Linnan pahimmat flopit ja mokat

Linnan_juhlat_2017

Suokaa anteeksi, mutta en vaan yksikertaisesti kestä. Kuka on linnan juhlien voittaja? Kuka oli linnan kuningatar? Ken on heistä kaikkein kaunein? Inhoan koko sydämestäni tätä ällöttävää tapaa käsitellä ja jälkikäsitellä linnanjuhlia. Paitsi että ihmiset istuvat kotisohvillaan arvostelemassa juhlapukeutumista, sitä arvostellaan rajusti myös somessa. Joku on nyt liian laiha pukuunsa, jonkun puku oli säkki, Jenni Haukion vatsan olisi pitänyt näkyä, yksi oli pikkusievä, yksi noita-akan näköinen. Voin huonosti.

Radiossa kuulin, kuinka joku toimittaja oli kerran etsinyt käsiinsä Karita Mattilan, koska tällä oli niin upea puku. Toimittaja oli kysynyt puvun suunnittelijaa ja Mattila oli täräyttänyt, että ei kai me nyt jostain hiton vaatteesta täällä aleta puhua! Sen jälkeen oltiin puhuttu asiaa ja puku jätetty sikseen. Voi Karita Mattila – olet upea.

Koko pukurumba pahenee vuosi vuodelta ja saa yhä koomisempia piirteitä. YLEn selostus oli oivaa, valtavan hyvin osattiin kertoa, ketkä olivat kättelyvuorossa. Jono eteni nopeaan tahtiin ja toimittajilla oli täysi työ pysyä vauhdissa mukana. Kuulosti kyllä aika typerältä, kun osaava ja kovin ihana Jaakko Selin huikkaili asujen suunnittelijoiden nimiä. En moiti Jaskaa, mutten pidä tästä ideasta ja tavasta ollenkaan. Oli kiinnostavaa kuulla kierrätyskankaista ja on kiinnostavaa kuulla, jos puvussa on tarina. Tarinaksi  ei kuitenkaan kelpaa puvun suunnittelija. Ja kaiken kukkuraksi YLEn ohjelmassa ruudussa näkyy vähän väliä äänestystulokset kolmesta kauneimmasta puvusta. Ymmärrän kaupallisten kanavien pakon kerätä klikkejä ja rahaa äänestyksillä, mutta eikö YLE oikeasti voisi pysyä moisen yläpuolella? Vai onko todella jonkun mielestä asiallista arvottaa juhlien vieraiden vaatteita?

Erilaisia vaatetusalan ammattilaisia ja muita henkilöitä oli valjastettu kommentoimaan asuja eri medioissa. Oli aika rankkaa kuunnella, kun kommentoija vältteli kaikin mahdollisin tavoin sanomasta mielipidettään rva Jenni Haukion puvusta. Äänettöyys oli erittäin kovaäänistä. Kuulostaa nihkeältä selitellä kaikenlaista asia vierestä, kun kommentoijalle on esitetty suora kysymys asusta. Vastausta ei kuulu, koska halutaan mielsitellä. Olisiko parempi olla ottamatta asiaa ollenkaan esiin, jos ei kykene sanomaan asusta mitään järkevää vastusta? Kuin asiantuntija luikertelee kuin märkä saippuapala kädessä, välttääkseen sanomasta ikävää mielipidettään, se on kuin huuto.

Kiinnostavaa on sekin, että vain julkisuuden henkilöillä on huomionarvoisia vaatteita. Muut saavat juhlia rauhassa.

Meillä kampanjoidaan koulukiusaamisen lopettamisen puolesta samalla kun lehdissä jälleen kerran on koottuna topit ja flopit. Miltä mahtaa tuntua löytää oma kuvansa lehdestä ja tekstissä kerrotaan, kuinka mauton kokonaisuus tai joku sen yksityiskohta on? Eipä tarvitse sekuntiakaan sitä miettiä. Se tuntuu hirveältä. Jos minusta kirjoitettaisiin niin, alkaisin itkeä.

Kuinka hienoa ja upeaa onkaan saada kutsu itsenäisyyspäivän juhlaan. Jokainen panostaa siihen aivan varmasti kaiken mahdollisen. Eikö tämä arvostelu ja shaming voitaisi jo vihdoin lopettaa ja alkaa keskittyä asioihin, joilla on merkitystä? Ihmisiin, jotka ovat asujen sisällä. Heillä on toivottavasti jotain muutakin sanottavaa, kuin asunsa suunnittelijan nimi.

Kuka oli Linnan kuningatar? Kuka oli voittaja? Jokainen nainen, joka on tehnyt jotain niin mainittavaa, että on saanut kutsun ja kuninkaita jokainen mies, joka siellä oli.

Huomasiko muuten kukaan, kuinka hyvin suunnittelija oli ajatellut Jenni Haukion puvun suunnittelussa sen, että häntä kuvataan eniten sivusta ja takaa? Ja kuinka fiksusti yläosaan oli tehty leikkaus ansiomerkkinauhaa varten? Kielon lehtien värinen puku ja kansalliskukat hiuksissa ja kättelevässä kädessä. Kaunista!

 

Kuninkaantien prinsessa Hanna Maria

Kommentit
  1. 1

    Kaarina Sorri sanoo

    Olet aivan oikeassa. Negatiiviset arvostelut voisi ja pitäisi jättää pois, mutta ihan oikeesti on kiva, kun joku onnistuu ja hänet siitä mainitaan. Eikö? Kun on kumminkin kaikki panostettu. Parhaat pääl ja loput kainalos. Saa siitä kertoa!

    • 1.1

      hannasumari sanoo

      Parhaat pääl ja loput kainalos! Niin hauska!
      On kiva kun onnistuu ja mainitaan ja kehutaan mutta onko pakko valita paras? Jos riittäisi se että on ihana ja kaunis?

      Hanna

  2. 2

    mari sanoo

    Itse olisin halunnut katsella puvuista kuvia jälkikäteen ja että kuvatekstissä olisi ollut mainittu henkilät jotka on asujen ripustimina.
    Huonosti löytyi sellaisia kuvia. Vain näiden kuningattarien kuvat.
    Myöskään kansallispuvuista ei ollut kuvia, vaikka niitä kättelyjonossa oli.
    Olin mys pettynyt noihin jälkilööppeihin.

    Ja asukuvat niitä olisin katsellut, jotta keksisin itseäni varten kauniin juhlapuvun.

  3. 3

    Paula Jakobsson sanoo

    Hyvä kirjoitus Hanna! Varsinkin tänä erikoisena juhlavuotena olis voinut varsinkin naisille olla pukukoodina kansallispuku.
    Ei olisi tullut sellaista kilpailuhenkeä. Arvostelua tietysti olisi silloinkin tullut, mutta pääosissa olisivat olleet kansallispuvut. Eikö ne kuulu Suomen itsenäiseen historiaan… Ja kaikki olisivat olleet melkein samoilla lähtöviivoilla.

    • 3.1

      hannasumari sanoo

      Ehkä kansallispuku pukukoodina olisi ollut kuitenkin mahdoton paikka? Ja onhan iltapuvut kauniita, niitä on ihanaa katsoa. Mutta arvostelu ahdistaa ja on julmaa.
      Hanna

  4. 5

    Ellu sanoo

    Ainoa asia josta olen täysin eri mieltä on tuo asun suunnittelijan mainitseminen. Ei siitä kauaa tarvitse jupista mutta mielestäni on hyvä antaa suunnittelijalle tunnustusta tehdystä työstä. Vaikkei kaikkia kiinnostaisikaan.

    • 5.1

      hannasumari sanoo

      Totta! Mutta kun se hätäisesti tuikattiin sinne nimien väliin, se kuulosti hölmöltä. Sen tulisi saada oma hetkensä.
      Hanna

  5. 6

    Martta sanoo

    Puvuista voisi tehdä erikseen ohjelman. Ovat huikeita taideluomuksia tai floppeja. Pukeutuminen viestii kantajansa arvoja. Mielipiteitäkin saa olla puoleen ja toiseen. Kehittää kansan makua – vähemmän junttilaa.

    • 6.1

      hannasumari sanoo

      Edelleen olen sit mieltä että floppeja ei tulisi mainita. Makuasioita.
      Hanna

  6. 7

    Eve sanoo

    Vaatealan tulevana ammattilaisena olen myös lopen kyllästynyt toppi/floppi-asetelmaan. Olen suunnitellut ja valmistanut ko. juhliin pukuja, joten tiedän mitä kaikkea se vaatii puvun tekijältä ja juhliin osallistuvalta puvun kantajalta. Lyttääminen ei tuo lyttääjälle itsellekään hyvää mieltä. Kun minulta on kysytty mitä mieltä olen tuosta ja tästä puvusta, vastaan yleensä, että tärkeintä on, että itse iltapuvun käyttäjällä on ihana olo juuri siinä hetkessä. Yleensä käännän keskustelun siihen, että huomasiko kukaan, että kyseisellä daamilla oli sädehtivä hymy? Kuinka hieno leikkaus puvussa oli, se on vaatinut kokemusta puvun kaavoittajalta.
    Pukuasioille voisi antaa oman tilansa ihan muualla kuin kättelyjonon selostuksessa.
    Lisäksi tämä toppi/floppi-ajattelu vain kertoo surkeaa manifestia siitä, että naisen sopii olla vain kaunis somiste.
    Jossain näin tekstin, jossa kehoitettiin kunnioittamaan lottia kunnioittamalla naista ja jättämään pukuarvostelut sikseen.
    Kyllä vielä tästä noustaan. 🙂 Hyvä ja tärkeä postaus!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *