Minä en kuole eläissäni!

Päätoimittaja Marja Aarnipuro kysyy kuinka me keski-ikäiset pääsisimme ulos huolikuplasta, jossa elämme. Hän vertaa meitä ja parikymppisiä huolettomia nuoria, jotka näkevät tulevaisuuden avoimena hauskana asiana. Keski-ikäisten hän toteaa huolestuvan monista asioista ja toteaa, että enimmäkseen meitä ahdistaa.

Olen huomannut saman ja siksi en niin kovin hyvin viihdy ikäisteni ihmisten seurassa. Niin paljon narinaa ja huoliin käpertymistä. Ja kiihtymistä asioista. Ja hirveän vähän naurua. Juhlissakin puhutaan usein hankaluuksista ja vaivoista. Se tympii minua.

Olimme lauantaina mieheni kanssa vieraina 27-vuotaan ystävämme synttäreillä. Olin joukon vanhin, yli kaksi kertaa sankarin ikäinen. Muut vieraatkin olivat korkeintaan kolmekymppisiä. Minulla oli NIIN HAUSKAA! Neljä tuntia naurua. Hauskoja juttuja matkoista, kouluajoista ja kaikesta maan ja taivaan välillä ja järjetöntä läpän heittoa.

Äitini asuu palvelutalossa. Hän täyttää kohta 90-vuotta. Joskus istun hänen kanssaan talon ruokalassa syömässä ja jotenkin minua ahdistaa ne kaikki vanhukset. Ei niin, etten arvostaisi heitä, vaan se näky on jotenkin luonnoton. 100 vanhaa ihmistä syömässä. Ei siinä ole mitään järkeä.

Iän mukana näyttää katoavan leikkimieli ja uteliaisuus. Ei heittäydytä vaan kangistutaan kaavoihin odottamaan kuolemaa. Aletaan käyttäytyä aikuismaisesti, joka usein tarkoittaa teennäisyyttä. Luullaan että niin täytyy tehdä, että on ylipäätään uskottava. Lakataan nauramasta tyhmille vitseille eikä enää tanssita samalla kuin tiskataan. Ei ajeta fillaria ilman käsiä, kiivetä puuhun tai pelleillä toisten kustannuksella. Lakataan käyttämästä minihameita.

Erästä TV-sarjaa tehdessäni minua vanhempi ohjaaja komensi minua rauhoittumaan. Olemaan vakavissani. Olin kuolla nauruun! Miksi ihmeessä minun olisi täytynyt olla vakavissani? Toki sitten kun kamera käy on käyttäydyttävä ohjelmatyypin mukaisesti, mutta kyllä töissä enimmäkseen on parasta olla hauskaa.

Narinan aiheita löytyy kaikkialta ja huolia. Luulisi että tähän ikään ehtineet ovat jo tajunneet elämän perusasian – ei tähän kuole! Niin kuin mummini sanoi: minä en kuole elläissäni! Mummi heitti läppää! Hän piti kuntoaan yllä kävelemällä ja säännöllisesti askelet veivät myös Alkoon ostamaan kaksi pulloa kapernettiä (Cabernet Sauvignon – punaviiniä) jota hän joi iltaisin pienen lasillisen yhdessä naapurin rouvan kanssa.

Huolikuplasta on helppoa tulla pois. Päättää vain taas alkaa elää ja viettää paljon aikaa kreisien ihmisten kanssa. On yhdessä nuorten kanssa ja heittäytyy. Päästää irti rajoista ja alkaa pitää rajattoman hauskaa. Kaikki hoituu. Tar det lungt bara! Vi klarar oss!

Hanna

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Multa puuttuu se aikuisgeeni. Välillä mietin, että pitäiskö mulla se olla. Sitten päätän, että ei pidä. Haluan elää elämäni liioista asioista stressaten ja pilke silmäkulmassa. Olin eilen otettu kun eräs nuori työkaveri sanoi, että ne alamme kohta kilpailemaan susta, että kuka sut saa, kun tsemppaan työkavereita koko ajan milloin missäkin. Mullakin on paljon nuoria ystäviä, jotka monet on paljon kypsempiä kuin minä 🙂

  2. 2

    hannasumari sanoo

    Maiju! oot muuten niin oikeassa – tämä henkinen ikä! Jotkut ovat vanohja jo syntyessään. Se voi olla hyvä tai huono asia!
    Pus
    Hanna

  3. 3

    Anja Oksjärvi sanoo

    Nyt kyllä ylitit itsesi….eli haluaisit olla edelleen parikymppinen,kun sanot ettet viihdy omanikäistesi kanssa..

  4. 4

    hannasumari sanoo

    Hei Anja!
    Eihän se niin ole ollenkaan. Haluan olla sellaisessa seurassa jossa on energiaa ja iloa. Voi sellaista löytyä vaikka minkä ikäisissä. Usein vaan on niin että ihmiset vanhenevat ennen aikojaan.
    Iloa päivään!

    Hanna

  5. 5

    nina jokelainen sanoo

    Hei Hanna ! Sori kun mun vastaus tulee VÄHÄN myöhässä 😀
    Itse taas koen että mitä enemmän ikää tulee niin sellainen turha stressi ja hötkyily jää pois, parikymppisenä sitä oli niin epävarma ja pelokas,mietti liikaa muiden mielipiteitä ja oma tyyli oli hakusessa. Minun vanhemmat tutut ovat huumorintajuisempia,rohkeampia , itsevarmempia ja energiaa riittää. esim mun ihana ex anoppi mua melkeen 30 vuotta vanhempi ja virtaa riittää. Hänen sukupolvi tottunut tekeen töitä . Nuoret taas notkuu ja laiskottelee ja puhuu meikeistä ja muusta huuhaasta. Vanhemmat puhuu järkevästi oikeista asioista, toki välillä voi puhua hömppää ja vitsailla mutta tykkään puhua välillä asiaakin. Nuoremmat ottaa itsensä niin vakavasti ja ollaan epävarmoja ja arkoja. Vitsitkin menee ohi nuorilta monesti ja sitten ne mulkoilee kun me keski-ikäiset nauretaan vedet silmissä.

    Harmi että sulla ollut vanhemmista huonoja kokemuksia, Mulla taas päinvastoin, On nitä toki erilaisia nuoriakin mutta suuremman osan energia menee biletykseen, Biletys joskus ok mutta mielummin kiva ilta ystävien seurassa kuunnellen hyvää musiikkia, hyvää ruokaa ja viiniä ja mielenkiintoisia keskusteluja kun joku räkä poskella meininki meluissassa kapakassa, Livemusiikkia tykkään menä katsoon. joskus käyn tanssimassa ja laulamassa mutta kotona voi tanssia ja laulaa sydänmen kyllyydestä myös.

    Vaivoista valittaa minusta kaikenikäiset.

    • 5.1

      hannasumari sanoo

      No mutta Nina – mähän olen kaikesta tuosta aivan samaa mieltä!
      Hanna

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *