Onnen piruetteja – kun mikään ei hierrä

Hyvää ystävänpäivää kaikki!

Ihan huima aamu tämä aamu! Olen iloa ja onnea täynnä, enkä tajua mistä se tuli. Heräsin viideltä ja totesin, että ihan turhaa yrittää nukkua enempää. Nousin ylös ja tein 20 minuutin yhdistetyn Fustra- ja joogatreenin. Sitten pyöräytin tuorepuurot mulle ja mun ihanalle, joka vielä nukkuu. Päässä soi hyvät musat ja muutenkin ihanat vibat jotenkin kropassa.

Tämä kuva on otettu Havaijilla monta vuotta sitten, mutta just toi kuvan  fiilis mulla on nyt. Ja vähän päälle ;)

Tämä kuva on otettu Havaijilla pari vuotta sitten, mutta just toi kuvan fiilis mulla on nyt. Ja vähän päälle ;)

Hulluinta on, että on sairaan hyvät fiilikset tanssista. Rakastan meidän ensimmäistä tanssia ja mun pukua eikä jaloissa ole rakkoja ei hierrä kengät eikä mikään muukaan hierrä. Tuntuu, että voisin tanssia sen kolmen vartin ajomatkan treeneihin. Mitä on tapahtunut? En tiedä, ehkä joku enkeli kävi yöllä heittämässä taikapölyä mun tyynylle ja päätti, että näin ystävänpäivänä on parasta, että toi tyyppi on ystävä ensin itsensä kanssa. Se olis aina parasta, vaikka se on välillä vähän vaikeaa. Viime viikot olen joka aamu herännyt pään paikalla surisevaan mehiläispesään, joka on singonnut vain epäileviä ja tuskaisia ajatuksia kaikkiin suuntiin. Nyt on toisin. Miten nastaa!

Onnen päivää kaikille! Ole ystävä itsellesi ❤

Hanna

 

Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *