Suppilovahveropiirakka – onnenpiiras

Ohut ja hyvä. Makua alusta loppuun

Ohut ja hyvä. Makua alusta loppuun

 

Olen jo kahteen kertaan maininnut, että leivoin sienipiirakkaa viime sunnuntaina. Reseptiä on kyselty, joten toki sen julkaisen. Käytin piiraaseen suppilovahveroita, mutta siihen voi käyttää mitä tahansa sieniä. Muut ainekset valikoituivat sen mukaan, mitä jääkaapista sattui löytymään, mutta onneksi kirjoitin kaiken ylös, sillä hyvää tuli. Suolaiset piiraat on juuri siksi niin kivoja, kun niihin voi laittaa mitä vaan ja lähes aina tulee hyvää.

Yleensä piirakoissa on se vika, että pohja on paksu ja mauton. Oikeasti jos kehtaisin, söisin aina vain sisuksen. Ja homma vaan pahenee mitä pienemmästä piiraasta on kyse. Yhden annoksen pikku quichet eivät usein maistu yhtään miltään, kun paksu taikina on leivonnaisessa pääosassa. Tästä tekee poikkeuksen karjalanpiirakat ja sultsinat, jotka ovat alusta loppuun saakka pelkkää herkkua. Mutta nehän ovatkin ihan oma lukunsa.

Olen kehitellyt ilokseni piirakkapohjia, joissa on makua ja rakennetta. Sienipiirakan pohjaan makua tuo porkkanaraaste ja kaurahiutaleet. Lisäksi pohja ja koko piirakka on ohut.  Ohut ja maukas ja siksi minusta ihan parasta laatua. Lisäksi se on täydellinen hygge-piiras, koska sienet on itse kerättyjä ihanasta metsästä siskoni Ritvan kanssa, porkkanat sain ystäväni kasvimaalta ja kananmuna on tutusta kanalasta. Lisäksi leivoin piiraan onnellisena, ja sehän on tunnettu tosiasia, että leipojan mielialat siirtyvät taikinaan. Usein myös taikinan tunnelma siirtyy kyllä leipojaan. Eli leipomisessa asuu hyvän kierre. Minä rakastan sitä kierrettä. Kun sekoitan taikinaa, olen onnellinen. Aina.

suppilovahveropiirakka_3

 

pala suppilovahveropiirakkaa.

suppilovahveropiirakka_5Sienestäminen on muuten huippulaji. Parasta ulkoilua ikinä. Epätasaisessa maastossa on kivaa kävellä ja loikkia, löytämisen ilo on ihanaa ja metsien kauneus. Jäkälä, naava ja sammalet, harmaat kalliot ja sammalen läpi puskevat varvut.  Metsää on tosi vaikeaa kuvata niin, että kaikki tuo, tai edes osa siitä näkyisi. Mutta onneksi me suomalaiset tunnemme metsät ja onneksi niitä on niin että jokainen joka tahtoo, voi sinne mennä. Mutta eiköhän tässä ole löpisty tarpeeksi jo! Nyt siihen reseptiin.

Sienipiirakka Hannan tapaan

24 cm halkaisijaltaan oleva vuoka

100 g huoneenlämpöistä voita

100 g porkkanaraastetta

1 dl jauhoja

1 dl kaurahiutaleita

½ tl leivinjauhetta

½ tl suolaa

Täyte

1/2 l tuoreita tai 40 g (n. 2dl) kuivattuja suppilovahveroita

1 pieni valkosipulin kynsi

1 punasipuli

1 rkl öljyä

2 tl tuoretta timjamia

1 tl tuoretta rosmariinia

Suolaa

Mustapippuria

1/ 2 dl pinjansiemenia

100 g Philadelphia tuorejuustoa

1,5 dl kuohukermaa

1 muna

2 dl vasta raastettua parmesaania

 

Tee taikina

(Jos käytät kuivattuja sieniä aloita siitä, että laitat ne likoamaan kylmään veteen.) Sekoita keskenään rasva ja porkkanaraaste. Sekoita keskenään vehnäjauhot, kaurahiutaleet, leivinjauhe ja suola. Yhdistä seokset ja muodosta niistä taikina. Levitä taikina voideltuun ja jauhotettuun piirakkavuokaan kostein somin. Paista 225° 10 min ja ota sitten pois uunista ja täytä.

Tee täyte

Paista puhdistettuja sieniä öljyssä pannulla kunnes neste on kiehunut pois niistä. Jos käytät kuivattuja sieniä, kaada liotusvesi pois ja paistele sieniä, kuten tuoreitakin, kunnes neste on melkein haihtunut. Lisää pieneksi silputtu sipuli ja murskattu valkosipuli ja paistele kunnes sipulit pehmenevät. Mausta kevyesti suolalla ja mustapippurilla, tuoreella timjamilla ja rosmariinilla. Levitä täyte piirakkapohjan päälle ja ripottele pinnalla pinjansiemenet.

Sekoita keskenään kerma ja tuorejuusto ja lisää joukkoon kananmuna. Sekoita tasaiseksi ja kaada täytteen päälle. Lisää pinnalle vielä parmesaniraaste ja paista kypsäksi 200 asteessa noin 30 min.

Herkkuhetkiä ruokapöytään

♥️

Hanna

 

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *