Salaisen metsän yö ja kiitokset

Hyvää uutta vuotta rakkaat lukijani!

Huikeat männyt viime yönä

Huikeat männyt viime yönä

Suuret kiitokset kaikesta palautteesta ja kommenteista, joita olen saanut viime vuoden blogikirjoituksista. Vuosi 2016 on ollut minulle hieno blogivuosi. Ja ilman lukijoita se ei sitä olisi ollut.

Olen miettinyt kiivaasti pari viimeistä päivää, mitä kirjoittaisin vuoden viimeiseen blogiin. En halunnut kirjoittaa mitään koostetta viime vuodesta ja vanhan kertausta. Vuodessani ei tuntunut olevan mitään erityisiä huippukohtia tai romahduksia. Sitten yhtäkkiä vasta nyt aamulla tajusin sen, mikä vuodessa oli erityistä. BLOGI!

Olen kirjoittanut viime vuoden aikana 172 blogikirjoitusta. Ja olen rakastanut niiden kirjoittamista ja kommenttien seuraamista joka hetki. On ollut myös jännää nähdä mikä kirjoitus kiinnostaa, mikä ei sytytä ollenkaan ja sitten huomata, että vain ilmaan heitetty turhautunut kirjoitus, jostain asiasta lähtee hulluna lentoon ja saa aikaan vaikka mitä.

Sellainen oli kirjoitukseni rokotusvastaisuudesta. Sen myötä olin puhumassa aiheesta sekä Ylen että MTV:n aamuohjelmissa ja Yle teki aiheesta myös nettihaastattelun verkkoon. Siitä kirjoitettiin lehdissä ja muissa blogeissa. Sain palautevyöryn ja ihmiset kaupungilla pysähtyivät kommentoimaan asiasta ja kiittämään kirjoituksesta.

Aihe, josta olen saanut eniten yksityisviestejä, on vaihdevuosia käsittelevät kirjoitukset. Viestit ovat olleet sekä koskettavia että hauskoja. Jatkan siitä aiheesta edelleen, sillä mihinkäs siitä pääsen?

Öinen metsä on kuin satumaa

Öinen metsä on kuin satumaa

Teen myös paljon kaupallista yhteistyötä blogin kautta. Yhteistyö on aina merkitty blogiin heti ensimmäisellä rivillä. Ne ovat käyttäjäkokemuksia erilaisista tuotteista ja koska tiedottaja on yksi ammateistani, pidän niistä. Pääsen kertomaan tuotteista ja tapahtumista omat näkemykseni ja jakamaan tietoa. Yhteistyökumppanit  ovat minulle rakkaita myös. Olen oppinut paljon kiinnostavia asioita heidän kauttaan ja päässyt tekemään myös hienoja hyväntekeväisyys projekteja.

Kirjoitan tätä blogia Apu-lehden sivuille ja olen ryöstänyt itselleni pikku palasen A-lehtien työyhteisöä. He eivät tiedä asiasta mitään, mutta pidän koko joukkuetta omana työporukkanani ja Apu-lehden ihana päätoimittaja Marja Aarnipuro on viisas pomoni, jolta voin aina kysyä neuvoa tarvittaessa. Freelancerina olen sellainen yksinäinen susi, jolla on paljon tuttavia ja työkavereita eri tahoilla, mutta ei työyhteisöä. Se onkin yksin yrittämiseni ainoa harmi tällaiselle ekstrovertille ihmiselle.

Kaikkien töideni keskellä tämä blogi-työ on kaikkein pitkäjänteisin projektini ja myös ainoa työni, josta vastaan lopulta kokonaan yksin. Se on kivaa.

Mutta nyt hyppään eiliseen yöhön, sillä se oli yksi huikeimmista vuodenvaihteista ikinä!

Vuodet ovat ehtineet kohdallani vaihtua monenlaisissa merkeissä ja monissa maissa. Kylmässä ja lämpimässä, mutta makeinta on aina ollut ulkona. Viime yön h-hetken vietimme myös taivasalla.

Vaellusta pimeässä

Vaellusta pimeässä

Me vaelsimme mieheni kanssa salaiseen metsään! Lähdimme yöllä lämpimissä vaatteissa matkaan. Mukana oli kaksi varsin valovoimaista halogeenilamppua ja salainen laatikko. Vaelsimme salaisen metsän korkeimmalle kohdalle läpi pilkkopimeän metsän. Välillä sammutimme lamput ja kuuntelimme metsää. Oli hyvin hiljaista. Pilvet olivat väistyneet ja näimme huikean tähtitaivaan korkealla yläpuolellamme. Välillä valaisimme metsää ja puita lampuillamme ja ihmettelimme metsän lumoa. Kaikki varvut ja jäkälät, puut ja sammalet olivat niin kauniita. Rakastan metsiä. Välillä mietin pitäisikö pelätä, mutta en saanut kiinni pelon tunteesta. Joskus lapsena, kun pimeä pelotti, äiti sanoi, että turhaa! Jos et näe – et näy! Erittäin hyvä neuvo.

Tunnetko metsän tuoksun?

Tunnetko metsän tuoksun?

Lopulta olimme perillä. Asetimme salaisen laatikon tukevasti paikoilleen. Otimme hyvät paikat ja sitten BOOOOOOMMM! Laukaisimme lähes kolmekymmentä rakettia yhdellä sytytyslangalla. Siinä istuimme pimeässä kaksin räiskyvien tähtien alla ja annoimme suukon tulevan vuoden onneksi.

img_6563

Suukko myös sinulle lukijani – ilma sinua ei ole minua!

Onnen vuotta 2017

Sinun Hannasi

 

Kommentit
  1. 1

    Päivi oksanen sanoo

    Kiitos Hanna. On ollut mukavaa lueskella asioista,tuntemuksista, matkoista….siis ihan kaikesta kirjoittamastasi. Välillä villisti naureskellen ja välillä vähän kyynelehtien…jatka samaan malliin. Ja ihanaa uutta vuotta sinulle ja rakkaimmillesi. Odotan jo seuraavaa…..terveisin Päivi

  2. 2

    pipsa sanoo

    Olivatko metsän linnut ja muut eläimet innoissaan…Hyvä juttu mutta raketit pois ja anteeksi kun moitin..

    • 2.1

      hanna sumari sanoo

      Hei Pipsa,
      No eivät ne kylä varmaan olleet – totta turiset. Mutta hetki kesti 70 sekuntia. Vien ensi kerralla metsään pähkinöitä ja siemeniä ja pyydän anteeksi.
      Pus

      Hanna

      • 2.1.1

        pipsa sanoo

        Olet kyllä ihana ihminen..Kiva kun tulee ensi maanantai ja lempiohjelmani alkaa.Muista katsoa…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *