Niin rohkeaa!

 

Ette ikinä arvaa miten ihana juttu tapahtui maanantaina!

Nukuin vähän levottomasti ja heräsin kolmen aikaan yöllä.

Nappaan silloin aina puhelimeni ja kuuntelen sen Sami Minkkisen hypnoosivideon you tubesta, josta olen kertonut aiemminkin. Puhelimen vastaajaan oli tullut viesti. Mähän olen toivottoman utelias ihminen ja ajattelen, että jokainen viesti tai puhelu voi olla vaikka mitä ihanaa. Oli siis ihan pakko kuunnella viesti keskellä yötä. Pelkäsin, että viesti kuuluu hiljaisessa talossa kaikkialla ja muut heräävät. Litistin luurin tiukasti korvaani vasten.

Mies sanoi aloitti: Olisiko mahdollista että te tulisitte kanssani tanssimaan…. Sitten seurasi tarkka selvitys, mihin, milloin ja mitä liput maksavat ja ettei narikka maksa mitään. Viesti päättyi sanoihin ”jään odottamaan mahdollista vastaustanne”

Arvaan, että moni olisi läpännyt luurin kiinni ja ajatellut, että höh, en tietenkään mene. Häirintää.

IMG_1852

tämä olisi ihan täydellinen asu päivätansseihin! (Muotikuu, kuvattu helmikuussa 2013 – mutta tyllihameet eivät sieltä onneksi lopu!)

En minäkään mene, mutta viesti oli ihana. Ajatelkaa, joku on nähnyt kuvan lehden kannessa, ilahtunut siitä jotenkin ja ajatellut: tuon tytön kanssa haluan mennä tanssimaan! Ja sen jälkeen toteuttaa ajatuksen niin pitkälle kuin mahdollista. Ottaa selvää numerosta, soittaa, ei lannistu vaikka en vastaa, jättää viestin. Jää odottamaan ”mahdollista soittoani”.

Hymyilin kun mietin tätä herraa. Miten rohkeaa! Hänen puhetapansa oli erittäin kohtelias ja arvostava. Sitä paitsi, en ole koskaan saanut samanlaista viestiä. Tanssiinkutsua. Sehän on kuin vanhasta romanttisesta elokuvasta. Ja minähän olen romantikko – ihan parantumaton.

Kiitos soitostasi Herra Rohkea, se ilahdutti ja olen pahoillani etten tule, mutta tiedä että olet one of a kind. Rohkea suomalainen mies.

On niin tyttömäinen olo. Minua on pyydetty ihan oikeasti päivätansseihin. Se saa minut nauramaan. Se kutittaa ja olen iloinen ja otettu.

 

Hanna

 

P.S. tiedän, että tästä voi olla montaa mieltä. Esimerkiksi, että olen tyhmä, tuollaisia soittoja tulee kaikille jotka näkyvät julkisuudessa. Ettei se tarkoita mitään. Että toden näköisesti tyyppi on joku sekopää.

Sanonpa vaan – en ole tyhmä. Tunnistan puhetavasta sekopään ja ajattelen että maailmassa täytyisi olla enemmän rohkeita ihmisiä, jotka tekevät juuri noin.

 

Iloa päivään – omani etenee tanssiaskelin – ihan vaan siksi, että muistaisin!

IMG_6877

 

Take a break – do yoga 1.

 

IMG_6280

Kolme kerrosta blokkeja tukena… mutta teen sen vielä joskus! For sure!

Vuoden vaihteessa mietin, mitä asioita ja unelmia haluaisin toteuttaa tänä vuonna. Yksi vanha haave nousi mieleeni – jooga.

Viitisen vuotta sitten makoilin Waikiki beachillä Havaijilla. Muutaman metrin päässä minusta joogasi nainen keskittyneesti, joustavasti, ihanasti. Kuulokkeet korvissaan hän liukui asanasta toiseen. Katsoin häntä ihaillen ja ajattelin, että tuota minäkin haluan.

Olen harrastanut joogaa jonkun verran mutta harrastus katkesi polvivammani myötä. Sitten tuli Fustra joka vei sydämeni kertalaakista ja sitä harrastan edelleen. Nyt tuntui kuitenkin siltä, että haluaisin oppia joogan ja sen asanat eli asennot aivan oikein. Eniten toivoin, että saisin yksityisopetusta kahdesta syystä. Polveni ei suostu ihan kaikkeen ja tarvitsen vaihtoehtoja liikkeisiin ryhmätunneilla ja toiseksi ryhmätunnilla en tohdi olla koko ajan kysymässä liikkeiden oikeasta suoritustavasta.

Otin yhteyttäin Yoga NordicHarriet ja Petri Linnankiveen. Sovimme yhteistyöstä ja nyt olen joogannut Petrin johdolla kuukauden verran.

Heti aluksi minulta kysyttiin mitä toivon joogan antavan minulle. Silmissäni näin sen ihanan naisen joogamassa Waikikilla ja kerroin olevani jäykkä, taipumaton ja kaipaisin sulavuutta ja kaunista liikettä. Kaksi lempeää hymyä kohtasivat katseeni ja sain kuulla mitä jooga tarkoittaa… Että jaksaa istua paikoillaan ja meditoida.

Olen käynyt nyt sekä Petrin ohjattavana privaatisti sekä yin ja hot ryhmätunneilla. Yksityistunnit ovat vieneet minua paljon eteenpäin ja ryhmätunneilla on nyt helpompaa.

Minulla yksi tavoite, jonka uskallan kertoa (muut ovat vielä salaisuuksia)

Haluan päästä spagaattiin. Se ollut juolahtanut edes mieleeni, mutta Petri kysyi halauanko kokeilla. Olin kuolla nauruun! Minä spagaatissa?? Mutta sain blokkeja tueksi ja tulos yllätti. Ei tuosta nyt ole kuin puoli metriä joustettevaa enää!

IMG_6864

 

Henkinen puoli on ollut kiinnostava lisä, jota en siis lainkaan ollut hakemassa, mutta jota selkeästi tarvitsen ja jota ilman jooga ei ole joogaa. Liikunta yleensäkin auttaa minua kestämään hyvin hajanaiset ja ajoittain raskaat ja stressaavat työpäiväni. Tulee nollaus. Joogassa nollauksen lisäksi tulee henkistä voimaa, kestävyyttä ja rauhaa rauhattomuudenkin keskelle.

Yksi aamutunti oli raastava. Petri puhui, puhui ja puhui. Minä odotin tekemistä. Turhaan. Lopulta, kun oli vain pieni hetki aikaa teimme muutaman asanan. Lähdin tunnilta turhautuneena ja kiukkuisena. Sanoinkin Petrille, että enemmän työtä – vähemmän puhetta kiitos! Mutta niin kuin usein käy, niin puheesta oli hyötyä kuitenkin. Huomaan, että joogan syvemmän olemuksen pienetkin tiedonmuruset  auttavat tunneilla. Ryhmätunneilla opettajat muistuttavat niistä samoista asioista, mutta nyt olen sisäistänyt osan siitä, mistä he puhuvat. (En voi mitenkään muistaa kaikkea mitä Petri kertoo – liian vaikeaa, uutta ja paljon tietoa. Pikku hiljaa jää päähän kuitenkin kaikenlaista)

Joogatunti ei ole jumppatunti. Ei voi vaatia. Ei pidä suorittaa. Se on ainakin yhtä vaikeaa, kuin asanat ja se, että oppii luottamaan omaan kroppaansa. Välillä se sujuu minulta paremmin välillä huonommin.

Olen myös saanut kotiläksyjä. Minun pitää mm. istua risti-istunnassa silmät suljettuna ja hengittää. Ai ettei ole haasteellista? Kokeile! On se. Sekuntikello puhelimesta päälle ja istut liikkumatta ja pyrit olemaan ajattelematta mitään. Ensimmäisellä kerralla olin 3 minuuttia. Toisella kahdeksan. Petri kysyi viimeksi olenko istunut näin joka päivä. Oli pakko myöntää etten ollut. Hän sanoi: anna itsellesi se lahja, huomaat että päiväsi on sen jälkeen parempi.

IMG_4692

      Kukkasidontakilpailua juontamassa

Olin koko viikonlopun perjantaista lähtien Turussa Piha & puutarhamessuilla töissä. Menin välillä tyhjään huoneeseen, suljin silmät ja olin ajattelematta mitään. Jatkoin töitä aivan uudella energialla. Suosittelen kokeilemaan. Kerro kauanko istuit!

Jatkan joogakokemuksistani kertomista ainakin syksyyn saakka.

Iloa päivään 🙂
Hanna

Yhteistyössä Yoga Nordicin kanssa

Jummpa-asu David

 

 

Viisi plus 1 keinoa nukahtaa

Että sitten osaan inhota näitä öitä, jolloin herään kolmen aikaan ja tuntuu kuin norsu seisoisi rintani päällä! Heräilen usein monta kertaa yön aikana ja kurkistan kelloa. Se ei haittaa ollenkaan, jatkan vaan uniani saman tien. Paitsi joskus. Laitan silmät kiinni ja juuri kun pitäisi pudota unen ihanaan untuvaan, yhtäkkiä aivan lupaa kysymättä, pää täyttyy ajatuksista. Muistan nimenomaan asioita, jotka jotenkin huolestuttavat. Hauskat asiat loistavat poissaolollaan. Mieleen tunkevat mustat aatokset ja huolet.

IMG_7188

Minulla on kuitenkin oiva selviytymiskeino. Sami Minkkisen video ’hyvään uneen ja oloon’, joka löytyy täältä. Laitan sen pyörimään puhelimeeni ja tungen kuulokkeet korviini. Työnnän puhelimen tyynyn alle ja alan rentoutua. Yleensä nukahdan ennen kuin Samin ääni vaikenee. Tänään en nukahtanut – sen sijaan puhelin nukahti. Eli akku loppui. Mutta meikämandoliinilla virtaa riittää. Ärsyttävää on vain se, että tiedän sen loppuvan päivällä. Nyt sitten kirjoitan tätä klo 5.15 isossa nojatuolissani valvottuani jo kaksi tuntia.

Sitä vain ihmettelen, miten kaikki huolet osaavatkaan olla hereillä samaan aikaan. Ne voisivat jatkaa uinailujaan minun puolestani ihan hyvin. Stressiä se varmaan on. Siihenkin auttaa kyllä se, että tekee jotain eikä jää vatvomaan tuskiaan unettomana.

IMG_7201

Samin hypnoosivideon lisäksi minulla on muitakin konsteja, joilla saan unen uudelleen. (Illallahan nukahdan ilman vaivaa, jopa kesken lauseen. Iltasatujen lukeminen lapsille oli aivan tuskaa, kun nukahdin pilkkujen ja pisteiden kohdalla. Lapset taas eivät…) Teen jotain alla olevista ja yhtäkkiä alkaa väsyttää, kömmin sänkyyn ja nukahdan.

Nousen ylös ja teen jonkun keskeneräisen työn.

Teen voileivän ja juon sen kanssa jättilasin maitoa.

Laitan päälleni paksun villapuseron ja villasukat – ihan kuin kääriytyisin uneen villojen myötä. En hikoile, villa hengittää. Koen olevani turvassa.

Luen kohtuullisen tylsää kirjaa. Ei kepeää dekkaria tai huumoria, vaan aavistuksen raskaampaa tai vaikeampaa tekstiä.

Vaihdan nukkumapaikaksi sohvan.

 

Nyt muuten väsyttää jo ihan vietävästi. Villatakki on jo päällä ja näkkärit syöty. Maitoa on vaan sen verran että tytär ja mies saa sitä kahviinsa, joten tyydyn veteen.

 

Pirteyttä päivään!

Hanna

P.S. nukuin tunnin ja heräsin pirteänä, menin joogaan ja söin aamiaisen vasta klo 11.00