Ruokokattoja, kukkamattoja ja tonneittain kalaa

Kaupallinen yhteistyö: Eckerö Line

Olisin toden totta voinut jäädä Saarenmaalle nauttimaan keväästä! Sen sijaan tulin kotiin keskelle remonttia, joka ahdistaa. Se ahdistaa siksi, että joudun koluamaan nurkkia ja kaappien perukoita ja ne kaikki ovat täpö täynnä tavaraa. (Onneksi eilen oli äitienpäivä, joka oli ihanista ihanin.)

Kevään orastavassa vihreydessä kävelyllä Carolinan kanssa

Kevään orastavassa vihreydessä kävelyllä Carolinan kanssa

Mutta Saarenmaalle lähden kohta uudelleen. Kevät oli siellä jo pitkällä. Luonnon voima tuntuu käsittämättömältä. Taivas pieksi alkuviikosta vuoron perään rakeita ja lunta. Jäätävästä kylmyydestä huolimatta hennot kukat reväyttivät terälehtensä selkosen selälleen ja loistavat auringonkeltaisina mattoina, kuin sanoakseen, että aivan sama, valo voittaa aina. (Se kannattaa itsekin painaa visusti mieleen.)

Saarenmaa on noin 100 km Helsinkiä etelämpänä, mutta luonto on kovin erilainen. On paljon luonnonkukkia, joita en ole koskaan nähnyt Suomessa ja tuttuja kukkia taas on paljon suurempina kasvustoina kuin meillä.

Nyt lehtojen ja pihamaiden nurmet loistavat keltaisina sekä keltavuokoista että mukulaleinikeistä. Näky on huikea!

Mukulaleinikkejä

Mukulaleinikkejä

Keltavuokko - aivan kuin valkovuokko paitsi keltainen

Keltavuokko – aivan kuin valkovuokko paitsi keltainen

Keltavuokko ja mukulaleinikki

Keltavuokko ja mukulaleinikki

Toinen Saarenmaan erityispiirre on ruokokattoiset talot. Kun ostimme oman, vuonna 1923 rakennetun talomme, sen vanha ja vaurioitunut ruokokatto oli suojattu asbestilevyillä, joiden alla oli vain jäämiä entisestä ruokokatosta. Teetimme sekä taloon, että pihalla ilman kattoa ja lattiaa olleeseen vanhaan talliin upeat uudet ruokokatot. Kun ne rakennetaan, ruoko on kullankeltaista, mutta muutamassa vuodessa siitä kauniisti tummaa.

Meidän talli. Katonharja on uusittu viime kesänä ja on siksi vielä kullan vaalea. Talon hirret on tammea.

Talvella kerätyt kaislat niputetaan kevyen "koneen" avulla samankokoisiksi nipuiksi. Olkikatto on noin 30 cm paksu ja sen lämmöneristyskyky on huima.

Talvella kerätyt kaislat niputetaan kevyen ”koneen” avulla samankokoisiksi nipuiksi. Olkikatto on noin 30 cm paksu ja sen lämmöneristyskyky on huima.

Ruoko eli kaisla (en osaa tarkemmin määritellä mikä kaislalaji) leikataan talteen talvella, kun meri on jäässä ja jäällä on helppo liikkua. Ruo’oista tehdään keskenään samankokoisia nippuja, jotka viedään katolle, jossa ne avataan ja asetetaan kattoruoteiden päälle leikkauspinta alaspäin kerroksittain. Lopputuloksena on katto, joka eristää ääntä ja lämpöä erinomaisesti ja on tavattoman kaunis. Sen sanotaan kestävän 60 vuotta, mutta katon harja on uusittava 10 vuoden välein. Harjalla ruo’ot asetellaan harjan suuntaisesti ja kiinnitetään paikoilleen katajakalikoilla, jotka kiinnitetään toisiinsa katajavitsoilla.

Kun matkattiin Eckerön m/s Finlandialla Tallinnaan, juttelin laivan henkilökunnan kanssa ruuasta. Keskustelu alkoi kakuista. Ja sain kuulla kiinnostavasta raejuusto-kirsikka kakusta. Reseptiä en mistään löytänyt, mutta näin kaupassa sellaisen ja koska vietin Saarenmaalla synttäreitäni, leivoin sellaisen! Se oli älyttömän hyvää.

Mun synttärikakku! raejuusto-kirsikkakakku.

Mun synttärikakku! raejuusto-kirsikkakakku.

Mutta mitä siellä laivalla syödään? Pääsin laivan keittiöön keittiöpäällikkö Joakim Blomqvistin mukaan. Hän, sekä Tuomas Sillanpää ovat kehittäneet laivan buffan herkulliset menut, jotka vaihtuvat kuusi kertaa vuoden aikana.

laivan keittiö on tehokas ja koko ajan käytössä.

laivan keittiö on tehokas ja koko ajan käytössä.

m/s Finlandian ruoka tehdään alusta asti itse.

m/s Finlandian ruoka tehdään alusta asti itse.

Hrrrrr - jääkaapissa - yhdessä monista - on kylmä. Täällä on mm. gluteenittomia karjalanpiirakoita.

Hrrrrr – jääkaapissa – yhdessä monista – on kylmä. Täällä on mm. gluteenittomia karjalanpiirakoita.

Keväinen menu on raikas ja siinä on käytetty paljon kasviksia.

Keväinen menu on raikas ja siinä on käytetty paljon kasviksia.

m/s Finlandian ravintolasali on viihtyisä.

m/s Finlandian ravintolasali on viihtyisä.

Nyt on menossa kevätmenu, joka vaihtuu pian kesämenuun. Raaka-aineissa suositaan lähiruokaa ja menuissa sesonkiajattelua. Kaikki ruoka tehdään alusta asti itse laivan omassa keittiössä suurella sydämellä. Oma suosikkini, murea ja maukas lammaspata, muhii laivan uunissa kymmenen tuntia. Sen salaisuus on suolan sijasta käytetyt mustat oliivit, jotka tuovat padalle syvän herkullisen aromin. Eniten laivalla kuitenkin syödään kalaa ja äyriäisiä. Lohta syödään vuodessa yli 20 tonnia. Juustoa popsitaan 40 tonnia, perunaa 42 tonnia, pekonia yli 13 tonnia ja mansikoitakin menee lähes tonni. Määrät ovat huikeita. Laivalla matkustajat nauttivat hyvästä ruuasta mennen tullen ja ruokaa valmistetaan koko ajan. Kiirettä riittää siis keittiössä. Vain kakut ja muut leivonnaiset tulevat muualta, koska laivassa ei ole leipomoa. Keittiöhenkilökunta myös siirtää kaiken ruuan laivan kylmätiloihin ja sieltä edelleen keittiöön ja valmistuksen jälkeen ravintolasaliin. Kovin fyysinen työ, siksikin on hienoa, että sitä tehdään rakkaudella meille herkkusuu matkustajille!

Tulipas nälkä….

♥️

Hanna

 

Kommentit
  1. 1

    Paula sanoo

    Niin ihania nämä Saarenmaa jutut , lisää vaan niitä , niin kaunista katsottavaa ja luettavaa!
    Kiitos hyvästä blogistasi!

Trackbacks

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *