Mikä on hienoa ja mikä ei – muun muassa

Näitä tänään funtsailen:
Mutsilla on tänään synttärit. (Tykkään sanasta ’mutsi’ siinä on sellaista perus stadilaisuutta. Kun olin snadi sanaa käytettiin paljon myös tarkoitettaessa naista yleensä. Se on minusta posittivinen sana ja sitä hauskempi, kuta vanhempi ihminen sitä käyttää. Sen sijaan äiskä sana saa karvani nousemaan pystyyn)
Mutsi täytti eniveis 89 vuotta. Ajatus on muuten skarppi ja hiukeaa läppää lentää, mutta jotain juttuja hän ei muista.
Söin neljä leivosta. Aivan pieniä – petit fours. Totesin syödessäni, että olen sairaan hyvä leipomaan, sillä omani on parempia, kuin Ekbergin tekemät.

IMG_7747

Muuten mulle on yksi lysti, millaisia ihmisiä Krista Kosonen tuntee tai ei tunne. En tunne ketään, joka on äänestänyt Perussuomalaisia, koska en kysy ihmisltä ketä he äänestävät. Enkä kerro itse ketä äänestän.

Mietin myös kuinka vähän pidän kakesta tekohienosta ja hienostelusta. Tavallisen hyvä on oikein riittävää minulle. Joskin rakastan luksusta ja erotan sen. Monet eivät erota. Esimerkiksi mikä ero on hyvällä ja huonolla pellavalla tai sillä kuinka vaate on kaavoitettu tai ommeltu. Mutta diivailun erottaa ja se on kohtuullisen ällöttävää. Feikki ihminen on feikki vaikka kuinka yrittäis muuta olla. Aidot taas on usein aika tavallisia ja tavallisuudessaan ihan timantteja.

Istuin tänään uudehkossa ravintolassa, jossa oli kamala meteli. Mielestäni ravintola on huonon suunnittelun perusesimerkki. Tässä tulee juuri se pointti, mikä on hienoa ja mikä ei. meteli ei ole hienostunutta eikä miellyttävää. Puheensorina on. Kahvikoneen huuto ei ole. Hienon paikan tunnistaa juuri mm. siitä onko siellä meluisaa vai ei. Halvoissa/huonoissa paikoissa tarjoilijat paiskovat astioita ja aterimia ja keittiön äänet pauhaavat ilmassa. Tyylikkäissä ja henostuneissa on miellyttävä äänimaailma, jossa puhe kuuluu ääntä korottamatta.

 

Hip hei!

Hauskaa viikonloppua

Hanna

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *