Tanssiaskeleen uusi nimi ja muki-arvonnan voittajat

Mä en niin tajua, kuinka mun jalat VOI olla ihan muussina! Se on ihme homma, kun ei se tanssiminen ole raskasta, mutta nyt olen kuitenkin ihan finaalissa. Eikä voi syyttää sitäkään, etten olisi levännyt tarpeeksi (eli onko se niin ettei voi syyttää levottomuutta?) nukuin nimittäin viikonloppuna päiväunet joka päivä. Ja sitten kävikin niin, että Sami tuli kipeäksi ja lööbailin vielä maanantain ja tiistainkin. Tosin kävin kaksi kertaa joogassa, mutta se ei väsytä ihanat Martan joogatunnit tuovat energiaa ja hoitavat kroppaa. Marta on uskomaton. Ja se kuinka hän opettaa on oikeasti ihan sanoinkuvaamatonta. Martan tunneilla on outo vaikutus minuun. Tunnen siellä olevani tarpeeksi. En vertaa itseäni muihin, vaan teen omaa juttuani. Niinä hetkinä aivot lepäävät ja tulee onnellinen olo.

Tässä on Marta! Tein tuon saman liikkeen ensimmäisen vaiheen eilen joogatuolilla ja pelkäsin kuollakseni. Minulle tuottaa suuria vaikeuksia olla pää alaspäin. Pelkään aivan hirvittävästi. Silkkaa kauhua! Mutta tein, koska Marta auttoi ja luotin. Tiedän - olen pelkuri, mutta jokaisella omat mäkensä, kuten minulla on tapana ajatella. Ehkä lasken vielä yhtenä päivänä jalat alas ja hengittelen siinä kuin tyhjää vaan - ehkä en.

Tässä on Marta! Tein tuon saman liikkeen ensimmäisen vaiheen eilen joogatuolilla ja pelkäsin kuollakseni. Minulle tuottaa suuria vaikeuksia olla pää alaspäin. Pelkään aivan hirvittävästi. Silkkaa kauhua! Mutta tein, koska Marta auttoi ja luotin. Tiedän – olen pelkuri, mutta jokaisella on omat mäkensä, kuten minulla on tapana ajatella. Ehkä lasken vielä yhtenä päivänä jalat alas ja hengittelen siinä kuin tyhjää vaan – ehkä en.

Tanssitreeneissä puristui parit kyyneleet poskille, kun ei askellukset millään mene tonne takaraivoon. Se tunne, kun sulle on sekunti sitten näytetty mitä täytyy tehdä ja kun alat tehdä, et muista mitään. Mutta en luovuta. Treenaan mikä kykenen ja jatkan öisin unissani. Tanssikuviot pyörivät myös unissani ja kun öisin herään, soivat meidän tanssien biisit päässäni joka ainoa yö.

Tänään sain vähän lisäoppia myös Susa Matsonilta. Hän näytti yhden askelparin ja kun ei se oikein avautunut mulle, hän antoi sille varsin kuvaavan nimen – pissahätä – pidätä – pidätä. Hahahaah! Arvatkaa muistanko? (No mä muistan nimen, mutta osaanko tehdä sen, sitä en tiedä)

Pissa liittyy toiseenkin tämän päivän tapahtumaan. Olin tänään juontamassa yhden tapahtuman ja sillä aikaa autoni, jonka väri ei ole ollut tunnistettava enää viikkokausiin, oli pestävänä. Kun lähdin illansuussa ajelemaan kotiin, piti mennä tankkaamaan. Ja kuten arvaatte, tankin kansi oli jäätynyt tietysti kiinni. Muistin neuvon, jonka legendaarinen autokoulun opettajani Ensio Itkonen aikoinaan antoi.

Hän maalaili eteemme tilanteen, jossa auton ovi on jäätynyt kiinni ja lukkospray on tietysti auton sisällä, missäs muuallakaan.  Auto on parkissa jossain, ties missä landella eikä apua ole saatavilla. Silloin vaan reippaasti pissataan muovipussiin ja painetaan pussi lämpimine sisältöineen lukkoa vasten. Loisto neuvo, nimittäin miehille sekä niille, joiden taskussa on muovipussi. Mutta koska olin miehitetyllä (naisitetulla) bensa-asemalla tepastelin sisälle ja pyysin saada muovikassillisen kuumaa vettä. Sain. Painoin pussin tankin luukkua vasten ja pitelin sitä siinä viitisen minuuttia ja menetin hermoni. Päättelin, että luukku on saatava auki jollain konstilla, joka löytyy auton ohjekirjasta. Se auttoi! Heti kun sain kirjan käteeni, kuului POKS ja luukku ponnahti auki! Ihanaa! Että tavallaan voisi sanoa, että on ollut vähän kusiset paikat tänään, mutta en sano, kun se kuulostaa rumalta.

Onneksi pääsin kotiin, koska tänäänhän on se suuri päivä, jolloin viisi onnekasta voittavat Arabian Suomi 100 –mukin äänestyksessä, joka liittyi kirjoittamaan Kuppikunta blogiin.

Arabia Suomi 100 mukit

Arabia Suomi 100 mukit

Voittajat ja mukivalinnat ovat tässä:

Kati Rajala Esteri

Katri Koskela Huvila

Riitta Helena Lehto Suomen Kukka

Pirjo Takala Suomen Kukka

Annukka Kalliokoski Pastoraali

Paljon onnea voittajille ja kiitos kun olitte mukana. Nauttikaa ihania hetkiä hienon kuppinne kanssa ja kutsukaa ystäviä rohkeasti kylään.

Minä menen nyt saunaan ja huomenna toivon osaani pissahätä-pidätä-pidätä –kuvion, sekä linkkuveitsen ja avoimen otteen askeleet….

 

Pitäkää mulle peukkuja pliis!

Hanna

 

Kun kipu on ilo ja tavoite

Harvoin sitä herää aamulla onnellisena siksi, että on kipuja, vaan tänäänpä tapahtui juuri niin. Avasin silmät ja muistojen laarista kantautui mieleeni kouluajat. Näin itseni kävelemässä alas koulun loputtomia portaita (Kulosaaren yhteiskoulu, oli portaista tehty) jalat edellispäivän hikijumpasta tönkköinä. Oikein nousi hymy huulille vielä pimeässä makuuhuoneessa miettiessäni, jotta miksi ihmeessä eilisestä treenistä kipeät koivet toivat muiston niin kaukaa. Olenhan nyt ollut treenistä kipeä triljoona kertaa kouluaikojen jälkeen.

Mutta mahtavaa siis! Treeni meni perille. Mulla on uusi treeniohjelma fustrassa, ja tavoitteena on vahvistaa jalkoja, pitää yllä jo saavutettua hyvää lihastasapainoa ja laihtua.

Kun teimme minulle uuden ohjelman, teimme myös kehonkoostumusmittauken. Tulokset olivat oikein hyvät. Kehoni ikä on oikeaa ikääni 15 vuotta vähemmän.

Kun teimme minulle uuden ohjelman, teimme myös kehonkoostumusmittauken. Tulokset olivat oikein hyvät. Kehoni ikä on oikeaa ikääni 15 vuotta vähemmän.

Jalkani ovat turhan heikot. Niitä on haastavaa treenata, koska polvet ovat älyttömän kipeät. Kaikki rusto on kadonnut, luu hinkkaa luuta vasten ja se sattuu. Lisäksi mielen syövereihin on hitsaantunut se hetki, kun polveni rusahti ja pala rustoa irtosi polvesta kovan tuskan saattelemana. Eli pelottaa mennä kyykkyyn. Nyt kuitenkin kyykätään. Sivu kyykkyjä, etu kyykkyjä, yhden jalan kyykkyjä (ne on pahimmat) ja kyykkyjen välissä lankutetaan ja tehdään vatsarutistuksia kaikilla mahdollisilla tavoilla. Se kaikki kuuluu fustra-ohjelmaani. Kahden viikoittaisen fustratunnin lisäksi Juho määräsi vähintään kolme kertaa viikossa muuta liikuntaa. Sauvakävelyä, omatoimista salitreeniä ja kehon huoltoa. Lisäksi jääkaapin ovessa on dieettiohjelma. Sen noudattamisen suurin haaste on muistaa syödä kolmen tunnin välein.

alkulämmittely crosstrainerilla ei kuulu suosikkeihini. Yleensä kuuntelen musaa täysillä, että saan sen tehtyä.

alkulämmittely crosstrainerilla ei kuulu suosikkeihini. Yleensä kuuntelen musaa täysillä, että saan sen tehtyä.

Fustra-valmentajani Juho Lahti on aivan huippu - jo pelkestään siksi että hän on kestänyt minua jo kolme ja puoli vuotta. Arvostan hänen tiukkaa ja tarkkaa tapaansa ohjata. Ja kiitoksia, koska niitä vain silloin kuin ne ansaitsee.

Fustra-valmentajani Juho Lahti on aivan huippu – jo pelkestään siksi että hän on kestänyt minua jo kolme ja puoli vuotta. Arvostan hänen tiukkaa ja tarkkaa tapaansa ohjata, sekä sitä että kehuja tulee vain silloin kun niitä oikeasti ansaitsee.

tämä kyykky on paras mihin tällä hetkellä pystyn. Ehkä pääsen vielä syvemmälle ja saan jalkoja enemmän auki. Ehkä en. Se jää nähtäväksi.

tämä kyykky on paras mihin tällä hetkellä pystyn. Ehkä pääsen vielä syvemmälle ja saan jalkoja enemmän auki. Ehkä en. Se jää nähtäväksi.

Eilinen treeni oli oikeasti aivan huippu. Todella raskas, mutta kerrankin olen itse tyytyväinen, en yrittänyt fuskata edes ajatuksen tasolla, vaan puristin irti kaiken minkä sain. Koetin tehdä jokaisen liikkeen niin puhtaasti kuin ikinä pystyin. Sain myös kuulla monta kertaa sanan LOISTAVAA, joka ei Juho Lahden suusta turhaan kuulu. Tsadaa! I’m happy! Fustra sujuu siis mainiosti.

Tasapainoa ja voimaa

Tasapainoa ja voimaa

Lisäksi minulla on uusi superihana ilon ja onnen aihe ja asia. Se liittyy kehon huoltoon ja se on jooga Marta Janeczekin kanssa.

Monen sattuman kautta päädyin Martan kolmen tunnin teemakurssille joogan eteentaivutuksista noin kuukausi sitten. Menin kurssille itsekseni ja sitähän on vähän arkana, kun menee ihan uuteen paikkaan. Jännitti.

Joogasali oli mielettömän kaunis. Puhdas, kokonaan valkoinen, pehmeä himmeä valaistus, muutamia eukalyptuksen oksia maljakoissa tuoksumassa ja syvä rauha.

Martan joogassa käytetään apuvälineitä. Käytössä on bolsterit, palikat, viltit, vyöt ja minulle aivan uusi tuttavuus jooga-tuoli. Mutta tuntien tärkein apuväline on kyllä ihana Marta itse. Hän ohjaa hyvin henkilökohtaisesti ja huolellisesti. Vaikka sali olisi täynnä, on tunne, että hän puhuu juuri minulle. Ja vaikka tunti olisi kuinka rankka, tunnelma on koko ajan hyvin pehmeä ja rauhallinen. Sellaista kokemusta en saa suurten ketjujen jooga-tunneilla. Marta on taitava, tarkka ja huolellinen ja hänellä on suuri ja lämmin sydän, joka täyttää salin erityisen hyvällä ja kauniilla tunnelmalla.

Marta ja jooga-tuoli

Marta ja jooga-tuoli

Apuvälineiden avulla jooga-asennon, eli asanan saa linjattua oikein. Taivutus tai kierto voi olla vaikka kuinka pieni, kunhan se osuu sinne minne pitääkin. Apuvälineiden käyttö ei myöskään ole noloa tai merkitse sitä, että olisi jotenkin huono tai taitamaton. Ne auttavat tekemään työn puhtaasti.

img_6335

img_6331

img_6333

img_6338

Inhoan kipua. Risti-istunta on aina ollut minulle viheliäisen kivuliasta. Se sattuu ihan liikaa kehräsluuhun. Kun kiedon viltin jalkojen ympärille, voin istua risti-istunnossa loputtoman kauan ja keskittyä siihen, että selkä pitenee ja on suora, niska on pitkä ja samalla tasolla lantion kanssa. Kyljet venyvät ja päälaki nousee ylös ja hartiat laskevat alas. Kaikki tämä sen sijaan, että keskittyisin sietämään kipua nilkoissa. Muuta kipua joogassa täytyy sietää. On mentävä mukavuusalueen ulkopuolelle muuten ei tapahdu kehitystä. Kun hengittää vapaasti, treenituskan kanssa tulee paremmin toimeen. Viimeksi ähisin voimakkaassa kierrossa, kun Marta kehotti hengittämään pakottomasti ja vapaasti. Heti kun niin tein, kierto syveni ja jäljelle vain vahvasta työstä tuleva tuska. Ja sehän on parasta.

Rakastan treenata niin, että tiedän tekeväni asiat oikein. Rakastan myös haastaa itseäni ja haluan tehdä treenissä kaiken mahdollisimman hyvin. Jos kerran käytän treeniin aikaa, miksi tekisin huolimattomasti? Kuuntelen Martaa korvat höröllä ja hikoilen. Fustrasta on valtavasti hyötyä joogassa. Tiedän mitä tarkoitetaan, kun lavat täytyy vetää taakse ja hartiat alas. Tiedän, kuinka kierretään ylävartaloa ja pidetään lantio paikoillaan. Fustrassa olen myös oppinut haastamaan itseäni.

Elämässä tällä hetkellä on parasta nämä kaksi asiaa, jotka vievät ajatukset pois kaikesta muusta. Sekä pää, että kroppa kiittävät. Tunneille mennessä voi olla kuinka paha ja paska olo tahansa, pois lähtiessä pää on vapaa ikävistä asioista ja tunteista, joita varsinkin tämä pimeä aika minulle tuottaa. (Hormonimyrskyistä puhumattakaan!!)

Martan joogasalin tunnelmassa on yksi erityspiirre, joka on merkittävä minulle. Siellä ei ole lainkaan peiliä. Mietin miksi minusta tuntuu, että osaan nyt jotenkin paremmin kuin ennen. Siksi, että keskityn vain omaan tekemiseeni, en ulkonäkööni, siihen miltä suoritukseni näyttävät, vaan siihen miltä ne tuntuvat. En katso muita, en vertaile, minä olen läsnä omassa itsessäni.

Hyvinvoinnin eteen on tehtävä asioita – kun sinä nostat kuntoasi – kuntosi nostaa sinua! Vaikein haaste on yleensä se, että saa takamuksensa ylös sohvasta.

Hanna

 

 

 

Pelkuri tässä päivää!

 

 

IMG_7660

Tästä olen super ylpeä. Pelotti aivan hulluna, mutta onnistuin ja se tuntui ihanalta!

Mulla on sellainen vanha fraasi enduroretkiltäni, että kaikilla on omat mäkensä. Se tuli siitä, kun pelkäsin ajaa mäkiä. Ylämäkiä ja alamäkiä. Pikkuhiljaa mäet jyrkkenivät molempiin suuntiin ja olin aina onnellinen, kun pärjäsin. Joillekin ne olivat aivan helppoja, mutta heilläkin oli toki omat pelottavan haastavat mäkensä.

Portugali_enduro 163

Enduroa Portugalissa. Jokien ylittäminen ei pelottanut, se oli coolia. Mäet oli pahoja.

Pelkään kaikenlaisia juttuja mutta itsensä ylittäminen on mannaa. Viimeisin kauhun paikka oli roikkua silkkiliinassa pää alaspäin. Mutta samalla se kiehtoi. Olin varma, etten koskaan tekisi sitä – mutta minä tein. Se oli ihan sairaan siistiä.

Airjooga on ihan mielettömän hienoa. Liina kannattelee osaa kehon painosta ja se auttaa venymisessä. Liinan avulla voi venyä, tai punnertaa, roikkua tai olla kuin perhonen suojassa omassa kotelossaan ja rentoutua, päästää irti kaikesta.

 

IMG_7664

Irti päästäminen on ollut tärkeää ja kiinnostavaa joogassa. Petri (Linnankivi jooga-opettajani) on puhunut siitä paljon. ”Uskalla päästää irti” tarkoittaa montaa asiaa. Päästä irti ajatuksista, huolista, käänny sisäänpäin. Päästä irti kehosta. (Voikohan niin sanoa?) Valitin, että irtipäästäminen sattuu. Pitkät venytykset tekevät kipeää. Petri vastasi, että kaikki luopuminen tekee kipeää, luota kehoosi, kyllä se sen kestää.

IMG_6847

tässäkin asennossavenyy vaivattomasti silkin sisässä. Se on kuin lepoa. Joskus lattia on liian kova. Mutta ilmassa on ihanaa.

Kiinnostava ajatus. Se meni minulla läpi ja annoin venymisen tapahtua enkä pannut yhtään hanttiin. Ja sitten tajusin. Minä pelkään kipua lähtökohtaisesti. Piikkejä erityisesti. Ja olen koettanut päästä pelosta eroon. Nyt tajusin, että pointti on siinä, että pelkään kivun kovenevan ja hannaan siksi. Ei se kovene. Se pysyy samana ja sitten loppuu. Ja kun ei jännitä, niin venyy.

IMG_6855

IMG_6854

Lopulta innostuin niin, että joogailin vähän Saarenmaan metsissäkin, kun löytyi sopivia mäntyjä…

IMG_1742


IMG_1747

Puu asana puussa! Hauskaa!

Parin kuukauden joogaaminen on jo tehnyt minulle valtavasti hyvää. Ajattelen usein Pirkko Mannolaa ja hänen spagaattejaan. Hän on joogannut vuosikymmeniä. Se on minunkin unelmani. Joogata ja fustrata elämän loppuun asti. Voimaa, liikkuvuutta, ryhtiä ja joustavuutta. Se olis kyllä nasta homma. Kun katson nyt 89-vuotiasta äitäni, näen kuinka tärkeää liikkuminen ja lihakset ovat.

Yhteistyössä Yoga Nordicin kanssa

Namaste!
Hanna