Viisi plus 1 keinoa nukahtaa

Että sitten osaan inhota näitä öitä, jolloin herään kolmen aikaan ja tuntuu kuin norsu seisoisi rintani päällä! Heräilen usein monta kertaa yön aikana ja kurkistan kelloa. Se ei haittaa ollenkaan, jatkan vaan uniani saman tien. Paitsi joskus. Laitan silmät kiinni ja juuri kun pitäisi pudota unen ihanaan untuvaan, yhtäkkiä aivan lupaa kysymättä, pää täyttyy ajatuksista. Muistan nimenomaan asioita, jotka jotenkin huolestuttavat. Hauskat asiat loistavat poissaolollaan. Mieleen tunkevat mustat aatokset ja huolet.

IMG_7188

Minulla on kuitenkin oiva selviytymiskeino. Sami Minkkisen video ’hyvään uneen ja oloon’, joka löytyy täältä. Laitan sen pyörimään puhelimeeni ja tungen kuulokkeet korviini. Työnnän puhelimen tyynyn alle ja alan rentoutua. Yleensä nukahdan ennen kuin Samin ääni vaikenee. Tänään en nukahtanut – sen sijaan puhelin nukahti. Eli akku loppui. Mutta meikämandoliinilla virtaa riittää. Ärsyttävää on vain se, että tiedän sen loppuvan päivällä. Nyt sitten kirjoitan tätä klo 5.15 isossa nojatuolissani valvottuani jo kaksi tuntia.

Sitä vain ihmettelen, miten kaikki huolet osaavatkaan olla hereillä samaan aikaan. Ne voisivat jatkaa uinailujaan minun puolestani ihan hyvin. Stressiä se varmaan on. Siihenkin auttaa kyllä se, että tekee jotain eikä jää vatvomaan tuskiaan unettomana.

IMG_7201

Samin hypnoosivideon lisäksi minulla on muitakin konsteja, joilla saan unen uudelleen. (Illallahan nukahdan ilman vaivaa, jopa kesken lauseen. Iltasatujen lukeminen lapsille oli aivan tuskaa, kun nukahdin pilkkujen ja pisteiden kohdalla. Lapset taas eivät…) Teen jotain alla olevista ja yhtäkkiä alkaa väsyttää, kömmin sänkyyn ja nukahdan.

Nousen ylös ja teen jonkun keskeneräisen työn.

Teen voileivän ja juon sen kanssa jättilasin maitoa.

Laitan päälleni paksun villapuseron ja villasukat – ihan kuin kääriytyisin uneen villojen myötä. En hikoile, villa hengittää. Koen olevani turvassa.

Luen kohtuullisen tylsää kirjaa. Ei kepeää dekkaria tai huumoria, vaan aavistuksen raskaampaa tai vaikeampaa tekstiä.

Vaihdan nukkumapaikaksi sohvan.

 

Nyt muuten väsyttää jo ihan vietävästi. Villatakki on jo päällä ja näkkärit syöty. Maitoa on vaan sen verran että tytär ja mies saa sitä kahviinsa, joten tyydyn veteen.

 

Pirteyttä päivään!

Hanna

P.S. nukuin tunnin ja heräsin pirteänä, menin joogaan ja söin aamiaisen vasta klo 11.00

 

Yllätysten kylpyläviikonloppu

Lähdettiin viettämään rentouttavaa SPA-viikonloppua Saarenmaalle. Osittain omalle mökille ja vähän myös kylpylään. Tiedättehän, sellainen nollaus, pikku lomanen. Viisi päivää lepoa ja joku jalkahoito ja ehkä hieronta ja vähän kylpylän altaissa ja ihanissa vesissä lillumista.

Päästiinkin sitten nauttimaan siitä spasta jo ihan kotikonnuilla ja loman alkutaipaleella. Nimittäin keskiviikkoiltana havaittiin, että kotona löylyhuoneen kattoon oli muodostunut yllätykseksemme viehättävä suihku. Vettä valui valtoimenaan katosta pitkin seinää lattialle. Ikävää vain oli, ettei vesivirralle löytynyt katkaisijaa.

Matkalle lähtö oli aamulla klo. 06.00 joten tämä vapaa spa jäi käyttämättä ja laitoin tutulle remonttimies Pepelle viestin jo illalla. Aamulla seitsemän hujakoissa puhuttiin ja hän lupasi hoitaa asian. Hoitikin. Siihen meni koko torstai ja jälkityöt odottavat meitä kun palaamme kotiin.

Matka Saarenmaalle sujui sekin spa meinigeissä, kun vettä suihkusi taivaan täydeltä melkein koko matkan.

IMG_7097

IMG_7021

Mökillä oli kaikki hyvin. Ihana Irina oli käynyt siivoamassa talven pölyt pois ja saatoimme alkaa pääsiäisen vieton ilman mittavaa siivousoperaatioita. Spa-hengessä edettiin. WC:n lattialle alkoi salakavalasti valua vettä. Että jos istui siellä paljain jaloin, niin jalkakylpy oli taattu. Putkimies totesi, että wc-istuimen putki on halki. Onneksi on kaksi vessaa, joten eipä mitään, lähdettiin kylpylään.

Nautittiin kylpylähoidoista ja syötiin ruhtinaallisesti. Mökillä jatkui katkeamaton spa-tunnelma kun laitettiin tiskikonetta päälle. Vesi ei suostunut poistumaan koneesta vaan muodosti herttaisen kylvyn astioille koneen pohjalle. Toki kaikkien oli saatava osuutensa kylvyistä. Siinä kun kaivoin käsilläni koneen pohjalta harmaasta vedestä ruoan tähteitä ja sokkona irrottelin sihtiä koneen pohjalta, sain rasvaisen käsikylvynkin.

IMG_6886

Hirvi carpaccio alkupalaksi. Nam!

Tänään on ollut mukava päivä – ei lainkaan spa-kokemuksia hyvässä eikä pahassa. Kävin aamulla lenkillä, kun muut vielä nukkuivat ja tapasin lehmiä. Vai pitäisikö sanoa karjaa? Näillä kavereilla ei ole utareita ja ovat vielä aika pieniä. Mullikoita? Keskustelimme tovin ja jatkoin matkaani.

IMG_7008

 

Aamiainen venyi hiukan, kun kävin suihkussa ja rähisin vähän miehelleni ja sitten tajusinkin, että oli jo lounasaika. Alkoi niin letuttaa, että päädyin tekemään brunssin. Olin ostanut tuoretta raparperia kaupasta ja keitin hillokkeen, joka maistui ihanalta sekä puuron että pitsireunaisten lättyjen kanssa. Hyvillä mielin ampaistiin siitä sitten tutustumaan Kaalin meteoriitti kraateriin. Vähän pelkäsin, että saatan kierähtää sinne kraaterin järveen, kun tämä spa –teema on niin vahvana läsnä, mutta kuivin jaloin selvittiin siitä sekä Sutulahden rannasta. Huomenna alkaa kotimatka ja sade loppuu. Ajamme aurinkoisessa säässä kotiin. Ei siinä mitään, mutta olisihan se aurinko voinut paistaa hiukan jo ennen lähtöpäivääkin.

 

IMG_7111

Kaalin kraateri

Processed with VSCOcam with f2 preset

Iloisin kylpyläterveisin

Hanna

 

 

Minähän en ilman meikkiä mene minnekään!

iQ5hWKTiMTJ70_-eo4jVrvrLcyd77IxVQK0R-AMKBAY

Muistan lapsuuteni keskiviikkoillat. Silloin istuttiin tiukasti sohvalla ja katsottiin TV:stä amerikkalaissarja Peyton Placea. Yksi saippuasarjan mystisistä kaunottarista oli Dorothy Malonen esittämä Constance MacKenzie. Hänen tyyliinsä kuului niin tukeva silmämeikki, että välillä ihmettelin kuinka hän jaksaa kannatella luomiaan. Asia, josta aina kommentoitiin oli kuitenkin se, että hän heräsi myös aina tässä meikissään. Tiedättehän, hiukan sarkastisesti – no kylläpäs hän herää kauniina…

Amerikkalaiselle filmitähdelle on voinut olla sula mahdottomuus näyttää naamaansa meikittömänä. Ja niin se on monelle muullekin, olen huomannut.

Meikittömyys puhuttaa. Samaan aikaan, kun kasvojen ihon alle pistetään kaikenlaista, tehdään pysyvää meikkijälkeä kestopigmentoinneilla, ripsiä pidennetään ja huulia pumpataan, ollaan kuitenkin toisaalta kiinnostuneita aitoudesta. Miltä ihminen oikeasti näyttää?

Solar Suomen Kaunein Koti 2014

Laitoin Facebookiin profiilikuvakseni yhtenä päivänä Suomen kaunein koti –ohjelmaan otetun pressikuvan. Kuva on kaunis ja siitä pidettiin. Tuli peukutuksia ja kauniita sanoja. Ja minua alkoi ahdistaa…. Kun se nyt oli vain kuva. Jokaisesta ihmisestä saa kauniin kuvan. Ja kukaan ei näytä (onneksi) Constance MacKenzieltä herätessään. Jotenkin alkoi nolottaa ja koska teen asioita impulsiivisesti päätin vaihtaa profiilikuvan vielä uudelleen. Valitsin pari päivää aiemmin nappaamani kuvan, jossa olin enemmän kuin kauniisti naturel. Näytän hirviöltä. Mutta hei – mä näytän hirviöltä aina välillä (=joka päivä).

IMG_5690

Luonnonkihara tukkani menettää öisin kiharat, silloin kun keskuslämmitys on päällä ja näyttää epämääräiseltä tuulenpesält. Kun kiskon sormeni hiusten läpi, ne sojottavat pystyssä kuin peikolla. Kylpyhuoneen valossa peikkouteni pääsi valloileen mitä parhaimmalla tavalla. Ei kai nyt kukaan kuvittele, että oikeat ihmiset ovat MacKenzieitä joka hetki? No kuva oli suosittu. Se toi hupia päivään, mikä on parasta maailmassa tietysti.

 

Peikkokuvan seurauksena sain kommenttien, viestien ja puhelujen vyöryn, jossa ihmiset kiittelivät rohkeuttani. Jopa ihan nuoret tytöt sanoivat etteivät ikinä olisi uskaltaneet julkaista tällaisia kuvia. Hei camoon! Rohkeaa? Ei ole. Rohkeaa on puolustaa heikompia, tunnustaa heikkoutensa, hypätä kympistä altaaseen ja lähteä tyhjän päälle huonosta työyhteisöstä. Ei ole rohkeaa näyttäyttäytyä ilman meikkiä tai laittaa hirviökuvaa jakeluun.

On hämmentävää, ettei tajuta kuvien olevan vain kuvia, joita muokataan enemmän tai vähemmän tilanteesta riippuen. Näemmehän me ihan tavallisia ihmisiä joka päivä kaikkialla. Me olemme ihan kaikki ihan tavallisia oikeasti. Meikki tekee ihmeitä – se on kyllä kiva juttu aina välillä! (=joka päivä kun lähden pois kotoa)

Itsestään kannattaa pitää huolta ja kauneutta hoitaa resurssiensa mukaan, mutta on se lystiä pistää välillä kaikki ihan lekkeriksi. Niin ja onhan niitä meikittömiä kuvia, jotka on ihan säällisiäkin…. Tän näköisenä kirjoitin tän jutun joogatunnin jälkeen nojatuolissani. Kävin kaupassakin tällä nassulla, mutta kaupungille en lähtisi.

10723658_10200176042640437_748144162_n

Hei hauskaa päivää – muista pestä kasvot ennen unia!

Pus

 

Hanna