Leivo meheviä arkileivonnaisia – ja arki onkin juhla!

Kaupallinen yhteistyö: Dr. Oetker

Tuoretta pullaa ja kylmää maitoa - autuus!

Tuoretta pullaa ja kylmää maitoa – autuus!

Olen monesti miettinyt mikä tekee leivonnasta minulle lähes meditatiivisen kokemuksen. Kun sekoitan taikinaa, olen aina onnellinen. Katson sitä pyörrettä, kun ainesosat sekoittuvat toisiinsa, ja olen rauhallinen. Olen tullut sellaiseen päätelmään, että ruokaa tehdessä minulla on aina vähän kiire. Joku, vähintään minä itse, on nälkäinen ja odottaa saavansa vatsan täyteen. Sen sijaan leipoessa ei ole kiire ja kaikki yllättyvät iloisesti, kun lämmin leivonnainen koristaa pöytää. Leivonta on myös nopeaa – uuni tekee hitaimman vaiheen itsenäisesti.

Yleensä kaapissani on kaikkea mitä leivontaan tarvitsee. Joskus taas on niin, että kaapissa tai hedelmäkorissa on jotain, joka vaatii päästä maustamaan kakkua, pullaa tai sämpylöitä. Se mitä kaapista on yleensä puuttunut, on hiiva. Kuivahiiva on hyvä apu, mutta en ole ollut aivan sinut sen käytön kanssa. Nyt Dr. Oetkerin uusi kuivahiiva toimii samalla tavalla kuin tuorehiiva, mikä on ihan loistojuttu. Dr. Oetker kuivahiiva laitetaan kädenlämpöiseen nesteeseen. Pullan ja sämpylöiden leipomisessa nesteen lämpötilalla on niin tärkeä merkitys lopputuloksen kanssa. Yksi pussi on puolet tuorehiivapalasta minä käytän aina kaksi pussia, koska teen puolen litran taikinan. Jos haluaa leipoa vain esimerkiksi bostonkakun riittää taikina, jossa on neljänneslitra maitoa ja yksi pussi kuivahiivaa.

Dr. Oetker kuivahiiva toimii kuten tuorehiiva, eli se liuotetaan kädenlämpöiseen veteen.

Dr. Oetker kuivahiiva toimii kuten tuorehiiva, eli se liuotetaan kädenlämpöiseen veteen.

Hienosti noussut taikina!

Hienosti noussut taikina!

Toscapullat pyörityksessä!

Toscapullat pyörityksessä!

vielä hetki liinan alla ja sitten uuniin!

vielä hetki liinan alla ja sitten uuniin!

Pullataikinani resepti on minulle hyvin rakas. Minut opetti leipomaan pullaa entinen naapurini, jolla oli suuri merkitys elämässäni. Hän opetti minulle jotain todellisesta ystävyydestä, enkä voiunohtaa häntä koskaan. Lisäksi resepti poikkeaa tavanomaisimmista yhdessä asiassa: lisään sulatetun voin taikinaan viimeiseksi, niin kuumana, kuin käsi sietää sen sekaan sekoittaa. Uskon että sillä on merkitys pullan nousemiseen. Pullataikina on pidettävä lämpimänä ja sitä täytyy rakastaa. Kun vielä laittaa kylliksi suolaa ja kardemummaa se onnistuu varmasti.

Appelsiinimarmeladilla täytetty bostonkakku on ihanaa! niin raikas ja mehukas

Appelsiinimarmeladilla täytetty bostonkakku on ihanaa! niin raikas ja mehukas

Pullapäivä - ilonpäivä!

Pullapäivä – ilonpäivä!

Tein puolen litran pullataikinan ja leivoin sekä mantelipullia että appelsiinimarmeladilla maustetun bostonkakun. Yhdistelmä on loistava ja bostonkakku pysyy tuoreena monta päivää. Vaikka siihen tulee kyllä himo ja voi olla, ettei sitä faktaa pääse helposti kokemaan…

Banaanikakku on perheemme klassikko. Olen tehnyt sitä vuosia ja se on siitä mukava, että se rakastaa mustuneita banaaneja. Ja jos juuri sillä hetkellä, kun banaanit ovat tosi mustia, ei ehdi leipoa voi banaanit nakata kuorineen pakastimeen. Käytön hetkellä ne voi sulattaa mikrossa ja sekoittaa kakkutaikinaan. Muutenkin taikinaa voi varioida vähän sen mukaan mitä kotona sattuu olemaan. Turkkilaisen jugurtin voi vaihtaa, vaikka kermaan, kermaviiliin tai soyakermaan. Sokerina voi käyttää vain valkoista sokeria tai mitä tahansa tummaa sokeria. Kuta tummempaa, sitä enemmän makua. Pähkinöitä voi varioida, tai ne voi jättää pois. Kaapissani kaikki mikä voi olla luomua on luomua ja siksi on kivaa, kun myös Dr. Oetkerin leivinjauhe on luomua. Siinä on tavallista vähemmän lisäaineita, mikä ilahduttaa minua.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Amerikkalaiset sanovat tätä banaalileiväksi ”banana bread” mutta ei tällä kyllä ole mitään tekemistä leivän kanssa, paitsi ehkä muoto.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Banaanikakkua varten voi pakastaa tummumassa olevat banaanit odottamaan sitä hetkeä, jolloin on aikaa leipoa.Tee ja viipale mehevää ja maukasta kakkua…♥️

Olen yleensä leiponut banaanikakun koristeelliseen rengasvuokaan, mutta nyt kävin ostamassa uuden pitkänomaisen vuoan ja leivon kakun siinä. En osaa päättää kumpi on kivempi. Lopputulos on yhtä mehevä vuoasta riippumatta.

Italialainen päärynäkakku maistuu päärynällä, mantelille ja raikkaalle appelsiinille.

Italialainen päärynäkakku maistuu päärynällä, mantelille ja raikkaalle appelsiinille.

Niin mehevää...

Niin mehevää…

Lisäsin kakkuun appelsiinin kuorta raastettuna - suoraan pussista! Loistava tuote, jota pidän aina kaapissa, samoin kuin sitruunankuorta.

Lisäsin kakkuun appelsiinin kuorta raastettuna – suoraan pussista! Loistava tuote, jota pidän aina kaapissa, samoin kuin sitruunankuorta. Dr. Oetkerin leivinjauhe on luomua – lisäaineita on vähennetty, se on todella kiva juttu!

Päärynänpuolikkaat hukkuvat taikinaan.

Päärynänpuolikkaat hukkuvat taikinaan.

Innostuin vielä leipomaan italialaisen päärynäkakun, koska hedelmäkorissa köllötti kolme täydellisen kypsää päärynää. Se, kuten bostonkakku ja banaanikakkukin, on myös erittäin mehevä. Päärynäkakku sopii arkeen, vaikka näyttääkin tosi juhlavalta. Siinä kun on sellainen mukava hämäys. Nimittäin taikinaa on vähän ja hedelmää paljon, kevyttä siis! Leivinjauhe nostaa taikinan päärynöiden tasalle ja jokaisessa palassa on hedelmää ja vain siteeksi hiukan kakkua.

Onnenhetkiä keittiöön – leivonta on ihan parata stressinpoistoa, josta iloitsee koko perhe ja ystävät myös!

Banaanikakku

3 kpl kananmunia

1 ½ dl sokeria

1 ½ dl muscovado sokeria tai muuta tummaa sokeria

1 dl turkkilaista jogurttia

1½ dl voisulaa

4 ½  dl vehnäjauhoja

2 tl Dr. Oetker leivinjauhetta

2 tl Dr. Oetker vaniljasokeria

2 tl kanelia

1 tl kardemummaa

2 dl pekaanipähkinöitä

2-3 banaania (mielellään tosi kypsiä)

175°C noin 1 tunti

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Lisää voisula ja turkkilainen jogurtti ja sitten keskenään sekoitetut kuivat aineet varovasti sekoittaen. Murskaa banaanit haarukalla ja lisää ne ja murskatut pekaanipähkinät joukkoon viimeiseksi. Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan ja paista uunin keskiosassa noin tunnin ajan.

Hannan pullataikina

½ l maitoa

2 pussia Dr. Oetker kuivahiivaa

2 munaa

2 tl suolaa

2 rkl kardemummaa

200 sokeria

200 voita tai margariinia

n. 1 kg vehnäjauhoja (mielellään vajaa)

Tee pullataikina

Liuota Dr. Oetker kuivahiiva kädenlämpöiseen maitoon. Lisää huoneenlämpöiset munat, suola, kardemumma ja sokeri. Alusta taikina kimmoisaksi lisäämällä pikkuhiljaa vehnäjauhoja, kunnes taikina alkaa irrota kulhon reunoista. Kuta löysemmäksi jätät taikinan, sitä pehmeämpää pullasta tulee. (Usein 800g jauhoja riittää tai sinne päin. Taikinan onnistumisen taika on vaivaamisessa. Kun taikina on noussut sitä voi käsitellä jauhottamalla pinta ja pöytää.)  Lisää lopuksi sulatettu rasva niin kuumana kuin kätesi sietää.

Kohota taikina kaksinkertaiseksi lämpimässä paikassa liinalla peitettynä.

Kaada kohonnut taikina jauhotetulle työpöydälle, vaivaa sitä hiukan, ja jaa se kahteen osaan.

Toscatäytteiset pullat

Täyte

(annos riittää koko takinaan)

100g voita

1dl sokeria

2 rkl maitoa

100 g mantelilastuja

1 kananmuna voiteluun

Tee taikinasta pitkä pötkö ja jaa se samankokoisiin osiin. Pyöritä pulliksi alustaa vasten. Nostele uunipellille nousemaan  20-30  minuutiksi ja peitä leivinliinalla. Kun pullat ovat nousseet voitele ne kananmunalla ja paina sitten pullan keskelle syvennys ja työnnä siihen teelusikallinen toscatäytettä. Paista 225° noin 10 min

Appelsiiniboston

Täyte appelsiinibostoniin

2 ½ dl vahvaa appelsiini marmeladia

50g tummaa suklaata sulatettuna

1 kananmuna voiteluun

Kauli puolet taikinasta n. 30 x 50 cm kokoiseksi levyksi ja levitä sen päälle appelsiinimarmeladi. Kääri taikina löyhälle rullalle ja leikkaa se kahteentoista palaan. Vuoraa pyöreä irtopohjakakkuvuoka leivinpaperilla ja asettele taikinakiekot väljästi vuokaan leikkauspinta alaspäin. Nosta kakkua lämpimässä paikassa liinan alla noin 20-30 minuttia. Voitele munalla ja paista 200 asteessa noin 30 minuttia. Kun kakun pinta on saanut sopivasti väriä, suojaa se foliolla.

Kakku voi jäähtyä vuoassa tai sen voi nostaa leivinpaperin avulla tarjoiluvadille lämpimänä. Valuta jäähtyneelle kakulle raitoja sulatetulla tummalla suklaalla.

Italialainen päärynätorttu

125 g voita

1 ½ dl sokeria

2 isoa kanamunaa

1 dl vehnäjauhoja

2 dl mantelijauhoja (100g)

1/2  tl Dr. Oetker leivinjauhetta

3 kypsää, kuorittua päärynää puolitettuina ja siemenkota poistettuna

1 dl mantelialstuja (50g)

1 pss Dr. Oetker appelsiinin kuorta

Lämmitä uuni 200 asteeseen.

Vuoraa 20 cm irtopohjavuoka leivinpaperilla.

Kuori ja puolita päärynät ja poista siemenkota. (Se onnistuu kauniisti jos kaapissasi sattuu olemaan pariisinperunarauta, mutta lusikka toimii yhtä hyvin, eikä kolonen jää näkyviin)

Vatkaa rasva ja sokeri vaahdoksi. Lisää sitten taikinaan kananmunat yksi kerrallaan voimakkaasti vatkaten.

Sekoita keskenään vehnä- ja mantelijauhot sekä leivinjauhe ja appelsiininkuori. Lisää seos varovasti käännellen taikinaan. Levitä taikina vuokaan ja paina päärynänpuolikkaat vieretysten taikinaan. Paista kakkua uunissa 25 minuuttia ja lisää pinnalle mantelilastut. Paista vielä noin 8-10 minuuttia.

Ota kakku uunista ja anna sen jäähtyä tovi vuoassa ennen kuin siirrät sen tarjoiluvadille. Maistuu parhaalta kunnolla jäähtyneenä.

Minä lempipuuhassani ♥️

Minä lempipuuhassani ♥️

 

Elämäni tärkein juttu

”Joimme maljan kaikille ihanille asioille, joita uusi vuosi toisi tullessaan” Tämä lause sai hymyni leviämään korvasta korvaan eilen. Olin matkalla töihin ja kuuntelin autossa Elena Ferranten Loistava ystäväni –kirjaa. Tuossa lauseessa on yksi elämäni tärkeimpiä juttuja ja haluaisin, että kaikki ihmiset ottaisivat sen omakseen. Ja juuri tässä nimenomaisessa lauseessa koko positiivisen elämänasenteen ydin on niin ihanasti ilmaistu. Toisi tullessaan – eli itsestään selvästi ja takuuvarmasti uusi vuosi toisi tullessaan ihania asioita! Ei pienintäkään epäilystä! Aivan samalla tavalla joka ikinen päivä voi nostaa maljan – sama se mitä, vaikka kahvia – kaikille ihanille asioille joita tuleva päivä ja hetki tuovat tullessaan. Takuuvarmasti. Kysymys on vain siitä, kuinka ajattelee asioista. Haluaako kaivaa jokaisesta asiasta siihen kätkeytyvän hyvän esille, vai eikö halua. Joskus sitä ei jaksa tehdä ja voi tuntua, ettei sitä edes ole, mutta itse en ole sitä tilannetta vielä löytänyt. Eikä pidä luulla, ettei elämä olisi koetellut. On se.

Positiivista asennetta voi opetella, mutta siihen, kuten kaikkeen oppimiseen, täytyy olla tahtoa ja halua. Vaaditaan vähän sinnikkyyttä. Ja jokaisesta onnistuneesta askeleesta on syytä kiittää itseään. Kun tuntuu siltä, ettei tilanteesta kyllä nyt oikeasti löydy mitään hyvää, voi asian jättää sivuun odottamaan. Joidenkin asioiden merkityksen näkee vasta hetken päästä.

Monet ajattelevat, että positiivisuus on tekopirteää ja ettei se ole oikeasti totta. Että on vähän naivia tai teennäistä iloita pienistä asioista. Että oikeat asiat ovat vakavia ja on syytä muistaa kaikki se huoli, joka maailmassa velloo ja ihmiset joiden asiat eivät ole hyvin.

Olen kuitenkin täysin vakuuttunut siitä, että positiivinen elämänasenne ei hidasta hyvän ja paremman maailman rakentamista, vaan päin vastoin edistää sitä. Jokainen hymyn kare ahdistuksen ja harminkin keskellä rentouttaa hartiat ja antaa stressille ja kireydelle hetken tauon ja hengähdyksen. Samalla se antaa tilaa luovuudelle ja ajatuksille, jotka voivat viedä pois hankalasta tilanteesta.

Sataa vettä. Lumet sulavat ja tulee kevät. Onnen kevät! Onnen päivää kaikille!

♥️

Hanna

 

 

Miltä tuntuu pudota kisasta?

Image-2

Kuva: MTV/Tanssii tähtien kanssa

Kun puhelin yhtenä päivänä soi ja minulta kysyttiin, lähtisinkö mukaan Tanssii tähtien kanssa –ohjelmaan, hypähti sydämeni yhden ylimääräisen kerran. On kunnia, kun edes kysytään mukaan maailman ihanimpaan ohjelmaan! Saattaisinko minä tanssia siellä kristallikruunujen alla ja ehkä tuoda jollekin ihmiselle sellaisia ihania tunteita ja hetkiä, joita itse olin saanut kokea ohjelmaa katsoessani?

Ja mikä ihmeellisintä, olin juuri yöllä nähnyt unta, että liidin huimaa vauhtia pitkin tanssiparkkettia frakkipukuisen mieheni kanssa, molempien jalkojeni levätessä hänen jalkapöydällään. Ylen hämmästyttävää, koska emme ole koskaan tanssineet, edes häissämme.

Sanoin tanssiin kutsulle kyllä, koska jos unelman toteutumiselle annetaan mahdollisuus, ei juolahtaisi mieleenikään sanoa ei. Tiesin astuvani kauas kauas mukavuusalueeni ulkopuolelle ja pelkäsin. Pelkäsin eniten sitä hetkeä, jolloin seison studion parketin päässä ja tanssin pitäisi alkaa. Entä jos päästäni häviää kaikki, enkä muista mitään?

Nyt on kulunut kuusi viikkoa siitä, kun aloitimme harjoittelun Samin kanssa. En muista ensimmäisistä harjoituspäivistä mitään. Miten mahdoimme aloittaa valssin harjoittelun? Ei aavistustakaan. Se minkä huomasin heti, oli koskemisen helppous. Joidenkin ihmisten lähellä on helppoa ja vaivatonta olla ja joitain ihmisiä on helppoa ottaa kädestä kiinni, joitain ihmisiä on myös helppoa halata sekä ilosta että silloin kuin kaipaa lohtua. Sami kuuluu siihen joukkoon ja se teki varmaan koko tanssiin osallistumisen ylipäätään mahdolliseksi. Iloa oli usein, mutta myös tuskaa. Miksi pää ei suostunut yhteistyöhön jalkojen kanssa?

Minulta on tivattu tiheään, oliko pettymys pudota. Siihen on vain yksi vastaus. Ei ollut pettymys pudota, vaan oli mahtavaa saada olla mukana. Seikkailussa ei ollut yhtään negatiivista asiaa, mutta positiivisia on niin paljon, etten saa kuin osan niistä mahtumaan tähän kirjoitukseen.

Minulla oli kolme toivetta kisasta: Että saisin tuntea liitäväni, kun tanssin. Että onnistuisin koskettamaan edes yhtä katsojaa tanssillani. Että saisin tanssia tangon. Kaikki ne toteutuivat! Hienointa oli se, että tanssi kosketti. Kaikki mahdolliset viestikanavat tulvivat kiitoksia meidän tansseista. Palautteen määrä ja laatu hämmensi. Vaikka tanssissa liitäminen on melkein liian ihanaa – suorastaan  pakahduttavaa – on vielä ihmeellisempää voida koskettaa jotain kohtaa toisen ihmisen sisimmässä. Suuri ilo ja hämmästyksen aihe oli myös se, kuinka hyvin kehoni kesti tanssin. Ei mitään ongelmaa, vain rakkoja varpaissa ja kireyttä lihaksissa. Polveni, jota olen varonut nyt vaatimattomat kuusi vuotta, osoitti olevansa varsin toimiva ja kestävä.

17200003_10202581765662009_685375679_o (1)

 

17195293_10202581766862039_946511307_o (1)

Huimaaa! Maskissa railin ja Ilkan huomassa oli aina ihanaa olla <3

Huimaaa! Maskissa Railin ja Ilkan huomassa oli aina ihanaa olla ❤️

On mukavaa myös huomata, kuinka tärkeimmät asiat elämässä ovat todellakin ne tärkeimmät. Oma perhe, läheiset ystävät ja se kuka ja mikä tiedän itse olevani, ovat mittaamattomia voimavaroja silloin, kun ympärillä tuulee. Mutta myös silloin kun olen onnellinen.

Sanasokeuden eli dysleksian tuomat haasteet tulivat esiin tanssin myötä. Sekin on hieno juttu, sillä en ole enää vuosiin käynyt tutustumassa Erilaisten oppijoiden sivuihin ja asioihin joihin dysleksia vaikuttaa. Nyt tajuan monta asiaa, joista olen ollut hämilläni. Esimerkiksi miksi on niin haastavaa muistaa kummalla reunalla U.S.A:ta on Kalifornia ja kummalla Florida. Onhan se nyt älytöntä, etten sitä hahmota. Paisti ettei ole, koska me sekoitamme idän ja lännen sekä vasemman ja oikean. Kuvitelkaa kuinka hullua! Mutta nyt kiinnostaisi alkaa joku yhteistyö tämän haasteen tiimoilta.

Ihania asioita projektissa oli tietysti koko projektin kaikki ihmiset, jotka opin tuntemaan. Ruudussa joukosta näkyy vain murto-osa. Ompelimon ihanat tytöt, maskeeraajat, kampaajat, kuvaajat, käsikirjoittajat, tuottajat, harjoittelijat ja salin siivooja, jonka tapasin kahtena varhaisena lauantaiaamuna, kun tulimme harjoittelemaan Samin kanssa. Se lämmin ja tiukka halaus ja kannustus tuli suoraan sydämestä.

Etukäteen pelkäsin muutamia ihmisiä ja odotin vähän pelokkaasti heidän tapaamistaan, niin turhaan! Aina kannattaa tavata ihmiset avoimin mielin, vaikka jännittäisi.

Luultavasti työryhmä ei kuitenkaan oppinut tuntemaan minua ihan kokonaan. Tämä on asia, joka yllätti itseni, kun tanssit loppuivat. Huomasin nimittäin, miten järjettömässä stressissä olin ollut koko ajan. Olen aika hulvaton ja rento tyyppi normaalisti. Ainakin omasta mielestäni. Nyt keskityin ja yritin niin paljon, että muutuin paljon hiljaisemmaksi, kuin tavallisesti olen. Vitsit olivat vähän vähissä. Pää kävi kovilla kierroksilla 24/7. Edes yöt eivät tuoneet lepoa, vaan joka yö heräsin ja mielessäni olivat askeleet ja musiikki.

Vasta nyt kotona, kun pari päivää on kulunut, alkaa tulla rentous takaisin ja huomaan, miten tiukkana olen ollut. Ihan hullua! Mutta kyllähän minä aina tosissani otan asiat, joihin ryhdyn. Taito nauraa itselleni, ei onneksi ole kadonnut, vaan parantunut. En jännittänyt mokaamista tai putoamista, koska nehän kuuluvat viihdeohjelman sisältöön. Enkä ylipäätään pelkää näyttää, kuka tai millainen olen, vahvuuksineni tai heikkouksineni. Ohjelmaa olin tekemässä ja se on sitä parempi, mitä enemmän siinä on energiaa ja aitoutta. Stressi tuli halusta oppia ja kovasta yrittämisestä. Onneksi osasin olla oma itseni kuitenkin suorissa lähetyksissä. Se on kyllä ihme, sillä pelkäsin ihan hulluna! Mutta omaa vuoroa odottaessa olin kyllä todella hiljainen ja vaisu en hauska ja raisu.

Onneksi kisa loppui kohdaltani ennen seuraavaksi vuorossa ollutta sambaa. Se olisi ollut katastrofi. Ainoa tapa selvitä siitä olisi ollut ottaa lavalle sambakoulu jammaamaan, laittaa keskelle lattiaa pyörivä lava jonka keskellä olisin seissyt strutsin sulkiin verhoutuneena täristämässä heiluvia ojentajiani. Samin rooliksi olisi jäänyt pörrääminen ympärilläni samban askelin pienissä paljettispeedoissa. Mitähän Jorma siitä olisi tuumannut?

Kyllä vakiotanssit olisi mun juttu, sen koko maailma olisi minulle sopiva. Sen huomasin siitäkin, kuinka vakiotanssija kohtelee pariaan. Oli kyllä ihanaa kokea kaikki tuo.

Sydämellinen kiitos kaikille teille ihanille ihmisille, joilta on tullut tulvimalla uskomattoman ihania viestejä, kaikille äänestäjille, Radio Novan kuuntelijoille tsempparipalkinnosta  ja kilpakumppaneille, jotka tsemppasivat minua. Ja ennen kaikkea, suuret kiitokset hauskalle ja ihanalle, loputtoman kärsivälliselle ja taitavalle Samille, ihan kaikesta.

Ensi sunnuntaina istun katsomossa ja jännitän kavereiden puolesta!

Suukkoja!

Hanna

❤️