja :D. Mä yritän aina puhua lapselleni kohteliaasti, koska uskon mallioppimiseen. Kunnioittavaa puhetta kuullessaan hän todennäköisesti oppii itsekin puhumaan kauniisti. Buffetissa saatan usein kysyä ”otettaisko näitä ja noita ja tuota” ja samalla lapan erilaisia ruokia lautasella. Ajattelen, että liittyy lähinnä vain keskustelevaan puheeseen. Tuntuisi oudolta puhua lapselle jotenkin epäkohteliaammin kuin esim. ystävälleni. Omista rajoistani olen kyllä tarkka, enkä ikinä kysyä lapselta lupaa omaan toimintaani. Ajattelen, että niin lapsi oppii kunnioittamaan sekä omia että muiden rajoja. Jos olemme jonnekin lähdössä kysyn lapselta, että puetaanko nyt vai viiden minuutin kuluttua. Joskus lasken esim. kymmeneen, jotta lapsi saa hiukan aikaa itselleen sopeutuakseen siirtymätilanteeseen.

  58. 64

    sanoo

    This is SO true! I think it’s even worse here. Another thing that annoys me is that when some kids needs to be praised for eating, or dressing or even go to the bathroom. Basic things. I grew up in Finland and was expected to do certain things without being recognized all the time. Here it is almost like the law! You do something and you expect something in return. Exhausting!
    I have a daughter in middle school and we have had tons of discussions like this how her friends’ parents always give the kids recognitions finishing their home work, cleaning up their rooms etc. WTF? Who thanks me for cleaning or eating? Well maybe that’s the reason this is my lowest score from my employees at work. Recognition.

  59. 65

    Ella sanoo

    Päiväkodilla tuodaan puolialastomia lapsia hoitoon koska ’ei se halunnut pukea’, kysytään omalta lapselta ’saako äiti lähteä töihin?’, ’haluatko että äiti hakee vai hakeeko isi?’ jne. Hoitajana en juuri kysele, no toki ruokailussa kysyn haluaako lisää ruokaa jne., mutta asiat jotka pitää tehdä tehdään enkä siinä kysele haluaako lapsi vai ei.

    • 65.1

      Alakoulun opettaja sanoo

      Tämähän se ap tekstin varsinainen pointti oli.
      Vanhempien tietenkin pitää kysyä lapsen mielipidettä ja antaa vaihtoehtoja, mutta jatkuva päätösvallan sysääminen pienelle lapselle on kohtuuton taakka. Tämä on liian yleistä tämän päivän maailmassa. Koulumaailmassa lapset jotka ovat oppineet ns. määräämään tahdin, ovat ne kaikista epävarmimmat kun pitää opetella ihan uusi tapa ja uudet säännöt.

  60. 66

    Ellukka sanoo

    Hanna, sulla on viisaita kirjoituksia. Harvoin innostun mistään blogeista, mutta Sinun blogia tulee usein luettua. Kirjoitat myös niin kuin asiat ovat, ja on vielä hauska lukea. Kiitos!

  61. 67

    Changi Karhu sanoo

    Hanna kirjoittaa täyttä asiaa ja vaikuttaa siltä, että pahimpaan kiukutteluun Hannan kirjoituksesta syyllistyvät nämä kasvatuksessa epäonnistuneet vanhemmat. Oleellinen osa lastenkasvatuksessa on juuri tuo erilaisten rajojen asettaminen, josta Hanna kirjoittaa, ja hyvä esimerkki on tämä ravintolassa riehuminen. Jos tätä ei ymmärrä, niin tuskin kannattaa hankkia lapsiakaan. Vai onko sitten parempi vaihtoehto se, että ravintolat joutuvat asettamaan ikärajat, kun muuta vaihtoehtoa ei enää ole ruokailijoiden rauhan turvaamiseksi?

  62. 68

    Karri Raassina sanoo

    Hyvin harvoin mihinkään nettikeskusteluun kommentoin. Tähän ”keskusteluun” halusin avautua.

    Itse olen kahden pienen lapsen isä ja en varmasti kuulu mahtikasvattajien joukkoon. Hyvin harvoin olen tavannut tekstin mukaisia lepsuja ja alistuvia vanhempia. Tapaamani kasvattajat ovat olleet tosimielellä liikenteessä. Kasvatus ei ole lapsen ohjelmoimista vaan jotain aivan muuta. Vaikka kuinka yrität pientä opettaa kotona, niin yleisillä paikoilla lapsien käytös voi olla jotain aivan muuta. Lapsi on käytökseltään vielä kesken – kuten useasti myös aikuinen.

    Puskista huutelijoita, besserwissereitä ja ”muistonsa kullanneita isovanhempia” olen kyllä tavannut hyvin usein. Edellämainittujen ei tarvitse kuin vilkaista keltanokkakasvattajia…

    Hanna Sumarin kirjoituksen sisällöstä asiaa on vain viimeinen kappale, joka on hyödyksi jokaiselle kasvattajalle. Toisaalta blogit ovet huomion hakua some-auringossa.

    • 68.1

      Eeva Koiranen sanoo

      Olet onnekas, jos et ole tavannut näitä pieniä pomottajia, jotka terrorisoivat ympäristöään tässä tapauksessa ravintola, juoksemalla ja kiljumalla pöytien välissä. Aiheuttaen vaaratilanteita itselleen, henkilökunnalle ja muille asiakkaille. Jokaisella perheellä ja lapsella on ”oikeus” mennä ravintolaan syömään. Myös jokaisella siellä olevalla asiakkaalla on oikeus saada ruokailla rauhassa, jokaisella henklökuntaan kuuluvalla on oikeus saada tehdä työtään rauhassa. Jos tämä pieni pomottaja törmää tarjoilijaan, joka juuri on tarjoilemassa kuumaa keittoa pöytään, soppalautaset leviävät ympäriinsä. Kuuma keitto roiskuu lapsen ja pöydässä olevien ruokilijoiden päälle. Pomottajan vanhemmat syyttävät tarjoilijaa ja laittavat välittömästi somen tapahtumasta ja ravintolan tuottamasta onnettomuudesta oman versionsa, joka leviää kulovalkean tavoin ja lopputulos on se mikä on.

      Aika monet kommentoijat ovat lukeneet tekstin tai vain osan sisäistämättä mitä tuossa tekstissä oikein kirjoitetaan. Ydin tuntuu olevan tuo lapsen syöminen. No, jos pomottaja on päättänyt, ettei syö muuta kuin jäätelöä, on turha kysellä syötkö sitä tai tätä. Voi sen jäätelön syödä muuallakin kuin ravintolassa.

      Kuulun varmaan tuohon joukkoon joita olet tavannut hyvin usein. Kuulun myös niihin itsekkäisiin, huonotapaisiin valittajiin, joiden mielestä hyvät käytöstavat ja toisten huomioon ottaminen kuuluvat jokaisen aikuisen käytökseen ja lapsen kasvatukseen, jos niitä ei ole, niitä ei silloin ole lapsellakaan.

  63. 69

    Elida sanoo

    Mitä sitten jos jonkun toisen lapsi syö jäätelöä, mitä se on sinulta pois, ja ennen kaikkea, mitä sinä voit tietää perheen tilanteesta tämän yhden jäätelönsyönnin takana?! Olisi hirveän kiva jos ihmiset puuttuisivat OIKEISIIN epäkohtiin. Sen sijaan on levinnyt maan tapa avoimesti paheksua milloin mitäkin omaan muelipiteisiin sopimatonta pikkuseikkaa ja näyttää se hyvin selkeästi kanssaihmisille verbaalisesti tai non-verbaalisesti. Kaikille sattuu huonoja päiviä ja hetkiä jolloin vaikka nyt niitä lapsiansa voisi komentaa enemmän tai puhelinta katsoa vähemmän, mutta ei se lapsi siitä pilalle mene. Sen sijaan mielensäpahoittajan elämä on aika raskasta, eikä se ole mukava levittää sitä pahaa oloaan muillekaan. Ihmisiä on erilaisia, jos ei kestä niin parempi pysyä kotona. Ja paljon lapsia ja nuoria tapaavana pakko sanoa että näin keskustellen kasvatettu nykysukupolvi on paljon avoimempaa ja itsevarmempaa kuin entinen ”lapset on hiljaa kuin aikuisrt puhuu”-sukupolvi.

  64. 70

    Vahvatahtoisen nelivuotiaan äiti sanoo

    Hei Hanna. Tiedätkö mitä? Voi olla, että se lapsi söi sitä jäätelöä ravintolassa juuri säästääkseen sinua ja muita asiakkaita meteliltä ja ”maanpäälliseltä helvetiltä”? Miten ihmeessä voit tehdä yksittäisestä buffet-tilanteesta johtopäätöksiä siitä, minkälainen arkikasvatus tällä lapsella on? Ihanko oikeasti arvelet, että se lapsi saa aina päättää ruokansa ja syödä mitä haluaa? Joskus voi relata niin, että kaikilla on kivaa. Choose your battles. Varsinkin ihmisten ilmoilla.

  65. 71

    Yngve sanoo

    Rauhattomien lasten vanhemmat, syökää kotona, tulee edullisemmaksi. Kaikki eivät pidä lapsista.

    • 71.1

      noh sanoo

      Sumarihan on siis ollut Perheet safkaa-tapahtumassa, suunnattu siis nimenomaan lapsiperheille. Jos ei pidä lapsista niin silloin ei kannata osallistua lapsiperheille suunnattuun ravintolapäivään.

      • 71.1.1

        Marita sanoo

        Kai niiltä lapsiperheiltäkin sentään saa käytöstapoja odottaa?

  66. 72

    tanjya sanoo

    Kuten arvasta saattoi, tämä herätti paljon ajatuksia.
    Muutama puolustus tähänkin tuota lapsen ja äidin keskustelua koskien; kyllä lapseltakin kysytään seisovan pöydän äärellä haluatko tätä tai tätä. Eihän kukaan aikuinenkaan halua että ravintolassa lapataan seisovasta pöydästä kaikkea ja kenties et haluakaan syödä sitä. Joku tuolla kommenteissa kirjoitti että kyllä lapsi oppii syömään vaikka oliiveja, kyllä joo mutta tämä on taas niiden kommentteja joiden lapset syövät kaikkea. Olen itse ollut tosi nirso lapsena, samoin mieheni, vaikka tarjolla ollut monenlaista. Nyt kyllä menee kaikki 🙂 Samanlainen nirso ollut meidän lapsemme, vaikka juuri oliiveista ja hillosipuleista tykännytkin pienestä 😉 mutta lapsen makuaisti on herkkä eikä syömisestä pidä tehdä pakkoa. Kuten neuvolassa on sanottu minullekin, tärkeintä on että lapselle on säännöllisin väliajoin tarjottava terveellistä ruokaa ja hän valitsee mitä syö ja miten paljon. Hyvin on mennyt. Eikä ruokailua korvata herkuilla, mutta kyllä nirso lapsikin joskus herkkuja saa jälkkäriksi.
    Toinen juttu, että joskus ne lapset äityy juoksemaan, ja vaikka oma lapseni on ollut rauhallinen aina (=> ilmeisesti siis Sumarin mielestä sellainen hyvin käyttäytyvä ”kiltti ”lapsi), myöskään hänen ollessa pieni ei juossut missään ravintoloissa yms mutta hänhän oli rauhallinen. Toista oli joidenkin tuttujemme lasten kanssa jotka oli vilkkaita. Kyllä vilkkaittenkin lasten kanssa on saatava käydä ravintolassa, silläkin uhalla ettei kaikki mene just niinkuin Strömsössä. Uskokaa pois kyllä hekin halusi että lapset istuu ja käyttäytyy hyvin. Nyt kun lapsemme ovat jo vähintään murkkuja ja osa täysi-ikäisiä, luonne-eroissa näkee että edelleen ne jotka ei pysyneet paikalla. Ovat aktiivisempia, muttei välttämättä lainkaan negatiivisessa mielessä. Harrastavat ja ovat menossa enemmän, ja vetävät muitakin mukaan. Ja huom., ihan positiivisessa mielessä, ainakin vielä.
    Mutta pääpointti kai Hannan kirjoituksessa oli, että yritetään olla lastemme kanssa ravintoloissa niin ettei keskitytä muuhun, kuten mobiililaitteisiin. Yritetään kuitenkin pitää jonkinlaista rauhaa yllä ettei suotta häiritä muita.. Ja eihän lapselle tarvitse antaa ihan kaikkea valtaa, että haluatko syödä jotain ylipäänsä, jotain kai tarkoitus kuit.syödä, ja muutenkin arkipäivän vinkiksi pikkulasten kanssa ei luonnollisesti vanhemmat kyseenalaista perusjuttuja kuten että puetaanko päälle, jos on tarkoitus pukea, niin silloin puetaan päälle ja nyt mennään… Toisaalta, voihan sellainen lipsahtaa vahingossakin kuin että ”Lähdetäänkö..” vaikka tarkoitus on lähteä…että ELÄMÄ ON 😀

  67. 73

    Jarkko sanoo

    No on kyllä hyvin vaikea yhden yksittäisen ruokakeskustelun perusteella sanella toimiiko perhe vai ei. Itse olen neljän lapsen isä ja vietänpä eronneena vieläpä erittäin paljon aikaa yksin heidän kanssaan.

    Perheessämme vallitsee tasa-arvoinen asetelma. Kaikilta kysytään ja kaikkien kanssa neuvotellaan, oli kyseessä ruoka tai jokin muu asia. Kuka ulkopuolinen kuvittelee olevansa niin ylemmässä asemassa, että voi sanoa perheen sisäisestä dynamiikasta mitään?

    Tietenkin jos tilanne vaatii, niin silloin vanhemmalla on velvollisuus ottaa tilanne haltuun. Mutta ei kasvattaminen ole mitään sanelua tee näin, tee noin. Tärkeintä on opettaa lapset ajattelemaan itse, ei ole olemassa auktoriteettia jota tulisi kuunnella. Tärkeintä on toimia oikein ja vastuullisesti omasta halustaan…

    Tästä blogista voisi ottaa vaikka kuinka monta esimerkkiä, jossa toimin varmasti juuri kuten tässä kauhistellaan. Mutta miten ihmeellistä onkaan, että jokainen lapsi on samat asiat oppineet. Ei ulkoisesti sanemalla, vaan ihan omalla järjellä päättelemällä. (vinkkejä voi toki antaa, että saattaisihan se olla järkevään näin 10-asteen pakkasessa sitä pipoa päässä pitää.:) ) (ja juu ei terveyden kustannuksella, siinä tulee se vanhemman vastuu eteen).

    Sen toki ymmärrän, että ravintolassa tai muualla julkisissa tiloissa on oma käyttäytymiskoodista ja siitä pidetään kiinni. Mutta ei sillä kyllä ole mitään tekoa sen kanssa mitä lapsi syö tai on syömättä.

  68. 74

    Changi Karhu sanoo

    Luin hieman enemmän kommentteja ja jotenkin Hannan kirjoitusta kritisoivissa teksteissä korostuu vahvasti itsekkyys. Monet jotenkin ajattelevat, että heillä on oikeus mennä joka paikkaan lastensa kanssa ilman minkäänlaista tarvetta huomioida muita ihmisiä. Luulisi vanhempien omankin ravintolakäynnin olevan mukavampi, kun lapsilla on edes peruskäytöstavat hallinnassa. Jokainen fiksu ihminen osaa ottaa myös muut huomioon, ja kun lapsilta ei voi sitä aina odottaa, niin miksei sitä saisi odottaa lasten vanhemmilta?

    • 74.1

      SK sanoo

      Ihan samoilla perusteilla blogitekstin kirjoittaja on itsekäs, kun odottaa kaikkien käyttäytyvän siten, että hänellä on mahdollisimman hyvä olla. Kyllä aikuisen ihmisen pitää ymmärtää, että lapsilta ei voi odottaa täydellistä itsekontrollia. Johan sen nyt biologiakin sanoo, että kehittyvät aivot eivät kykene sellaiseen itsekontrolliin, mitä valmiit aivot. Kyllä musta kriittiset vastaukset tähän tekstiin kumpuaa siitä, että kirjoittajan näkemys on lapsellinen, vaikka hän on aikuinen ihminen. Se on myös sisäisesti ristiriitainen, kun samaan aikaan lapsia pitäisi opettaa ja toisaalta heidän pitäisi heti paikalla osata käyttäytyä oikein. Puhumattakaan siitä, että lapset eivät saisi pitää ääntä tai juoksennella ympäriinsä, mutta toisaalta mahdollinen kiukkua, juoksentelua ja muiden häiritsemistä ei saisi ehkäistä esim. antamalla syödä lapsen haluamaa ruokaa. Kaiken kaikkiaan tässä esitetään kovasti vaatimuksia lapsilta ja vanhemmilta, mutta itse ei olla valmiita tulemaan vastaan.

      • 74.1.1

        Marita sanoo

        Kyse oli enemmänkin siitä, että tässä tapauksessa vanhemmat eivät edes yrittäneet hillitä lapsiaan, jotka juoksivat ympäriinsä kuin villieläinlauma. Hieman eri asia kuin lapsi, joka kokeilee rajojaan.

  69. 75

    Pirkko Salonen sanoo

    Toinen minua ärsyttänyt äitien käyttäytyminen tapahtuu ruokaostoksilla kaupassa. 1. Äiti lykkää myymälän ostoskärryssä istuvaa lastaan, jonka ei pitäisi kiivetä kuraisine kenkineen kärryyn, koska se on tarkoitettu RUOKATARVIKKEIDEN ostamiseen. Lapsi siis kävelköön kärryjen vieressä ja pitäköön kiinni kärryjen ohjaustangosta. 2. Mitähän me tänään ostettaisiin? Äiti mumisee lapselle. On yksiselitteisesti ÄIDIN tehtävä tietää, mitä ruokaa kotona tehdään ja mitä siis ostetaan. Jäätelö ei ole pääruoka, vaan erityistilanteiden ylimääräinen herkku.

    • 75.1

      AB sanoo

      Ehkä 1/1000 lapsesta istuu ostoskärryn sisäpuolella. Toisekseen lapsi ei aina ylety kärryn työntöosaan.
      Kaupassa voi myös miettiä ääneen, vähän sama kuim ”mitä tänään tehtäisiin”.

  70. 76

    TeeÄs sanoo

    Kiitos Hanna,
    mä ainakin lasten ja vanhempien kanssa työskentelevänä ymmärsin sun pointin.
    Kasvattaminen on turvallisten rajojen asettamista, lapsen ei tarvitse päättää kaikesta.
    En kiellä etteikö joskus saa päättääkin itseään koskevista asioista, etkä sinäkään varmasti sitä tarkoittanut
    Kunhan kaikki ymmärtäisivät olla aikuisia lapselleen, ei kavereita.
    Esim. tullaan sairaalaan kun lapsi ei halua ottaa lääkettä suun kautta.
    Pienen lapsen ei kuulu päättää haluaako se lääkettä.
    Vanhemmat tietävät että se tarvitaan ja se myös otetaan.
    Näitä esimerkkejä riittää..
    jossain kohdin joku sanoi, että maailma muuttuu ja kasvatusmetodit siinä mukana,
    totta, mutta se ei tarkoita kuitenkaan kasvattamatta jättämistä!

  71. 77

    turha huudella sanoo

    Ensimmäinen ja ainut ajatus, jonka Sumarin kirjoitus minussa herättää, on että tällä Sumarilla tuskin on lapsia itsellään.

  72. 78

    L sanoo

    Voisiko joku kertoa, miten opettaa hieman reilu 1v istumaan nätisti ja hiljaa juhlapaikoissa ja ravintoloissa.

    • 78.1

      Mama ain`t so big sanoo

      On epäkohteliasta roudata niin pieni lapsi ravintolaan. Se on huonoa käytöstä sekä lasta, että muita asiakkaita kohtaan.

  73. 79

    voimakastahtoisen 5-vuotiaan KM äiti sanoo

    On ihan nykyistä peruskauraa ensim. perheneuvoloiden harjoittamassa ohjeistuksessa, että voimakastahtoisen ja auktoriteettivastaisen ns. kovapäisen lapsen kasvatuksessa ei useinkaan toimi tämä tässä keskustelussa hyvin esiin tullut ”kova vasten kovaa” -linja.

    Neuvottelemalla lapsikin oppii lopulta neuvottelemaan. On toki tiettyjä asioita, joissa ei voi joustaa: lapsi ei voi juosta tielle tai heitellä muita haarukoilla. Sen sijaan esim. siitä mitä lapsi syö, voi aivan mainiosti silloin tällöin neuvotella.

    Näiden voimakastahtoisten lasten kohdalla ”minä kerron ja sinä kuuntelet” -kasvatus saattaa johtaa siihen, että elämä on pelkkää ”kasvatusta, ohjeistusta ja kieltoja”, eikä muuta kommunikaatiota juuri ole. Tämä tuottaa vastarintaa sekä lapselle negatiivisen minäkuvan ja huonon itsetunnon.Tärkeintä olisi kuitenkin se, että suuri osa ajasta yhdessäolo olisi hengeltään positiivista.

    Olen samaa mieltä siinä, ettei hienompien ravintoloiden asiakkaiden välttämättä tarvitse sietää tällaista kovapäistä lasta, jos juuri se, hetki, jona hän sattuu vetämään luukut kiinni , osuukin ikävästi sinne ravintolaan. Tämä on se syy, miksi ravintola, joka perheesäämme valitaan, on usein sen mukainen: profiililtaan lapsiystävällinen. Ikävä juttu ehkä vanhempien kannalta, mutta selvinnemme ja voimme syödä nämä pari vuotta vaikka Rossossa… Jos sen sijaan hienommassa ravintolassa on lapsiperheille suunnattu päivä, niin eikö juuri silloin, tuona kyseisenä päivänä, voisi tulla sitten sinnekin ja saada osakseen ymmärrystä, eikä paheksuntaa?

  74. 80

    Karalakos sanoo

    Ulkomailla usein näkee juoksevia lapsia ravintolassa, riehuvia lapsia puistossa yms. Suomalaiset kauhistelevat sitä, mutta vastauksena tulee aina ”Annetaan lapsien olla lapsia”. Noista samoista lapsista jotka riehui ravintolassa ja toimi suomalaisen idyllilapsen vastaisesti on kasvanut fiksuja ja hyväkäytöksisiä aikuisia.

    • 80.1

      Meeri sanoo

      Ulkomailla näkee paikallisten pikkulapsien istuvan nätisti pöydässä ilman sen suurempaa riehumistarvetta. Ne, jotka juoksevat ympäriinsä ovat sitten turistien lapsia (usein suomalaisten). Sydän kurkussa saa katsella, että million satuttavat itsensä tai törmäävät tarjoilijaan, jolla on kädet täynnä lautaisia.

  75. 81

    Lemmy sanoo

    Nykypäivää on vinkua turvallisesti netissä mutta itse tilanteessa ei ole munaa sanoa sanaakaan. Enintään omalle seurueelle pöydässä hiljaa supistaan ”maanpäällisestä helvetistä”. Jos oikeasti häiritsee niin perkeleesti niin sitten se suu auki.
    Turhaa vinkumista jos ei aio asialle itse mitään tehdä koska ei uskalla puhua tuntemattomille.
    Tässä tarinassa kaikki ovat syyllisiä.

  76. 82

    Termiittilauma sanoo

    Huhheijaa, taas näitä lapsettomien ohjeita kasvatukseen! Missä sitä ravintolakäyttäytymistä opetellaan jos ravintolaan ei saa mennä? Nyt jo 4-vuotiaamme osaa käyttäytyä todella hienosti, mutta ei tilanne ole ollut alusta asti sama. On kielletty, uhkailtu, kiristetty ja lahjottu että tähän tilanteeseen on päästy, eikä kerta, eikä toinenkaan ole tähän opetteluun riittänyt. Tämä sama opettelu on edelleen menossa 2-vuotiaalla todella voimakastahtoisella pikkusisaruksella, ja voin kyllä rehellisesti sanoa etten ihmettele yhtään näitä vanhempia jotka luovuttavat ja päättävät nauttia omasta ruokahetkestään juuri sillä hetkellä kun kaikki sanat valuvat hukkaan kuuroille korville. Ehkä sitten seuraavalla kerralla taas jaksaa vähän paremmin 😉 Lepo nyt vaan, ja keskittykää siihen omaan ruokailuun. Jos asennoituu rennosti vieressä meluavaan häirikköperheeseen niin takuulla itselläkin on mukavampi olla.

    • 82.1

      Efraimintytär sanoo

      ”..etten ihmettele yhtään näitä vanhempia jotka luovuttavat ja päättävät nauttia OMASTA ruokahetkestään..”, ”Keskittykää siihen omaan ruokailuun. Jos asennoituu rennosti vieressä meluavaan häirikköperheeseen niin takuulla itselläkin on mukavampi olla”.
      Tämä on kai vitsi?? Kokeile siinä asennoitumista, kun yrität nauttia maksamastasi annoksesta ja ruokaseurasta häirikköperheen melutessa. Voi Hyvää Päivää…

      • 82.1.1

        Termiittilauma sanoo

        Ei, ei ole vitsi. Moni asia on kiinni ihan omasta asenteesta ja jos vähän löysentää pipoaan niin takuulla nauttii elämästään enemmän. Ei ole helppo nauttia tilaamastaan ruoasta samalla kun yrittää katsellaan murhata naapuripöydän Pirkko-Petteriä, sen sijaan että tilaisi toisenkin lasillisen punaviiniä ja keskittyisi pöytäseurueensa kanssa parantamaan maailmaa. Et mitenkään voi saada naapuripöytää mieleisekseni, mutta oman ruokailuhetkesi voit pelastaa ilman turhaa ärsyyntymistä ja siinä koko ajan yltyvässä määrin piehtarointia. Kokeile, ihan edes piruuttas 😉

  77. 83

    steriloimislaki sanoo

    Jos ei jaksa lapsia, ei kannata hankkia niitä.
    Oikeutta sterilointiin pitäisi laajentaa.
    Suomen nykylain 30 vuotta tai kolme lasta on holhoavaa vanhanaikaista lainsäädäntöä.
    Muissa Pohjoismaissa ikäraja on 25 vuotta.

    Nyt on käynnissä kansalaisaloite ”Steriloimislain ikäraja pohjoismaiseksi eli 25 vuotta ja lapsiluvuksi kaksi lasta”
    https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2401
    Aloitteen tavoitteena on 25 vuotta tai kaksi lasta steriloinnin perusteeksi.

    Joten jos kannatatte pohjoismaista oikeutta sterilointiiin, kannattakaa ja jakakaa kansalaisaloitetta.

  78. 84

    Seppo-setä sanoo

    Olet oikealla asialla, Hanna. Mutta vertauksesi ”HELVETIN ESIKARTANO” oli todella mauton, varsinkin kun rinnastaa sitä maailman tapahtumiin: Mikähän ”kartano” Lontoon terrori-isku asteikkosi mukaan olisi?

    Saisit parannella suhteellisuudentajuasi mitä tulee suustasi päästämiisi sammakoihin. Pilasit hyvän asian, josta itse asiasta eli kakaroiden riehumisesta olen samaa mieltä. Uskottavuutesi meni silti. Saisit hävetä – jos edes osaat!

    • 84.1

      Muistettava turvallisuus sanoo

      Seppo-seta rauhoittuu siellä ja ottaa Nitron, ettei käy pahasti. Hanna on mainio kirjoittaja ja älä sinä tuo tähän mitään pommiasioita mukaan. Hyvä, että joku käyttää noin ihanan värikästä kieltä ja tuo esiin tärkeän asian, jossa monella vanhemmalla on parantamisen varaa.
      Lapset voivat saada pahoja vammoja, kun tulikuumat kahvit kaatuu päälle, jos juoksevat tarjoilijan eteen. Samoin ruokaan voi tukehtua, jos ei osaa olla keskittyä syömiseen kaikessa rauhassa. Nämä ovat hyvin pitkälti myös turvallisuusasioita.

  79. 85

    Hyvä ruoka, parempi mieli sanoo

    Ei muuta kuin muutama punkkulasi enemmän Hannallekin jatkossa ruokailun yhteydessä niin ei häiritse kuulkaa vilkkaiden lasten ilakointi enää yhtään niin paljon! Saanen suositella myös pientä alkuruokaa ennen ravitsemusliikkeen tiloihin siirtymistä; pieni hiukopala pitää verensokerin vähän tasaisempana, ei sitten ole jonottaessa niin kovin ärtynyt olo. Koko päivää ennen raflakäyntiä ei kannata pantata vesilinjalla. Pysyy sitten vähän asiatkin paremmin perspektiivissään kun ei vatsa vallan kurni.

    Näemmä aika kultaa muistot, ja pahan kerran. Aikuisikään ehtineiden lasten äiti, joka on sellaista aikakautta, jolla selkäsauna ja tukkapölly olivat ainoat hyväksytyt kasvatusmetodit, on selvästikin päässyt unohtamaan kokonaan, millaista niiden lasten kanssa normaaliin arkeen kuuluvien asioiden tekeminen oikeasti oli. Maailmaan mahtuu kyllä ääntä, ja toisaalta eipä aikaakaan kun osasta niitä lapsia, jotka nyt ilakoivat ravintolakäynnillä ja yrittävät opetella tapakulttuuria kukin oman kykynsä mukaan, tulee lauma kännipäissään ravitsemusliikkeen lattialla konttaavia, astiat särkeviä ja ruukkukasviin oksentavia urpoja. Se se on hienoa ja hyväksyttävää, eikö?

    • 85.1

      Efraimintytär sanoo

      Eikö näitä ”ilakoivia lapsilaumoja” vois siirtää suoraan sinne ”Alepbubeihin” ja antaa aikuisten asiakkaiden itse päättää juomistaan ja nauttia ruokarauhasta.

  80. 86

    Anu sanoo

    Hei, pakko kommentoida tuohon syömisasiaan ja ruokapöydässä istumiseen ” kukaan ei nouse ennenkuin kaikki ovat syöneet”. Meidän 2-vuotiaalla lapsellamme on melko vaikeahoitoinen refluksi, joutuu edelleen syömään kahta eri lääkettä että tilanne pysyisi jotenkin hallinnassa. Uudet epäsopivat ruuat, stressaavat tilanteet, sairastelu, vatsan toimimattomuus yms. saavat refluksin räjähtämään käsiin. Silloin, lääkkeistäkään huolimatta, lapsemme ei pysty istumaan ruokapöydän ääressä, sillä rintaan ja nieluun alkaa koskea niin että hän repii rintaa ja alkaa itkeä. Vatsaan tulee painetta ja kaikki nousee ylös nieluun, polttaa ja repii. Useimmiten meillä kotona syödäänkin jossain muualla kuin pöydässä, tähän lääkärin suositus myös. Silloin lapsi saa syötyä edes vähän enemmän. Pystyasennossa tyttären helpompi ja kivuttomampi syödä ja nyt keksinyt uuden asennon ( mikäli on ruokapöydän ääressä) itse jossa painetta vatsaan ei tulisi paljon, nimittäin polvi-istunnan.

    Näiden kaikkien hankaluuksien vuoksi olemme käyneet vain muutaman kerran ulkona syömässä, sillä ulkopuoliset ihmiset eivät ymmärrä että kyse ei ole vanhempien lepsuista ja onnettomista kasvatustaidoista vaan lapsen SAIRAUDESTA joka ei näy ulospäin. Myös sopivien ruoka- aineiden määrä on vielä vähäistä ja kotona tehtyä ruokaa on siksi turvallisempi syödä. Haluaisimme kyllä,ehkä joku päivä kun lapsi pystyy syödessä istumaan pidempiä aikoja ja itsellämme riittää voimat siihen kaikkeen mitä muut ihmiset ajattelee. Suurin toive on että lapsi ylipäätään pystyisi joskus syömään ruokaa ilman että se tekee kipeää.

    Samaa mieltä olen siitä että lapsille on tärkeää opettaa muiden huomioimista ja kunnioitusta sekä tiettyjä käytöstapoja myös ravintoloissa ollessa, lapsen ikätaso huomioiden. Mutta muistakaa, aina kaikki ei ole niin mustavalkoista eikä tilanteet ole sitä miltä ne ulkopuolisista näyttää. Turha tuomitseminen ei auta ketään.

  81. 87

    Lapseton omasta tahdosta sanoo

    Lapset ovat valinta. Onneksi on matkoja, hotelleja ja ravintoloita, joihin ei lapsia saa tuoda 🙂

  82. 88

    Teemu sanoo

    Lapsellista sotkea tähän Hannan kirjoitukseen terrori-iskut. Jotain rajaa!

    Kiitos Hanna hyvästä blogista ja tama oli huippujutt – hyvä, kun otit asian esille 🙂

  83. 89

    Lapsellinen omasta tahdosta sanoo

    Minulla on kaksi lasta, jotka ovat jo aikuisia ja olen aina pitänyt lapsista mutta lapsia pitää kasvattaa koko ajan ja olla läsnä, jotta voi opastaa ja ohjata oikeaan ja toivottuun käytökseen, joka sopii kuhunkin tilanteeseen. Tämä ei ole helppoa mutta on sen vaivan väärtti, että voi olla ylpea kauniisti käyttäytyvistä lapsista ja nyt jo aikuisista, joilla on kauniit käytöstavat.

  84. 90

    ritva kyllikki kairema sanoo

    Täyttä totta Hannan kirjoitus! Pakko kertoa eräs tapaus lapsuudestani, olin silloin n.10 -vuotias. Isäni antoi minulle päätettäväksi kumpi koiristamme lopetetaan, toinen oli emä, toinen sen pentu. Emme kai voineet pitää kahta koiraa. Pidin molemmista. Muistan miten vaikeaa ja ahdistavaa oli päättää kumpi niistä kuolee. Vieläkin joskus tapahtuma tulee mieleeni vaikka olen jo 65 -vuotias. Eihän tuollaista tehtävää saa antaa lapsen harteille, liian raskas!

  85. 91

    Davina sanoo

    Tack Hanna!
    Det är föräldrarnas ansvar att lära sina barn hur man skall uppföra sig. Tyvärr verkar det som om alla föräldrar själva inte vet hur dom skall uppföra sig. Har själv ett sånt jobb där jag ser detta alla dagar…
    Varför skaffa barn om man inte orkar fostra dom? Har själv tre barn och heldagsarbete. Jag vet hur trött man kan vara ibland, men det är inte barnens fel…
    Ta hand om era barn! Dom är det bästa ni har!

  86. 92

    Pirjo sanoo

    Jälleen Hanna täyttä asiaa! Harvoin pääsen ravintolaan, silloin toivon että saan syödä rauhassa! Onneksi oma lapsi oli pienenä ujonpuoleinen, hänelle ei olisi tullut mieleenkään riehua ja häiritä muita missään, ei lentokoneessa, laivassa, saati sitten ravintolassa. Ja aika ei kultaa muistoja, se oli just näin!

  87. 93

    Tibu Borgstén sanoo

    Kiitos Hanna osuvasta kirjoituksestasi. Voit varmasti kuvitella kun nämä lapset sitten tulevat ekalle luokalle kouluun ja luulee voivansa ”valita” mitä tekee ja mitä ei. Puhumattakaan sitä vääntöä, jota opettajana on käytävä lapsi paran huoltajien kanssa, jotka eivät YMMÄRRÄ ettei heidän lapsellaan ole kaikessa valinnanvaputta kun on koko ryhmää opetettava ja siinä työrauha sekä turvallisuus taattava. Tästä pitäisi keskustella paljon enemmän ja kuuluvalla äänellä, sillä suomessa osalla on kasvatusasiat aivan hukassa…..ei lapsen vika, vaan kyllä se on aikuisten!

  88. 94

    mummo sanoo

    moi Hanna. iso peukku sinulle. asiahan on juurikin näin kuin kirjoitit.
    jotkut eivät tosin ole ymmärtäneet pointtiasi ja kirjoittavat asian vierestä, mollaten.

    jaksamista Hanna paskamyskyn keskellä olemiseen. tuli mitä tuli, sinun sanat ovat joka tapauksessa niitä sanoja, joita me muut olemme vain ajatelleet. sinä toit ne ääneen esille.

    ja kysymyshän ei ole lapsista vaan vanhemmuudesta. ei ole lapsen vika jos vanhemmalla on vanhemmuus hukassa.

    • 94.1

      Susanna sanoo

      Näinpä. Iso osa ihmisistä eivät ole tajunneet pointtia ja nyt sitten kommentit täyttyvät tosi ala-arvoisista teksteistä. Minulla on kolme lasta ja kolme lapsenlasta ja vaikka en ole mikään vuoden kasvattaja niin ikinä ei ole tarvinnut lapsia ojentaa kaupassa tai ravintolassa.
      Onko sitten läsnäolo vai mikä syynä sille, en tiedä. Huomaan että moni nuori äiti/ isä kiinnittää enemmän huomiota kännykkään kun lapseen.
      Samaan aikaan olen myös nähnyt tosi fiksuja vanhempia , mikä on kyllä tosi kiva vastapaino niille hurjille riekkujille.
      Ei ole kiva olla kaupassa samaan aikaan 4 sellaisen lapsen kanssa joille kauppa on oma henkilökohtainen leikkipaikka jossa tomaatit puristellaan ja räkä pyyhitään hyllyn reunaan.

  89. 95

    Mari sanoo

    Tämmöistä keskustelua ei käydä muuta kun Suomessa.

    Meidänkin perheessä on rajat, käytöstapoja käydään läpi joka päivä ja joka tilanteessa, myös ravintolassa. Kerrotaan, että ei saa juosta, miksi ei saa juosta ja huutaa. Ruokaa, jota on tarjolla syödään tai ollaan sitten syömättä. Silti en todellakaan aina onnistu 3 ja 5 vuotiaiden kanssa olemaan ”ihmisiksi” ravintolassa. En vaikka kaikkeni teen. Tämmöiset kirjoitukset ei helpota kasvattajan tehtävää yhtään. Pointtinsa kirjoituksessa on mutta kokonaisfiilis on harmittavan negatiivinen (taas) lapsiperheitä kohtaan. Ei näin tehdä muualla Euroopassa.

    • 95.1

      Marita sanoo

      Jos 3- ja 5-vuotiaat eivät käyttäydy kunnolla, silloin heidät viedään pois. Mielestäni nimenomaan oli kyse siitä, että lapset juoksentelevat pitkin poikin ravintolaa, eivätkä vanhemmat tee yhtään mitään vaan pitävät sitä luonnollisena. Antaa sen Jani-Petterin toteuttaa luontoaan ja häiritä sekä asiakkaita että työntekijöitä.
      Kyllä monikin lapsi varmaan saa hepuleita pöydässä mutta heitä ei saa päästää juoksentelemaan pitkin ravintolaa. Sen nyt pitäisi olla selvä aivan kaikille. Joissain ravintoloissa ainakin aikoinaan oli leikkinurkkaukset. Ehkä nykyisinkin. Mutta tilannehan on se, että jos se lapsi on siellä nurkkauksessa, jonkun pitää häntä vahtia. Eikä se vahtiminen ole muiden asiakkaiden tehtävä. Se kuuluu vanhemmille.

  90. 96

    Satu sanoo

    Tiedätkö Hanna, että 4-6 vuotiaan lapsen psykologiseen kehitykseen kuuluu aikakausia jolloin kaikkeen vastaus on: EI? Jos vanhempi esittää asiat kysymys muodossa, se ei suinkaan tarkoita että lapsi saisi päättää vaan se on vain asian esitysmuoto. Jos näet jonkin perheen elämästä 10minuuttia, älä kuvittele tietäväsi perheestä yhtään mitään, et tiedä todellisuudesta mitään. Jotenkin annat itsestäsi todella törpön ja juntin kuvan. Ehkä olet sitä, että ehkä et.

  91. 97

    Ääni sanoo

    Tyttärieni ollessa pieniä harjoittelimme kotona ravintolassa syöntiä lautasliinoineen päivineen. Vanhempi neiti huokasi – kun oli unohtanut pyyhkiä suunsa ennen juomista – ”voi että se on vaikeaa olla hieno nainen”. Opit menivät kuitenkin perille ja esim. luokkaretkellä laivassa muut lapset pyysivät, että hän menee ensimmäisenä noutopöytään, kun ”sinä tiedät, mitä tehdään”.
    Kunpa vanhemmat ymmärtäisivät, miten äärettömän arvokas pääoma lapselle on että käytöstavat ovat hallussa! Sellaiset lapset erottuvat upeasti joukosta ja uskallan väittää, että heidän elämänsä tulee olemaan helpompaa aikuisenakin.
    Jos vanhemman omat tavat ovat heikoissa kantimissa, netistä löytyy apua. Ja kirjastoista. Ensin tosin pitäisi myöntää, ettei homma ole lainkaan hallussa…

    • 98.1

      Eeva Koiranen sanoo

      Tarkoitat varmaankin tervettä narsismia. ”Narsismia voidaan pitää ihmisen tärkeimpänä positiivisena ominaisuutena. Terveen narsistisella henkilöllä on hyvä itsetunto, ja hän voi hyvin. Narsistinen henkilö kykenee olemaan rikastuttavassa vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa ja löytää elämästään monia mielihyvää tuottavia asioita. Narsisti tuntee vahvuutensa ja heikkoutensa, eikä hänellä ole tarvetta korostaa itseään tai kykyjään eikä nujertaa toisia. Terveen narsistista itsensä toteuttamista voidaan pitää elämänhaluisen elämän edellytyksenä. Terveellä narsistilla on rikas tunne-elämä ja sen myötä kyky kokea voimakkaita tunteita ja innostusta. Hyvän itsetunnon ansiosta narsisti pystyy tarvittaessa olemaan myös yksin, ja terveen narsismin avulla ihminen kykenee selviytymään elämän kriiseistä ja kovistakin koettelemuksista.” – Wikipedia

  92. 99

    Matti Jäntti sanoo

    Hyvä Hanna!
    Kun monet, äidit, eivät ymmärrä, miten paremmassa ravintolassa varsinkaan ei tule olla, olisikohan hyvä Suomessa ovelle pantaisiin näissä lappu ovatko huonosti käyttäytyvät lapsiperheet edes tervetulleita. Humalaisen aikuisen tms häirikön sentään jo lakikin vaatii poistamaan. Eihän lapsiperheet saa illalla käydä anniskelupaikassakaan edes kolaa juomassa.
    Keski- ja Eteläeuroopassa ei Suomen kaltaista meininkiä ole, vaan lapset käyttäytyvät hyvin ja vieläpä ovat iloisiakin ja sosiaalisia ravintolassa. Siellä ei äidit vaadi edes saada imettää tai vaihtaa vaippaa muitten ruokailijoiden edessä.
    Itsekin 3 lasta kasvattaneena ihmettelen. Aikoinaan monet perustelivat sillä, että meidän perheessä on vapaa kasvatus, mutta nyt otetaan taas esille, että meillä on oikeudet tms..

  93. 100

    Sari sanoo

    Äiti teki minun silmissäni kaikkensa jotta lapsi suostuisi ottamaan keittoa. Ravintola ei ole oikea paikka opetella (pakottaa syömään) uusia makuja. Se mitä kuulet ravintolassa ei ole tavallista perhearkea. En tiedä oliko lapsi uhmaikäinen taapero, mutta siinä iässä omani kanssa olisi ollut vaihtoehtoina se, että yritän ja lopulta annan jotain mitä suostuu syömään. Sillä muuten vaihtoehtona olisi ollut raivari jonka seurauksena äiti ja taapero olisi istuneet ulkona syömättä odottaen, että muu perhe nauttii ruokansa. Kai se äitikin saa nauttia välillä muiden tekemästä ruuasta vaikka lapsi sitten söisi vain jäätelöä. Huono esimerkki tuo alussa oleva. Tuomitseminen sijaan kannattaisi miettiä mitä on taustalla.

  94. 101

    Liisa sanoo

    Oikein hyvä kannaotto Hanna !
    Olin itse aikoinaan kosmetiikka osastolla myyjänä. Åidit jättivät pienet taapero ikäiset lapsensa yksin, kun itse tutkivat meikkejä. Siellä taaperot suttasivt sormellaan pokipuna testereitä, ronkkivat, pudottelivat ja suttasivat huulipuna testereitä yms. Myös hajuvesi pulloista he ruiskuttelivat oikein osaavasti. Kerran sitten eräs pikkupoika ruiskutti vahvaa parfyymiä suoraan silmiinsä. Valtava huuto vasta sai äidin huolestumaan ja juoksuttamaan pojan vessaan silmäpesulle.

  95. 103

    Juupaseipäs sanoo

    Yksi asia on jäänyt mietityttämään tässä keskustelussa, niin iso määrä on Sumarin kanssa samaa mieltä, että herää kysymys, että missä ne viidakko villit lapset ja heidän vanhempansa oikein ovat? Epäilyttävää toimintaa…

  96. 104

    Lisbeth sanoo

    Kiitos Hanna kirjoituksestasi! Taisit osua johonkin hyvin arkaan paikkaan. Käytös- ja kasvatusasioissa monen päässä tuntuu naksahtavan, jos joku uskaltaa ”puuttua” heidän omien kullannuppujensa käytökseen. Aikuisten kannattaa katsoa peiliin. Esimerkki: törmään toimittajan työssäni viikoittain nuoriin aikuisiin, jotka ovat suoraan sanottuna röyhkeitä, omahyväisiä ja muista piittaamattomia. Lisäksi yhä useampi tuo pienet lapsensa JOKA paikkaan, siis: tiedotustilaisuuksiiin, yritysvierailuille, pressitoimistoihin, pressielokuvanäytöksiin, ruokaesittelyihin jne. Me muut olemme näissä tilaisuuksissa TÖISSÄ, mutta nuoret (blogistit) ilmeisesti tulevat tilaisuuksiin lapsineen, jotta saavat vaihtelua päiviinsä! Vaikka lapset käyttäytyisivät tilaisuuksissa aivan kunnolla, niin ei heitä ihan joka paikkaan tarvitse ottaa mukaan!

  97. 105

    Emski146 sanoo

    Ei voi kun ihmetellä AIKUISEN ihmisen käytöstä. Tulla nyt nettiin itkemään, kun lapset ei osaa käyttäytyä ravintolassa. Tsiisus. No nyt varmaan sait Hanna mitä halusit, julkisuutta.

    Itse erityislasten kanssa päivittäin työtä tekevänä ja kahden lapsen äitinä mielipiteitä olisi paljonkin. Sen verran sanon, että vanhemmuus on sellaista, joka jokaiselta vanhemmalta on joskus kadoksissa. Aika ikävää vastakkain asettelua, että ”minä onnistunut vanhempi, sinä epäonnistunut”. Tulin tästä tosi surulliseksi ja vähän vihaiseksikin.

    • 105.1

      Marita sanoo

      Jos tulit vihaiseksi, taitaa olla jotain vialla. Hanna oli aivan oikeassa. Lasten ei pidä antaa juoksennella pitkin poikin ravintolassa ilman valvontaa. Asiakkaat ovat tulleet sinne nauttimaan ruoastaan ja saattaa olla vaikka kuinka tärkeä päivä. Jos viet lapsen ravintolaan, hän syö ja pysyy pöydässä. Hän ei juokse vapaana pitkin poikin häiritsemässä muita asiakkaita tai tarjoilijoiden töitä. Yksi tarjoilija täällä kommentoi kuinka hänen kollegansa oli kipsi koivessa pitkään ja pysyvällä vammalla tällaisten vahtimattomien lasten takia. Jos joku lapsista ehtii pikaisesti karata, se on eri juttu kuin se, että heidän antaa tietoisesti juoksennella kuin jossain hemmetin pellossa.

  98. 106

    Larppis sanoo

    Vaikea sanoa irrallisten lauseiden perusteella ensimmäisen tapauksen perheestä mitään, mutta turha kai se olisi lapata lapsen lautaselle ruokia, hoita hän ei syö ja jotka siten päätyvät roskiin. Onhan se joskus äänekästä ja sekavaa, kun kasvavat lapset kokeilevat rajojaan ja testaavat mitä saa ja mitä ei saa tehdä missäkin, mutta vähän ymmärrystä. Ja vaikka lapsia kuinka kasvatetaan ja opetetaan, niin aina lapset ei vaan tottele, koska heillä on myös oma tahto. Ja miksi menit Perheet safkaa -tapahtumaan, kun se varmaankin oli tarkoitettu juurikin perheille, joilla saattaa olla myös pieniä lapsia ja jotka eivät normaalisti juurikaan ravintolaan pääse? Hieman pelisilmää 🙂

  99. 107

    Pettynyt sanoo

    Toivottavasti sädekehäsi kiiltää nyt oikein kunnolla. Sen verran ahkerasti sitä nyt koitit kiillottaa viattoman perheen kustannuksella. Ja näin julkisesti vielä. Hyi että.

  100. 108

    Anteeksi että olen tehnyt lapsellisia lapsia tähän maahan sanoo

    Miksi lapsiperheet halutaan aina tuomita, osoitella heitä sormella ja jättää yksin. Olen kahden lapsen äiti ja harvoin käymme, mutta sen kerran kun menemme ravintolaan saavat lapset valita kyllä mitä syövät (tällöin syövät kiltisti, kun ovat itse saaneet valita ruokansa eikä eteen törkätä kotain mitä eivät ole koskaan edes maistaneet)! Lapseni tulevat kasvamaan aikuisiksi, joilla on joskus myös vapaus valita. Harvoin syövät ravintolassa pelkkää jätski (välillä näinkin, jos ovat juuri kotona syöneet lämpimän ruoan). Pöydässä pientä lasta ei voi istututtaa montaa tuntia, koska se on liikaa vaadittu pieneltä ihmiseltä, jonka kanssa harvoin saa käytyä tuntien keskusteluja (usein varttikin on pitkä aika).
    Aina saa kulkea pää kumarassa tässä maassa, jossa lasten kanssa on joka paikassa vain tiellä! Anteeksi nyt vaan, että lapseni ovat yhä lapsia iloisia ja leikkisiä. Onneksi rahat eivät riitä usein ravintolassa asiointiin vaan pysymmekin visusti neljän seinän sisällä emmekä ota mitään kontaktia teihin mielenne pahoittajiin!
    On helppoa arvostella muita jos nyt itsellä ei satu olemaan iloisia aktiivisia lapsia ..ja kyllä meilläkin on tapoja opeteltu, vaikka nyt ei kotona istutakaan valkoisella liinalla katetun pöydän ääressä. Lapset eivät ole heitteillä vaan aikuiset ovat omaan napaan katsovia sikoja, joilta ei apua irtoa, vaikka joku sitä pyytäisi.
    Uskon, että jokainen vanhempi tekee parhaansa
    T. Yksi maailman rakastavimmista äideistä

  101. 109

    TL sanoo

    Meillä on varmaan ollut tuuria lasten kanssa, kun syövät ihan kaikkea ruokaa. Siitäkin huolimatta joskus on päiviä kun juuri tiettyä ruokaa ei tee heilläkään mieli, ja sen vuoksi seisovassa pöydässä aina on ollut tapana kysyä mitä lapsi haluaa syödä. Arvostus kun menee molempiin suuntiin. Vai onko se kasvattavaa että ravintolakäynnistä tehdään lapselle epämiellyttävä kokemus?

    Lapsilla tulee vaiheita kun haetaan rajoja ja uhmataan vanhempia, toisilla vahvemmin ja toisilla ei juuri ollenkaan. Yksittäisestä tapahtumasta johtopäätöksiä tekevä ajattelee ehkä liian mustavalkoisesti.

    Lapset ovat lapsia ja joskus muidenkin lasten huonoa käytöstä tulee ymmärtää, vaikka äkkiä vaikuttaisikin ettei vanhempia kasvatus kiinnosta. Muistan kun kaverilleni vanhempi mieshenkilö tuli kommentoimaan kännykänräpläämisestä jotain, kun mukana oli hänen kaksi alle kouluikäistä lastaan. Tämä kaveri järjesti juuri hautajaisia kun hänen mies, ja noiden lasten isä, oli alle nelikymppisenä kuollut sairauskohtaukseen.

    Yksi asia on mitä en ymmärrä, nimittäin aikuiset ihmiset joiden hermo ei pidä sen vertaa etteivät osaa olla hermostumatta muiden lasten käytöksen takia. Kasvatus pielessä?

    • 109.1

      Äityli sanoo

      No voi hyvää päivää.-
      Ei tässä kirjoituksessa ole kyse kenenkään sairaasta lapesesta. Tai sitten Suomi on täynnä heitä. On se kumma miten asialliseen kommentiin vedetään aina ”miun pikku mussukka” jolla on sitä ja jolla on tätä. Kaikki pyörii vain heidän vaikeuksiensa ympärillä. Kaikki me tiedämme, että on ongelmalapsisa. Kyse ei ole siitä.
      On vain niin, että osa vanhemista on juuri näitä välinpitämättömiä vanhempia, jotka antavat lastensa metelöidä joka paikassa. Kirjastoissa, kirkoissa, ravintoloissa ja jopa toisen kotona. Heitä ei kielletä vaikka kiipelisivät seinälle. Ja sitten kun vahinko sattu vääristellään ja sometetaan täyttä sontaa. Haluasin tietää, miten näiden syömättömien lapsien kotona kysellään joka aamu ja ilta, mitä kullanmuru mahtaisi suuhunsa pistää. Seisovassa pöydässä on varmasti niitä samoja ruokia kuin kotonakin ja kyllä niistä pitäisi hellantertullekkin jotakin kelvata. Jos ei syö niin sitten ei herkkujakaan. Se on sitä
      kasvatusta. Olen sitä mieltä, että jos jo pienelle lapselle ennakolta kerotaan minne mennään ja mitä siellä mahdollisesti syödään, hän osaa myös valikoida mieluisan vaihtoehdon. Samoin etukäteen kerrotaan miten ravintolassa käyttäydytään ja mitä varten. Myöskin kerrotaan mitä tapahtuu jos riehuminen yltyy mahdottomaksi. Kaikki aikuiset ymmärtävät syöttötuolissa istuvan kiukunpuuskan tai pienen vientiön karkumatkat pöydästä. Vanhempien tehtävä on vain hakea juokseva lapsi takaisin pöytään.
      Kiitos Hanna hyvästä ja asiallisesta kirjoituksesta!

  102. 110

    Dina sanoo

    Sä sitten repeet joka asiasta!!!!!!!! Mutta onpahan kokemusta ja faktatietoa sinun lähityötovereiltasi, kuinka hankala ihminen olet, et onnee vaan sullekin!!!!!!!!

    • 110.1

      Eeva Koiranen sanoo

      Ja tähän nyt sitten vedetään mukaan lähityötoveritkin, terveisiä vaan heille, pääsitte Hannan blogiin, ett onnee vaan sullekin Dina!

  103. 111

    mirjam sanoo

    Hei Hanna! Itseäni taas ihmetyttää kuinka kukaan ei voi sanoa mitään enää kenellekään ”live” tilanteessa vaan kaikki pöyristymiset pitää kirjoittaa julkisiksi. Miksi sun et halunnut tarjota neuvojasi vaan halusit nolata kyseisen äidin julkisesti (vaikkakin anonyyminä)? Katsotko, että näistä somekohuista on hyötyä äideille kun näin dokumentoidaan pätkä heidän elämästään? Sitä mitä on tapahtunut ennen tuota hetkeä ( ehkäpä äidin valvomista tai muuta kuluttavaa mitä nyt elämässä joskus tapahtuu) tai lapsen mahdollista lapsen sairautta (Asperger tms)emme koskaan tiedä mutta somekohu on nyt tietysti taattu. Ehkä se vie eteenpäin ja antaa positiivista voimaa kaikille väsyneille vanhemmille (sarkasmia). Suuri osa heistä kuitenkin yrittää parhaansa vaikka aina virheitäkin sattuu.

  104. 112

    Neppari sanoo

    Ja aikuisten humalassa metelöinti on ok Suomessa… Viikko sitten menimme lasten kanssa syömään iltapäivällä ja naapuripöydässä piti omaa ”showtaan” keski-ikäisten naisten polttariporukka. Siinä olikin mukava selittää pienille lapsille, miksi heidän pitää olla rauhassa paikallaan, mutta viereisen pöydän aikuiset saavat möykätä.

    • 112.1

      Eeva Koiranen sanoo

      Ei ole, eikä kukaan ole sitä puolustelemassa. Jos ei ole opetettu ei voi osata. No, en tiedä nuo polttarit on vähän eri juttu, kuin ”normaali” juhliminen.

  105. 113

    Ellu sanoo

    ”Hanna on kokenut maanpäällisen helvetin ravintolassa, kun lapsi on saanut valita ruokansa itse. Tekisi mieli kilauttaa Hannalle ja pyytää mukaan töihin ja kysyä sen jälkeen oliko hän todella sitä mieltä, että ravintolassa hänen näkemänsä ”kohtaus” lapsen ja äidin välillä oli maanpäällinen helvetti. Tässä Hannan helvetissä on monta asiaa, joita ei ihan jokainen lapsi saa kokea; olla vanhempien mukana jossain, päästä ravintolaan syömään, päästä ylipäätään syömään, saada valita ravintolassa, mitä haluaa syödä (kuuluu ravintolakulttuuriin), kuulla vanhemman kutsuvan itseään kullaksi, olla ilmeisesti selvin päin olevan äidin kanssa viettämässä aikaa. Todennäköisesti lapsella on myös kohtuullinen sosioekonominen asema, kun perhe käy samassa ravintolassa, missä Hanna Sumarikin käy. Arviointi tehty: Ei suuria lapsen elämän riskitekijöitä havaittavissa. Toivotaan Hannalle ja muille komppaajille avarakatseisempaa tulevaisuutta ja miellyttävämpiä ravintolakokemuksia.”

    Lainasin. Mutta näinpä. Onneksi ette tee töitä lasu-perheissä, jos jätskin syöminen ja uhmakiukkua ”ei kestetä”.

    • 113.2

      nina sanoo

      Samaa mieltä Ellun kanssa.Olen pitänyt Hannaa sympaattisena ja asiallisena ihmisenä. Nyt käsitykseni muuttui. Hannan kaltaisen ihmisen en koskaan uskonut yleistävän noin äkkipikaisesti ja julmasti… Vissiin Hannalla sitten ollut itsellä helppo elämä ja pienet murheet. Ymmärrän että jos menee väsyneenä , nälkäisenä,kiireiseinä ja kiukkuisena syömään niin silloin kaikki tilanteet nähdään pahana ja kärjistetään ehkä asioita. Itse olen käynyt ravintoloissa, uimahallilla,kaupassa,elokuvissa ja lennoilla ollut ja en ole koskaan nähnyt äitiä joka olisi antanut lapsen pompottaa äitiään tai lapsi ei olisi totellut äitiään. Ja kaikki jopa 80 luvun äititkin on käyttäneet:lahjonta,uhkailu ja kiristys kolminaisuutta 😀 Hanna kutsui lapsenpäivä ravintolatapahtumaa helvetiksi :O Itsellä on eri käsitys helvetistä. Ehkä pitäisi pää ottaa sieltä puskasta ja omasta itsestä välillä . Valitettavasti mulla meni kunnioitus Hannaa kohtaan ja lopetan blogin lukemisen. Onneksi on ihania empaattisten keski-ikäisen naisten blogeja muitakin. Siellä on kannustava ilmapiiri ja koitetaan nähdä syitä tapahtumien takana sen syyttelyn ja tuomitsemisen sijaan. Vaikka oot teeveestä tuttu ja julkkis ja rahaakin on niin ei se oikeuta sua olemaan ylimielinen ja itseään korostava. Tuntuu että tää juttu on julkisuudenhakua tai sitten oma paha päivä oksennettiin hormoniryöpyissä tähän juttuun. Itse olen monet kerrat meinannut kiukkuisen kirjottaa someen mutta sitten järki voitti ja päätin että en mene kiukkuisena someen. Ja tämä ei ole ainoa juttu mistä olen huomannut Hannalta yleistämistä ja itsekorostusta. Julkisuudessa annetaan eri kuva mutta sitten kirjoitetaan toista…

    • 113.3

      Marita sanoo

      Et lukenut koko juttua näköjään. Se helvetti ei ollut lapsen ruoan valinnasta. Lue, keskity ja ymmärrä. Kommentoi vasta sitten.

      • 113.3.1

        nina sanoo

        Luin ihan oikein ja koko jutun. Mulle helvetti on esim pahat taloushuolet,ero,läheisen kuolema tai sairastuminen, oma sairastuminen siis vakavasti jne.. Ei itkevä,huutava tai juokseva lapsi . Toki ihmisellä on eri mittasuhteet ja ongelmat.. Olin ollut bussissa missä humalaiset meuhkasi koko yön ja en saanut unta . Oliko se helvetti ? No ei 😀 Olihan se ärsyttävää ja turhauttavaa mutta ei helvetillistä. Jännä tosiaan että mun omat julkisissa paikoissa ärsyyntymistilanteet liittyy aikuisiin eikä lapsiin. Mutta Hannan jutuissa ollut viime aikoina liikaa ärsyyntymistä aiheesta kun aiheesta . Liikaa negaa .. Ja hän saa sanoa muista mutta nosti kauhean kohun siitä allijutusta. Liekö siitä sitten jäänyt ns katkeruus tai nega päälle ? Ei sekään kivaa ja asiallista ollut mutta kannattaako vihaan vastata vihalla ? Luulisi parjatun ihmisen tuntevan myötätuntoa ja välttelevän itse tälläisiä ylireaktioita .

    • 113.4

      Alakoulun opettaja sanoo

      Sisälukutaito vaatii hieman harjoitusta. Ehkä tunteiden hallitseminen myös.

  106. 114

    Järjellä sanoo

    Tänään, jos te kaikki olisitte olleet Ikeassa syömässä puolenpäivän aikaan, niin tämä keskustelu jatkuisi pitkään. Sieltä löytyi kirjo juoksevia, huutavia ja nälkäisiä lapsia. Nimittäin koululaisten ensimmäisenä lomapäivänä moni lapsi oli ”halunnut” tulla huonekaluostoksille. Jonossa takana oleva äiti kyseli samantyyppisiä kysymyksiä…..haluatko lihapullat kastikkeella tai ilman, juu kyllä,siihen kuuluu ilmainen jäätelö, älä töni edessä olevaa asiakasta ”minua”, otatko vettä vai maitoa, puolukkahilloa…. Koko ravintolan melutaso oli kuin discossa. Helpommalla vanhemmat pääsee, kun tekee itse valinnat jne. Entä sitten nämä äidit jotka kaupassa neuvottelevat rattaissaistuville……mehän sovittiin lähtiessä että tällä kertaa ei osteta karkkia. Ei lapset osaa tehdä sopimuksia. Enemmän järjestystä ja rajoja. Hyvä Hanna

  107. 115

    Irmeli sanoo

    Koulussa ryhdytään opettamaan haarukan ja veitsen käyttöä. Saako lapsi kotona syödä ilman, että opastetaan ruokailutapoja? Jos saa, on syytä alkaa ohjaus. Jotkut kouluikäiset syövät jopa sormilla tai ottavat koko perunan haarukkaan ja haukkaavat siitä. Osalla ruokailu menee sikailuksi. Olemme kaukana eurooppalaisesta käytöskulttuurista monessa muussakin asiassa.

  108. 116

    Maritta Kuosa sanoo

    Hhmm Tulee aina vähän ristiriitainen tunne näistä blogeista, joissa aina niin tasatarkkaan tiedetään miten kaikkien tulee olla ja käyttäytyä.
    Kyllä minä kysyisin neljävuotiaalta että ”Mennäänkö ulos?” ja toimisin sitten vastauksen mukaan. Jos hän ei jaksa/ halua, keksisin muuta puuhaa. Jos haluaa, on ilman muuta selvää, että molemmat pukeutuvat sään mukaan. Siinä ei enää tarvitse turhia kysellä.
    Buffesta kyllä nappaisin vähän sitä ja tätä lapsen lautaselle, mutta jos lapsi ihan selkeästi sanoo johonkin ruokaan Ei, niin sitten sitä ei oteta. En näe siinäkään mitään kummaa… Enkä ole vielä koskaan, tähän ikään mennessä, kuullut yhdenkään äidin lapsiltaan kyselevän, että mitä hän itse saa syödä! Missä niin onnettomia äitejä on? Ihan oikeasti?
    Mutta allekirjoitan täysin tuon, että lasten kuuluu oppia tietyt säännöt ravintolassa istuessa, ettei siellä saa juosta ympäriinsä eikä huutaa silmittömästi. Ja jos lapsi raivostuu, hänet pitää ainakin hetkeksi viedä ravintolasta pois, jotta hän ymmärtäisi asian ja myös jotta muut saisivat ruokarauhan.
    Kotona antaisin lasten poistua pöydästä, kun ovat syöneet, jos he niin haluavat. Elikä päivällishetken voi jakaa; ensin seurustellaan lasten kanssa, sitten aikuiset keskenään..

  109. 117

    Mama ain't so big sanoo

    En voi käsittää niiden vanhempien piittaamattomuutta lastensa suhteen jotka antavat lastensa juosta ja mekastaa ravintolassa. Ettekö oikeasti ymmärrä, että tämä voi aiheuttaa vaaratilanteita niin muksulle.kuin henkilökunnalle? Ja tässä vaiheessa kun jotain sattuu, on.vanhemman syytä katsoa peiliin. Vanhempien pitäisi huolehtia lapsistaan, ei mahdollistaa huonoa käytöstä.eikä varsinkaan altistaa vaaralle.

  110. 118

    Mama ain't so big sanoo

    Lisään vielä, että minä haluan pitää huolta omasta lapsestani ja opettaa hänelle sellaiset käytöstavat joista voi olla ylpeä ja näin ollen helpottaa myös lapseni kasvamista kun osaa ottaa muut huomioon.

  111. 119

    Neljän äiti sanoo

    Minä taas kannatan kysymisen, kyseenalaistamisen, tiedostamisen, tietoisten valintojen kulttuuria. Hyvin harvinaista kulttuuria. Se on lähestulkoon aina – vaikka kuinka muuta esitettäisiin – sillä tavalla, että lapset aivopestään, heille pakkosyötetään totuuksina sitä, mitä vanhemmilleen on aikoinaan pakkosyötetty. ”Tämä on sinun käytöskoodisi”; ”Tämä on sinun uskontosi”; ”Tämä on sinun muotisi/trendisi”; ”Tämä on sinun ruokavaliosi”; ”Tämä, mitä sinun tulee tavoitella: muiden hyväksyntä”. Ei ihme, että kaikki muuttuu, kääntyy parempaan niin kovin hitaasti. Jos lapselta kysyy, mitä hän haluaa syödä, kysyy – ehkä odottaen lapsen aivoitusten tasoa selittävää vastausta – saako äiti syödä, ei kyse ole välttämättä maailman suurimmasta ongelmasta, ongelmasta ensinkään, eikä tasan varmasti ole kysymys mistään, mikä kertoisi että lapsi yleisesti saa päättää myös asioista joita hän ei vielä ole kypsä käsittelemään, että hän saa hyppiä vanhempiensa silmille, kaikessa. Ei ole kyse mistään, josta – vastoin parempaa tietoa ja syväsukellusta nimenomaisen perheen dynamiikkaan yms. – tulisi hermostua, saati että lietsoa itsensä sellaiseen aggressioon, että aivan paikalta poistua pitäisi. Minä en mistään juuri mitään tiedä, mutta sen, etteivät massaihmiset kuulu suosikkeihini… Kysykää, myös lapselta. Hänen tasoisiaan kysymyksiä. Lehmän hermoja toivon niin monille aikuisille, ”aikuisille”, jotka pillastuvat, kiljuvat, raastavat hiuksiaan olemattomista syistä taikka mutujensa ajamina tässä maailmassa. Heitä näkee ravintoloissa, kaupoissa, kuulee naapurista seinän läpi. Ovat kasvattavinaan lasta.

  112. 120

    Kasvatustieteilijä sanoo

    Hyvä Hanna! Hienoa, että uskallat kirjoittaa aiheesta. Olen täysin samaa mieltä kanssasi. Hyvät käytöstavat opitaan kotona ja ne opittuaan pärjää myös kodin ulkopuolella. Rajat, rakkaus ja johdonmukaisuus kasvatuksessa luo turvaa lapselle. Aikuinen on auktoriteetti ja lasta ei kannata yrittää suojella pettymyksiltä. Aurinkoista kesää! 🙂

  113. 121

    Hanna puhuu asiaa sanoo

    Ne, jotka kritisoivat Hannaa, haluan sanoa, että Hanna sai aikaan mainion keskustelun tästä päivänpolttavasta aiheesta, jolloin monella vanhemmalla on kasvatustaidot hukassa, kun sosiaalinen media vie liikaa aikaa vanhemmilta. Tämä on faktaa ja tutkittukin eli turha Hannan kirjoituksesta on närkästyä, kun hän puhuu asiaa. Mutta tuntuuhan se pahalta, kun osuu ja uppoaa ja siksi varmaan osa haluaa Hannaa arvostella ikävästi.
    Kiitos Hanna, että teet kiva blogia 🙂

  114. 122

    Esko sanoo

    Meillä on kaksi hyvin käyttäytyvää tyttöä. Kotona syödään kotiruokaa mitä tarjolla on tai sitten ei syödä ja odotetaan seuraavaan ruokailuun. Aikuiset päättävät mitä syödään.

    Matkustelemme lastemme kanssa paljon ja etelän All Inclusive- rantapaikoissa talvisin ja muuten 3-4 kertaa siihen vielä lisäksi. Lapsemme ovat tottuneet esimerkiksi hotellien aamiaisiin.

    Lapsemme osaavat jo valita ruokansa itse ja tietävät esim. että vaadin jotain salaattia ottamaan, mutten kaikkia lajeja välttämättä. Jne… Ja jos tietyt hyväksi katsomani reunaehdot täyttyvät on mielestäni vain oikeus ja kohtuus, että lapsikin saa valita mieluisaa ruokaa buffetestista. Meillä siihen on totuttu, valinta käy nopeasti, kinaamatta ja saamme järkevän kokonaisuuden kuitenkin yhdessä aikaiseksi.

    Vanhempi tyttö ottaa jo itse ja tuo nuorempikin parin vuoden päästä ylettyy kokonaan itse valitsemaan ruokansa. Ja silloin saanee valita ihan itsekseen, mutta jos saisi ällityksen valita pelkkää jälkiruokakermavaahtoa, niin tottakai silloin puuttuisin.

  115. 123

    SK sanoo

    Öö… Tyyppi menee lasten tapahtumaan kauhistelemaan, että ravintola on täynnä lapsia, joista lähtee ääntä ja jotka ei jaksa istua paikallaan koko aikaa? Voisin veikata, että aika moni näistä perheistä ei yleensä käy ravintoloissa, koska vaatimukset lasten käyttäytymiselle niissä on niin kovat. Ehkä nyt lähtivät, koska tiesivät, että löytyy ymmärrystä lapsille.

    Muutenkin tästä tekstistä tulee lähinnä sellainen vaikutelma, että pysykööt kaikki sellaiset kotona, jotka eivät kykene istumaan kahta tuntia paikallaan puhumassa säästä ja syö kaikkea sitä, mitä eteen tarjotaan.

    Maailma muuttuu, ja hyvä niin.

  116. 124

    Tapsa sanoo

    Kannattaa ottaa huomioon että kaikki ei tule ravintolaan täyttämään mahaansa. Esim. meillä käydään harvoin ja silloin on erikoispäivä. Erikoispäivä tarkoittaa että saa ja pitää valita ja lapsikin saa valita. Joskus valinta on jäädä nälkäiseksi ja sekin opettaa kun seuraava ateria tulee sitten kun sen aika on.
    Itse annan lapsen valita todella usein. En tiedä mitä lapsesta tulee kun vanhemmat ei määrää kaikkea. Luultavasti ei tule mallioppilasta jollaista yhteiskunta haluaa, joka tottelee kaikkea kyseenalaistamatta ja sanoi auktoriteetti mitä tahansa, tekee juuri niin. Annan viisivuotiaan valita ja annan usein vaihtoehtoja. Toki johdatella pitää mutta kaikki pitää olla perusteltua.

    Vihaan yli kaiken sitä, että vanhemmat vain määräävät jotain ja sanovat ”nyt vain on näin”. Työelämässäkin vihaan esimiehiä jotka määräävät jotain, mutta eivät perustele päätöksiään millään. Selllainen ei ole tätä päivää. Tottakai pitää sopivasti nöyristellä eikä saa purra sitä kättä joka ruokkii.

    Muistan vielä ajan, kun ei ollut lapsia ja ravintolassa ärsytti lasten äänet. Onneksi omilla valinnoilla pystyi valitsemaan ravintolan jossa ei ole lapsia tai ainakin kaukaisimman nurkan lasten leikkinurkkauksen suhteen. Nykyään lasten äänille on jo immuuni ja kovat kiljahdukset kertovat vain että nyt on KIVAA.

    Kai sitä pitäisi opettaa lapset kuriin ja nuhteeseen, seisomaan hiljaa paikallaan tai tulee remmiä. Viimeeksi eräässä markkinatapahtumassa lapseni innostuivat riehumaan ja juoksentelivat puolityhjän kauppakiinteistön rekkien välissä. Välillä naurunremakka yltyi liian kovaksi, jolloin yritin rauhoittaa lapsia, mutta en tehnyt sitä kuin silloin, kun lapset meinasivat häiritä fyysisesti muita asiakkaita (törmäillä tms.)
    Väkisin tuli mieleen, häiritseeköhän lasten nauru ja kiljahdukset joita kuita. Samalla mietin, ketä hyödyttää että lapsilla on aikuisten shoppailun (ostettiin myös lapsille vaatteita) aikaan tylsää ja paha mieli kun joutuu esimerkiksi väkisin istumaan ostoskärryssä.
    Ihan varmasti jonkun täti-ihmisen mieli pahoittui – koska hän oli tullut isoon outlet-ostostapahtumaan hiljentymään ja lapset pilasivat hänen rukoushetkensä vaatteiden parissa. Ajattelin itsekkäästi lasteni iloa ja katsoin juoksentelua läpi sormien.

    • 124.1

      Vähän järkeä päähän, kiitos sanoo

      Huomioithan, että et sitten syytä kaupan henkilökuntaa, kun lapsesi päästä vuotaa verta, kun hän kaatuu kaupassa ja lyö päänsä johonkin terävään.
      Juuri tämän takia esim. leikkipaikkojen keinujen ja kiipeilytelineiden alla käytetään joustavia materiaaleja, että ei tule kipeitä, jos putoaa. Kauppaa ei ole tarkoitettu leikkipaikasia, joten siellä ei näitä turvallisuusasioita ole otettu huomioon eikä ole tarkoitustaan.

  117. 125

    Marita sanoo

    Ei se mitään jos hieman ääntä pitää mutta tuleeko yhtään mieleen, että ne sinun juoksentelevat lapsesi saattavat aiheuttaa onnettomuuden. Leikkikenttä ja metsä on juoksentelua varten, ei kauppa tai ravintola.

  118. 126

    Äiti joka toivoo: sanoo

    ..että emme tuomitse, vaan autamme toisiamme.
    Olen 2-vuotiaan äiti ja opin joka päivä jotain uutta – miten olen parempi äiti, juuri minun tytärelleni.
    Olen kiitollinen jokaisesta vinkistä, jotkut asiat ovat toisille ”itsestäänselvyyksiä” mikä en itse vielä tiedä.
    Yritän parhaani.
    Haluan että Suomi on lapsiperheystävällinen maa.
    Tarvitsemme sitä.
    En tarkoita että lapset saa määrätä kaiken.

    Meillä kaikilla on omat haasteemme.
    Ravintolakäynnit käy meillä (ainakin tähän asti) ihan yees, mutta hampaiden pesu on ollut todella ongelmallinen, enkä tiedä miksi. Periksi ei ole annettu, vaan olen leikkisesti yrittänyt uudestaan ja uudestaan, pessyt kanin ”hampaat”, pessyt omat hampaat jne. VIHDOIN on jotain tapahtunut ja hampaiden pesu onnistuu.
    Mutta eihän tää helppoa ole.

    Niin minäkin pyydän, ole armokas.

    (Tämä oli enemmän kommenti kommenteista, eikä blogipostauksesta).

  119. 128

    Maahanmuutajaäiti sanoo

    Suomeen kuten muihinkim ihanin maihin tulee aika aijoim erilaisia trendejä. Sumarin siskoksethan ovat varsinaisia trendsettereitä, Sikke ja sekä Hannakin.Mutta siinä, missä Sikke tuo uusia tuulahduksia, Hanna näköjään palauttaa meitä 50 luvulle trendeineen päivineen.Kyseinen trendi ei todellakaan ole Hannan keksimä. Se sai alkuunsa erästä todella surullisesta tapahtumasta, pienen tytön traagisesta kuolemasta.Tyttö kuoli mielisairaan äitipuolen ja hänen häirintuneen isänsä ja…viimeisenä, muttei vähäisempänä, viranomaisen taitottomuuden ja välinpitämättömyyden takia.Viranomaisia ei tietenkään saa syyttää, asiaa koskevan oikeudenkäynnin tiedotkin hyssyteltiin piiloon. Mutta syyllisiä tarvittiin, eikä niitä täytynyt kaukaa hakea.Vanhemmat.Kaikki, erityisesti yksinhuoltajat, nuoret ja pientuloiset.Ensiksi tuhotiin päivänhoito-oikeus.Sitten tulivat ilmestyvät lehtiin kauhutarinat alkoholin väärinkäytöstä.Vaikka viinalla läträviä vanhempia todellakin ja lastensuojelu – siihen pidä puuttua ja nopeasti, tässäpä teille uutinen – suurin osa meistä isistä ja äideistä on tavallisia, työssä käyviä ihmisiä, jotka rakastavat lapsiaan yli kaiken, viettävät aikaa heidän kanssa, opettavat heitä ja huolehtivat heistä ja vieläpä hyvin! Alkholiongelmaisia meistä ehkkä murto-osa, mutta Iltasanomien tarinat saavat ongelman kuulostamaan vaikka kuinka mittavalta.Mitä tilastoja, kaikelta varalta kukaan julkaise – tarinat köyhistä, yksinäisistä lapsista myy kun häkä. Kaikista vasteenmielisin on tyttömmien ja mielentervevysongelmaisten vanhempien julkinen mollaaminen. Niinpä, isät ja äidit, pitäkää aina ja ikuisesti mielessä, että olette kaikki potensiaalisia alkoholin väärinkäyttäijä.Ellette ole raivoraitteija, olette huonoja vanhempia.Auttakoon teitä armias, jos satutte sairastumaan vaikka masennukseen – Vuoden Opettajakin teki teille selväksi, että olette sairaastuneina huonoja vanhempia, mitä tahansa sitten tekisittekin. Mitä jos me kaikki, vanhemmat jotka huolehtimme meidän lapsista hyvin, nousisimme nyt vihdoinkin seisomaan ja sanoisimme, että sen mollauksen ja panettelun on nyt loputtava emmekä kuuntele enää jotain uraa pöngittävää tätiä emmekä täysin keskenään ristiriidassa olevia neuvoja pitäisikö lasta kuunnella tai olla kuuntelematta? Sen sijan asettaisimme lapselle lempeästi rajat ja opettaisimme hyviä tapoja. Kyllä me osataan!Kuten eräs äiti tässä loistavasti sanoo, emme tuomitse vaan autamme toisiamme.

  120. 129

    Leo sanoo

    Kukahan opettaisi ne känniset naiset ja miehet puhumaan rauhallisesti ja huutamatta anniskeluravintolassa ja DJ:n soittamasta sitä musiikkia niin kovalla. Ei kuule omaa rauhallista ääntään. Ja se viinan haju joka hengityksestä lemahtaa puhumattakaan horjuvista askeleista ja törmäilyistä. Sellaista on ihan aikuistenkin kanssa ravintoloissa. Selvin päin ystävien kanssa juhlimassa. Miten ne käyttäytymistavat ovat unohtuneet?

  121. 130

    Leo sanoo

    Kukahan opettaisi ne känniset naiset ja miehet puhumaan rauhallisesti ja huutamatta anniskeluravintolassa ja DJ:n soittamasta sitä musiikkia niin kovalla. Ei kuule omaa rauhallista ääntään. Ja se viinan haju joka hengityksestä lemahtaa puhumattakaan horjuvista askeleista ja törmäilyistä. Sellaista on ihan aikuistenkin kanssa ravintoloissa. Selvin päin ystävien kanssa juhlimassa. Miten ne käyttäytymistavat ovat unohtuneet? Niin. Tämä on aikusten maailma, jossa lapset ei ryppyile vaan menee aikusten ehdoilla.

  122. 131

    Maija sanoo

    Voisiko tämä äiti, joka on johdattanut Hannan maanpäälliseen helvettiin 😀 ilmoittautua, jotta hänenkin versionsa tapahtuneesta saataisiin kuuluville. Vai onko häntä edes olemassa?

    • 131.1

      Marita sanoo

      Taas yksi, joka ei ole lukenut koko juttua tai ainakaan sisäistänyt lukemaansa. Se helvetti oli se kiljuva, juokseva lapsilauma, jota yksikään vanhempi ei pitänyt kurissa.

  123. 132

    Manses sanoo

    Kuuntelin lastenpsykiatrin kommentteja Hannan postaukseen aamu-tv:stä. Hänen mielestään ulkopuolisen ei pidä lähteä ainakaan pelkän ruokailukeskustelun perusteella vetämään noin pitkälle vietyjä johtopäätelmiä. Tilannehan voi olla mikä tahansa. Joillakin lapsilla voi myös olla syömisen kanssa niin isoja ongelmia (esim. suun alueen aistiyli- tai aliherkkyys, josta mahd. seuraa ongelmia puremisessa ja nielemisessä, oksentelua ja yökkäämistä), että siihen ei äidin ja isän pakottamiset ole ratkaisu, vaan ongelma pikemminkin syvenee. Ruokaharjoittelua ei tällaisen lapsen kanssa ehkä halua toteuttaa juuri ravintolareissulla, vaan varmistaakseen rauhallisen ruokailuhetken itselleen, antaa lapsen ottaa sitä mitä varmasti osaa ja haluaa syödä. Tuota äidin keiton ottamiseen liittyvää keskustelua psykiatri piti todennäköisesti jonain leikkinä. Toisten vanhemmuuden arvostelu on ilmentää usein kapeakatseisuutta ja on huonoa käytöstä. Toki joskus vastaan tulee näitä ’pikkudiktaattorien’ perheitä, joissa vanhemmat tarvitsisivat syystä tai toisesta tukea vanhemmuuteensa. Tällaisia päätelmiä ei vain voi tehdä kertanäkemältä.

  124. 133

    Riitta sanoo

    Aina silloin tällöin julkisella paikalla, kuten ravintolassa huomaan, miten joku tarkkailee, miten keskustelen lasteni kanssa. Silloin tulee kyllä vietyä neuvottelu överiksi ihan vain siitä ilosta, että pääsee seuraamaan, miten toisella alkaa pää kuumetta.

    Joo, halvat on huvit tällä äidillä, mutta näitä hannasumareja nyt vain on niin helppo härnätä.

  125. 134

    Eine sanoo

    Hei,

    Minulla on tapa puhua lapsilleni yhta kohteliaasti kuin muille aikuisille, jotta he oppivat itse puhumaan muille kohteliaasti! Haluan etta he oppivat hyvat tavat ja naihin ei kuulu komentelu tyyliin ”ota tota”. Fiksut lapseni tietavat milloin kysymys on komento, ja milloin ei. Minusta mikaan ei ole kurjempaa kuin kuulla vanhempien puhuvan ikavaan epakohteliaaseen savyyn lapsilleen – sita hekin sitten jatkavat eteenpain. Eli kaikki ei ole *tukea vanhemmuuteen -tapauksia” vaan mita parhainta, tiukkaa, hyvaa kaytosta vaativaa, mutta sita antavaa, erinomaista vanhemmuutta!

  126. 135

    Namaste sanoo

    Vai on tullut paha mieli Hannalle siitä, mitä toisten lapset syö ja miten he pukevat. Voivoi. Täällä kirjoittaa kahden lapsen äiti, jonka toinen lapsi kärsii kovista aistiyliherkkyyksistä ja syö vain tiettyjä ruokia,.ja eipä häntä ihan tuosta vaan myöskään pueta. Voisin kuvitella käyväni samanlaista keskustelua buffapöydässä. Ja käyn myös ei-aistiherkän lapseni kanssa: sitä päivää ei tule, jolloin pakottaisin lapsen syömään mieleni mukaan. Jos minulla on mahdollosuus valita, miksi ei lapsella? Mitä tällä on mitään tekemistä käytöstapojen ja kasvatuksen kanssa? Että lapsi saa valita itse? Voi kamala! Onhan tuo nyt lapsellekin kiva juttu valita omia mieliruokiaan. Ehkä se että muksu puputti sitä jätskiään toi lopulta sen Hannan kaipaaman ruokarauhan muille kun lasta ei myt alettu ”kasvattamaan” siellä raflassa väkisin ruokaa tuputtamalla.

    Suomessa nyt ollaan jurottajia, kaikkialla pitää olla rauhassa ja hiljaa, syödä kiltisti sitä mitä nenän eteen kannetaan ja muutenkin elää kuin elämäniloa vailla. On mukava käydä ulkomailla jossa perheet illallistavat ulkona ravintoloissa – aikuiset keskenään turisten – ja lapset elävästi leikkien ympäri ravintolaa! Eikä ketään ole hylätty mihinkään 😀

    Koita Hanna ottaa vannetta vähän löysemmälle. Kyllä on pienet murheet maailmassa kun pitää kytätä ja loukkaantua muiden syömisestä. Ihan oikeasti.

  127. 136

    Jutta sanoo

    Hyvät pointit hukkuvat tässä tunnekuohussa kirjoitetun tekstin alle. Asian olisi voinut esittää kiltimmin ja jeesustelematta. ”Lapsi polo” ja ”lepsut vanhemmat”… mitä ihan oikeasti haluat sanoa tällä? Osoittaa oman paremmuutesi? Toivon kaikkea hyvää, viisautta ja jaksamista sille äidille, joka sai sinun tunteesi kiehumaan. Toivon samaa myös sinulle, vilpittömästi. Niin varmasti myös sinä sille äidille kunhan tunnekuohusi on laantunut. Sillä uskon, että olet lempeämpi ja ymmärtäväisempi ihminen kuin tämä tekstisi antaa ymmärtää.

  128. 137

    Yes, Hanna!! sanoo

    En jaksa kahlata koko kommenttikenttää läpi, mutta olet Hanna niin h-vetin oikeassa! Itse en ymmärrä sitäkään, miksi niille kullannupuille lastataan lautanen täynnä ruokaa, kun eivät juuri mitään syö kuitenkaan. Oikein pahaa tekee katsella esim. laivojen buffeteissa tuo tolkuton ruuan haaskaus. Jos taas naperolle sattuisikin maittamaan, kai ruokaa voisi tarvittaessa käydä hakemassa lisää.

  129. 138

    Minna Rannikko sanoo

    Mietin miksi yleensäkään tarvitsee viedä lasta ravintolaan? Eihän lapsi ole aikuinen, ei hän tiedä mitä pitäisi syödä, kun on niin paljon valinnanvaraa ja oikeastaan mikään ei miellytä?! Olen täysin kyseisen naisen puolella, hän kauniisti kyseli mitä voisi lapsi syödä! Ihmettelen kirjoittajaa, miten ikinä kehtaa sanoa lähtevänsä pois…? Eikö kirjoittaja olisi voinut hieman auttaa tilannetta, mennä vähän mukaan ja saada äidin ja lapsen iloiseksi, olen todella pettynyt….kirjoittaja sanoi suoraan lähtevänsä pois tilanteesta, kun se ei häntä miellytä?? Mikä mokaus, aikuiselta naiselta?! Olisit mennyt avuksi, etkä jättänyt heitä, olen niin vihainen, siis olet aikuinenko, jätit heidät huomioimatta, poistuit paikalta, hei, tosi huonoa käyttäytymistä sinulta aikuisen. Piste!! Ystävällisesti Mummi

    • 138.1

      Kyltit jo ulkopuolelle, että vain aikuisille sanoo

      Hanna teki oikein, kun lähti pois tilanteesta. Onneksi on valinnan varaa ravintoloissa ja niissä voisi olla jo ulkona kyltit, että on tarkoitettu vain aikuisille, kiitos.
      Ravintolaruoka ei ole halpaa, joten on oikeus saada nauttia se rauhassa ilman huutoa ja vaaratilanteita aiheuttavia kakaroita.

      • 138.1.1

        Ikärajat käyttöön sanoo

        Totta, nykyään jo hotellejakin, joissa on esim. K18-ikäraja, niin miksi ei ruokaravintoloitakin päiväsaikaan. Tarjontaa pitää olla kaikille. Osa ravintoloista voisi profiloitua sitten ”lapsellisina”.
        Tässä ilmainen vinkki ravintolan pitäjille.

  130. 139

    Sointu sanoo

    Kiitos Hanna! Nyt oli hyvä kirjoitus todella tärkeästä asiasta. Olin äitienpäivälounaalla aikuisen perheeni kanssa. Kaikki oli katettu kauniisti, ruoka todella hyvää ja monet isovanhemmatkin olivat liikkeellä. Sitten tuli 8 hengen seurue, 4 aikuista ja 4 lasta. En olisi ikinä voinut kuvitella,kuinka paljon lähtee ääntä ja täyttä suoraa huutoa neljästä 3-6 vuotiaasta lapsesta. Enkä keksinyt syytä sillekään, että miksi lasten piti juosta buffet-pöytää ympäri. En todellakaan.
    Menin sitten näiden ”aikuisten” luo ehdottamaan, että he ottaisivat nämä lapset pöytäänsä. Mutta se kielenkäyttö, jonka sain vastaukseksi oli pöyristyttävää. Samassa ymmärsin, että
    eihän lapsille ole voitu mitään opettaa, koska itsekään ei hallita alkeellisimpiakaan tapoja.
    Ja sitten tuli huoli ja suru sekä aikuisista että lapsista.

    • 139.1

      Ei uskalla puuttua sanoo

      Totta, siinähän vasta helvetti onkin irti, jos käyt sanomassa jotain lasten vanhemmille tai isovanhemmille. Varmasti saat tuta, että ei saa puuttua meidän pilttien kasvatukseen, jos aikuiset eivät itse tajua heitä kasvattaa.

  131. 140

    Miksi lapset huutavat toisilleen sanoo

    Olen huomannut, että nykyään päiväkodissa ja sen pihallakin lapset huutavat toisilleen, kun kysyvät jotain, vaikka olisivat ihan vieressä. Mistäköhän muutos johtuu, ei tällaista ollut 25 vuotta sitten?

  132. 141

    Ilmainen vinkki ravintoloitsijoille sanoo

    Miksi ei ole ravintoloita, joissa olisi päivälläkin ikäraja kuten on hotelleja, jotka on tarkoitettu vain aikuisille? Niistä olisi helppo valita mieleinen ja saisi nauttia ruuan rauhassa.

  133. 142

    Mari-Maaret Auvinen sanoo

    Hyvä Hanna! Sanoit ääneen jotain erityistä. Komppaan ihan satasella. Ei keski-ikäinen rouva enää kestä tuollaista meininkiä

  134. 143

    Aikaa lapsille enemmän sanoo

    Minä en usko, että kukaan kestään tuollaista mekkalaa ja huutoa; oli ikä mikä tahansa.
    Sirpa Selänne sanoi hyvin, että ”älä tee lapsia, jos et jaksa huolehtia heistä”. Sirpa on varmasti topakka äiti ja pistää Teemunkin kuriin, jos kielenkäyttö ei ole asiallista.
    Kyllä sitä uraa ehtii tehdä myöhemminkin eikä siinä vaiheessa, kun lapset tarvitsevat apua ja tukea. Kotiin voi tietty jäädä myös isä, jos äiti tekee uraa…

  135. 144

    Lentsu sanoo

    Hyvä Hanna, kirjoitus oli aiheellinen ja olet ihan oikeassa. Ei kaikkia tarvitse suvaita vaikka se jokapäiväinen ”mietelause” joka asiaan. Jos ei itse osaa käytöstapoja niin miten niitä opettaa edelleen? Pitäsikö sekin jättää yhteiskunnan tehtäväksi? johan eräskin poliitikko jo otti kantaa vai liekö kannattajien kalastelua.

  136. 145

    Myös lapsia kasvattanut sanoo

    Tästä Hannan tekstistähän voisi myös päätellä, että Hannanko sitten pitäisi saada päättää (myös muiden tavasta kasvattaa lapsia)? Hanna on siis kaiken tietävä ja osaava!!!

  137. 146

    Saija sanoo

    Komppaan niitä ihmisiä jotka tuomitsevat tämän jatkuvan vanhempien syyttelyn. Nykyään voidaan yhdestä tilanteesta vetää johtopäätöksiä tietämättä kokonaistilannetta. Jos ravintolass lapsi on saanut periksi jostain asiasta ettei ala sota ja mekkala,nii se ”lepsuus” vanhemmille suotakoon. Inhoan tätä nykypäivää kun ohikulkija voi nähdä yksittäisen pienen tilanteen jonka perusteella voi kirjoittaa someen OMAN versionsa tapahtuneesta – täysin irrallisen tapahtuman jonka jälkeen voidaan YLEISTÄÄ!
    Vanhemmuudessa, kuten myös ihmisten muutenkin,pitäisi vetää yhtä köyttä niin maailma olisi paljon parempi paikka.
    Kirjoituksesi Hanna oli ärsyttävän surullista luettavaa,ahdistavan yleistävää ja syyttävää.
    Keskittyisit vaikka oikeisiin ongelmiin lapsiperheiden kohdalla.

  138. 147

    No niin.... sanoo

    Seuraavaksi voisit Hanna ruotia vaihdevuodet ja miten ikävästi tällainen ” nais’ henkilö saattaa käyttäytyä.. kotona ja sen ulkopuolella. Avartavaa keskustelua odotellen…

  139. 148

    Lea sanoo

    Hyvä Hanna, kirjoitit täyttä asiaa. Asun lasteni kanssa Ranskassa enkä todellakaan voi ymmärtää miten vanhemmat Suomessa eivät ymmärrä että ravintola ja leikkipuisto ovat kaksi eri asiaa. En ole koskaan nähnyt Ranskassa lasten juoksevan ympäri salia tms. Ravintolan henkilökunta lopettaisi sellaisen heti jo varmaan ennen vanhempia, ja tarjoilijat ovat usein miehiä eikä vaihdevuosissa olevia naishenkilöitä. Nimimerkki ”No niin…sanoo” odottaa avartavaa keskustelua mutta ehdotan että hän lähtisi vähän avarimmille maille katsomaan miten vanhemmat ja lapset käyttäytyvät.

  140. 149

    Maiju sanoo

    Missä ihmeessä näitä juoksevia ja kiljuvia lapsia näkee? Ei ole tullut vastaan edes Ikeassa tai Hesessä. Välillä joku lapsi kiukkuaa ja yleensä vanhempi lähtee ulos rauhoittumisen ajaksi.

    Sen sijaan mekastavia aikuisia näkee enemmänkin. Silti ajattelen että maailmaan ääntä mahtuu ja keskityn omaan pöytäseurueeseeni.

    Kun uskallamme (Suomessa) lähteä lasten kanssa ravintolaan, olemme yleensä käymässä muutenkin kaupoilla. Siksi ruokimmekin lapset kotona ennen lähtöä, jotta vältämme nälkäkiukut. Lapsi syö siis ravintolassa mitä haluaa (kuten aikuisetkin) ja keskitymme ravintolakäyttäytymisen opetteluun. Kotona lapset kyllä syövät mitä on tarjolla.

    Miksi nimenomaan nämä vanhemmat naiset tuntuvat osaavan kasvattamisen jalon taidon? Nykyvanhemmat sentään ovat läsnä ja yrittävät opettaa lasta toimimaan ja ajattelemaan itse. Ennen lapsi teki mitä käskettiin, vitsan pelossa.

    Ps. se äiti saattaa olla tarkistamassa bussiaikataulua tai vastaamassa opettajan Wilma-viestiin. Miksi olettaa aina pahinta?

  141. 150

    Kati sanoo

    Oikeassahan monessa suhteessa olet, ja varmasti saat kirjoituksellesi laajaa kannatusta. Kovin rakentava se ei kuitenkaan ole, niin kuin ei mikään sellainen kirjoittelu, jossa maailman täydellisimpänä itseään pitävä piikittelee maailman epäonnistuneimpia ihmisiä. Tai ehkä sä olet vain itse onnistunut tässä kaikessa paljon paremmin, kuka tietää? Tekisi mieli sanoa, get a life, tee jotain positiivista, osallistu vaikka Mannerheimin lastensuojeluliiton vapaaehtoistyöhön, tai jotain, sen sijaan, että kulutat koko blogikirjoituksen verran huonoa energiaa toisten tekemisistä närkästymiseen. Mieti, voisitko kirjoittaa jotakin kivaa ympärillä olevista ihmisistä, olivatpa he pienten lasten äitejä tai eivät. Myötätunto rulettaa, ei ole koskaan myöhästä oppia sitä!

  142. 151

    Nunnukka sanoo

    Tästähän kehkeytyi oikea myrsky vesilasissa 😀
    Niin tyypillistä. Ei muuta kuin samanlaista tekstiä edelleenkin, Hanna!
    Hyvä välillä pistää porukka tärisemään.

  143. 153

    Sivusta seurannut sanoo

    Hei, Hanna!

    Kirjoutuksesi tunteet osui ja upposi! 😀
    Tossa tilanteessa ois voinut olla veljeni perheineen….

    Olen seurannut vierestä kuinka veljeni puolisoneen on tehnyt tuota samaa lapselleen pienestä pitäen. Tyttö oli varmaan vuoden, kun häneltä alettiin kysymään omaa mielipidettä ja päätösten tekoa siitä, mitä hän haluaa syödä ja juoda!!! RAIVOSTUTTAVAA!!! Heidän perinteinen ruokailu alkaa näin:

    Aikuinen: Mitä haluat syödä?
    Lapsi: en mitään..
    Aikuinen: Mutta pitäähän meidän syödä. Mitäs me tänään syödään?
    Lapsi: ei mitään.
    Aikuinen: kelpaisiko kanaa?
    Lapsi: EI
    Aikuinen: entä makaroonilaatikko?
    Lapsi: EI

    Ja tätä samaa jatkuu….. Sitten kun he pääsevät siihen tilanteeseen että on aika valita ruokajuoma, sama jatkuu:

    aikuinen: Mitä haluat juoda?
    Lapsi: en mitään
    Aikuinen: juotko maitoa?
    Lapsi: EN
    Entäs mehua?
    Lapsi: Joo, mehua?
    Aikuinen: No kumpaa mehua, punaista vai keltaista mehua?

    Olen niin ravoissani heidän tavastaan ”kasvattaa” lasta. Varsinkin tuosta päätösten teosta.
    Olen jopa sanonut siitä heille ystävälliseseti, mutta heidän mielestään se on oikein!

    Niin, nykyisin tyttö on jo 5vuotias…. eikä juo maitoa eikä vettä. Perheessä syödään vain ja ainostaan sitä, mitä tyttö haluaa….

  144. 154

    Kahden äiti sanoo

    Mä kyllä ihmettelen miten ton yhden keskustelun perusteella voi vetää johtopäätöksiä siitä onko jossain perheessä täysin rajaton meininki. Tässä maassa ei nyt muutenkaan saisi viedä lapsia yhtään minnekään, aina saa paheksuvia katseita vaikka lapset olisi ihan kilttejä. Luulisi että Hannakin kolmen lapsen äitinä ymmärtäisi että joskus vaan on tilanteita joissa pitää luovia (esim.ravintolassa siksi että vältettäisiin se mahdollinen hepulikohtaus joka saisi kanssaihmiset hikeentymään). Onko se nyt niin paha jos lapsi saa kerran itse valita mitä syö (Hanna tai kukaan meistähän ei oikeasti tiedä millaista kyseisen perheen elämä todella on)?!

    Tähän keskusteluun liittyen ihmetyttää tämä nyrpistelijöiden kulttuuri. Olin pari päivää sitten ABC:llä lasten kanssa syömässä lounasta ja viereisessä pöydässä oleva täti-ihminen katseli naama norsunveellä meidän suuntaan vaikka pöydässä oli vain iloista puheensorinaa ja lapset oli kiltisti. Koko ABC oli täynnä lapsia ja meteli sen mukainen. Jos ei kestä yhtään meteliä niin miksi sitten menee ABC:lle. Jo ennen ruoan ostoa sen metelin on täytynyt tulla selväksi. Jokaisella on vapaus poistua jos ei ympäristö miellytä.

  145. 155

    Säännöt ovenpieleen sanoo

    Hanna ei puuttunut normaaliin lasten käyttäytymiseen ravintolassa vaan toi esiin tärkeän turvallisuusasian esim. juokseminen ravintolassa on vaarallista,kun voi kaatua kuumat sopat päälle ja siitähän taas vanhemmat saisivat raivarin.
    Pitäisikö olla jo ovenpielessä turvallisuussäännöt, että ei voi sitten henkilökuntaa syyttää, jos sattuu jotain riehuvalle piltille.

Trackbacks

  1. […] syödä ravintolassa ja aina silloin tällöin kulinaristisesta kokemuksesta saattaa muodostua maanpäällinen helvetti. Uskallan silti väittää, että en pelkää lastani enkä ole hylännyt häntä. Olemme oppineet […]

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *