Onko liikunnasta hyötyä arjessa?

Olin sisustuskaupassa Bulevardilla (Vialessa – se on ihana) kun yhtäkkiä kuulin iloisen huudahduksen: hei Hanna!

Tuttavani oli katsonut astioita matalalla pöydällä ja nähnyt jalkani. Hän tunnisti minut jalkojeni asennosta! Niin hauskaa! Minäkin tunnen joitain ihmisiä heidän moottoripyörän ajoasennostaan, joten tajusin kyllä pointin. Jalkojen asennosta tuli aasin silta liikuntaan. Hän halusi tietää Fustrasta. On niin hienoa jakaa tietoa lajista, joka on antanut itselleni niin paljon hyvää. Siinä sitten kertailin tärkeitä juttuja.

Vaikka olen koko aikuisikäni harrastanut liikuntaa, olen aina kärsinyt päänsäryistä ja tapanani oli pitää isoa Burana-purkkia aina saatavilla auton hansikaslokerossa.

Jos tein vaikka puutarhatöitä tai remonttia kipeydyin ja varsinkin selkäni tuli aina kipeäksi. Pitkän automatkan jälkeen selkä oli myös kipeä ja myös hartiat olivat jumissa jos itse ajoin. (Lisäksi tietysti koko pitkä ja hankala polviepisodi, kun polvesta irtosi iso pala rustoa ja yhtäkkiä en pystynytkään harrastamaan liikuntaa ollenkaan.)

IMG_4827

Ohjaajani Juho Lahti auttaa minua löytämään oikeat lihakset

Liikunnassa on mielestäni laatueroja. Kaikki lajit ja se, että yleensä saa takapuolensa ylös sohvasta, on hyvä juttu. Mutta harrastaa voi monella tavalla. Ryhmäliikuntatunnilla voi saada itsensä ihan jumiin ja syke nousee hienosti, mutta omalta osaltani voin sanoa, ettei hyöty ollut lähellekään sitä luokkaa kuin yksilöohjatulla Fustra-tunnilla. Kun seisot selkä seinää vasten ja nostat parin sadan gramman painoista keppiä pitkin seinää ylös ja valut hikeä, niin onhan se aika huvittavaa. Ensimmäisen tunnin jälkeen juoksin pukuhuoneen vessaan ja itkin, koska olin vaan omasta mielestäni niin avuttoman huono. Ei puhettakaan, että olisin osannut vetää lapoja yhteen ja alas ja nostaa samalla käsiä ylös. Toki vatsa tiukkana, hartiat takana ja neljään laskien ja oikein hengittäen… Mutta minä opin. Hitaasti ja varmasti.

IMG_4834

Epäkkäät rentoina, lavat yhdessä ja alhaalla, rinta auki, vatsa tiukkana olkavarsi paikoillaan, hitaasti ylös – voimalla alas. Muista hengittää!

Missä se laatu sitten lopulta näkyy? Siinä kuinka liikunnasta opitut liikeradat ja oikeiden lihasten käyttäminen siirtyy kuntosalilta arkeen! Ja se on mahtavaa!

IMG_4845

Napa selkärangassa!

Tein pihatöitä ja käytin kyykistyessäni pakaroita ja takareisiä, nousen istumasta ja koko korsetti on tiukkana, Kun ajan autoa käytän keskivartalon lihaksia ja lapatukea ja selkäni on suorassa. Teen kirjoitustöitä hyvässä ryhdissä, eikä niskani jumitu ja pääni on kivuton. Kiinnostavaa oli myös, kun kiertäjäkalvosimeni oli kireä ja teki olkapään kipeäksi. En voinut nukkua, kun se kipuili niin paljon. Luin netistä, että siihen auttaa lapojen vetäminen alas. Jumppailin niitä koko päivän. Nytkyttelin alas ja yhteen. Kipu lähti ja olin parantanut itse itseni, ilman lääkkeitä tai jotain kehon korjaajaa. Sitä minusta on laatu liikunnassa. Että koko paketti siirtyy arkeen, jokaiseen hetkeen ja saa elää terveempää elämää.

Elämä on lyhyt ja sen viimeisten vuosien vuoksi, liikuntaa kannattaa harastaa säännöllisesti. Lihasvoiman ylläpito ja kasvattamien ja liikeratojen laajuuksien säilyttäminen on elintärkeitä juttuja. Jos aloittaa liikunnan yhtäkkiä kovalla innolla, yleensä hajoittaa jotain. Siksikin kannattaa panostaa laatuun ja hyvään ohjaukseen.

Iloa päivään!

Hanna

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *