Lonkerot lautasella pelottivat

Viime viikko lensi altani, kuin raketti. Juoksin paikasta toiseen ja tein jänniä uusia töitä. Kolme päivää olin tutustumassa äyriäisiin kalatukku Arvo Kokkosella.

merirapua à la Eero Vottonen

merirapua à la Eero Vottonen

Se oli supermielenkiintoista. Sain valtavasti tietoa äyriäisistä ja lisäksi sain syödä huippukokkien valmistamia aterioita niistä. Kaikki meni hienosti, mutta kun kokonainen, noin neljä kiloa painava, kahdeksan lonkeroinen mustekala nostettiin painekattilaan, olin vähän kauhuissani – pakko myöntää. Olen syönyt usein erilaisia mustekaloja mutta tuo lonkeroinen kaveri kyllä aavistuksen ahdisti. Päätin pitää suuni kiinni asiasta ja pistää lonkeroa poskeeni ihan coolisti, kun aika koittaisi. Jutun juoni oli nimittäin sellainen, että huippukokit matti Jämsen ja Eero Vottonen valmistivat äyriäisistä ruokaa ja minä niitä sitten maistelin… Mustekalaa valmisti Matti Jämsen, jonka ruokaa olin vähän aikaa sitten maistanut myös Muoto gaalassa. Kun octopus nostettiin kattilasta pois, sen harmaa väri oli muuttunut viininpunaiseksi. Lölleröt lonkerot olivat napakoituneet ja imukupit näyttivät ihan ihanilta kuin raakanakin… Matti pyyhkäisi imukupit ja nahan pois ja tarjosi minulle palaa lonkerosta. Pokkana vaan lonkero ääntä kohti. Ja namskis! Se oli todella hyvää (tietysti) vähän kuin makkaraa.

Lonkerokaveri

Lonkerokaveri

12018658_10200728387088703_896677317_o

Kuulin siinä toisella korvallani, kun Jari Kokkonen sanoi, että imukupit ovat parhaita rapeina ja hengittelin vaan ja koetin olla ajattelematta asiaa sen kummemmin. Rapeanakaan mustekalan imukuppi ei juuri tuntunut parhaalta idealta ikinä.
Matti laittoi vadille silputtua lehtipersiljaa, valkosipulia ohuen ohuina viipaleina ja suolaa. Seuraavaksi lonkerot lensivät paistinpannuun ja niitä paistettiin öljyssä hyvä tovi. Imukuppeineen päivineen. Kun pinta oli rapean näköinen lonkerot siirrettiin persiljapedille. Siitä sitten pala lonkeroa sormien väliin ja pyyhkäisy persiljasilppua ja mausteita matkaan ja lonkero suuhun. Ja voi taivas kuinka hyvää! Imukupit oli rapeita ja ihania ja jos johonkin pitäisi niitä verrata sanoisin jälleen, että se oli kuin parasta makkaraa. Aivan loistavaa herkkua.

Kyllä on ennakkoluulot tiukassa ihmisellä. (Eli minulla) Mutta onneksi oli pakko maistaa, kun kamera kävi! Monilla on varmaan Kokemusta kumimaisista mustekalarenkaista. Tällä herkulla ei ollut sellaisen kanssa mitään tekemistä. Edes raaka-aine ei ole sama. Mustekalarenkaat tehdään kalmarista, joka on ihan erinäköinen veijari. Vain 10-15 cm pitkä ja jos renkaat ovat kumisia, niitä kypsennetty kuulemma liian kauan.

paistettua mustekalaa. En saanut otettua kuvaa meidän annoksesta, kun kaikki aika meni kehumiseen,mutta tältä se näytti

paistettua mustekalaa. En saanut otettua kuvaa meidän annoksesta, kun kaikki aika meni kehumiseen,mutta tältä se näytti

Jos siis joskus osutte paikalle, kun on mahdollisuus syödä paistettuja mustekalalonkeroita, älkää epäröikö hetkeäkään. Ne on ihania ja suutuntuma on todella miellyttävä. Meikä mandoliini oli vähän nössö, mutta ei niin nössö, etten olisi maistanut!

kampasimpukkaa kauniisti à la Matti Jämsen

kampasimpukkaa kauniisti à la Matti Jämsen

Iloa päivään!

Hanna

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *