Hanna liikenteessä – ja muut teillä liikkujat

Heipparallaa!
Mitä on tapahtunut, kun en ole kirjoittanut mitään melkein viikkoon? Vaikka mitä!

Ensin hajosi auto. Se oli kiinnostava keissi. Olin liikennevaloissa tässä aivan lähellä kotia ja odotin, että valot vaihtuvat vihreiksi. Sitten ne vaihtuivat. Ja sitten ei tapahtunut mitään. Tai itse asiassa tapahtui. Kaikki auton valot alkoivat hulluna vilkkua, etenkin STOP ja jakoavaimen kuva. Lisäksi näyttöön ilmestyi teksti: Vaihdelaatikko on vaarassa rikkoontua.

A vot – siinäpä hauska tilanne kerrassaan. Mietin tovin. Koetin käynnistää auton. Nada! Ei mitään. Mietin uudelleen torvien soittaessa vaativaa konserttiaan takanani. Laiton sitten hätävilkut päälle, nousin autosta ja viittilöin muita ajamaan ohitseni samalla kun etsin käsiini varoituskolmion, jonka vein ihan asiallisesti jonnekin kauas. Satoi vettä ja oli sikamaisen kylmä.

Ajan usein kauppaan aamuisin pyjamassa, jos vaikka kahvi on loppu ja lapset vein kouluun aina pyjama päälläni. (Esikuvani oli omassa lapsuudessani, jolloin yhden Niinan äiti ajoi Niinan ja joskus minutkin kouluun pikkuisella kirkkaanpunaisella Minillä päällään yöpaita ja minkkiturkki! Se oli minusta tavattoman tyylikästä ja rebeliä!) Mutta periaatteessa otan aina autoon mukaan vaatteet, joissa tarkenee vallitsevassa säässä, koska ikinä ei voi tietää. Tällä kertaa en ollut kuitenkaan tehnyt niin. Tietenkään.

No menin autoon, jota en siis saanut käyntiin, joten se oli nopeasti aika viileä, olematta pätkääkään cool. Soitin 24h palveluun ja sain hinauksen, joka luvattiin tulevaksi tunnin päästä. Ei vetele! Sanoin etten voi odottaa, koska jäädyn kuoliaaksi tuota pikaa. Ja ajatelkaa kuinka ihanaa – hinauspalvelu lupasi tulla hakemaan autonavaimen kotoani, joka oli kahden kilometrin päässä. Soitin armaalleni, joka haki minut pois palelemasta.

Kaikki siis järjestyi mainiosti, mutta merkillepantavaa oli, että kolme ihmistä, kaksi nuorta miestä ja yksi nuori nainen, pysähtyivät ja tulivat kysymään, tarvitsenko apua. Se tuntui hienolta ja ihanalta. Typerää oli se, että keskustellessani autopalvelun kanssa puhelimessa, en voinut vastata avun tarjoajille kunnolla. Puistelin vain tarmokkaasti päätäni ja kumartelin kiitokseksi.

auto liikenteessä

Mutta siis – avuliaisuus ei ole kuollut, vaikka autoni kuolikin siihen toviksi. Nyt se on jo taas hyvässä hapessa ja eilen ajoin sillä asioilleni. Matkalla näin autoilijan, joka tarvitsi apua. Auttamassa oli neljä paloautoa, poliisi ja ambulanssi. Kaikkien autojen vauhti rauhoittui.

Aina kun näen onnettomuuden, sydämeni kutistuu rusinaksi. En voi olla ajattelematta, miten joidenkin ihmisten elämä on juuri muuttunut. Vaikka onnettomuus olisi aivan pienikin, kuljettaja pelästyy, autot hajoavat, tulee kustannuksia ja vaivaa, se kaikki on vielä pientä. Mutta sitten kun tulee vammoja ja vielä pahempaa. Nytkin palomies käveli pitkäteräinen moottorisaha kädessään. Auto oli ylösalaisin pientareella kehätien liittymän kaarteessa.

En voi tietää mitä on tapahtunut, mutta sen tiedän, kuinka hulluina ihmiset liikenteessä ajavat. Röyhkeitä kuljettajia, perässä roikkujia, kiilaajia, minä minä minä –ajajia. Kuljettajilla on mahtava osaamisen tunne, joka kuitenkin voi pirstaloitua tuhansiksi palasiksi muutamassa sekunnissa.

Moottoriteiden ja muidenkin teiden työmaiden kohdalla nopeuksia on rajoitettu tuntuvasti, mutta ani harva piittaa niistä pätkääkään. Minusta se on härskiä ja itsekästä. Rajoituksiin on aina syy. Itsekäs kuljettaja on kuitenkin sitä mieltä, ettei se koske häntä. Ällöä.

Kaikki myös tunnistavat kiilaajat, jotka ajavat täytä vauhtia jonojen ohi ja kiilaavat viime hetkellä jonoon sivusta. Miksi? Koska heillä on kiire. Ei jaksa jonottaa. Aha.

Ajakaa varovasti ystävät, pysähtykää tarjoamaan apua ja toivotaan, ettei eilinen onnettomuus tuottanut mitään peruuttamatonta ihmisille.

 

Suukkoja

Hanna

 

Heikko hämäränäkö on turvallisuusriski

Kaupallinen yhteistyö: Specsavers

Luin ihanan kirjoituksen, jossa eräs nainen kertoi rakkaudestaan ajaa öisin autoa. Jaan tunteen ja luulen, että tiedän mistä hän puhuu. Se on se tunne, kun ajan hämärässä yössä ja auton ikkunat avatessani sisään tulvii raikasta, vähän viileää ilmaa ja ihania tuoksuja. Kukkia, multaa, suolaisen meren ja levän tuoksua. Tuntuu kuin tuoksut vahvistuisivat yöllä. On hiljaista ja tulee tunne kuin omistaisin maiseman, tuoksut ja maailman. Se on ihanaa.

Sekä maantiet että kaupunkien kadut ovat öisin niin toisenlaisia, kuin päivällä. Hiljaisuus korostaa tunnelmaa. Ei ole väliä ollaanko Suomessa vai maailmalla. Iltahämärässä on taikaa. Hiljaisissa kaduissa ja maanteissä on jotain maagista. Hämärä ja vaaleat kesäyöt Suomessa ovat ihania, mutta syksyllä ja talvella teillä ei öisin ole juuri muuta kuin pimeyttä, liukkautta ja häikäisyä.

hämäränäkö

Pimeällä ajaminen muuttuu puoleksi vuodeksi vähemmän romanttiseksi suoritukseksi, joka ei edes rajoitu öihin näillä leveysasteilla. Pimeästä ja huonosta näkyvyydestä saa kärsiä pitkän pätkän vuodesta jo aamusta aina aamupäivään asti ja taas jo aikaisin iltapäivällä. Sateisina päivinä näkyvyys vähenee entisestään ja voi olla heikkoa koko päivän, ilman valon pilkahdustakaan.

hämäränäkö_specsavers

hämäränäkö_3

Hämärässä näkemisessä on haasteita. Ja iän myötä hämärässä näkeminen vain huononee. Heikko hämäränäkökyky on liikenneturvallisuusriski. Hämärässä syvyysnäkö, värien erottaminen ja näkeminen näkökentän reuna-alueilla ovat heikompia, kuin valoisaan aikaan.

Tuoreen tutkimuksen mukaan suomalaisautoilijoista miltei kolmasosa välttää pimeällä ajamista. Silmälaseilla hämärässä näkemisen ongelmaa voi kuitenkin korjata lisäämällä linssien etupintaan keltaista. Pimeässä ajoon Specsaversillä on myös erityinen Ultradrive Night -linssi.

DSC03103

 

Specsaversin optikko Marina Åkerlund antaa vinkkejä hämärässä näkemisen avuksi:

1

Käy riittävän usein näöntarkistuksessa ja testauta näkösi

2

Kysy optikoltasi parasta vaihtoehtoa ajamiseen, jos käytät monitehosilmälaseja

3

Käytä silmälaseja joiden linsseissä on heijastamaton pinta

4

Linssit kuten Spaecsaversin Ultradrive Night –linssit,  joissa on keltasuodatin, auttavat hämärässä näkemiseen

5

Huolehdi etteivät linssisi ole naarmuiset tai likaiset

6

Silmät tottuvat nopeasti, kun mennään pimeästä valoon. Jo muutaman minuutin kuluttua silmät ovat sopeutuneet kirkkauteen, mutta toisinpäin siihen menee enemmän aikaa. Kun on lähdössä ajamaan hämärällä, on viisasta totutella hämärään hetki ennen liikkeelle lähtöä.

DSC03107

Tutkimuksen mukaan kolme neljästä suomalaisesta kokee, että autoilijoiden tulisi tarkistuttaa näkönsä 3-4 vuoden välein tai useammin. Yli kolmasosa autoilijoista tarkistuttaa näkönsä kuitenkin vain 4-5 vuoden välein tai harvemmin. Koska kävit itse viimeksi näöntarkistuksessa? Varaa aika täältä ja hanki, lasit joilla näet hämärässä paremmin.

Valoa päivään ja turvallisia ajokilometrejä!

Hanna