Lämpimät ihmiset ja huippubrändi Oulusta

Tuotteella täytyy olla tarina. Tämä on väittämä, jonka saa kuulla monessa tilanteessa. Brändit ja tuotteet halutaan tuoda lähelle ihmistä tarinoilla, joihin voi kiinnittyä. Tuotteelle tulee taustaa. Mutta kuinka ne tarinat ovatkaan niin usein päälle liimattuja, sokeroituja, mehustettuja ja leivottuja! Ne romantisoidaan ja kirjoitetaan esitteisiin. Päämääränä on tehdä tuote halutummaksi ja myydä lisää. En oikein jaksa niitä tarinoita.

Sen sijaan, kun tuotteen takana on ihminen ja hänen aito tarinansa minä sulan ja olen aseeton.

Sateen piiskatessa tänä aamua armottomasti Helsingin Esplanadia, avattiin sen varrella Balmuirin Brand Store, sattumalta parahiksi yrityksen kymmenenvuotis syntymäpäivän kunniaksi. Balmuirin omistavat Heidi ja Juha Jaara, aviopari ja kahden pienen lapsen vanhemmat Oulusta.

Heidi ja Juha Jaara

Heidi ja Juha Jaara

Balmuirin tuotteet ovat ihania ja ylellisiä huiveja, shaaleja, torkkupeittoja, keeppejä mohairista, alpakasta, kašmirvillasta, pellavasta silkistä ja villasta. Lierihattuja, hansikkaita, lompakoita ja pikkulaukkuja. Sisustukseen laseja ja pientavaraa, kynttilöitä ja kodintekstiilejä mm. luksus lakanoita pellavasta ja huippulaatuisesta puuvillasta.

Balmuir_espa

 

Balmuir_2

Lehdistölle oli tarjolla aamupalaa.

Lehdistölle oli tarjolla aamupalaa.

Punainen hattu! oikea herkupala!

Punainen hattu! oikea herkupala!

Mohairista kudottujen kaulaliinojen värejä.

Mohairista kudottujen kaulaliinojen värejä.

Kupu tuoksuvan kynttilän päällä on loistava idea - tuoksua vain rajoitetusti!

Kupu tuoksuvan kynttilän päällä on loistava idea – tuoksua vain rajoitetusti!

Kun kuuntelin tämän aamun lehdistötilaisuudessa Heidin ja Juhan puheita kaikesta mitä he tekevät ja miten, oli ihoni vähän väliä kananlaihalla.

Aivan samalla tavalla, kun aidot materiaalit ovat minusta parasta, niin ovat myös aidot ihmiset. Senhän kuulee ja vaistoaa jos ihminen yrittää olla vähän enemmän ja esittää jotain muuta kuin on. Kun tuotteiden takana on aidot ihmiset ja heidän aidot tarinansa ei mainostoimiston viilaamaa tarinaa tuotteiden taakse tarvita.

Heidin tarinaan kuuluu ensin kovaa työtä raastavan huonossa työilmapiirissä Nokiassa. Samaan aikaan alkaa päässä kehittyä unelma omasta yrityksestä. Se piirtyy paperille ja kehittyy, kunnes siitä tulee totta ja Balmuir syntyy. Juha tekee päivät työtä toisaalla, illat ja yöt kuuluvat yhteiselle yritykselle. Yritys alkaa kasvaa ja samalla kasvaa perhe – täysin yllättäen, kun jo oltiin jätetty toive omista lapsista taakse. Tuotteita myydään jo 70 maassa. Lopulta avataan oma liike, Balmuir Brand Store Esplanadille. Paikasta on unelmoitu vuosia, mutta huonompi paikka ei ole tullut kysymykseen. Samalla tapahtuu suurta kasvua oman pään sisällä ja kaikki hyvä mitä opitaan, tuodaan myös työntekijöiden hyväksi. Matkan varrella Juha on jo jättänyt muut työt ja on kokonaan mukana Balmuirissa.

Balmuir_siniset

Balmuir_huivit

Balmuir_keepit

 

balmuir_nahka

DSC02739

Koko yrityksen henkilökunta on ollut mukana luomassa uutta myymälää. Jokainen työntekijä on puheissa arvokas ja arvostettu. Niinhän puheissa usein tietysti on, mutta nyt ei ole kysymys vain pelkistä puheista. Kysyn Heidiltä vaikuttaako hänen aikanaan Nokiassa kokemansa työilmapiiri siihen, kuinka he johtavat nyt omaa yritystään. Vastaus on vahva kyllä. Kun on kokenut huonoa henkilöstöpolitiikkaa, tietää varmasti, miten ei ainakaan menesty.

Balmuir haluaa kasvaa edelleen ja kasvu löytyy Suomen rajojen ulkopuolelta. Seuraavaksi mukaan tuoteperheeseen tulevat nahkalaukut. Nahka niihin ostetaan samalta tuottajalta josta Chanel ostaa nahan. Asian voisi ohittaa toteamalla vain ahaa, mutta asia ei ole niin yksikertainen. Norjalainen maailman hienointa lampaan nahkaa myyvä yritys ei myy kaikille. Ostajan täytyy täyttää tietyt kriteerit. Olla tuotteen arvoinen. Samoin on Balmuirin laita – hekään eivät myy tuotteittaan joka paikkaan. Ostajan täytyy täyttää oikeat laatuvaatimukset. Niin se on minullakin. Ostan mieluiten korkealuokkaisia tuotteita, joiden takana on aidot ihmiset sekä arvot joille voin nostaa hattua.

Hanna

♥️

Balmuir_helsinki

Mustikka-valkosuklaapiirakka

Kaupallinen yhteistyö: Myllyn Paras

Mustikkapiirakkapäivä – äänestä piirakkasuosikkisi ja voita palkinto!

Mustikkaa ja valkosuklaamoussea - ihanaa ♥️

Mustikkaa ja valkosuklaamoussea – ihanaa ♥️

Ensi sunnuntaina 6.8. on valtakunnallinen mustikkapiirakkapäivä. Kehitin päivää varten ihan uuden mustikkapiirakkareseptin, jossa mustikoiden makua korostaa pehmeä, limetillä maustettu valkosuklaamousse. Piiras on oikea juhlapiirakka ja lisäksi se on sinivalkoinen, joten annoin sen nimeksi Suomi 100 piiras. Piirakan resepti on blogin lopussa.

Mustikkapiirakkareseptini osallistuu kilpailuun, jossa on yhteensä kuusi herkullista mustikkapiirakan reseptiä. Mutta mikä niistä on kaikkein herkullisin? Katso kaikki reseptit täältä ja äänestä omaa suosikkiasi. Kaikkien äänestäneiden kesken arvotaan yhteensä 5 kpl Lékuén irtopohjapiirakkavuokia. Yhden palkinnon arvo on n. 30 €. Kilpailuun osallistumisaika on 1.-13.8.

Niin mehevää!

Niin mehevää!

Ensimmäinen leivonnainen, jonka opin tekemään kokonaan itse, alle kymmenvuotiaana, on mustikkapiirakka. Aamuvirkkuna painelin metsään ani varhain litran kannu kourassani ja keräsin sen puolilleen marjoja. Suuhuni en pistänyt ainuttakaan. Se ei ollut sallittua itse tekemissäni säännöissä.

On monta tapaa koristella piiras, mutta pohja on sama Myllyn-Paras Kauramuro ♥️

On monta tapaa koristella piiras, mutta pohja on sama Myllyn Paras Kauramurotaikina ♥️ Mustikkapiirakkapäivä ♥️

Ennen kuin kukaan perheestä oli edes herännyt, paistui piiras jo uunissa. Tein murotaikinan, painelin sen vanhaan mustaan valurautaiseen paistinpannuun ja kaadoin päälle mustikat ja sokeria ja vähän murusia pohjataikinasta. Pian herkku odotti herääjiä keittiön pöydällä. Arvatkaa, olivatko siskot, äiti ja isä iloisia? Kyllä! Eivätkä vain piirakan vuoksi, vaan myös siksi, etten ollut herättänyt ketään, vaan puuhannut omiani ja antanut muiden nukkua.

Nykyään homma on vielä helpompaa. Myllyn Paras piirakkataikina vain pöydälle sulamaan siksi aikaa, kun kerää mustikat metsästä tai kaupasta. Taikina on jopa valmiiksi pyöreä, joten sen paineleminen vuokaan käy helposti. Ei voi olla helpompaa tapaa leipoa. Taikinoita on neljä erilaista, joten on mistä valita.

Ensimmäinen pala - mutta ei viimeinen!

Mustikkapiirakkapäivän ensimmäinen pala – mutta ei viimeinen!

Mustikkapiirakka on monen muunkin, kuin vain minun suosikkini, sillä se voitti tänä vuonna järjestetyn Suomi 100 -kansallisruokaäänestyksen jälkiruokasarjan ylivoimaisesti. Mustikkapiirakkapäivänä ei ole ajatuksena vain leipoa mustikkapiirakkaa, vaan myös kutsua ystävät ja rakkaimmat sitä syömään. Viettää aikaa yhdessä ja kahvitella! Myllyn Paras piirakkapohjat sopivat hyvin Suomi 100 teemaan, koska ne ovat avainlipputuotteita, kotimaisia ja valmistettu kotimaisista raaka-aineista.

Valmiita Myllyn Paras piirakkapohjia löytyy melkein jokaisen kaupan pakastealtaasta ja niitä kannattaa pitää omassakin pakastimessa. Sitten on helppoa napata taikina ja pyöräyttää piiras pöytään, jos vaikka käy sellainen onni, että saa yllätysvieraita. Kaikki Myllyn Paras piirakkapohjat ovat laktoosittomia, joten sitäkään ei tarvitse erikseen miettiä.

Leivo sinäkin mustikkapiirakkaa itsellesi, perheellesi tai ystäville! Ota kuva leipomuksistasi ja laita kuva Instagramiin hashtagillä #mustikkapiirakkapäivä ja tunnuksella @myllyn_paras. Katsotaan millaisia luomuksia Suomen rakkaimmasta piirakasta syntyy! Ja hei – muista käydä äänestämässä täällä

Suomi 100 mustikka-valkosuklaapiirakka

Sinivalkoinen mustikkapiirakka on ehdoton kahvipöydän kuningatar. Limetillä maustettu valkosuklaamousse aateloi metsän mustikka-aarteen suussa sulavaksi herkuksi.

1 kpl Myllyn Paras Pyöreä kauramurotaikina

6 dl mustikoita 350g

2 dl hillosokeria 200g

1 tl kardemummaa

Valkosuklaamousse

3 dl kuohukermaa

150 g valkosuklaata

+ vähän koristeeksi pinnalle

1 rkl limetin mehua

1 limetin raastettu kuori

3 kpl liivatelehtiä

Piiraan voi tehdä sekä piirakkavuokaan että irtopohjaiseen kakkuvuokaan, jolloin sen voi siirtää varovasti tarjoiluvadille. Jos käytät piirakkavuokaa, voit taputella kauramurotaikinan siihen suoraan. Jos haluat tarjoilla piirakan tarjoiluvadilta laita irtopohjaisen kakkuvuoan pohjalle ensin leivinpaperi. Leikkaa kaksi vuoan reunan levyistä suikaletta leivinpaperia ja peitä niillä vuoan reunat. Paperi pysyy hyvin paikoillaan, kun sipaisee vuoan reunoihin vähän voita.

Painele sulanut kauramurotaikina vuoan pohjalle ja reunoille. Tee reunoista n. 4 cm korkeat.

Sekoita yhteen hillosokeri ja kardemumma ja lisää seos mustikoiden joukkoon. Kaada mustikat piirakkataikinan päälle. Paista piirakkaa 170 asteessa, uunin alimmalla tasolla 30-40 minuuttia, kunnes reunat ovat saaneet kauniin värin.

Koska täyte on löysää, nosta vuoka varoen uunista, ettei se läiky ja värjää piiraan reunoja. Anna piiraan jäähtyä täysin, jolloin myös mustikkatäyte hyytyy.

Valkosuklaamousse

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen.

Raasta limetin kuori ja purista 1 rkl limetin mehua kattilaan tai mikronkestävään kulhoon.

Vatkaa kerma vaahdoksi ja lisää vaahtoon limetin raastettu kuori.

Sulata valkosuklaa vesihauteessa tai varovasti mikrossa välillä sekoittaen.

Sekoita sulanut suklaa kermavaahtoon.

Sulata liivakot limetin mehussa mikrossa tai liedellä, anna seoksen jäähtyä ja lisää se kerma-valkosuklaaseokseen hyvin sekoittaen.

Anna valkosuklaamoussen hyytyä jääkaapissa 15-30 minuuttia. Sekoittele moussea välillä ja tarkista koska se on hyytynyt sen verran, ettei se valu ja että se on helppoa levittää piiraan päälle. Laita piiras vielä tunniksi jääkaappiin hyytymään.

Vuole valmiin piiraan päälle valkosuklaalastuja ja kaada pinnalle mustikoita.

Hyvää mustikkapiirakkapäivää!

♥️

Hanna

Taistelu mystisen hajun poistamiseksi ja pari sisustusvinkkiä kylppäriin

IMG_9270 (1)Loman ensimmäiset tylsät säät! Mutta ei se mitään, tulivat tänne juuri sopivasti, sillä mökissä on kaaos! Periaatteenani on, että jos aurinko paistaa, olen ulkona. Samaan aikaan, kun aurinko on paistanut ja olen grillannut nahkaani valumalla epämääräisissä asennoissa riippumatossa kirja kädessä. Olen kuitenkin samalla tehnyt mökissä suursiivousta. ikään kuin pätkätöinä.  Pilvi – siivousta – aurinko – löhöilyä on ollut periaatteena. Ja löhöilyä on kyllä kertynyt mittava määrä.

