Hämäriä juttuja

Kaupallinen yhteistyö: Specsavers

img_3806-1Aurinko paistaa niin ihanasti, tuntuu aivan kesältä. Äsken söin lounaan terassilla ja luin samalla naistenlehteä. Lämpöä ja valoa riitti. Mutta illat hämärtyvät jo ja aivan kohta hämärää riittää paistetta pitempään. Sateisina päivinä keskellä päivääkin on hämärää ja märkä asfaltti jotenkin imaisee kaiken valon. Moni huomaa, että hämärässä näkeminen tuottaa ongelmia. Tai aina sitä ei edes oikein tajua, ennen kuin tulee se vähältä piti -tilanne. Usein taustalla on korjaamaton taittovirhe, mutta huono hämäränäkö voi kieliä myös diagnosoimattomasta silmäsairaudesta.

Silmä on ihmeellinen, se mukautuu niin moneen. Kun mennään hämärästä kirkkaaseen silmiltä kuluu vain muutama minuutti tottua valoon. Mutta kun siirrytään valosta hämään se viekin paljon kauemmin aikaa. Tyypillisesti se kestää 5-7 minuuttia, mutta aivan täydellisesti silmät tottuvat hämärään puolessa tunnissa. Sen huomaa helposti juuri tähän aikaan vuodesta. Kun touhuan jotain kotona illansuussa saattaa tyttäreni pyyhältää ovesta sisään ja sytyttää kaikki valot ja kysyä, miksi olen pimeässä. En ole huomannut, koska hämärä on hiipinyt sisään hitaasti ja olen ollut sen kanssa käsi kädessä – tottunut ja muuntunut yhtä matkaa illan kanssa. Mutta jos menen valoisasta olohuoneesta pimeään makuuhuoneeseen en näe mitään.

istock_000014819344large-1Kotonahan se ei ole ongelma, osaan kulkea meillä varmasti silmät kiinni törmäämättä mihinkään. Ainakin jos on siistiä! (Sen sijaan isälläni oli suuria ongelmia tässä asiassa ja hän marmatti yhtenään äidilleni tämän taipumuksesta möbleerata kotia – eli järjestää kaikki huonekalut uusille paikoille vähän väliä. Öisiä törmäilyjä vessareissujen yhteydessä tapahtui usein…!)

Sen sijaan heikentynyt hämäränäkö voi olla hyvin hankala ja vaarallinen liikenteessä. Kun illat pimenevät ja märkä asfaltti imee kaiken valon, saattaa tuntua vaikealta nähdä selkeästi. Jalankulkijat tupsahtavat näköpiiriin äkkiarvaamatta ja pyöräilijät tuntuvat ilmaantuvat eteen aivan tyhjästä.

Maantiellä ajaessa saattaa olla vaikeaa ymmärtää mikä möhkäle näköpiirissä häämöttää tai liikennemerkin numerot voivat olla vaikeita erottaa.

Specsaversin Marina Åkerlund neuvoo hämäränäkönsä kanssa tuskailevia menemään optikolle näöntarkastukseen. Monesti hämäränäkövaikeuksien taustalla on korjaamaton taittovirhe, kuten esimerkiksi likitaittoisuus, joka korostuu hämärässä. Likitaittoisuudesta on kyse, kun ihminen näkee lähelle melko hyvin, mutta kauemmaksi katsoessa kuva on samea ja epätarkka.

Olen itse hankkimassa nyt erityisiä ajolaseja, koska ajan paljon paitsi kaupungissa myös juonto- ja luentokeikoille ympäri Suomea. Juttelin Marinan kanssa ja hän suositteli keltaisia linssejä laseihini! No ihan varmana haluan juuri sellaiset ajolaseihin! Ja tajusin myös, että sekä laskettelulaseissani, että endurolaseissani on aina ollut keltainen linssi, vai mikä kalvo se nyt niissä on.

14341868_10201865439634306_2051751650_nSyynä heikentyneeseen hämäränäköön voi olla myös merkki silmäsairaudesta. Alkava kaihi voi oireilla niin, että vastaan tulevien autojen valot häikäisevät pimeässä. Hämäränäkö saattaa heiketä myös iän myötä, kun valoa taittavat väliaineet samenevat. On myös joitain sairauksia jotka voivat ilmetä hämäränäön ongelmina. Sellaisia ovat esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoiminta ja diabetes.

Joka tapauksessa, jos hämäränäkö askarruttaa kannattaa mennä optikolle näöntarkastukseen.

Minulla on suuri ilo toimia Specsaversin – anna hyvän näön kiertää -kampanjan kummina ja kummin ominaisuudessa toivonkin, että menet näöntarkastukseen tai et, veisit vanhat tarpeettomat silmä- ja aurinkolasisi Specsaversille, jossa niitä kerätään Tansaniaan vietäviksi uuteen käyttöön. Olen itse ollut tällaisella silmälasimatkalla mukana ja voin taata että lasit tulevat todella tarpeeseen ja niistä suuri apu. Voit tutustua Tansanian hyväntekeväisyysmatkaani täällä. Linkki. Ja täältä saat lisää tietoa kampanjasta.

Anna hyvän näön kiertää -kampanjan lanseeraustilaisuudessa. Kuva Jaakko Jaskari

Anna hyvän näön kiertää -kampanjan lanseeraustilaisuudessa.
Kuva Jaakko Jaskari

Vinkit joilla voit parantaa näkemistä liikenteessä pimeällä

  1. Tarkasta näkösi ja hanki lasit, joissa on pinnoitetut linssit. Käy näöntarkastuksessa. Hanki sopivat lasit ja niihin pinnoitetut linssit, joissa on heijastuksen esto. Muuten linssien etupintaan syntyy häiritseviä heijastuksia muun muassa vastaantulevien autojen valoista, mikä haittaa näkemistä.
  2. Hanki keltaisensävyiset linssit. Keltaiset tai keltaoranssit linssit auttavat näkemään paremmin hämärässä, koska ne parantavat kontrasteja ja poistavat häikäisyä etenkin sumussa tai sateessa.
  1. Pidä välineet hyvässä kunnossa. Hanki autoon laadukkaat valot. Pidä huolta, että sekä tuulilasi että silmälasisi ovat puhtaat ja että niissä ei ole naarmuja. Mukauta näkösi pimeään. Jos tiedät, että näkösi mukautuu hitaasti valoisasta pimeään siirryttäessä, ole hetki aikaa pimeässä. Totuttele hämärässä näkemiseen, ennen kuin lähdet liikkeelle.

 

Nähdään!

Hanna

 

Työ on tehty – ikävä jäi

Kaupallinen yhteistyö: Specsavers

Sain hetki sitten viestin puhelimeeni: ”Hi Hanna how are you my dear. I am Modesta Meela. Meela is my husbend.” Viesti tuli Tansaniasta ihanalta Modestalta, joka sai yhdet silmälasit niistä yli kahdesta tuhannesta käytetystä silmälasiparista, jotka suomalaiset lahjoittivat Tansaniaan vietäviksi. Kun hän oli saanut uudet lasinsa hän kiitteli kovin ja pyysi puhelinnumeroani. Annoin sen hämilläni, enkä ikinä koskaan uskonut saavani viestiä häneltä. Hyvä etteivät silmät pudonneet päästäni, kun viesti tuli. Viestittelimme tovin säästä ja muusta ja se lämmitti minua enemmän kuin Afrikan kuuma aurinko, vaikka on pakko myöntää, että sen valoa kaipaankin kipeästi.

Jokin valo jäi kuitenkin loistamaan sisimpääni tuosta matkasta, ja jos totta puhutaan, lähtisin välittömästi takaisin, jos se vain olisi mahdollista.

Matkalle Tansaniaan lähti siis Spacsaversin kustantamana kahdeksan hengen tiimi jakamaan käytettyjä silmälaseja Goban esikaupunkialueella. Ihmisiä tuli kokoamallemme silmäklinikalle satojen kilometrien päästä. Mahdollisuus saada silmälasit on mahtava asia maassa, jossa on yksi optikko miljoonaa asukasta kohden.

Videossa on pieni tarina koko matkasta

Joskus kauan sitten, siitä täytyy olla useita vuosia, kuulin että käytettyjä laseja kerätään ja viedään kehitysmaihin. Ajattelin silloin, että aivan typerä juttu. Mistä ihmiset siellä tietävät mitkä lasit päähänsä pistävät? Mahdoton rasti, ajattelin. Muistan sanoneenikin siitä jollekin. Pidin hommaa huonona mainostemppuna. Järkyttävää myöntää olleensa niin tyhmä ja tietämätön. En ymmärtänyt, että lasit mitataan täällä, merkitään ja että ne vie perille vapaaehtoiset optikot, jotka siis lahjoittavat ammattitaitonsa ja työnsä toisten hyväksi. Reilun viikon palkka jää saamatta mutta tilalle saa auttamisen ilon ja hienoja hetkiä tallennettavaksi muistoihin.

Myös aurinkolasit ovat tärkeitä. Osassa oli vahvuudet, osassa ei.  Specsavers Eye Camp Photo: Jaakko Jaskari

Myös aurinkolasit ovat tärkeitä. Osassa oli vahvuudet, osassa ei.
Specsavers Eye Camp
Photo: Jaakko Jaskari

Tämä hyväntekeväisyyden muoto on hyvin konkreettinen. Tuntuu hirveän hyvältä nähdä kuinka lasit, joilla ei ole mitään virkaa entisille käyttäjilleen viedään perille ja konkreettisesti asetetaan uuden käyttäjän kasvoille. Kukaan ei vedä välistä, mitään ei myydä, kenenkään rahoja ei käytetä väärin. Specsavers maksoi kaikki kulut ja optikot antoivat työnsä, kuten tietysti me muutkin, jotka olimme siellä jakamassa optikkojen määräämät lasit.

Laseja luovutettiin yhteensä reilut tuhat paria ja näöntutkimuksia tehtiin 756:lle ihmiselle. Usealle ihmiselle annettiin kahdet lasit eri käyttötarkoituksia varten.

Ainoa asia mikä minua harmitti, oli kielitaidon puute. Olisi ollut hienoa puhua jonkin verran swahilia. Yksi optikoistamme, Heidi Aarra Oulusta, osasi sitä jonkin verran ja oli niin hienoa katsoa kuinka hän niillä muutamilla fraaseilla sai asiakkaat ilahtumaan ja vähän rentoutumaan. Saapuminen optikolle, ei nimittäin ollut ihan mikä vaan läpihuutojuttu. Asiakkaat jännittivät, he olivat arkoja ja ujoja ja useat olivat myös pukeutuneet parhaimpiinsa. (Oi niitä värejä ja kankaita! Beesi suomalainen oli kyllä erittäin beesi ja näkymätön siinä joukossa!) Meillä oli tietysti tulkit apunamme, joten pärjättiin ilman swahilin taitoakin, mutta se olisi ollut hieno lisä.

Marina Åkerlund työn touhussa

Marina Åkerlund työn touhussa

Ulpu Hakkaraisen asiakkaalla oli vauva mukana

Ulpu Hakkaraisen asiakkaalla oli vauva mukana

 

Heidi Aarra tutkii Specsavers Eye Camp Photo: Jaakko Jaskari

Heidi Aarra tutkii Specsavers Eye Camp
Photo: Jaakko Jaskari

Juulia Ranta, Irene Hernberg, minä ja Olli Kotaja odotamme oppilaita näöntarkastukseen. Viimeisenä päivänä menimme tekemään työtä paikalliseen kouluun.

Juulia Ranta, Irene Hernberg, minä ja Olli Kotaja odotamme oppilaita näöntarkastukseen. Viimeisenä päivänä menimme tekemään työtä paikalliseen kouluun.

Olli piti pikku poikaa sylissään sillä aikkaa kun pojan isän silmiä tutkittiin.

Olli piti pikku poikaa sylissään sillä aikkaa kun pojan isän silmiä tutkittiin.

Parhaita hetkiä matkalla oli kaiken kaikkiaan 756 kappaletta. Jokainen ihminen joka sai lasit, lähti klinikalta silmin nähden onnellisena. Vaikka tansanialaiset suurimmaksi osaksi tuntuivat ujoilta, sitä silmiin syttyvää iloa ei peittänyt mikään! Ja välillä se tietysti purkautui ulos valtavana riemuna ja naurunakin. Ja mikä parasta, jokaiselle löytyi lasit! Yksikään asiakas ei joutunut lähtemään pois tyhjin käsin, vaikka laseilla olisi voinut korjata näön.

Suuret kiitokset kaikille teille jotka olette vieneet tarpeettomia lasejanne tähän tarkoitukseen – apu on mennyt perille. Jäljelle jääneet lasit jäivät Tansaniaan ja paikallinen silmälääkäri jakaa niitä edelleen. Osa jää muiden pohjoismaalaisten avustusryhmien jaettaviksi. Täältä löydät lisää infoa projektista, kuvia ja mm. julkkislahjoittajien kuvia.

Meidän ihana ryhmä Specsavers Eye Camp Photo: Jaakko Jaskari

Meidän ihana ryhmä
Specsavers Eye Camp
Photo: Jaakko Jaskari

Kiitos myös Specsaversin optikot Heidi Aarra, Ulpu Hakkarainen, Marina Åkerlund sekä matkan johtajamme Irene Hernberg Spacsaversilta ja avustustyöntekijä Olli Kotaja, Suomen sähäkin silmälasimalli Juulia Ranta ja kuvaaja Jaakko Jaskari. Olitte mahtavat matkakaverit ja työmyyrät. Oli hienoa tutustua teihin jokaiseen.

♡♡♡

Hanna

 

 

 

Tohtorina Tansaniassa

Kaupallinen yhteistyö: Specsavers

Se hetki, kun ihminen ei näe enää kaikkea kahtena tai se, kun sumea muuttuu kirkkaaksi, tai kun näkee lapsenlapsensa ripset tai voi lukea sanomalehden, lakata kynnet, hypätä oikeaan bussiin, tunnistaa liikennemerkin ajoissa, tai nähdä mitä laittaa suuhunsa lautaselta. Näitä mahdollisuuksia olen saanut olla todistamassa Dar es Salaamissa hyväntekeväisyysmatkalla tämän viikon.

Olen mukana Specsaversin hyvätekeväisyysmatkalla viemässä silmälaseja Dar es Salaamiin. Toimme mukanamme tänne yli 2000 paria käytettyjä silmälaseja, jotka ihmiset ovat tuoneet Specsaversin liikkeisiin, jotta ne voitaisiin lahjoittaa tarvitseville täällä Afrikassa. Tapahtuma on huima.

meidän joukkue lähdössä. Kuvasta puuttuu Julia.

meidän joukkue lähdössä. Kuvasta puuttuu Julia.

Kun maantaiaamuna kahdeksan hengen ryhmämme lähti hotellista pienellä bussilla kohti määränpäätä, mukanamme oli kaikki tarvikkeet kolmen optikon työskentelyä varten sekä valtavat kassit täynnä huolellisesti mitattuja ja merkittyjä silmä- ja aurinkolaseja. Ilmassa väreili muutakin kuin auringon lämpö, ilmassa oli jännitystä. Emme tienneet ollenkaan millaiseen paikkaan päätyisimme. Hyvien tutkimustilojen lisäksi toiveena oli jotenkin holtillinen wc ja ehkä ulkotila lasien jakamista varten. Optikkojen työskentelytilojen tulee olla ainakin osittain hämärässä. Ilmastoinnista oli turhaa edes haaveilla.

Ihmisille jaetaan esitietolomakkeet joissa kystään mm. ikää, näön ongelmaa ja lukutaitoa

Ihmisille jaetaan esitietolomakkeet joissa kystään mm. ikää, näön ongelmaa ja lukutaitoa

IMG_4739

Kun tulimme perille paikalla oli jo suuri joukko ihmisiä odottamassa. Oli saatava asema pysyyn reippaasti!

Tilat olivat tavattoman ahtaat. Kävi ilmi,että kaikki kolme optikkoamme Heidi Aarra, Ulpu Hakkarainen ja Marina Åkerlund  joutuisivat työskentelemään yhdessä pienessä huoneessa. Kukaan ei natissut. Saman tien he alkoivat järjestää kalusteita niin, että kaikki voisivat hoitaa työnsä. Irene Hernberg, Olli Kotaja, Suomen sähäkin silmälasimalli Julia Ranta ja minä laitoimme kuntoon lasien luovutuspisteen ja paikan esitutkimukselle. Asema oli valmis alle tunnissa kaikkine välineineen! Ja sitten se alkoi!

Optikot alkavat järjestää tutkimushuonetta

Optikot alkavat järjestää tutkimushuonetta

koska yhteistä kieltä ei ole, näytetään käsimerkkejä - E-kirjaimen sakarat näyttävät ylös

koska yhteistä kieltä ei ole, näytetään käsimerkkejä – E-kirjaimen sakarat näyttävät ylös

kaikki kolmea upeaa optikkoa työssään. He ovat nopeita ja tarkkoja

kaikki kolmea upeaa optikkoa työssään. He ovat nopeita ja tarkkoja

Me teimme optikoille esitutkimukset, joissa määriteltiin johtava silmä ja katsottiin E-taulusta näön tarkkuus. Merkitsimme ne asikkaiden täyttämiin esitietolomakkeisiin ja sen jälkeen asikkaat pääsivät optikkojen tutkittaviksi. Kun he palasivat sieltä heillä oli kädessään silmälasiresepti, jonka perusteella etsimme heille oikeat lasit kaikkien tuomiemme lasien joukosta.

Luovuutta tarvittiin. Ulpu tutki asikkaan silmät tämän lapsi sylissään

Luovuutta tarvittiin. Ulpu tutki asikkaan silmät tämän lapsi sylissään

Jännittävä tutkimus käynnissä. Tämä kaveri tuli ihan yksin näöntutkimukseen

Jännittävä tutkimus käynnissä. Tämä kaveri tuli ihan yksin näöntutkimukseen

...ja hän myös sai silmälasit.

…ja hän myös sai silmälasit.

Oli aika haastavaa alkaa tulkita silmälasipusseihin tehtyjä merkintöjä ja antaa asikkaalle lasit. Kyllä vähän pelotti aluksi, ettei vaan nyt menis plussat jaa miinukset sekaisin tai tarjoaisi jotain muuta ihan hullua ihmisille. Mutta pian homma alkoikin sujua ja luottamus ja asikkaiden selvänäköisyys kävikin ilmi tuotapikaa, sillä he kutsuivat minua TOHTORIKSI – kröhöm. (En tainnut korjata asiaa….)

Olli ja Irene etsimässä sopivia silmälaseja

Olli ja Irene etsimässä sopivia silmälaseja

Meillä oli apunamme useampi tulkki, mutta elekieli toimi myös hyvin. Ja kuten Olli sanoi, jos yhteistä kieltä ei ole, ei kannata yrittää selittää asiaa englanniksi, vaan omalla äidinkielellä, sillä siihen tulee ilmeikkäimmät sävyt. Moniteholasien käytön opastus oli välillä vähän mutkikasta, mutta kyllä siinäkin onnisituttiin. ”Linssin yläosallaa näkee kaaaaauas” ja käsi viittoilee kohti savannia. Heidi joka on ollut näillä matkolla mukana jo monta kertaa, puhui jo reippaasti swahilia.

Tunnelma klinikalla oli toisaalta nopeatempoinen ja toisaalta hirveän rauhallinen. (Jollei oteta lukuun sitä viisivuotiasta poikaparkaa, joka poikittain isänsä polvilla huusi kuin ryökäle, saadessaan rokotusta viereissä rakennuksessa. En moiti häntä. Huutaisin itsekin jos kehtaisin, kun neula alkaa lähestyä!)

naiset odottaa

Laseja hakemaan tulleet ihmiset odottivat vuoroaan rauhassa ja olivat jotenkin arkoja ja hiljaisia. Kun ne sopivat lasit löytyivät kasvoille nousi vähän arka, mutta erittäin sydämellinen hymy. Ja sitten käteltiin afrikkalainen kolmen otteen kädenpuristus.

Kysyin Specksaversin Irene Hernbergiltä, tyhmän kysymyksen. Miksi Tansanialaisilla ei ole silmälaseja? Vastaus oli kohtuullisen karu. Maassa on yksi optikko miljonaa asukasta kohden. Kun optikot kouluttautuvat ulkomalilla, he eivät halua tulla takaisin Tansaniaan, vaan jäävät parempipalkkaisiin maihin ammattiaan harjoittamaan. Tansanian asukasluku on noin 47 miljoonaa ihmistä…

Muutama tapaus ensimmäiseltä päivältä jäi erityisesti mieleen. Nuoren miehen silmät olivat kovin eripariset ja vasemman ja oikean linssin vahvuudet olivat hyvin kaukana toisistaan. Olisi ihme, jos sellaiset lasit sattuisivat olemaan matkassa. Mutta hänelle löytyi aivan täydelliset lasit! Hämmästys ja ilo hänen kasvoillaan, kun hän katsoi lasien läpi, kertoi kaiken. Sitä jotenkin rakastaa koko maailmaa, kun näkee kuinka syvä onni jonkun kasvoilta kuvastuu. Mielessäni lähetin suuren kiitoksen sille jollekin, joka oli tuonut nämä lasit keräykseen.

Erään naisen ongelma oli kaksoiskuvat ja kun sopivat lasit löytyivät, löytyi myös onnellinen hämmästynyt hymy. Ajatus, että näkisin kaiken kokoajan kahtena on melkomoinen. Ja vain oikeanlaiset silmälasit ja booooom – kaikki kunnossa!

Resepti ja sopivat lasit! Jälleen yksi ihminen näkee paremmin. Takana Juulia Ranta lasien kimpussa

Resepti ja sopivat lasit! Jälleen yksi ihminen näkee paremmin. Takana Juulia Ranta lasien kimpussa

Kun matkasimme klinikalle näimme palan Tansaniaa. On äärimmäisen vaikeaa kertoa millasta täällä on. Millaiselta keskiluokan asuma-alue näyttää. Mutta asemakaavaa ei ole, jalkakäytäviä ei ole, roskaa on kaikkialla samoin kuin keskeneräisä rakennuksia ja aaltopletiä kaikilla mahdollisilla tavoilla käytettynä. Sanalla sanoen hyvin epäsiistiä ja kohtuullisen alkeellista. Siksi olikin jotenkin hämmästyttävää, että asiakkaissa oli päätetyöskentelijöitä, sairaanhoitajia ja opettajia muun muassa. En tiedä mitä ajttelin heidän olvan, mutta yllätyin. Ja tajusin vielä paremmin, kuinka tärkeää apua olimme tuomassa. Tajusin myös, kuinka rajoittunutta oma ajatteluni taas kerran onkaan.

On valtavan hienoa, että ihmiset ovat tuoneet vanhoja lasejaan kierrätettäviksi, niistä on niin mielettömästi iloa ja apua. Asia, joka on meille itsentäänselvyys ei ole sitä kaikille. Ja näiden optikkojen ilmaiseksi antama työ ja toisten ihmisten eduksi antamansa ammattitaito on suuri lahja jokaiselle,  joka näkee paremmin.

Kiitos että saan olla mukana näkemässä tämän.

xxx

Hanna