Terve hymy

Harjaa hampaat, huuhdo suu, hammaspeikko lannistuu. Tätä rällätettiin, kun olin pieni. Naapurin Jopella oli valkoinen hammasmuki jossa se runo myös luki. Olin siitä vähän kade. Mutta se millaista oli kouluhammaslääkärissä kultaisella 60-luvulla oli jotain, mistä harva varmaan on kade.

DSC_4574

Rouva hammaslääkäri veti röökiä samalla, kun paikkaili hampaita ja välillä se pora luiskahti vähän sivuun ja osui joskus kieleen, joskus poskeen. Amalgaami oli arkipäivää ja suoraan sanottuna hammaslääkärissä käynti oli yksi pahimpia kouluajan painajaisia. Olihan siitä joku koiranleuka vääntänyt hyvän laulunkin: tiedän paikan kamalan, kouluhammasklinikan. Siellä hampaat revitään, ikenet vain jätetään. (sävel kansanlaulusta Kotini)

Nykyään on vallan toisenlainen meininki ja hyvä onkin, että on. Hampaiden ja suun terveys on tärkeä asia. Hampaista kannattaa pitää hyvää huolta senkin takia, että suun bakteerit voivat levitä verenkierron kautta muualle elimistöön. Hoitamaton ientulehdus lisää sydän- ja aivoinfarktin riskiä.

Minulla on ihana suuhygienisti Arja Korpelainen. (Huomasin juuri, että sanaan suuhygienisti piiloutuu sana ien!) Arja on IHANA. Kun Arjan tuoliin istahtaa, voi nukahtaa ja olen nukahtanutkin. Käyn kerran vuodessa pötköttämässä Arjan lepotuolissa ja kävin siellä taas viime viikolla. Arja puhuu kokoajan, hän kertoo kaiken mitä tekee. Aivan kaiken. Nyt käteni on sinun kasvoillasi, että saan tukea ja pääsen tuonne. Nyt pidän peiliä tuossa, että saan vähän valoa tänne. Hyvin menee. Hyvin pärjäät. Muunnun kapalovauvaksi Arjan käsittelyssä. Se on ihanaa. Rakastan hammaskiven poistoa ja putipuhtaita hampaita. Siellä ei satu koskaan ja koska käyn kerran vuodessa, suussa ei pääse tapahtumaan, mitään katastrofeja, joiden hoito hammaslääkärissä olisi jotenkin hirveää.

Arja myös opettaa tietysti hammaspesua ja on saanut taotuksi kallooni, kuinka hirvittävän tärkeää on hammaslangan käyttö.

Näin se menee: aamulla harjataan hampaat sähköhammasharjalla ja käytetään fluoritahnaa. Syljetään tahnat pois ja siinä se. Ei huuhtelua, vaan jätetään fluorit suuhun. (Eli vanha hammasruno on tosiaan antiikkia – ei huuhtelua)

Illalla ensin langoitetaan kaikki hammasvälit. Lanka nitkutetaan hampaiden väliin ja sitten alhaalta ylös kummaltakin puolelta. (Nitkutetaan, eikä paineta kerralla alas hampaiden väliin ja voimalla, jolloin saattaa satutaa ientä, kuten minä ennen tein.) Langoituksen jälkeen pestään hampaat kuten aamulla. Ei ole kovin vaativa suoritus, mutta tärkeä. Samoin kuin se hammaskiven poisto. Hammaskivi nimittäin syö sidekudosta joka pitää hampaat kiinni. Jos antaa hammaskiven jyllätä suussa, hampaat tippuu! Että ei kiitos! Ja siis hammaskivi ei näy. Se on näkymätön vihollinen! Eli etsi itsellesi ihan paras Arja ja hoida hymy kuntoon.

Pus puhtaalla suulla!

Hanna

 

Picasso ja Coco Chanel ja minä

Hip hei – esittelen teille nyt tuotteen, josta olen aivan innoissani, koska se on kuin huonetuoksu, mutta se ei tuoksu, jos ei halua mutta se vie pois epämiellyttävät hajut ja on kaunis.

Lampe Berger

Lampe Berger

Olin noin vuosi sitten käymässä Loviisan aitassa Ruskolla Turun lähistöllä ja lähtiessäni sieltä sain lahjaksi ihmeellisen esineen, Lampe Bergerin. Lahjan saatteeksi sain sen esittelijältä pitkän luennon esineestä ja sen käytöstä. Koin asian varsin monimutkaisena ja vähän epäuskottavanakin. Itse tuote oli kuitenkin kaunis ja ilahduin tietysti lahjasta, mutta en ryhtynyt avaamaan laatikkoa tai tutustuman siihen sen kummemmin vielä moneen kuukauteen. Lamppu unohtui ja jäi odottamaan sopivaa hetkeä huolelliseen tutustumiseen. Viimein sitten melkein kahdeksan kuukauden jälkeen istuin alas ja otin laatikon syliini.

Laatikosta löytyi kaunis pullo, johon kuluu yksi umpinainen korkki ja yksi koristeellinen korkki, sydänlanka, joka oli kiinni polttimossa, pullollinen tuoksutonta nestettä, pullollinen tuoksua ja pieni suppilo.

Latasin pullooni nesteen suppilon avulla, pujotin sydänlangan polttimoineen paikalleen ja odotin säädetyt kaksikymmentä minuuttia, että käyttämätön lanka ehtii imeä itsensä täyteen nestettä. Sitten sytytin polttimoon tulen ja annoin sen palaa ohjeen mukaan kaksi minuuttia. Palaessaan keraaminen polttimo kuumenee viiteensataan asteeseen, joten siihen ei sitten kannata koskea, eikä tarvitsekaan. Sitten koristeellinen korkki paikalleen suojaamaan polttimoa ja pullon annetaan olla pöydällä näin 20 minuuttia. Esitteessä kerrotaan että se puhdistaa tässä ajassa 10m2 tilan.

Neste kaadetaan pulloon pikkuisen suppilon avulla, joka tulee pakkauksen mukana

Neste kaadetaan pulloon pikkuisen suppilon avulla, joka tulee pakkauksen mukana

sydänlanka paikoilleen

sydänlanka paikoilleen

Liekkiä poltetaan 2 minuuttia

Liekkiä poltetaan 2 minuuttia

Oli jännittävää nähdä kuinka tehokas lamppu on. Vaikka rakastan ruuanlaittoa ja tietysti hyvää ruokaa, en pidä siitä, että koti haisee ruualle sen jälkeen, kun se on syöty. Lisäksi nenäni on sellaista sorttia, että se haistaa tarkasti. Pelkällä tuulettamisella ei ruuan aromit aina helposti lähde ja sipulin käryn peittämisyritykset jollain tuoksukynttilällä on pahin sekametelisoppa, mitä kuvitella saattaa. Muutenkin huonetuoksut ovat minulle usein varsin haastavia.

Ilokseni lamppu toimii. Se on hämmästyttävää, mutta se todella poistaa huonot tuoksut kodista. Kuljetin sitä aluksi eri huoneissa tarpeen mukaan, kunnes kyllästyin ja hankin muutaman lampun lisää. Pullot vaan ovat niin kauniita, että valikoimasta on vaikeaa valita ihanin. Olen päätynyt aika simppeleihin, mutta kun selaan luetteloa haluaisin niitä loputtomasti.

Tää on meidän makkarissa, jonne olen tehnyt yöpöydät leca harkoista

Tää on meidän makkarissa, jonne olen tehnyt yöpöydät leca harkoista

Lampun käytössä on tärkeää muistaa sulkea se umpinaisella korkilla 20 minuutin käytön jälkeen (tai sen jälkeen kun on käyttänyt sitä useammassa tilassa aina 20 min kerrallaan) Koska muuten lähes 100% alkoholia oleva neste haihtuu itsestään taivaan tuuliin. Koristeellinen kaunis korkki laitetaan sitten umpinaisen korkin päälle.

Lampussa voi käyttää joko tuoksutonta tai tuoksua sisältävää nestettä. Joskus lisään perusnesteeseen tuoksua joskus en. Olen ihastunut mietoon laventeliin, mutta kokeilulistalla on ainakin sitruuna, appelsiinin ja kanelin yhdistelmä ja rakastamani bergamotti.

Lampe Bergerillä on pitkä historia. Sen kehitti kemisti ja apteekkari Maurice Berger 1890-luvulla Ranskassa sairaaloiden käyttöön, ahtaiden sairaalahuoneiden ilman puhdistamiseen bakteereista. Ongelmana oli kulkutautien leviäminen aikana jolloin antibiootteja ei tunnettu. Lamppu siis todella puhdistaa ilmaa katalysaattorin avulla ja sen huomaa lamppua käyttäessä, kun ilma raikastuu.

On muuten hauska juttu, että lamppua ovat käyttäneet jo Pablo Picasso ja Coco Chanel. Tunnen kuuluvani piireihin! Tosin Picasso käytti lamppua polttamansa oopiumin käryn ja Coco tupakan hajujen hävittämiseen. Minä se vaan poistan sipulin ja muun ruuan tuoksua! Vaan olisipa mulla ollut tällainen, kun meillä vielä oli koira!

Pus

Hanna

Liikunta raivostuttaa mua

Heräsin aamulla ja joka paikka oli kipeä. Hankala olo. Alkoi ottaa aivoon. Syy oli eilisessä treenissä, jonka jälkeen en ollut ollenkaan iloinen.

Olen nyt harrastanut Fustraa kaksi ja puoli vuotta ja tuloksethan ovat olleet aivan mielettömän hyvät. Niistä olen kertonut monessa yhteydessä. Mutta juuri nyt treenaaminen raivostuttaa.
Kun aloitin Fustraamisen, se oli hirveää räpeltämistä ja menin tunnille aina perhosia vatsassa selviytymään treenistä. Kaikki oli vaikeaa. Pää oli hajota, kun en pystynyt, osannut enkä selvinnyt tyylillä. Ja se hajosikin välillä. Aika useinkin. Mutta lopulta alkoi aurinko paistaa. Yhtäkkiä huomasin kuinka nautin sitä enemmän, kuta kovempi treeni oli. Tein niin kovaa ja huolella kuin ikinä pystyin, en säästellyt voimiani ja nautin täysillä. Olen sellainen, nautin kun asiat tuntuvat jossain – mutta kärsimättömänä opettelu ei innosta. Pitäisi osata heti.

Juho Lahti, mun Fustar ohjaaja ja mä. Yhden iloisen treenin jälkeen

Juho Lahti, mun Fustar ohjaaja ja mä. Yhden iloisen treenin jälkeen

Minuun vaikuttaa myös häpeä. Päässäni kuvittelen, että joku on muka kiinnostunut siitä mitä touhuan ja vieläpä välitän siitä. Eli pitäisi olla täydellinen suorittaja. (Juuri nyt muistan kuinka Juho, on sanonut tuhat kertaa –älä suorita – nauti! Juho on valmentanut minua alusta asti)

Nyt Fustraan tuli vaativampi, kolmas taso. Kun Juho esitteli sen minulle, olin innoissani. Ihania uusia liikkeitä ja liikesarjoja. Muutama ällöttävä inhokki, kuten sykkeen kohotus marssimalla, mutta muuten ihania haastavia juttuja. Sitten alettiin tosissaan treenata niitä…

Olen alkupisteessä jälleen. Pää hajoaa. En nauti sekuntiakaan trreenistä, enkä ole iloinen kun tulen salille, vaan jännittää kuinka selviän. En ole iloinen myöskään kun lähden salilta. Ottaa vaan päähän. Kun aiemmin nautin ja tein kaikkeni, nyt räpellän ja koetan selviytyä.

Päätin soittaa Juholle ja sanoa, että mars takaisin. En halua tätä. Haluan nauttia ja osata. Haluan pystyä juttuihin, joita teen. Palataan vanhaan treeniin ja otetaan kenties yksi tai kaksi liikettä uudesta tasosta mukaan. En halua seistä treenin jälkeen pukuhuoneessa sillä fiiliksellä, että tekisi mieli iskeä nyrkki seinästä läpi ja karjua kurkku suorana raivosta ja pettymyksestä.

Keittelin aamukahvia. Hauiksiin sattui ja ojentajiin, etureisiin, takareisiin, takamukseen, lapojen väliin ja hartioihin. Tais olla hyvä treeni eilen… paskat mä mitään soitan. Mä taistelen. Kai se nautinto joskus taas sieltä tulee.

Iloa päivään – ja oppimiseen. Joka päivä oppii jotain. Kai.

Hanna