Aurinkoa - ei siis siivousta!

Aurinkoa – ei siis siivousta!

Täällä ei ole paljon tavaraa, mutta turhuuksia on silti kertynyt nurkkiin. Olen tyhjentänyt aina yhden paikan kerrallaan, kunnes pääsin varastohuoneeseen, jossa säilytetään oikeastaan kaikki. Eilen oli jo vähän pilvinen sää, mutta oli ihanan lämmintä. Kannoin varastosta ulos kaiken, jonka luovutan pois. Asettelin kamat kivasti puutarhapöydälle ja ajattelin pyytää naapurin katsomaan, jos he haluaisivat jotain juttuja itselleen. Lähdin reippaasti ovesta pihalle vain todetakseni, että oli alkanut kaatosade! Olkikatto on siitä vekkuli, ettei sade kuulu koskaan sisälle. Täällä on hiljaista kuin huopatossutehtaalla. No mitäpä muuta kuin hirveällä vauhdilla kamat ovesta sisään turvaan. Nyt se kaaos lepää tuossa ja odottaa, että pakkaan ne johonkin tai teen jotain muuta järkevää niille. Mutta yhtä kaikki – kaaos on ja pidän siitä, koska kohta kaikki on siistimpää kuin ikinä.

Olen jynssännyt mökin kaikki nurkat. Mutta yksi paikka oli aivan mahdoton. Toinen vessamme. Siellä oli outo tuoksu. En tunnistanut sitä, ja kuten ehkä joku teistä tietää, olen ollut migreenin riivaamana ja silloin hajuaistini on aivan erityisen herkkä. Ei ainoastaan kohtauksen aikana, vaan kauan ennen ja jälkeenkin. Olen nuuhkinut ja kuurannut sitä vessaa mielipuolisesti saamatta aikaan tyydyttävää tulosta. Vieraitakin oli ja hävetti se haju, mutta en sanonut mitään. Vein sinne Lampe Bergerin viemään hajua pois ja sen se tekikin, mutta se riivattu haju palasi aina takaisin. Päättelin, että hajun on tultava jostain esineestä, joka on vessassa. Poistin kaiken. Myös pyyhkeet ja maton. Suljin myös lavuaarin tulpalla. Ei apua. Lopulta siirsin pois kaikki 8 rullaa vessapaperia, jotteivät ne kastu, koska päätin pestä vessan seinät. Lattia ja kalusteet oli jo hoidettu tietysti. Tämän tehtyäni aurinko kutsui minua ja jätin seinän pesu hommat odottamaan pilvistä hetkeä.

Vinkkinä vessapaperirullateline. Toinen vessamme on samassa tulassa kuin suihku. Vessapaperit on katajakepissä ja pyyhkeet kuivuvat rustiikilla telineellään

Vinkkinä vessapaperirullateline. Toinen vessamme on samassa tulassa kuin suihku. Vessapaperit on katajakepissä ja pyyhkeet kuivuvat rustiikilla telineellään

Hylly on näppärä. Ei täällaiseen mökkiin sovi valmiskalusteet. Hyllyllä seisovat kiharoitteni varmistajat joita ilman en kyllä tule tosiaankaan toimeen!

Hylly on näppärä. Ei täällaiseen mökkiin sovi valmiskalusteet. Hyllyllä seisovat kiharoitteni varmistajat joita ilman en kyllä tule tosiaankaan toimeen!

Pilvi saapuikin, kuten elämässä aina tapahtuu. (Huomaa filosofinen ote) Ojentelin aurngosta lämpimiä jalkojani, venyttelin ja vanuttelin ja vihdoin lähdin laiskasti vessan seinien pesupuuhiin. Vaan mitä oli tapahtunut! HAJU OLI POISSA! Tsadaaaa! Olin aivan äimänä. Nuuhkin kuin huumekoira. Menin ulos ja tulin takaisin sisälle, mutta haju vaan pysyi (onneksi) poissa. Sitten ymmärsin. Ainoa asia, joka oli muuttunut, oli poistetut vessapaperit. Se haju tuli siis niistä hiivatin vessapapereista! Olin epähuomiossa ostanut TUOKSUVAA vessapaperia.

 

Syylliset jonossa!

Syylliset jonossa!

Tämä taistelu kesti puolitoista viikkoa. Sen vaan sanon, että kakkakin haisee paremmalle, kuin tuoksuva vessapaperi. Ja tyhmästä päästä kärsii koko ruumis!

Että tämmösissä meinigeissä täällä. Puhtaalta tuoksuu lomakodissa ja lomakin on kohta pidetty.

Iloa päivään

🙈

Hanna