Likainen tusina – jättieläkkeet

En tiedä itkisinkö vai nauraisinko, kun luen juttuja Valtio-omisteisteisten yhtiöiden lisäeläkkeistä. Iltasanomien uutisen otsikon nähdessäni alkoi naurattaa, koska lukematta uutista tiesin, ettei joukkoon mahdu ainuttakaan naista.

Miksi en tiedä avaanko onnen kyyneleiden hanan vai annanko raivon kyyneleiden kastella rinnukseni? Koska on raivostuttavaa, etteivät naiset johda tällaisia yrityksiä. Koska on raivostuttavaa, etteivät naiset osaa pyytää kunnon palkkioita. Koska olen varmasti sata kertaa ollut tilanteessa, jossa miesjohtajat yrittävät tinkiä pyytämääni palkkiota työstä. Tyylissä on aina sama fiilis: alentuva, äijämäinen ja se tulee ylhäältä alas herra mieheltä hömppä naiselle. En tingi ikinä. Lasken työlle hinnan ja se on siinä. Se perustuu johonkin. Voin neuvotella, jos siihen on tarvetta ja järkeviä syitä.

On raivostuttavaa, että miehet menevät virkistysmatkalle Formula ykkösiin ja naiset sieniretkelle Sipooseen. Kun miesjohtaja varaa lentomatkan (siis sihteeri, joka on nainen) hän istuu business luokassa, kun naisjohtaja varaa oman lentolippunsa hän ottaa edullisemman vaihtoehdon.

Onko se sitten hyvä vai paha asia, että naiset eivät pyydä enemmän, vaadi enemmän ja ota yksinkertaisesti enemmän?

Ehkä on ihanaa, etteivät naiset ole ahneita, vaan ajattelevat yrityksen parasta, ovat hiukan vaatimattomampia ja tyytyvät vähempään? Koska voi Luoja mitä ahneutta on 2,2 miljoonan lisäeläke. Kerranhan joku johtoasemassa ollut nainen oli vuokrannut vähän isomman kämpän ja ottanut työsuhdeautoksi avoauton. No mitä siitä seurasi? Hirveä huuto ja säätö. Varmaan potkut. En muista enää, mutta muistan ajatelleeni silloin näitä samoja juttuja.

Tänään Ylen aamu-tv:ssä kauppaneuvos, miljonääri, enkelisijoittaja ja taiteenkerääjä Kyösti Kakkonen sanoi, että Suomessa olisi nyt käärittävä hihat ja ryhdyttävä hommiin oikein tosissaan, että valtion velkaa ei tarvitsisi enää kasvattaa ja talous kohenisi. Hän oli pöyristynyt siitä, että viiden minuutin työajan pidentämisestä oli noussut niin hirveä meteli ja vikinä. VIISI minuuttia lisää työaikaa! No samaa ihmettelen minäkin. Jokainen yrittäjä ihmettelee. Kakkosen pisimmät työpäivät ovat kestäneet 24 tuntia. En yllä samaan. Olen nukkunut neljä tuntia. Kakkonen panee neljä tuntia paremmaksi. (Ja on miljonääri!)

Jos tekee nyrkit savessa duunia itselleen ja saa yrityksensä kukoistamaan ja ehkäpä antaa töitä ja kukoistusta muillekin, ihminen saa puolestani, vaikka kylpeä eläkkeissä ja nauttia sydämensä kyllyydestä. Mutta jos alkaa valtio-omisteisen yhtiön toimitusjohtajaksi jätti(lisä)eläkkeet on luokatonta ahneutta ja kuvottaa minua. Turha ladata tähän vanhustenhuoltoa, sairaanhoidon ja sairaanhoitajien tilannetta, koulujen välineiden puutetta ja psykiatristen potilaiden avohoitoa jne. Me tiedämme sen kaiken, eikä 130.000€ vuodessa paljon tuota kassaa kartuttaisi, mutta asenne etoo minua. Mokomaa kukkoilua. Äijien rinnanröyhistelyä. Kun katson noita kahtatoista hymyilevää naamaa, tulee huono fiilis.

 

Terkut terassilta

Otan mansikkapirtelön

Hanna

 

 

 

 

 

Kompromissi kadotti traditionaaliset rapujuhlat

Kun kaksi ihmistä alkaa elää elämäänsä yhdessä, alkaa sulautuminen. Tehdään kompromisseja, otetaan uusia tapoja ja jotkut tavat jäävät unholaan. Meillä on käynyt niin, että rapujuhlat on jääneet elämässäni turhan vähiin.

rapujuhlat_torppa_1 (1)

 

Lapsuudenkodissani elokuiset rapujuhlat olivat itsestäänselvyys. Oi sitä ihanaa tunnelmaa! Äiti kattoi pöydät tunnelmallisesti. Talon ulkoseinältä otettiin runsaasti villiviiniköynnöksen lehtiä ja lonkeroita, joita laitettiin pöytään kynttilöiden lomaan. Katossa roikkuivat paperilyhdyt ja lautasliinat olivat punaiset. Kaikille katettiin myös rapukaulurit ja lautasten viereen vesikulhot, joissa oli mustaherukan lehtiä ja sitruunan lohkoja, sormien huuhtelemista varten. Meillä oli myös rapujuhliin varta vasten tarkoitetut lasit, joihin oli maalattu rapuja sekä tietysti rapuveitset. Rapujen kanssa tarjottiin paahtoleipää, tilliä, majoneesia ja voita. Pöydän ehdoton ykköskoriste oli itseoikeutetusti tarjoiluvati, jossa oli upeasti esille laitettuna vuori saksiniekkoja. Ja rapujuhlissa syötiin vain rapuja. Ei alkupaloja tai jälkiruokaa. Rapuja alusta loppuun saakka. Rakastin niitä juhlia ja rakastan edelleen rapuja, sekä rapujuhlien tunnelmaa.

DSC02697

Puolisoni sen sijaan ei ole mikään suuri rapujen ystävä, eivätkä rapujuhlat ole kuuluneet hänen lapsuutensa perinteisiin. Niinpä jotenkin salakavalasti rapujen syönti on jäänyt minullakin vähemmälle. Itsestään selvästi olemme kuitenkin opettaneet saksiniekkojen syömiset tyttärillemme ja viime vuosina olemme elvyttäneet perinnettä. Edelleenkään, en oikein osaa syödä rapuja alkupalaksi, pihviä pääruuaksi ja lopuksi esimerkiksi mustikkapiirakkaa. Kyllä se niin menee, että rapuja aasta ööhön.

Mutta kaikki eivät ole samaa mieltä. Rapuja on hankalaa syödä esimerkiksi nälkään. Kovassa nälässä kuoret ovat este – ei kiinnostava haaste, jonka sisällä odottaa taivaallinen herkku.

Sain viime viikolla kutsun Kalastajatorpalle syömään rapuja ja tajusin, kuinka hyvä idea rapumenu oikeasti on. Jos seurueeseen kuuluu sekä rapurakastajia, että nälkäisiä kukin voi tilata asioita tahtonsa mukaan. Itsekin nautin myös muista tarjotuista herkuista, kuin vain ravuista. Toki tunnelma on erilainen, kuin kotioloissa, mutta hauskaa oli ja merimaisema antoi siihen oman hienon lisänsä. Ja mauissa ei toden totta ollut valittamista!

rapukeitto_

Maistoin Simpukka-hummerikeittoa, joka oli upean makuinen, hieno keitto, jossa oli vahva ihana maku. Keitossa oli mukana myös jokirapua. Jos totta puhutaan, olisin halunnut pienen silikoninuolijan, jolla olisin voinut kaapia kupin tarkkaan tyhjäksi… Toinen maistamani alkupala oli rapukakku, joka maistui myös hyvältä ja annos oli todella kaunis, mutta näistä kahdesta keitto veti minun mielestäni pitemmän korren.

Rapukakku

Rapukakku

Sitten olikin rapujen vuoro. Siinä ei paljon puhuttu, kun kuoret rouskuivat rikki ja ihanat mehevät saksi- ja pyrstölihat katosivat parempiin suihin. Rapujen kanssa yhtä aikaa pöydässä tarjottiin rapusalaattia. Menussa kerrotaan sen sisältävän Jokirapuja, salaattia, vihanneksia, perunaa, kananmunaa ja sitrusvinegrettiä. Mutta luettelo ei kerro kaikkea, enkä saanut kaikista mauista selvää. Selvää oli kuitenkin se, että se on yksi parhaista salaateista, jota koskaan olen syönyt. Olen nyt kotona koettanut tehdä jotain saman kaltaista onnistumatta siinä ollenkaan. Salaatissa oli valtavasti erilaisia makuja, jotka sopivat loistavasti yhteen. Sen tiedän, että yksi mainituista vihanneksista oli fenkoli.

DSC02705

Pöytäseurueeni nautti heille menussa suositeltuja viinejä ja he kehuivat niitä vuolaasti. Minä join alkoholitonta olutta, joka sopii autoilijalle. Tarjolla oli myös alkoholitonta viiniä.

IMG_9444

Jälkiruokana oli pieni kaunis annos seljankukka pannacottaa, sitruunakakkua ja mustikkaa. Annos kyllä kruunasi hienon aterian.

DSC02712

Kaikki oli niin hienoa, kuin legendaariselta ”Fiskikseltä” voi odottaa. Oli muutenkin kivaa käydä siellä, tuli paljon muistoja mieleen, jostain historian syövereistä. Muun muassa ylioppilasillalliseni, joista poistuin ystäväni kengissä. Omat puristivat. Kaverini eivät, koska ne olivat kokoa 44. Hänen sukkansa eivät varmaan kestäneet kotimatkaa, mutta hän kesti. Hän oli herrasmies.

 

Ihania elokuun iltoja

♥️

Hanna

 

Kaalilaatikkoa ajatuksen voimalla

Eikös ole hieno idea tarjota kaalilaatikkoa kaalinlehdeltä! Gurmeettista!

Eikös ole hieno idea tarjota kaalilaatikkoa kaalinlehdeltä! Gurmeettista!

Puhelin soi. Carolina: ”Äiti, ootko sä joskus tehnyt jotain ruokaa kaalista siinä isossa rautapadassa?”

Ihme juttu! Samalla hetkellä, kun puhelin alkoi soida, otin ruuan pois uunista, sen kaaliruuan. Se on kaalilaatikko, joka on perheen herkkuruokaa.

Kaikki alkoi kauan sitten, kun olin muuttanut ensimmäiseen omaan kotiini ja pureuduin kaiken sorttiseen huushollinhoitoon kyynärpäitä myöden. Kiedoin talviomenoita varovasti silkkipaperiin ja säilöin niitä puulaatikkoon kerrostalokotini kellarikomeroon. Säilöin kurkkuja, punajuuria ja tein pikkelssiä, keittelin hilloja ja säilöin sieniä suolaan. Hienoja juttuja.

Äitini on armoitettu kokki ja minut on piloille hemmoteltu hyvällä ruualla. Ei ole kuin yksi ruoka, jota en kotona suostunut syömään, se oli isäni lempiruokaa, silakkalaatikkoa. Kun muut söivät sitä, minulle tarjoiltiin nakkeja ja paistettuja kananmunia.

Äidin esimerkistä, tein samanlaisia ruokia kuin hän. Kerran sitten päätin tehdä kaalilaatikkoa. Äidin kaalilaatikko oli suussa sulavaa, enkä voinut ymmärtää ihmisiä, jotka nyrpistivät kaalilaatikolle nenäänsä. Niinpä otin keittokirjan käteeni ja etsin reseptin. Luin sen läpi ja pöyristyin! Raakaa riisiä, raakaa jauhelihaa, paistinpannulla tovin viihtynyttä kaalia, ja vettä laitettaan uunivuokaan ja työnnetään kuumaan uuniin. Toki mausteitakin oli reseptissä. Varmaan pippuria ja suolaa. En muista enää, mutta ajatus tuosta kaikesta lillumassa vedessä ei houkutellut. Niinpä kehitin oman reseptin. Samalla reseptillä tehtyä kaalilootaa syödään meillä edelleen. Se on kuoleman hyvää!

Kuvassa on puolikas annos - siis vuuassa on puolet resepin annoksesta. Yleensä teen lootaa isompaan vuokaan.

Kuvassa on puolikas annos – siis vuuassa on puolet reseptin annoksesta. Yleensä teen lootaa isompaan vuokaan.

Kerran systerini Ritva tuli meille yllättäen juuri kun olin tekemässä sitä. Hän auttoi kokkauspuuhissa, mutta kun ruoka oli valmista ja tuli ulos uunista, hän sanoi lähtevänsä kotiin. Olin ihan, että hei! Nou nou nou – nyt syödään! Ritva totesi, ettei syö kaalilaatikkoa. Minä sanoin, että tätä kaalilaatikkoa syöt. Hän jäi. Hän söi. Hän otti lisää.

Lapsuuden kodissani ensimmäinen kaalilaatikko uudesta kaalista tehtiin juhannuksena. Se oli juhannuspäivän ruoka. Tuntuu hassulta nyt – silloinhan kaikki grillaavat – ellei sada lunta!

Nyt olen tehnyt sitä kahtena viikkona peräkkäin ja taas sitä on siis pöydässä. Miten voi olla Carlina soittaa ja kysyy sen ohjetta juuri, kun teen sitä? En tiedä, mutta minähän uskon ajatuksen voimaan. Olen koko päivän miettinyt sitä ja herkkänä tyttönä Carolina on ottanut viestin vastaan. Napannut ilmasta.

Nam nam!

Nam nam!

No niin päiväni siis huipentui tänään kaalilaatikkoon. Tein siihen muuten ihan kiinnostavan muutoksen. Käytin jauhelihan sijaan laatikossa Mifua. Se toimi täydellisesti. Olen alkanut käyttää sitä aika paljon eri ruokalajeissa, koska liha tuntuu toisinaan turhan raskaalta.

 

Kaalilaatikkoa Hannan tapaan

Määrät ovat noin määriä, ruokaa täytyy maistaa, koska kaalit ovat erilaisia.

2 dl tummaa pitkäjyväistä riisiä

1 liemikuutio tai fondia

 

1 ½ uuden sadon kaalia

2-3 valkosipulin kynttä

1-2 ruokalusikallista soya-kastiketta

1 rkl makeaa soya-kastiketta tai siirappia

reilusti mustapippuria myllystä

1 rkl tuoretta lipstikkaa, jos sattuu olemaan. Voi jättää pois tai vaihtaa kuivattuun

öljyä ja voita

 

2 rasiaa maustamatonta Mifu ruokaraetta tai 500-800 g jauhelihaa

2 kananmunan kokoista sipulia

1 valkosipulin kynsi

Mustapippuria

Öljyä

(Jos käytät jauhelihaa, laita myös soya-lastiketta ja vähän suolaa)

2,5 dl kuohukermaa

 

Keitä riisi liha-tai kasvisliemessä kypsäksi.

Silppua kaali aivan hienoksi. Se onnistuu parhaiten mandoliinilla. Laita ison padan pohjalle öljyä tai voita tai molempia. Lisää pataan noin kuudesosa kaalista ja paistele ja väsyttele sitä. Kun se alkaa antaa periksi, lisää kaalia pataan ja jatka näin, kunnes kaikki kaali on padassa ja se on pehmeää. Lisää sitten kaikki mausteet. Valkosipulin voit raastaa jo kaalin haudutusvaiheessa joukkoon. Sitten tärkeää – maista! Kaalimuhennoksen täytyy maistua ihanalta.

Silppua sipuli ja paista se pehmeäksi öljyssä yhdessä Mifun ja raastetun valkosipulin kanssa. Jos käytät jauhelihaa, paista se kypsäksi ja mausta.

Sekoita yhteen haudutettu kaali, Mifu tai liha ja riisi. Maista! Lisää mustapippuria tai makeutta, jos siltä tuntuu. Kaada koko komeus öljyllä pyyhkäistyyn uunivuokaan ja kaada päälle kerma. Laita kaalilaatikko hautumaan kypsäksi 180 asteiseen uuniin. Katso ettei pinta pala. Voit peittää laatikon tarvittaessa foliolla. Hauduta laatikkoa 45 min tai tunti. Joskus loota on valmista jo puolessa tunnissa. Riippuu siitä, kuinka hyvin kaali on saanut hautua ennen uuniin laittoa.

Tarjoa puolukkasurvoksen kanssa tai kuten minä tänään tuoreiden punaisten viinimarjojen kanssa. Älä syö liikaa. Noh… syöt kuitenkin! 🙂

♥️

Hanna