Entä jos yhtäkkiä et enää näkisi?

Kaupallinen yhteistyö: Specsavers

Hyvää näköpäivää! Tiesitkö, että näöntutkimus olisi hyvä tehdä kahden vuoden välein?

Hanna menossa näöntarkastukseen

Tänä syksynä maailma on niin kaunis. Vaikka sataa ja taivas on pilvessä, auringon keltainen kirkkaus on kiinnittynyt puihin. Ne piristävät maiseman harmaudesta huolimatta ja odotan vain sitä hetkeä, kun aurinko alkaa yhtäkkiä paistaa ja puut saavat hehkua ihan täysillä. Metsässä sieniretkellä maakin loisti. Sammalissa näkyi kaikki vihreän sävyt ja pehmeää vihreää mattoa täplittivät puista jo pudonneet eriväriset lehdet (mikä häiritsi kyllä tavattomasti suppilovahverojen löytämistä). Harmaan jäkälän keskeltä nousivat terhakkaat puolukanvarvut, joissa oli vielä kiinni pulleita puolukoita. Luonnon kauneus on mykistävää – jos sen saa nähdä koko kirkkaudessaan. Mutta entä jos yhtäkkiä se mahdollisuus katoaisi ja menettäisit näkösi?

Tänään vietetään siis maailman näköpäivää. Päivän tarkoituksena on kiinnittää huomiota siihen, kuinka tärkeää laadukas näönterveyden hoito on. Meillä Suomessa asiat ovat hyvin, näöntarkastukseen pääsee helposti ja edullisesti. Jos silmistä löytyy jotain hälyttävää kaikki ovat oikeutettuja hyvään hoitoon.

Kun kävin Afrikassa Specsaversin järjestämällä hyväntekeväisyysmatkalla 2015 näin toisenlaisen maailman. Tansaniassa on yksi optikko miljoonaa asukasta kohden. Silmäsairauksia oli paljon, varsinkin siipikalvoa, jota meillä ei hyvän hoidon tähden edes juuri esiinny. Ja tietenkin, ihan kuten meilläkin, siellä oli paljon kaiken ikäisiä ihmisiä, jotka tarvitsivat silmälasit. Veimme silmälaseja ja kolme optikkoa välineineen pieneen kylään Tansaniassa ja se onni, kun ihmiset saivat jälleen nähdä, oli hyvin koskettavaa. Jono optikoillemme oli loppumaton ja lähes tuhat ihmistä sai itselleen sopivat lasit muutamien päiväien aikana. Monille heistä se antoi mahdollisuuden jatkaa työntekoa, joka olisi muuten ollut mahdotonta. Ja senhän me tiedämme, että jos ei työtä ei myöskään leipää. Marraskuun lopussa Specsaversin optikkoryhmä on jälleen suuntaamassa Tansaniaan mukanaan suomalaisten ihmisten lahjoittamia silmälaseja. Se on hyväntekeväisyyttä ja apua, joka oikeasti menee perille ja antaa konkreettista apua ja helpotusta ihmisille. Voit lukea Tansanian matkoistani täältä ja täältä

Modesta ja minä

Modesta ja minä

Silmät tulisi tutkituttaa kahden vuoden välein, vaikka mitään oireita silmissä ei olisikaan, sillä esimerkiksi glaukooma eli silmänpainetauti on oireeton. Specsaversin kokonaisvaltaisessa näöntutkimuksessa, johon kuuluu aina digitaalinen silmänpohjankuvaus sekä silmänpaineen mittaus, voidaan jo varahaisessa vaiheessa löytää erilaisia sairauksia, jotka vakavimmillaan ja hoitamattomina voivat viedä näön tai heikentää sitä dramaattisesti. Siksi säännöllisesti tehty kokonaisvaltainen näöntarkastus on tärkeä asia. Silmänpohjakuvat säilyvät Specsaversin asiakasrekisterissä ja näin mahdollisia muutoksia voidaan myös seurata.

Kävin Specsaversilla sovittelemassa uusia kehyksiä ja samalla opitikko Marina Åkerlund teki minulle näöntarkastuksen, johon kuului myös digitaalinen silmänpohjankuvaus ja silmänpaineiden mittaus. Muistan, kun kaikki tuo tehtiin minulle ensimmäisen kerran. Minä pelkään kipua ja kipukynnykseni on matala. On pakko myöntää, että silloin kyllä vähän pelotti kaikki nuo laitteet, jotka tulivat niin lähelle silmiä.  Joo joo – naurakaa te vaan, mutta minkäs teet? Jänishousu mikä mikä jänishousu!

Kuva silmanpohjasta

Kuva silmänpohjasta

Naontutkimus_2

Kuvassa minun silmänpohjani.

 

Silmanpohjakuvaus

Leuka ja otsa kevyesti kiinni kameran telineeseen…

Silmanpohjakuvaus

…huppu alas ja kamera käymään!

Tässä mitataan silmänpainetta

Tässä mitataan silmänpainetta

Mutta siis eihän tutkimuksessa todellakaan ole mitään, joka tuottaisi kipua tai muutakaan epämukavauutta. Kuvaus on nopea ja kivuton, helppo toimenpide asiakkaalle, mutta se saattaa paljastaa sairauksia, jotka ovat täysin oireettomia, kuten juuri glaukooma tai silmänpohjan ikärappeuma.

Kuvista voi  nähdä muutakin kuten esimerkiksi viitteitä diabeteksesta sekä verenpaineesta. Optikko ohjaa silmälääkärille aina jatkotutkimukseen ne, joiden silmistä löydetään mahdollisia muutoksia. Voit lukea täältä kolme tarinaa, kuinka silmien kuvaus on pelastanut näön.

Kokonaisvaltainen näöntutkimus maksaa Specsaversilla 29 € se on pieni summa maksettavaksi joka toinen vuosi mutta se voi pelastaa monelta tuskalta. On ihanaa nauttia luonnon kauneudesta harmainakin päivinä. Sitä vaan jäin miettimään jos voisi saada sellaiset lasit, joilla näkisi paremmin ne sienet siellä kirjavien lähtien seassa…Onkohan sellaisia sienestyslaseja olemassa?

 

Kauniita näkymiä ja ihania katseita

 

Hanna

 

 

 

 

 

 

Tyttöjen päivä – muutama huomio

Eilen oli kansainvälinen tyttöjen päivä. Tekisi mieleni kirjoittaa siitä, mutta aihe on liian laaja. Haluaisin sanoa, että ilahduin niistä kuudesta miespuolisesta Facebook-kaveristani, jotka olivat laittaneet profiilikuvaansa tyttöjen päivää huomioivan kehyksen. Bravo!

Erityisesti ilahduin siitä yhdestä miehestä, joka julkaisi kuvan itsestään ja tyttärestään tekstillä, joka meni suurin piirtein näin: odotan sitä päivää, kun kaikki miehet arvostavat kaikkia tyttöjä yhtä paljon kuin minä omaa tytärtäni. Hyvää tyttöjen päivää! Kaikkien ihanien äiti-tytär kuvien keskellä se oli mahtava status.

Haluaisin sanoa, että vihaan härskisti käyttäytyviä miehiä sekä härskejä naisia ja tyttöjä halventavia vitsejä. Kopelointia ja kaikkea seksuaalista häirintää, jota riittää.  Ja että kärsin moottoripyörämessujen puolipukeisista nuorista tytöistä. En tiedä minne katseeni kääntäisin, en vaan yksinkertaisesti osaa olla.

Haluaisin sanoa, että katsokaa mitä uskonnot ja kirkot tekevät tytöille. Oudot miehet ovat hallinneet kirkkoja aikojen alusta asti ja mitä ne tekevät naisille? Määrittelevät tyttöjen elämää kaikkialla ja pitävät tiukkaan kiinni vallastaan. Nainen vaietkoon seurakunnassa.

Haluaisin sanoa, että puheissa ja tyttöjen päivinä naiset pitävät yhtä, mutta todellisuus on karua. Auttaako tyttö toista oikeasti, kun sitä tarvitaan? Ja iloitseeko nainen, kun toinen nainen onnistuu? Kuten Lujasti lempeä kirjoitti, on helppoa olla apuna toiselle, kun toinen tarvitsee tukea, mutta jos toinen onnistuu upeasti, katoavat tukijat nopeasti.

Kun ajattelen koko maailman tyttöjä, ahdistun. Kaikki silpominen, lapsiavioliitot ja hyväksikäyttö.

Onneksi on toisenlaisiakin kokemuksia ja ihania tyttöjä sekä upeita miehiä ja kaikkia sukupuolia, jotka tietävät mikä on oikein ja kaunista. Tytöt ansaitsevat parempaa kohtelua kaikkialla maailmassa ja meidän olisi itsekin nähtävä se mikä aitoa ja oikeaa ja mikä on miellyttämistä ja miksi ja kenelle sitä teemme.

 

Hanna

 

 

 

 

Hanna liikenteessä – ja muut teillä liikkujat

Heipparallaa!
Mitä on tapahtunut, kun en ole kirjoittanut mitään melkein viikkoon? Vaikka mitä!

Ensin hajosi auto. Se oli kiinnostava keissi. Olin liikennevaloissa tässä aivan lähellä kotia ja odotin, että valot vaihtuvat vihreiksi. Sitten ne vaihtuivat. Ja sitten ei tapahtunut mitään. Tai itse asiassa tapahtui. Kaikki auton valot alkoivat hulluna vilkkua, etenkin STOP ja jakoavaimen kuva. Lisäksi näyttöön ilmestyi teksti: Vaihdelaatikko on vaarassa rikkoontua.

A vot – siinäpä hauska tilanne kerrassaan. Mietin tovin. Koetin käynnistää auton. Nada! Ei mitään. Mietin uudelleen torvien soittaessa vaativaa konserttiaan takanani. Laiton sitten hätävilkut päälle, nousin autosta ja viittilöin muita ajamaan ohitseni samalla kun etsin käsiini varoituskolmion, jonka vein ihan asiallisesti jonnekin kauas. Satoi vettä ja oli sikamaisen kylmä.

Ajan usein kauppaan aamuisin pyjamassa, jos vaikka kahvi on loppu ja lapset vein kouluun aina pyjama päälläni. (Esikuvani oli omassa lapsuudessani, jolloin yhden Niinan äiti ajoi Niinan ja joskus minutkin kouluun pikkuisella kirkkaanpunaisella Minillä päällään yöpaita ja minkkiturkki! Se oli minusta tavattoman tyylikästä ja rebeliä!) Mutta periaatteessa otan aina autoon mukaan vaatteet, joissa tarkenee vallitsevassa säässä, koska ikinä ei voi tietää. Tällä kertaa en ollut kuitenkaan tehnyt niin. Tietenkään.

No menin autoon, jota en siis saanut käyntiin, joten se oli nopeasti aika viileä, olematta pätkääkään cool. Soitin 24h palveluun ja sain hinauksen, joka luvattiin tulevaksi tunnin päästä. Ei vetele! Sanoin etten voi odottaa, koska jäädyn kuoliaaksi tuota pikaa. Ja ajatelkaa kuinka ihanaa – hinauspalvelu lupasi tulla hakemaan autonavaimen kotoani, joka oli kahden kilometrin päässä. Soitin armaalleni, joka haki minut pois palelemasta.

Kaikki siis järjestyi mainiosti, mutta merkillepantavaa oli, että kolme ihmistä, kaksi nuorta miestä ja yksi nuori nainen, pysähtyivät ja tulivat kysymään, tarvitsenko apua. Se tuntui hienolta ja ihanalta. Typerää oli se, että keskustellessani autopalvelun kanssa puhelimessa, en voinut vastata avun tarjoajille kunnolla. Puistelin vain tarmokkaasti päätäni ja kumartelin kiitokseksi.

auto liikenteessä

Mutta siis – avuliaisuus ei ole kuollut, vaikka autoni kuolikin siihen toviksi. Nyt se on jo taas hyvässä hapessa ja eilen ajoin sillä asioilleni. Matkalla näin autoilijan, joka tarvitsi apua. Auttamassa oli neljä paloautoa, poliisi ja ambulanssi. Kaikkien autojen vauhti rauhoittui.

Aina kun näen onnettomuuden, sydämeni kutistuu rusinaksi. En voi olla ajattelematta, miten joidenkin ihmisten elämä on juuri muuttunut. Vaikka onnettomuus olisi aivan pienikin, kuljettaja pelästyy, autot hajoavat, tulee kustannuksia ja vaivaa, se kaikki on vielä pientä. Mutta sitten kun tulee vammoja ja vielä pahempaa. Nytkin palomies käveli pitkäteräinen moottorisaha kädessään. Auto oli ylösalaisin pientareella kehätien liittymän kaarteessa.

En voi tietää mitä on tapahtunut, mutta sen tiedän, kuinka hulluina ihmiset liikenteessä ajavat. Röyhkeitä kuljettajia, perässä roikkujia, kiilaajia, minä minä minä –ajajia. Kuljettajilla on mahtava osaamisen tunne, joka kuitenkin voi pirstaloitua tuhansiksi palasiksi muutamassa sekunnissa.

Moottoriteiden ja muidenkin teiden työmaiden kohdalla nopeuksia on rajoitettu tuntuvasti, mutta ani harva piittaa niistä pätkääkään. Minusta se on härskiä ja itsekästä. Rajoituksiin on aina syy. Itsekäs kuljettaja on kuitenkin sitä mieltä, ettei se koske häntä. Ällöä.

Kaikki myös tunnistavat kiilaajat, jotka ajavat täytä vauhtia jonojen ohi ja kiilaavat viime hetkellä jonoon sivusta. Miksi? Koska heillä on kiire. Ei jaksa jonottaa. Aha.

Ajakaa varovasti ystävät, pysähtykää tarjoamaan apua ja toivotaan, ettei eilinen onnettomuus tuottanut mitään peruuttamatonta ihmisille.

 

Suukkoja

Hanna