Oi oi olen taas onnellinen! Jeij!

Tiedättekö, mä olen niiiiiiin onnellinen. On niin hyvä olo koko kropassa ja päässä myös. On energiaa niin että tutisen. Se on ihanaa, koska toisinkin on ollut, eikä ole montaa päivää siitä, kun voin todella huonosti. Koko olemus oli kuin olisi imurin pölypussi ja lisäksi joka paikkaa vähän särki sieltä ja täältä. Jalat kireät ja jumissa. Ristiselkä kipeä. Niska jumissa ja siitä päänsärkyä. Olkapää on ollut kipeä jo vaikka kuinka kauan. Melkein puoli vuotta on mennyt niin, etten ole treenannut kunnolla ja tarpeeksi. Osa syy on ollut kiireet töissä ja sitten se toinen juttu laiskuus. Olen vaan niin huono treenaamaan yksin. Tarvitsen kunnon treeniin jonkun, joka patistaa tekemään kaiken kunnolla ja puristamaan vielä enemmän. Se on ihmeellinen juttu, koska voisi luulla, että hyvää oloa metsästäisi intohimoisesti. Ja niinhän monet tekevät. Mutta mulle se on hyvin haastavaa.

Pikkuhiljaa näiden kuukausien aikana olen myös lipsunut ruokavaliossani ja se on alkanut näkyä vaatteiden kireydessä – asia jota inhoan yli kaiken. Jokaisella on varmaan sellainen hyvänolon koko olemassa. Joillain se on joustavampi kuin joillain toisella. Minä olen nyt astunut oman hyvän olon rajani yli ja kropassa on paha olo. Tai oli vielä eilen!

Olimme sopineet Fustra -ohjaajani Juho Lahden kanssa, että teemme kehon koostumusmittauksen ja otamme mitat plus tietenkin punnituksen eiliseksi sovitun treenin yhteydessä. Ja niin teimme. Tulokset oli ihan kamalat. Rasvaprosentti oli noussut viisi prosenttia kahdessa kuukaudessa. No, laitteet eivät puhu aina ihan totta ja kahden kuukauden nousuksi se on huima määrä. Mutta minä masennuin aivan täysin. Sitä kesti muutaman minuutin verran. Sitten tuli se ihana fiilis, että joo-o sama se onko totta vai ei – lukemat saavat luvan muuttua. Koska joka tapauksessa se luku on noussut.

Mittausten jälkeen treenattiin tunti Fustraa ja oli pakahtua. Sekä kovasta treenistä, että onnesta. On niin makee juttu, kun koko ajatus treenistä on muuttunut tämän harrastuksen ja mun super-hyvän ja vaativan valmentajan myötä. Juho ei päästä helpolla. Ja se on erittäin tärkeää. Aikaisemmin yritin kokoajan päästä helpolla ja säästelin itseäni ja voimiani. Pelkäsin ettei voimat riitä koko treeniin. (Niin siis jos joku luulee että Fustra on kevyttä, niin tervetuloa kokeilemaan! Töttöröö mä sanon!) Nyt teen niin kovaa kuin jaksan kokoajan ja se tuntuu niin hemmetin hyvältä.

Ihmeellinen juttu oli se, että olkapää kesti treenin. Olen käynyt ihanalla naprapaatillani Merja Avolalla sitä hoidattamassa, mutta ei se ollut kunnossa vielä. Aivan kuin sekin olisi ollut jotenkin asenne kysymys lopulta.

IMG_6120

Tässä liikkeessä on ollut paljon haastetta. Täytyy pitää paketti kasassa, ettei mikään muu liiku kuin käsi. Nyt se sujuu jo aika hyvin. Hirveä keskivartalon pito täytyy olla. Ja mun täytyy kyllä keskittyä hulluna. Kun onnistun tiedän sen – se tuntuu just oikealta kropassa.

IMG_6119

Nyt on siis tavoitteena palata takaisin samaan määrään lihasmassaa, kuin puoli vuotta sitten ja saada kivut pois. Ruokavalioon palaaminen on myös suuri helpotus. Mikä ihme siinäkin on, että sitä mussuttaa sitä ja tätä vaikka tietää ja tuntee, että siitä tulee paha olo? Kun syön kolmen-neljän tunnin välein, muistan välipalat ja unohdan sokerin, voin vain niin valtavan hyvin. Ja nyt, kun olen taas jotenkin arkijärjestyksessä olen niin hyvällä mielellä ja tiedän, että tästä tulee vain lisää iloa ja hyvää mieltä. Toki käyn yksinkin treenaamassa ja Fustran lisäksi lenkillä myös.

Jännä juttu on sekin, että polvivammastani on viisi vuotta! VIISI VUOTTA ja silti jaksan ajatella sitä ja puolustella yhtä ja toista hankaluutta siitä johtuen. Aion lopettaa sen. En ehkä voi enää juosta enkä lasketella mutta sama se – kävelen kivutta! (Jos ei oteta huomioon jalkateräongelmaani josta myös aion päästä eroon, mutta se on kokonaan toinen juttu.)

Mutta siis olen onnellinen koska olen taas järjestyksessä ja jo se tuo hyvön olon. Ei ole jatkuvaa huonoa omaatuntoa siitä ettei ole itselleen hyvä, vaan tekee asioita joista tulee paha olo. Olen mä kumma otus! Mutta tunnelin päässä loistaa aurinko!

 

Hei tervettä ja liikkuvaa hyvän olon vuotta kaikille – omien fiilisten mukaan!

happy Hanna

 

 

 

Kommentit
  1. 1

    PIPSA sanoo

    KYLLÄ TOISEN HYVÄ OLO TARTTUU KUMMASTI.LÄHDENPÄ TÄSTÄ YLÖS ULOS JA LENKILLE.

    • 1.1

      hannasumari sanoo

      Paras kommentti ikinä! Toivottavasti oli hyvä lenkki! Mä kävin kanssa. Ei ollut kylmä kun oli tarpeeksi nopea!
      Hanna

  2. 2

    Pirjo sanoo

    Kiitos hyvästä blogista Hanna. Ihan pakko on kommentoida, koska itsellä on samanlainen olo. Asun osan aikaa vuodesta Varsovassa ja palkkasin vuoden alusta personal trainerin täältä paikalliselta kuntosalilta. Olin myös päästänyt itseni rapakuntoon, syönyt epäterveellisesti ym. Mieheni osti minulle puolen vuoden kortin salille ja kun kävin eka kertaa tutustumassa niin eräs monista PT:sta tuli kysymään minulta:How can I help you? Ajattelin heti, että nyt pitää tarttua tilaisuuteen! Olemme treenanneet nyt melkein kaksi viikkoa ja wow miten hyvältä tuntuu:) Hän on myös vaativa eikä päästä helpolla. Superihanaa treenivuotta kaikille!

  3. 3

    sanoo

    Justiin näin! Täälläkin on syöty ja juotu ihan liikaa ihan liian kauan ja olo on epämiellyttävän turpea. Viikko sitten sain itseni vihdoin jumppaan ja heti tuntuu paremmalta. Nyt täytyy vain pitää itsensä kurissa eikä repsahtaa, niin voi nauttia kevyestä keväästä. 😀

  4. 4

    hannasumari sanoo

    Kun vauhtiin pääsee niin kurissa pysyminen sujuu kyllä! ja just niin kuin Pirjo sanoo Go for it!

    Hanna

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *