Kukkapuu – muutaman päivän morsian seisoo pihallamme

IMG_9986

Tänään, kun tulin kuvauksista kotiin, oli pakko jäädä hetkeksi pihalle hämmästelemään meidän puuta. Tai oikeastaan niitä on kaksi, mutta ne ovat sulautuneen niin toistensa lomaan, että puhumme vain puusta. Mikään kuva ei voi kertoa kuinka ihana se on, eikä myöskään näyttää sen kokoa. Se on kukkiva kermakakku, tyllimeri ja puutarhapavlova. Yhtä korkea kuin kaksikerroksinen talomme ja se tuoksuu ihanalta yhdessä sen alla mattona kasvavan tuoksumataran kanssa. Harmittaa, ettei juuri nyt ole energiaa järjestää puujuhlaa. Omaa kirsikankukkapartya. Hetken harkitsin, että menen sen alle istumaan samppanjapullon kanssa, mutta en mene. Ulkona on kylmä ja siellä inisevät hyttyset. Mamoilen sisällä ja laitan kuvia teidän nähtäväksenne.

IMG_9855

IMG_9874

IMG_9968

IMG_9983

Hanna

Tamminiemessä kuului 90-luvulla jotain mitä paljaalla korvalla ei kuulunut

10308204_514498105323308_2807482889165295046_n

Tamminiemi oli presidentti Urho Kekkosen virka-asunto ja koti

Sisareni Ritva kävi viikonloppuna Urho Kekkosen museossa Tamminiemessä. Minäkin olen käynyt siellä kerran, joskus 90-luvun lopulla. Se olikin kiinnostava reissu.

Kuvasimme Joka kodin asuntomarkkinat –ohjelmaa. Enää en millään muista mikä oli jutun juoni. Asumiseen se nyt kuitenkin liittyi tietysti.

1427797475311

Kuva iltasanomat

Jore alias Jorma Piisinen alias Remontti reiska ja mä joskus vuonna -93 

11061265_653225248117259_1803800851292455465_n

Tässä Tamminiemen huoneessa teimme haastattelun, testasin myös Pallotuolin – tietysti!

Kamera oli paikoillaan, samoin minä. Mutta joku vaan kesti ja kesti emmekä päässeet aloittamaan. Kuvaaja, joka silloin hoiti myös äänittäjän hommat, seisoi epäuskoisen näköisenä kuulokkeet korvillaan ja otti ne pois. Laittoi takaisin ja otti ne pois. Silloin ei käytetty langattomia mikrofoneja, vaan lattiaa pitkin luikerteli johto ja minulla oli kädessäni mikrofoni. Sen kanssa siinä odottelin, kun kuvaaja viimein kysyi museon vahtimestarilta oliko siellä mahdollisesti jossain radio auki. Ei ollut. Sitten koko meidän joukko meni vuorotellen kuuntelemaan kuvaajan kuulokkeista mitä hän kuuli. Oli se aika huikeaa. Aivan selkeää venäjän kielistä puhetta! Paljaalla korvalla ei kuultu mitään, mikään radio tai TV ei ollut auki, mutta kuulokkeista kuului loputon pölötys venäjäksi. Mysteeri ei koskaan selvinnyt. Eikä höpötys koskaan loppunut. Se ei kuitenkaan tallentunut nauhalle, kuului vain kuulokkeisiin.

Korvat kuuli, silmät eivät nähneet, ihme homma!

muistelee Hanna

Linnareissu ja tatuointi

Tervehdys nojatuolista! Takana on aika tiivis kuvausviikko Suomen kauneinta kotia kuvatessa pitkin poikin Suomea. Eilen illalla tulin kotiin yhdeksän aikaan ja tuijotin silmät punaisina (väsymyksestä enemmän kuin kyynelehtimisestä) prinsessahäitä, kunnes nukahdin telkkarin äärelle prinssin puheen jälkeen.

IMG_9915

Aleksi, mä ja Milla. Milla on mainio kuvaaja. Hän ottaa meistä selfien jokaisessa kuvauskohteessa. Ja ollaanko me ihan fiinisti? Toki. Milla on myös meistä ainoa, joka osaa katsoa sinne missä kännykän kameran linssi on….

Aamuyöllä heräsin johonkin hulluun painajaiseen, jossa joku pieksi autoani hajalle isolla vimmalla. Adrenaliinit tapissa ei enää uni meinannut millään tulla ja palasin hääteemaan. Katsoin kaikki mahdolliset kuvat ja videopätkät Sohvin ja Kallen häistä ja voi rakkaus <3 kyllä oli rakastunut pari. Ja prinssin vähän takelteleva puhe niin ihana. Ja laskiko joku kuinka montaa kertaa hän mainitsi vaimonsa nimen? Veikkaan, että sata kertaa vähintään.

Sofia on anoppinsa näköinen ja niinhän se usein menee, että mies valitsee äitinsä näköisen vaimon. Morsiuspuku oli kaunis, joskin itse pidän pienempikuvioisesta pitsistä enemmän.

1434171171683

Joku kommentoi, että tällaisessa juhlassa morsiamen tatuointi pitäisi peittää hiuksilla tai meikillä. Olen ihan toista mieltä. Olkoon ihminen aina aidosti sellainen kuin on. Tatuoinnit ovat tätä päivää ja niiden viite kantajastaan on kokonaan muuttunut niistä ajoista, kun tatuointi kertoi linnareissusta tai merimiehen ammatista. Vaikka elinikäiselle linnaressullehan Sofia lähti – että siinä mielessä ollaan ytimessä.

Toiveesta peittää tatuointi mieleen tulee myös joitain vuosia sitten itsenäisyyspäivänä noussut kohu homoparien tanssimisesta Presidentinlinnassa Itsenäisyyspäivänä. Jotkut paheksuivat vahvasti ja olivat sitä mieltä, että onko se nyt tarpeellista valtakunnan suurimmassa juhlassa. Pitäisikö sitä sitten toimia niin, että hei – olen homo vain arkena. Suurina juhlapyhinä olen ihan hissukseen, ettei kukaan huomaa? Ja tatuoinnin otin ja nyt häpeän sitä, ainakin omissa häissäni, ettei kukaan loukkaannu?

Prinssin puheesta päätellen rakkaustarinan onnellinen loppu ei ole ollut itsestään selvyys. Sofian villi nuoruus ei ollut helppo porras askeltaa kuninkaanlinnaan ja saada oikea unelmien prinssi, mutta hienoa että he onnistuivat. Prinssin puheen herkkä ja koskettava sanoma olikin, että rakkaus voittaa aina. Niin minäkin haluan uskoa. Näitä mietin aamuyöllä, kunnes rauhoituin painajaisestani ja nukahdin.

Aamulla oli ihan mahdoton olo. Olin kuin täi tervassa, kuten sanonta kuuluu. Vettä vihmoi taivaan täydeltä, mutta jähmeä kroppani vaati herätystä, joten hyppäsin taas uikkareissa autoon ja hurautin vartin matkan järvelle uimaan. Rannassa ei tarvinnut väistellä muita kuin hyttysiä! Oli huikeaa uida yksinäisellä metsäjärvellä ja katsoa kun sadepisarat pomppivat vedenpinnassa. Kyllä siinä heräsi.

IMG_9891

Ei ehkä kaikkein houkuttelevin uintisää? Suovillan kukatkin painoivat päänsä alas sateessa.

IMG_9900

IMG_9909

Aamiaisen popsin sitten ihan perinteiseen Suomen kesän tyyliin villasukissa takkatulen loimussa.

Sateinen sununtai on aika leppoisa päivä. Se on hyvä juttu, koska viikko oli pitkä vaikkakin hauska.

Hanna