Mitä televisiosarja sai minut tekemään!

Katsottiin telkkarista elokuvaa. Juonessa oli traaginen käänne ja tapahtuma, jollaisen olen itse kokenut kauan sitten. Aloin itkeä. Tyrskiä oikein kunnolla. Mieheni katsoi silmät suurina, että mitä ihmettä nyt tapahtuu. Vaikka toisaalta hän on jo tottunut tunteellisuuteeni tietysti. Nyt reaktio elokuvan tapahtumiin vain oli lievästi sanottuna kovin vahva. Jostain muistin lokeroista kumpusi nuo samat tunteet, kuin silloin kauan sitten ja samastuin roolihenkilön tilanteeseen sataprosenttisesti. Eikä muuten naurattanut yhtään! (Nyt naurattaa kyllä aika paljon!)

Minulle käy aina niin. Olen elokuvassa täysillä mukana. Hukun elokuvan maailmaan ja sama tapahtuu, kun luen kirjoja. Olen joku kirjan henkilöistä ja välillä olen yhtä aikaa kaikki henkilöt. Voitte vain kuvitella kuinka raskasta hommaa se on! Mutta siinähän viihteen viehätys onkin. Ne vievät pois arjesta ja kuten äitini opetti, kirjoissa sinulla on aina ystäviä ja voit matkustaa minne ikinä haluat.

Mutta kuinka pitkälle voi elokuvan, televisiosarjan tai kirjan maailma ihmisen nielaista? No pakko on myöntää, että minut se voi nielaista ihan kokonaan. Joskus kun luen kirjaa ja joudun laittamaan sen sivuun, elän kirjan maailmaa päässäni koko päivän. Olen roolihenkilön sisällä kaupungilla ihan tyynesti. (Tai myrskyisästi – tilanteesta riippuen) En siis tee mitään, mutta ajattelen, kuin esikuvani. Huvittavinta on kuitenkin se, mitä Sinkkuelämää televisiosarja sai minut tekemään.

hbz-best-of-carrie-bradshaw-52

Parasta sarjassa oli neljän naisen ystävyys. Mutta vähintään toiselle sijalle nousi sarjan stailaus. Ne vaatteet! Ja kuinka ne oli puettu! Kaikki ihanat vastavoimat Carrien asukokonaisuuksissa. Oudot yhdistelmät, suuret korut tai pienen pienet. Kaikki se ennalta arvaamattomuus. Ja tietysti Manolot ja muut upeat kengät. Jotenkin sarjasta jäi fiilis että arki on asujen puolesta ainakin aina yhtä juhlaa.

hbz-best-of-carrie-bradshaw-05_2

Tuohon aikaan matkustin paljon U.S.A:ssa. Siellä juhlapukuja on rekit pullollaan eivätkä ne maksa ollenkaan niin paljon kuin täällä. Koko maailman värit, materiaalit ja tyylit löytyy yhtä helposti, kun rasvaton maito marketista. No mitä tein? Ostin juhlamekkoja! Joka reissulta muutamia. Ja kenkiä! Korkeita hullun ihania pikku inkvisiittoreita. Tietämättä koska muka voisin käyttää niitä. Hullaannuin ja näin itseni juoksentelemassa pitkin poikin ihanissa ihanissa juhlissa harva se ilta.

Mutta tiedättekö mitä? Käyn ani harvoin juhlissa. Varsinkaan sellaisissa, joissa noille puvuille olisi ollut mitään käyttöä. Elin Carrie-elämää ja täytin vaatekaappiani ihanilla hullutuksilla! Muutama vuosi sitten myin ne kaikki. Olin käyttänyt yhtä. Tyllihame on vielä vaatekaapissa, mutta se on Suomesta ja tylli on tönkköä. Carrien hameen tylli on kuin vaahtoa. Että voinkin olla hullu! Mutta ajattelin juuri katsoa koko sarjan taas kerran. Pelkään hiukan, josko sarja saa minut jälleen vaatekaupoille…

Harper’s Bazaar on poiminut Carrien 50 parasta asukoknaisuutta, voit katsoa ne täältä

Silti olen sitä mieltä että ylipukeutuminen on ihanaa!

Suukkoja ja unelmia päivään!

Hanna

Kommentit
  1. 1

    Marjo Timonen sanoo

    Hei Hanna ja kiitos hauskoista tarinoistasi. Mulla on vähän sama vikaa kirjojen ja leffojen kanssa, jään tunnelmaan kiinni.

    ps. Katsoin viime viikolla lomalla ollessani koko Sinkkuelämää-sarjan alusta loppuun. Teini-ikäinen poikanikin taisi jäädä vähän koukkuun.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *