Puujalka!

Juuri heräsin. Kello on 17.45. Nukahdin sohvalle. Se on parasta ikinä.

On ollut ihan hullu viikko. Piti olla ihan rauhaisaa, mutta eipä sitten ollutkaan, olikin matalalentoa. Ihan peruskiirettä on pitänyt ennen joulua. Silti olen halunnut irrottaa sen tunnin tai kaksi johonkin liikuntaan.

Maanantaina päätin mennä sauvakävelylenkille, vaikka huvitti tasan nolla. Mutta lähdin silti. Kengissäni on luistinkiinnitys ja varret nousevat nilkan yli. Paukuttelin menemään ja sitten hups! Jalka osui toisen jalan nilkkaan ja toisen kengän hakanen tarttui toiseen kenkään. Huiiiiiii!!!! Ja sitten sitä mentiin. Molemmat jalat taivasta kohti (No okei, ei ehkä niin lennokasta, mutta nipussa ne olivat kuitenkin molemmat) ja pam rouva tömähti maahan. Musa se jatkoi soimistaan ja olin sillä lailla mukavasti iloinen, kun oli pimeää, eikä ristin sielua mailla halmeilla, että saatoin maata hetken siinä maassa ja ikään kuin tunnustella, jotta mitä kävi. Jos kaatuu vilkkaassa paikassa, on heti noustava ylös ja olla kuin mitään, yhtään mitään, ei olisi tapahtunut. Kömmin pystyyn rauhassa ja totesin olevani kasassa. Hyvä. Sitten musan läpi kuului jotain ja nappasin luurit pois korvilta. Nuori mies siinä kyseli, oliko kaikki hyvin. Siitäkin tuli hyvä mieli, nastaa, että ihmiset välittää.

ei ne ole tällaiset ne kengät, mutta nää on yhtä vaaralliset!

ei ne ole tällaiset ne kengät, mutta nää on yhtä vaaralliset!

Lähdin jatkamaan lenkkiä, matkaa oli vielä puolen tunnin verran. Reippaasti sujui, paitsi ihan lopussa alkoi tuntua kipua reidessä. Kotona odotti kuitenkin lämmin sauna (BIG MISTAKE!) jonne autuaasti nukahdin toviksi. (BIG MISTAKE!) Saunan jälkeen se alkoi. Aivan posketon kipu reidessä. En kärsinyt astua lainkaan ja välillä huusin kivusta. Asteikolla 0-10 sanoin että kipu on 8,5. Laitoin reidelle kylmäpakkauksen, se auttoi vähän.

Eli minulla oli ihan klassinen lihasruhje eli puujalka. Paras hoito sille olisi ollut kompressio ja kylmä heti kotiin tultua ja tietysti kohoasento. Reisi tuuuurposi, kun paras pullataikinani. Ja sattui niin vietävästi. Jalkaa ei kärsinyt liikauttaa milliäkään. Yö meni kehnosti nukkuessa, mutta aamulla pystyin jo jotenkin kävelemään. Fustra-treeneihin lähdin silti, mutta ei puhettakaan kyykyistä. Yläkroppa ja vatsa saivat kyytiä.

voisin kyllä haluta tällaiset - ehkä tuunaan?

voisin kyllä haluta tällaiset – ehkä tuunaan?

Yöllä oli taas hankalaa ja valvoessani luin netistä, että kryo- eli huippukylmähoito ja lymfa-hoito vuorotellen nopeuttaisi paranemista. Nyt on aika sitten mennytkin jouluhommien sijaan jalkahommiin. Olen saanut jalkaan huippukylmähoitoa ja lymfahoitoa vuoron perään. Molemmat hoidot ovat huippujännittäviä.

Kryohoito eli huippukylmä on hoito, jossa Cryonic-laitteella suihkutetaan -78 asteista mikrokidettä ihon pinnalle. Se ei tunnu kuin viileältä, vaikka ihon pintakerrokset jäähtyvät erittäin nopeasti noin viiteen asteeseen. Nopea jäähtyminen käynnistää termoshokin. Se poistaa kipua nopeasti ja siten rentouttaa lihakset ja lihaskalvot. Cryonic-laitteella voi hoitaa kaikenlaista muutakin.  Voi tutustua etureiden lihasruhjeen hoitoon kryoterapialla täällä. Olen ollut hoidossa ennenkin, silloin poistettiin kipua vaurioituneesta polvesta.

Vacustyler-alipainehoidolla sain lymfaa jaloille ja koko vartalolle itse asiassa. Alavartalo on kokonaan metkassa kapselissa, jossa alipaine ja normaalipaine vuorottelevat. Se oli erittäin rentouttavaa ja kivutonta. Huomenna ehdin vielä saada kumpaakin hoitoa ja jouluna tanssitaan sitten polkkaa kuusen ympäri ihan vaivatta!

Nyt jo kävelen ihan hyvin, mutta jos olen paikoillani pitkään, niin ai ai kyllä tuntuu keljulta Tänäänkin pystyin kuitenkin treenaamaan, mutta tein vain keskivartalo- ja ylävartalotreeniä.

näähän ON vähän kuin joulukuuset? Nest pas?

näähän ON vähän kuin joulukuuset? Nest pas?

Tänään oli myös pakko alkaa tekemään joulujuttuja ja aamulla lähdin sitten liikenteeseen lista kourassa. Oi sitä riemua, kun yksi tehtävä toisensa jälkeen tuli hoidettua. Huomaan, että olen listaihmisiä. En saa mitään tehtyä, jos ei ole listaa. Rakastan listoja. (Kirjoitan listojani jostain syystä aina käytettyille kirjekuorille ja kuulin juuri kuinka ystäväni oli tehnyt kauppalapun A-neloselle, jonka taustalle hän oli taiteillut joulukuusen! OMG kuinka hienoa!)

Kun lista lopulta oli suoritettu ja ajoin kotiportista sisään, se sitten tapahtui. Joulurauha ja joulumieli astuivat minuun ja rentouduin. Hartiat laskeutuivat alas ja hengitys muuttui kokonaan. Ei stressannut enää sekään, että joulukortit jäivät lähettämättä, vaikka rakastan niiden lähettämistä.

Pian olin sohvalla umpiunessa.

Olkaa varovaisia lenkillä älkääkä stressatko!

Hanna

Kommentit
  1. 1

    Olavi Heinonen sanoo

    ”Liikunta on varallista”. Kaaduin aikoinaan hiihtolenkilläni ja koska kello oli lähes 22 illalla ja totesin heti, että käteni oli hervoton. Ei ollut kännykkää ja huusin apua, mutta koska olin kaukana kodistani ja ihmisiä ei ollut siihen aikaan liikkeellä. Pakkasta oli n -15 11.1.1999. No hitaasti kapusin rinnettä alas ja vasemmalla kädellä, joka oli kunnossa hiihdin kilometrin ja sitten nostin sukseni ja sauvani terveeseen käteeni ja kävelin vielä n kilometrin kotiin, jossa asuin yksin. Otin päällysvaatteet pois ja kännykän vuoteen viereen ja yritin nukkua. Seuraavana aamuna, jouduin hälyttämään ambulanssin ja huoltomiehen avaamaan oven, kun en päässyt ylös sängystä. Paareilla sairaalaan, jossa kirurgi kysyi, että olenko ollut tappelussa, kun olkaluu oli lähes katki ja se yläpään pallonivel murskana. No, kipsiin ja pari kuukautta huilasin, mutta kävin kyllä käv.lenkeillä. Sitten jo maaliskuussa kävin hiihtelemässä meren jäällä Sipoon ulkosaaristossa, jää kun on tasaista. Ainoa huono puoli oli, että juuri oikea, kirjoituskäteni motoriikka ei ole ikinä palannut. Rakastin piirtämistä ennen tätä onnettomuutta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *