Onko liikunnasta hyötyä arjessa?

Olin sisustuskaupassa Bulevardilla (Vialessa – se on ihana) kun yhtäkkiä kuulin iloisen huudahduksen: hei Hanna!

Tuttavani oli katsonut astioita matalalla pöydällä ja nähnyt jalkani. Hän tunnisti minut jalkojeni asennosta! Niin hauskaa! Minäkin tunnen joitain ihmisiä heidän moottoripyörän ajoasennostaan, joten tajusin kyllä pointin. Jalkojen asennosta tuli aasin silta liikuntaan. Hän halusi tietää Fustrasta. On niin hienoa jakaa tietoa lajista, joka on antanut itselleni niin paljon hyvää. Siinä sitten kertailin tärkeitä juttuja.

Vaikka olen koko aikuisikäni harrastanut liikuntaa, olen aina kärsinyt päänsäryistä ja tapanani oli pitää isoa Burana-purkkia aina saatavilla auton hansikaslokerossa.

Jos tein vaikka puutarhatöitä tai remonttia kipeydyin ja varsinkin selkäni tuli aina kipeäksi. Pitkän automatkan jälkeen selkä oli myös kipeä ja myös hartiat olivat jumissa jos itse ajoin. (Lisäksi tietysti koko pitkä ja hankala polviepisodi, kun polvesta irtosi iso pala rustoa ja yhtäkkiä en pystynytkään harrastamaan liikuntaa ollenkaan.)

IMG_4827

Ohjaajani Juho Lahti auttaa minua löytämään oikeat lihakset

Liikunnassa on mielestäni laatueroja. Kaikki lajit ja se, että yleensä saa takapuolensa ylös sohvasta, on hyvä juttu. Mutta harrastaa voi monella tavalla. Ryhmäliikuntatunnilla voi saada itsensä ihan jumiin ja syke nousee hienosti, mutta omalta osaltani voin sanoa, ettei hyöty ollut lähellekään sitä luokkaa kuin yksilöohjatulla Fustra-tunnilla. Kun seisot selkä seinää vasten ja nostat parin sadan gramman painoista keppiä pitkin seinää ylös ja valut hikeä, niin onhan se aika huvittavaa. Ensimmäisen tunnin jälkeen juoksin pukuhuoneen vessaan ja itkin, koska olin vaan omasta mielestäni niin avuttoman huono. Ei puhettakaan, että olisin osannut vetää lapoja yhteen ja alas ja nostaa samalla käsiä ylös. Toki vatsa tiukkana, hartiat takana ja neljään laskien ja oikein hengittäen… Mutta minä opin. Hitaasti ja varmasti.

IMG_4834

Epäkkäät rentoina, lavat yhdessä ja alhaalla, rinta auki, vatsa tiukkana olkavarsi paikoillaan, hitaasti ylös – voimalla alas. Muista hengittää!

Missä se laatu sitten lopulta näkyy? Siinä kuinka liikunnasta opitut liikeradat ja oikeiden lihasten käyttäminen siirtyy kuntosalilta arkeen! Ja se on mahtavaa!

IMG_4845

Napa selkärangassa!

Tein pihatöitä ja käytin kyykistyessäni pakaroita ja takareisiä, nousen istumasta ja koko korsetti on tiukkana, Kun ajan autoa käytän keskivartalon lihaksia ja lapatukea ja selkäni on suorassa. Teen kirjoitustöitä hyvässä ryhdissä, eikä niskani jumitu ja pääni on kivuton. Kiinnostavaa oli myös, kun kiertäjäkalvosimeni oli kireä ja teki olkapään kipeäksi. En voinut nukkua, kun se kipuili niin paljon. Luin netistä, että siihen auttaa lapojen vetäminen alas. Jumppailin niitä koko päivän. Nytkyttelin alas ja yhteen. Kipu lähti ja olin parantanut itse itseni, ilman lääkkeitä tai jotain kehon korjaajaa. Sitä minusta on laatu liikunnassa. Että koko paketti siirtyy arkeen, jokaiseen hetkeen ja saa elää terveempää elämää.

Elämä on lyhyt ja sen viimeisten vuosien vuoksi, liikuntaa kannattaa harastaa säännöllisesti. Lihasvoiman ylläpito ja kasvattamien ja liikeratojen laajuuksien säilyttäminen on elintärkeitä juttuja. Jos aloittaa liikunnan yhtäkkiä kovalla innolla, yleensä hajoittaa jotain. Siksikin kannattaa panostaa laatuun ja hyvään ohjaukseen.

Iloa päivään!

Hanna

Kuinka kannattaa suhtautua v****luun?

Olet siinä ja heität jonkun läpän, ihan tavallista meininkiä ja yhtäkkiä aivan puskan takaa joku alkaa kettuilla tosisaan. Ei huumorimielellä, vaan ihan tosissan.

Tilanne on vähän kummallinen. Ensimmäisenä tulee epäusko ja mietit kuulitko oikein? Ymmärsitkö oikein? Ja sitten onkin jo myöhäistä. Vatsassa on suuri tyhjiö ja päässä epäusko. Ottelu on yksi nolla. V****luun pitäisi osata vastata nopeasti viiltäen, että saisi toiselta jalat alta. Tai huumorilla, mutta yhtä nopeasti. Mutta mitä tehdä kun hölmistyy niin, että jää sanattomaksi ja sanoma on mennyt suoraan maaliin ja tulee paha mieli.

Yleensähän varsinainen ongelma ei ole vastaanottajalla vaan kettuilijalla, mutta riittääkö sen tajuaminen? ” No okei, tolla dorkalla on joku iso ongelma ja nyt loka lentää tänne – I don’t care” vai pitäisikö kysyä, mikä sun ongelma on?

Vee-puhetta voi myös aina selittää. ”Ei se varmaan tarkoittanut, susta vaan tuntuu siltä” Mutta se taas on jeesustelua. Kohde kyllä aina tunnistaa, kun häntä isketään, nokitaan tai purraan.

Senhän ymmärtää, jos käyttäytyy itse samalla tavalla tai harrastaa ikävää käytöstä ylipäätään. Mutta jos ei tiedä tehneensä mitään millä ansaita tämä vee-huomio, niin tilanne voi olla mykistävä ja aiheuttaa pitkää pohdintaa, että miksi? Se taas on rasittavaa ja vie turhaan energiaa, jonka voisi käyttää paremmin. Siksi pitäisi osata reagoida heti ja oikein.

Jos joku ajatteli, että täältä se vastaus otsikon kysymykseen nyt pulpahtaa, niin tuotan pettymyksen. En osaa vastata kysymykseen ollenkaan. Osaatko sinä? Kuinka tomit?

Hanna

 

Kaksi inhokkia on mun kaksi suosikkia!

IMG_8261

Kahta asiaa on haukuttu ylen määrin somessa. Trikoita housuina ja ripsien pidennyksiä. Minä tykkään molemmista.

Trikoot on ihanat, mukavat, hyvän näköiset ja litistävät iloisesti löysää kudosta piukkaan hölskymättömään olomuotoon. Nahkalegginsit on parhaat. Kesällä, kun kuvataan Suomen kaunein koti –ohjelmaa aion loikkia leoparditrikoissa, nahkatrikoissa ja farkkutrikoissa – vähintään.

Sitten ne ripsien pidennykset! Paras meikkivinkki ikinä! Menet hoitolaan pötkötät pedillä tunnin tai puolitoista, parhaassa tapauksessa syvässä unessa, ja kun heräät sinulla on kauniit, tuuheat, kaarevat ja pitkät ripset. Sen jälkeen heräät niin jokaisen aamuna 2-4 viikkoa! Voiko olla parempaa? Aamulla ei tarvitse tehdä muuta kuin pestä kasvot ja laittaa huulipunaa.

Ripsetkin ovat merkkituotteita. Xtreme lashes on maailman tunnetuin ripsimerkki. Aika hauskaa, että ripset voivat olla merkkituotteita kuten laukut – vaikka logo ei silmäkulmassa vilkukkaan. Ja oikeastaan parasta hyvissä ripsissä on se, että ne näyttävät omilta pitkiltä ripsiltä. Jokainen karva on ohut ja kevyt ja ne liimataan yksitellen omiin ripsiin kiinni. Mitään liimakökkäreitä ei saa tuntua saatikka näkyä. Ripset täytyy myös kiinnittää niin, ette ne sojottele minne sattuu ja vaikka niitä alkaa putoilla (koska omia ripsiä putoaa ja niissähän ne ovat kiinni) niin rivistön täytyy näyttää kivalta. Loppuvaiheessa voi käyttää ripsiväriä paikkaamassa tilannetta. Ripsien tekijän on syytä olla kauneudenhoitoalan ammattilainen, ettei satu mitään vahinkoja, silmä on kuitenkin aika tärkeä elin.

IMG_6637

Yhtäkaikki trikoot ja ripset on mahtava juttu. En luovu kummistakaan. Pointti lienee siinä kuinka kumpiakin käytetään.

Seuraavat trikoot jotka laitan jalkaani ovat kuitenkin treenitrikoot. Aamulla varhain menen joogaan!

Rips räps

Hanna