Pelkuri tässä päivää!

 

 

IMG_7660

Tästä olen super ylpeä. Pelotti aivan hulluna, mutta onnistuin ja se tuntui ihanalta!

Mulla on sellainen vanha fraasi enduroretkiltäni, että kaikilla on omat mäkensä. Se tuli siitä, kun pelkäsin ajaa mäkiä. Ylämäkiä ja alamäkiä. Pikkuhiljaa mäet jyrkkenivät molempiin suuntiin ja olin aina onnellinen, kun pärjäsin. Joillekin ne olivat aivan helppoja, mutta heilläkin oli toki omat pelottavan haastavat mäkensä.

Portugali_enduro 163

Enduroa Portugalissa. Jokien ylittäminen ei pelottanut, se oli coolia. Mäet oli pahoja.

Pelkään kaikenlaisia juttuja mutta itsensä ylittäminen on mannaa. Viimeisin kauhun paikka oli roikkua silkkiliinassa pää alaspäin. Mutta samalla se kiehtoi. Olin varma, etten koskaan tekisi sitä – mutta minä tein. Se oli ihan sairaan siistiä.

Airjooga on ihan mielettömän hienoa. Liina kannattelee osaa kehon painosta ja se auttaa venymisessä. Liinan avulla voi venyä, tai punnertaa, roikkua tai olla kuin perhonen suojassa omassa kotelossaan ja rentoutua, päästää irti kaikesta.

 

IMG_7664

Irti päästäminen on ollut tärkeää ja kiinnostavaa joogassa. Petri (Linnankivi jooga-opettajani) on puhunut siitä paljon. ”Uskalla päästää irti” tarkoittaa montaa asiaa. Päästä irti ajatuksista, huolista, käänny sisäänpäin. Päästä irti kehosta. (Voikohan niin sanoa?) Valitin, että irtipäästäminen sattuu. Pitkät venytykset tekevät kipeää. Petri vastasi, että kaikki luopuminen tekee kipeää, luota kehoosi, kyllä se sen kestää.

IMG_6847

tässäkin asennossavenyy vaivattomasti silkin sisässä. Se on kuin lepoa. Joskus lattia on liian kova. Mutta ilmassa on ihanaa.

Kiinnostava ajatus. Se meni minulla läpi ja annoin venymisen tapahtua enkä pannut yhtään hanttiin. Ja sitten tajusin. Minä pelkään kipua lähtökohtaisesti. Piikkejä erityisesti. Ja olen koettanut päästä pelosta eroon. Nyt tajusin, että pointti on siinä, että pelkään kivun kovenevan ja hannaan siksi. Ei se kovene. Se pysyy samana ja sitten loppuu. Ja kun ei jännitä, niin venyy.

IMG_6855

IMG_6854

Lopulta innostuin niin, että joogailin vähän Saarenmaan metsissäkin, kun löytyi sopivia mäntyjä…

IMG_1742


IMG_1747

Puu asana puussa! Hauskaa!

Parin kuukauden joogaaminen on jo tehnyt minulle valtavasti hyvää. Ajattelen usein Pirkko Mannolaa ja hänen spagaattejaan. Hän on joogannut vuosikymmeniä. Se on minunkin unelmani. Joogata ja fustrata elämän loppuun asti. Voimaa, liikkuvuutta, ryhtiä ja joustavuutta. Se olis kyllä nasta homma. Kun katson nyt 89-vuotiasta äitäni, näen kuinka tärkeää liikkuminen ja lihakset ovat.

Yhteistyössä Yoga Nordicin kanssa

Namaste!
Hanna

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *