Baageli huuteli mun nimeä!

Heippa vaan, täällä huutelee Einstein! Ei yhtä viisas mutta yhtä kivasti tukka 🙂

url

Olen tehnyt tällä viikolla hirveästi kirjoitustöitä ja ollut siis vain työpaikallani, eli isossa nojatuolissani olohuoneessa. Välillä olen käynyt treeneissä ja kaupassa. Tänään olin hoidattamassa koipeani Tatulla, joka hieroo sillä lailla kohtuullisen intensiivisesti painamalla peukaloaan menemään pitkin mun lihaskalvoja. Se sattuu aivan järkyttävästi.

Tykkään liikkua tuolla kylillä välillä aivan hirveän näköisenä. Olen vain puhdas. Ei meikkiä eikä laitettuja hiuksia. Ja voin kertoa että mun tukka tarvitsee kosteussuihketta, lakkaa, muotovaahtoa ja kiharantaikojaa, että se näyttää siltä miltä se yleensä näyttää. Jos en tee mitään, on talvi ja ollaan Suomessa, se sojottaa pystyssä. Ihan kuin Einsteinilla. (Ripaus ripsiväriä ja kulmakynää ovat myös äärettömän tarpeellisia.)

Kun makasin siinä hierojan penkissä näin tukkani siinä tyynyllä ja tajusin tämän yhtäläisyyden kuuluisaan fyysikkoon. Olisin iloinen jos yhteinen nimittäjä olisi joku muu ominaisuus kuin hiukset. Esimerkiksi äly. Ei ole.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mutta rohkelikko olen. Ja taapersin kauppaan pörröpääni keralla. Ja mitä siellä oli!!! BAAGELEITA! Booooooom! En syö juurikaan leipää, valkoisesta vehnästä puhumattakaan, joten ihme, että edes huomasin koko rinkelit.

Eipä auttanut muu kuin antautua. Ostin yhden. Sitten ajattelin, että ehkä tytärkin haluaa. Ja kenties mieheni myös. Ostin kolme. Lisäksi ostin pinaattia, Philadelphia tuorejuustoa, tilliä ja kylmäsavulohta. Ajattelin törkeän ihanaa herkkuhetkeä yksin kotona. Yllätys oli suuri, kun mieheni olikin kotona. Kaksinkertainen ilo! Second breakfast yhdessä armaan kanssa harmaana perjantai aamupäivänä. Oi että oli hyvää. Parempaa kuin Jenkeissä. En tiedä miksi.

Tein munakokkelia, paahdoin bagelit, voitelin ne voilla ja paksulla kerroksella kermajuustoa. Silppusin kylmäsavulohen ja laitoin lautaselle tuoretta babypinaattia ja suuren espanjalaisen mansikan. (Ne on muuten tosi makeita! Hämmästyttävää)

Voin sanoa että ei mikään pizzaperjantai vaan baageli berjantai!

Että tämmöinen herkkuhetki ja arjen ilo tänään.

Pus

Hanna

Pullapahe

IMG_0423

Joo, siis rakastan kakkuja, piiraita, leivoksia, pikkuleipiä, korppuja – kaikkea makeaa. Leipominen on ihanaa ja etsin kokoajan ja kaikkialta uusia ideoita ja sävyjä leivonnaisiin. Ongelma on vain se, että en voi syödä makeaa sillä se rakastaa minua yhtä paljon kuin minä sitä ja jää pysyvästi nahkani alle ja siitä en taas en pidä.

Olen ratkaissut pulman kahdella tavalla a) leivon muille ja b) ostelen kahviloissa ulkomalla useita leivoksia ja syön niistä vain yhden lusikallisen. Uulalllaa se vasta on hauskaa! Valita kolme leivonnaista kerrallaan, kaikki erilaisia ja vertailla ja maistella. Harvoin löytyy mitään super upeaa mutta joskus käy tuuri. New Yorkissa maiston apple cider kakkua ja se oli niin hyvää, että söin sen kokoaan. Taistelin myös aikani, että sain toteutettua siitä reseptin. Se on täällä, jos haluat kokeilla. Hauskojen yhteensattumien kautta myös selvisi ettei apple cider tarkoittanut omenasiideriä, vaan omenatuoremehua.

IMG_0417

IMG_0421

IMG_0418

Sunnuntaina ajeltiin kotiin Saarenmaalta juhannuksen vietosta ja Tallinnassa jäi löysää aikaa juuri kahvitauon verran. Ystäväni Hannele on vuosia sitten näyttänyt minulle kinnostavan kahvilan, joka näkyy Pärnu maantielle. Rakennuksen on suunnitellut v. 1904-05 Gesellius – Lindgren – Saarinen, Luther huonekalutehtaan klubiksi. Tyylin tunnistaakin oitis, kun rakennuksen näkee. Klubilla tanssittiin ja kuunneltiin konsertteja vielä neuvostoaikanakin, mutta Eestin itsenäistyttyä tehdas myytiin rakennuksittain pois ja Pagari Poisid ostivat entisen klubirakennuksen kahvilaksi ja leipomoksi. Kahvila on  sisältä perinteinen ja vitriini on pitkäään piiiitkä ja lasin alla on vaikka mitä. Heidän toscakakkunsa on maino herkku, jossa toscan seassa on kuivattuja hedelmiä. Oi voi – se vie kielen mennessään. (Sitä on ainakin joskus saanut ostaa myös Helsingin Stockmannin herkusta). Me istuimme tällä kertaa ainoan ulos tuodun pöydän ääressä, koska halusimme nauttia auringosta, vaikka piha onkin hiukan ankea.75517001

Pagari poisid, eli paakaripojat leipovat suolaista ja makeaa ja tekevät loistavan herkullisia suklaakonvehteja. Tällä kertaa maistoin kolme makeaa leivonnaista. Eclair on vanha rakas suosikkini, mutta tällä kertaa vanilja kreemi oli liian paksua ja suklaa ei pysynyt leivoksen päällä, vaan oli liian kovaa. Mantelisimpukka oli kuin mazariini. Hyvä ajatus leipoa mazariini tuohon muotoon. Rahkapiiras on takuuvarma herkku Virossa aina, niin nytkin. Pidän virolaisista leivonnaisista, sillä niissä käytetään maltillisisesti sokeria. Siellä piiraiden pohjataikinat myös maustetaan, eli ne eivät toimi vain täytteen suojana, vaan herkullisena lisänä.

Terkkuja Turusta, jossa tätä kirjoitan.

Nyt on kyllä pakko lähteä maistamaan joku täkäläinen herkku, niin alkoi sokerihammasta kolottaa!

Iloa päivään

Hanna

Tavallinen päivä on yhdessä kaksi – täyttä elämää

IMG_9479

jos tarkkaan katsoo näkee, ettei kynttilöitä ole poltettuja tosi tarkka tajuaa että ne mokomat ovat vielä eri pituisia. Se ei vaan käy!

Olin aamulla vähän väsynyt ja mietin mitä mä eilen muka tein. No tulihan sitä kaikenlaista touhuttua. Parasta päivässä oli kesken kuvauspäivää niskaani humahtanut onnentunne. Aika hassua muuten että se humahtaa niskaan, mutta tuntuu vatsassa. Ja mä rakastan sitä. Se on parempaa kuin suklaakakku.

Näin se eilinen meni:

Aamulla heräsin joskus liian aikaisin, tais olla viis kello. Otin puhelimen, laitoin kuulokkeen piuhan kiinni ja napit korviin. Kaivoin netistä Sami Minkkisen ”Hyvään uneen ja oloon” äänitteen You Tubesta ja vaivuin hypnoottiseen uneen vielä tunniksi. Kuudelta ylös ja voi tuska – silmieni eteen valkeni paitsi upea aurinkoinen aamu myös koti, joka oli kaaoksessa. Aamupesulla mietin mitä kaikkea tekisin, ennen kello yhtä iltapäivällä, jolloin piti lähteä Suomen kaunein koti –kuvauksiin. Päätin siivota, tehdä raparperimehua ja treenata tunnin omatoimisesti ja tehokkaasti.

Aloitin siivouksesta. Koko huusholli oli täynnä vaatteita. Omia vaatteita, kuvausvaatteita ja treenivaatteita. Keräsin ne paikoilleen ja mietin miksi mulla ei ole askelmittaria. (Haluaisin sellasen Polarin rannekkeen, ois nasta tietää miten askeleita kertyy)

Sitten sänkyä petaamaan. Katsoin mitä ihmettä sille oli tapahtunut. Valkoisen lakanapilven sijaan sänky näytti vähintäänkin epämääräisen kellertävältä. Itseruskettava bodylotion oli värjännyt lakanat! Uulallaa ne näytti kamalilta. Siis päivän ohjelmaan tuli myös pyykkäystä ja samalla tietysti kannatti raahata petivaatteet ulos tuulettumaan.

IMG_9719

ruokakaupan basilika oli osoittanut jo niin kovaa sitkeyttä, että arvelin sen voivan menestyä mun pikku kasvihuoneessanikin. Saa nähdä.

Keittiötä siivotessa päätin istuttaa basilikan ulos ja sen kun tein, huomasin myös, että sunnuntaina istutetut kasvit piti kastella. Ja kitkeä pihatietä. Ja nyppiä kuivia kukkia pois. Sisälle päästyäni huomasin, että kynttiläkruunujen kynttilöitä ei oltu poltettu yhtään. Se on tyhmän näköistä minusta ja pistin kaikki 12 palamaan. Paitsi, että yhdestä puuttui sydän kokonaan. Ja kun toin uuden kynttilän huomasin että kynttilöitä oli kahta pituutta. Kaikki pois. Uudet tilalle. Kynttilät palamaan.

Tajuaakohan kukaan täällä mitä kaikkea tärkeää teen kotimme viihtyisyyden takaamiseksi?? Kynttilöiden palaessa keittelin jo vihdoin aamupuuron, söin sen ja join maailman parasta mustaa vahvaa kahvia. (Täytyy kertoa teille joskus enemmän kahvitavoistani. Ette tule uskomaan sitä stooria! – no niin miksi siis edes kertoisin?)

Olin saanut jo kaksi tuntia kulumaan ja vatsarutistukset ja hikijumppa olivat tekemättä edelleen.

Vastasin liutaan sähköposteja, maksoin laskuja, vein lakanoita kuivumaan ja laitoin uudet koneeseen, tuplasängyn lakanat on niin isoja, ettei koko setti mahdu keralla pesuun.

Sitten keittiöön. Hain raparperit pihalta ja laitoin mehun tulemaan. Päätin ryhtyä kokkaamaan, koska olin sulattanut edellisenä päivänä jauhelihaa pakkasesta. Tein kaalilaatikkoa ja päätin jumpata sillä aikaa kun se on uunissa. Kaapista löytyi vain täysjyväriisiä ja sen keittoaika on 35 minuuttia. No siinä ajassa ei ehdi jumpata. Päätin leipoa kakun riisin kiehuessa.

IMG_9327

IMG_9652

uuden sadon kaali on ihanaa ja kyspyy noeasti. Silpuksi se menee nopeasti mandoliinilla.

IMG_9664

Raparperikakun päälle tein ranskalaisen marengin. Ui ui liian hyvää. Täytyy tänään syöttää se jollekin, etten syö itse kokonaan!

Kun kakku ja kaaliloota olivat valmiit, olikin jo rynnätä etsimään päivän kuvausasu. Ja kas kummaa, sitten olikin jo aika lähteä. Missä tunnin treeni… No ei se mitään ajattelin, menen kuvausten jälkeen Hotjoogaan. Pieni este oli vielä edessä. Järkyttävä ukonilma katkaisi sähköt ja meinasin jäädä vangiksi omalle pihallemme. Sähköllä toimiva portti pysyi tiukasti kiinni…. No lopulta ehdin ajoissa maskiin.

IMG_9687

Kuvauksiin laiton Cartisen haalarin, Pernille Corydon sormukset ja oman vuosia vanhan rannekoruni. Jalassa on Converset jotka ostin etelä-Afrikasta. Ne on päällystetty nahkasilla paljeteilla! Hupaisaa! 

IMG_9678

Kuvauksissa meni lopulta yhdeksään asti, joten jäi joogatkin joogaamatta. Ahmin kaalilaatikkoa ja kaaduin vatsani viereen katsomaan telkkaria sänkyyn. Paitsi että oikeasti katsoin kyllä silmäluomien sisäpuolia.

Tänään taas pirteänä uuteen päivään.

have a nice one!

Hanna