Vain sekunti ja kaikki oli vaakalaudalla

Yhtäkkiä kävellessä se tapahtui. Otin askeleen ja sitten rusahti. Olin lattialla enkä uskaltanut oikaista jalkaa. Koetin. Se ei oiennut. Kenkkasin autoon ja olin paniikissa. Olin menossa Fustra-treeneihin enkä oikein tiennyt mitä tehdä. Jospa jalka oli vain jossain väliaikaisessa lukossa?

No niin ei ollut. Kävi ilmi, että polvesta oli irronnut pala rustoa,  joka oli kiilautunut nivelpintojen väliin ja esti jalan suoristamisen.

Mietittiin leikkausta, mutta se osoittautui huonoksi vaihtoehdoksi ja lääkäri oli sitä mieltä, että pala saa murentua itsekseen ja sitten kadota.

APUA! Olisin oma luunmurskaajani! (ruston, that is) Polveni olisi pähkinänsärkijä….jota käytän itse. Ensimmäinen ilta meni paniikissa. Aamulla heräsin hyvällä miellellä ja päätin mennä Fustra-treeneihin, koska ylävartaloa ei vaivaa mikään.

Päivä meni viedessä autoa huoltoon, oli yksi lehdistötilaisuus, kynsi huolto ja sitten treenit.

IMG_8850

O-ou mä ja kyynersauvakaverit!

Oli nastaa olla salilla. Juho oli suunnitellut treenin, jossa istuin tai makasin. Voi että oli nastaa. Joku sanoi respectii hei, kun näki kyynersauvani. Nastaa sekin, mutta tavallaan juuri kreisiä. Kun tulee harmi jalkaan, niin ei kannata kostaa koko kropalle. Ja varsinkaan päälle. Liikkumattomuus ei tee hyvää aivokopalle.

IMG_8854

Kiertoja (ja hymy kameralle)

IMG_8857_2

Sivutaivutuksia

IMG_8865

vipunostot sivulle

IMG_8869

pystypunnerrus

Kotona menin lepäämään ja annoin polven hitaasti hitaasti valua selin makuulla suoraksi. Jännitin, että meneekö ja sattuuko kohta aivan hulluna, kuten edellisenä päivänä. EI! Se meni. Makasin pari tuntia koipi suorana. Sitten varovasti lattialle. Kävelin ILMAN SAUVOJA! Jeeeeeeee! Ei se vielä täysin catwalk-kelpoista ole, mutta mutta homma etenee. Olen niin onnellinen. Olen onnellinnen koko tapahtumasta.

Taas sain paljon. Näin miten upeat lääkärit mulla on ja kuinka saan nopeasti hoitoa, jos on tarvis. Sain huomata taas kerran, kuinka ihania ystäviä ja sukulaisia mulla on – sain monta viestiä, joissa kysyttiin vointia ja toivotettiin tsemppiä. Sain taas huomata kuinka turhaa on pelko. Pelkäsinhän kipua, etten voi tehdä töitäni, etten parane nopeasti jne. Ajattelin, etten pääse treenaamaan. Monta juttua oli mielessäni, kun vielä suunniteltiin leikkausta.

Nyt on hyvä fiilis ja harjoitan jalkaa ja ajattelen vaan kuinka onnekas olen. Mä olen kuulkaa onnen tyttö – kiitos!

Kiitos myös Casallille treeniasusta!

Kommentit
  1. 1

    Marja sanoo

    Kyllä olet reipas!

    Juuri tuota positiivista asennetta elämään harjoittelen parhaillaan,(siis fustran lisäksi)
    Haluan oppia näkemään ikävissäkin asioissa edes jonkun hyvän puolen.

    Kiitos kirjoituksesta, ehkä minäkin tästä vielä kehityn sekä fyysisesti että henkisesti:)

  2. 2

    hannasumari sanoo

    Hei Marja!
    Säkin fustraat – mahtavaa. Siitä sitä positiivisuutta tulee ainakin. Kun liikkuu niin pää voiparemmin. Ja joskus se postitiivinen asia näkyy vasta piiiitkän ajan päästä. Jos en itse sitä heti huomaan, sanon mielessäni, että jänää nähdä mitä iloa tästäkin taas oli.
    Tämän polvikeissin iloja olivat: huomasin kuinka moni mun ystävistä ajattelee mua ja vältää siitä mitä mulle tapahtuu. Kävi tuuri, että polvi tuli kuntoon, ennen Suomen kaunein piha -kuvausten alkua ensi viikolla. Saatiin tietää kuinka huonossa kunnossa polvi, siihen täytyy vaihtaa nivel jossain vaiheessa. Onneksi on varaosia!
    Ihanaa kevättä!
    Pus
    Hanna

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *