Miksi näin?

Olin salaattilounaalla tänään kaupungissa ja jotenkin meni hermot. Tiedättekö se yhtälö, jossa mikään ei toimi?

Kun olin snadi ja äiti opetti ruoka-asioita, syömistä ja kattamista ja niin pois päin. Opin muun muassa seuraavaa:

Ruoka täytyy voida syödä niillä aterimilla, jotka katetaan kyseisen ruoan kanssa. Salaatti kuuluu syödä haarukalla, joten muista aina pilkkoa salaatti sellaiseksi, että sen syöminen haarukalla on mahdollista.

No nykyään salaatit ovat erilaisia. Niitä voi ani harvoin syödä haarukalla. Salaattiannoksessa on usein suuria paloja kuorimattomia hedelmiä, kuten melonia ja ananasta, joita ei tosiaankaan voi syödä kuorineen.

Äiti opetti, että lautasella saa olla vain asioita jotka voi oikeasti syödä. Hirvittävän järkevä neuvo! Ei siis kukkia, jotka ovat myrkyllisiä, vaan ainoastaan syötäviä kukkia. Eikä hedelmien kuoria, vaikka ne näyttävät annoksessa kivoilta, rouheilta ja trendikkäiltä. Ei myöskään katkarapuja kuorineen soosin seassa. Katastrofi!

Äiti käski ajattelemaan syöjää, että kaikki sujuu vaivattomasti ja niin, ettei syöjä joudu noloon tilanteeseen.

Ei siis cocktailkutsuilla cocktailpaloja joita ei oikeasti pysty laittamaan suuhun kerralla. (Kammottavin kokemus tästä on parsatangon ympärille kääritty ilmakuivattu kinkkuviipale. Kumpikaan ei katkennut, kinkku oli puoliksi suussa puoliksi nielussa ja alkoi epäröidä kumpi on oikea suunta sille…selvisin täpärästi)

Mutta palataan lounaaseeni. Tilasin lämminsavulohisalaatin. Se oli hyvää, mutta sen syöminen oli taistelua.

Salaatinlehdet olivat niin suurina kappaleina, ettei ollut toivoakaan saada niitä suuhun pilkkomatta. Haarukka oli niin tylsäpiikkinen, että sillä ei saanut keihästettyä salaatinlehtiä lainkaan. Äiti opetti myös, ettei haarukkaa tule käyttää, kuin lusikkaa, sitä käytetään pääsääntöisesti piikit alaspäin. Poikkeuksia toki on mm. munakas. Lisäksi salaattini tarjottiin syvästä kupista, jonka pohjalla oli erittäin hankalaa käyttää aterimia. Kurkut ja tomaatit olivat oikean kokoisia, mutta haarukan tylpät piikit eivät purreet edes niihin. (Miksi moisia haarukoita edes tehdään? Mitä virkaa on piikeillä joilla ei voi pistää?)

12165700_10200789358932961_69104082_n

No tämä on varmaan kohtuullisen höhlä kirjoitus, mutta jestas, että kävi hermoon se taistelu kulhon pohjalla! Mutta oli mukavaa muistaa, kuinka paljon viisaista asioita kotoani opin!

Kokonaan oman kirjoituksen voisi kirjoittaa siitä miten kummallisesti ihmiset pitävät käsissään veistä ja haarukkaa ja näistä kahdesta varsinkin haarukkaa. Vaatii aikamoista akrobatiaa saattaa ape suuhun, jos haarukan varsi kulkee etusormen alta, keskisormen ja nimettömän päältä ja pikkurillin alta. Mutta kukin tyylillään tietysti. Omat tenavani joutuivat kyllä opettelemaan jo ihan pieninä sen yksikertaisimman ja sulavimman tyylin.

Ai kaameta!

Terveisin nipo 😉

haukkuvat koirat – päivän kaktus!

Ihanaa, kun on ollut lämmintä! Meidän terassilla jopa kuumaa! Hyvän ilman kunniaksi päätettiin mieheni kanssa tehdä fillariretki. (Oikeasti minä päätin ja hän suostui) Mutta nämä kotikonnut on koluttu moneen kertaan ja teimmekin niin, että pistimme fillarit autoon ja ajoimme Arabianrantaan ja hyppäsimme pyörien satuloihin siellä.

missä me ollaan? Onneks on puhelin ja kartta!

missä me ollaan? Onneks on puhelin ja kartta!

Ajelimme Herttoniemeen ja sieltä edelleen Laajasaloon, siskoni Ritvan luo kyläilemään. Ritu asuu miehensä kanssa rivitalossa meren rannalla. Ihana paikka oli heidän unelmansa ja hanakalienkin vaiheiden jälkeen, kuin palkintona kävi ihmeellinen tuuri ja sattumus ja nyt he ovat asuneet omassa paratiisissaan jo vuosia. Paikka on tuttu kaikille kolmelle tyttärelleni, jotka käyvät vuoronperään säännöllisesti moikkaamassa Ritua ja Tapsua. Ja syömässä herkkuja liedeltä ja puutarhasta. Nytkin kävi niin, että tyttäreni Katri tuli sinne melkein samalla oven avauksella kuin mekin. Ja kohta laituriin ajoivat veneellään tyttäreni Kirsikka miehensä kanssa. Pian oli pöytä koreana ja istuimme nauttimassa kesäistä lounasta terassilla, meri kimmelsi ja elämä oli suloista kuin silkki. Vain yksi asia oli pielessä ja sitä en voi ymmärtää.

Vettä pyöräilijälle kesälasista. Pinnalla on metsämansikoita ja orvokki! So swet!

Vettä pyöräilijälle kesälasista. Pinnalla on metsämansikoita ja orvokki! So swet!

Paikka on niemessä ja vastarannalla on koirien uimaranta. Koirien haukku on loputonta ja jatkuvaa. Haukkua on aamulla, päivällä ja iltamyöhään asti. Kyllä minä ymmärrän, että koirat haukkuvat ja että ne nauttivat kun saavat uida ja tavata kaverikoiria. Meillä on ollut kaksi koiraa. Mutta kenen älynväläys on perustaa koirien uimaranta paikkaan jonka äärellä on koteja? Ei kukaan halua kuulla sitä räksytystä loputtomiin, vaikka rakastaisi koiria kuinka paljon. Koirien uimaranta pitää olla paikassa jossa koirat eivät häiritse haukullaan, kuten muut Helsingin koirien uimapaikat ovatkin. Oman koiran iloista haukkua jaksaa hyvin kuunnella, kun sen kanssa leikkii, mutta on kohtuutonta, että kaunis päivä merenrannalla hukkuu loputtomaan haukkuun. Ei sitä jaksa edes koiran omistajat itse!

kasissa uikkari ja paita, jos topissa on liian kylmää ajaa kuitenin. Ja onneksi oli. Molempia tarvittiin!

kasissa uikkari ja paita, jos topissa on liian kylmää ajaa kuitenin. Ja onneksi oli. Molempia tarvittiin!

lisää vieraita!

lisää vieraita!

Visiitti oli haukusta huolimatta super. Haukkua ei mainittu, vaikka sisko on puhunut siitä usein muulloin. Kävin vielä uimassa ennen kuin lähdimme polkemaan takaisin autolle. Jalat oli aika muussia kun pääsin kotiin. Seuraavaksi tahtoisin pistää fillarin autoon tai junaan ja mennä Hämeenlinnaan. Olen nähnyt junan ikkunasta pyörätien kauniin järven rannalla. Ajelisin sitä pitkin ja menisin syömään Vanajanalinnaan.

Mikä on sun paras pyöräreitti?

Hanna

Harminpöllijät – tiedätkö tyypin?

”Kiitos että kysyit miksi!!!” Ystäväni melkein huusi puhelimeen.

Soitin siis kaverilleni. Hän sanoi olevansa väsynyt. Kysyin miksi. Niin tavallinen kysymys, mutta kirvoitti melkoisen keskustelun, ei väsymyksen syystä, vaan yhdestä raivostuttavasta tavasta.

Tämä on Peace -ruusu ja tässä siksi että rauha!

Tämä on Peace -ruusu ja tässä siksi että rauha!

Tiedättehän sen ihmistyypin, joka pöllii toisten harmit? Ja laittavat ne aina paremmiksi. Heillä on aina kaikki huonommin, kipeämpää, traagisempaa, kylmempää, kuumempaa ja siis sanalla sanoen, heillä on kakki aina enemmän – oli kyseessä mikä asia tahansa.

Tilanne menee yleensä niin, että kerrot kaverille pahaa aavistamatta, jonkun kiusallisen asian, olkoon se vaikka väsymys. Harminpöllijä kuuntelee innokkaana ja juuri kun saat sanottavasi loppuun hp. vetää henkeä, ei kommentoi sanomaasi sanallakaan, vaan alkaa kertoa, kuinka hän on aivan mielettömän väsynyt, valvonut koko yön ja kerran hän valvoi kokonaisen viikon ja vasta kun hän pyörtyi hän sai hetken levätä….

Elämä harminpöllijän kanssa, on hankalaa koska ihminen tarvitsee myötätuntoa tai ainakin kuulevan korvan. On saatava vähän sympatiaa. Harminpöllijöiden jutut ovat aivan huimia. Ei ole mittaa eikä määrää millään kiusalla. Olen joskus tehnyt testin ja alkanut kasvattaa omaa harmiani taivaisiin, mielikuvitus vain rajana ja todennut sen minkä arvasinkin – harminpöllijän harmisammio on pohjaton. Sen syöveristä löytyy ihmeellisempiä tapauksia, kuin Grimmin veljesten saduista. Ainoa keino säilyttää hyvät välit on pitää suu visusti kiinni ja säästää sattumusten kertominen jollekin toiselle. Mutta suosittelen koettamaan kuinka pitkälle hp. pääsee kilvoittelussaan paikassa harmiaurinkokuninkaana, sillä se on tavattoman viihdyttävää. Oma harmi kutistuu ensikiukun jälkeen koska suurin energia menee pokan pitämiseen ja hämmästelyyn. Jos yllyttäminen ei maistu, on haastavaa muistaa, ettei hp:lle kannata kertoa mitään, mikä omasta mielestä on jotenkin tärkeää tai rassaavaa. Sillä se hetki, kun suusta lipsahtaa sattumus ja tajuat, että kohtaa alkaa paukkua, on turhauttava. Kuin saisi potkun palleaan.

Olen miettinyt, että puuttuuko näiltä tyypeiltä kokonaan empatiakyky, vai mikä tämä ilmiö oikeastaan on. Vai onko kyse vain hassusta tavasta osoittaa empatiaa? En tiedä – en ole löytänyt vastausta.

Nyt kuulen kyllä blogikommenteissa mielelläni kaikki kokemukset tähän liittyen. Ja tietysti myös arvelut siitä, mistä oikeastaan on kysmys.

Harmittomasti

Hanna